Tituliini!

" paras.kaveri:

Oletko yleisopetuksen opettaja ja ala-asteella?"

Kyllä.

" Ihan mielenkiinnosta kyselen, että onko suurien luokkakokojen syytä se et opettajat " väsyvät" ikäänkuin vetämään perässä oppilaita jotka

eivät täysin vastaa koulukypsää oppilasta?"

Tähän ei kai ole yksinkertaista vastausta. Jos ryhmäkoko olisi paljon pienempi, lapsille olisi helpompi antaa yksilöllisempää opetusta, tottakai. Riittävän pienessä ryhmässä kasvaminen isommaksi kävisi helpommin. Samoin erityistarpeisten lasten kohdalla opettajan pätevyys merkitsee myös todella paljon. Pienessä ryhmässä, sopivassa ohjauksessa opitaan ihmeitä. :)

Mutta en siis korostaisi näissä kysymyksissä opettajan asemaa, vaan lapsen. Minusta lapsella pitäisi olla oikeus aloittaa koulu vasta sitten, kun hän on siihen kypsä. En näe paljon järkeä pikkuisten " perässä vetämisessä" , vaikka kautta aikojen koulussa ja muuallakin on näin tehty. Jokaisen pitäisi mielummin saada kasvaa ja kehittyä omaa tahtiaan, ilman vetoja ja venymisiä mihinkään suuntaan.

Tuo kysymyksen osa, jossa viittasit siihen, että koulukypsyyden ja kypsymättömyyden aste vaihelee, on minusta tärkeä. " Rimaa hipoen kypsät" saattavat hyvin koulussa pärjätä mukavastikin, mutta ne, jotka eivät ole lähelläkään kypsyyttä, tarvitsisivat minusta automaattisesti lisää rauhallista kasvunaikaa, mieluiten pienessä ryhmässä, tuttujen aikuisten ja rutiinien kera. Ja samaan aikaan voimakas tuki päällä, jotta heikkouksia saadaan vahvistettua.

" Ymmärrän erittäin hyvin testaukset jos siihen on todellinen syy olemassa, mutta en ymmärrä sitä, että automaattisesti lähdettäisiin testaukseen jos lapsi on syntynyt loppuvuodesta tai jos lasta leikki kiinnostaa."

En usko, että missään tehdään testauksia vain sen vuoksi, että lapsi olisi syntynyt loppuvuodesta tai kiinnostunut leikistä. Kyllä testauksen syyt ovat käsittääkseni hiukan vankemmalla pohjalla. :)

" Ja jos leikki kiinnostaa ylenpalttisen paljon jopa niin ettei lapsi pysty keskittymään mihinkään koulumaiseen tapahtumaan on taas suotavaa lähteä testaukseen. "

Näin minäkin tämän näen. En tiedä, tarvitsisiko aina edes testata.

" Kuitenkin mietin sitä automaattisuutta jolla nykyisin testejä ja jopa lykkäystä suositellaan, mutta ajatteleeko kukaan lasta joka toisena eskarivuotenaan mahdollisesti turhautuu käydessään jälleen samoja asioita läpi joita jo on vuoden tankannut. Ja tässä ajattelen lähinnä sellaista lasta jolla olisi kouluvalmiuksia, mutta joka eskariopejen mielestä vielä liiaksi on leikissä kiinni tai on muutoin toisia hitaampi/ujompi/arempi."

En todellakaan tiedä, kuinka automaattisia nuo testaukset tällä hetkellä ovat. Itse uskoisin niiden olevan yhä verraten harvinaisia. Jos testauksessa sitten ilmenee sellaisia erityisiä piirteitä, joiden vuoksi koululykkäyksen hakua suositellaan, uskon, että kaikkien ajatuksissa on hyvin pitkälle juuri lapsen paras.

Nuo tapaukset, joissa " akateemiset" valmiudet ovat olemassa, mutta sosiaalinen puoli tai muu osa-alue kaipaisi vielä kasvunaikaa, ovat aina niitä rajatapauksia, joissa on järkevää arvioida tilannetta yhdessä tuumin, lasta tuntevien tahojen kesken. Sitä kautta on mahdollista varmasti löytää lapselle paras ratkaisu. Joskus keskusteluissa nousee esille se, että eri tahoilla on erilainen käsitys lapsen kouluvalmiuksista. Voi esimerkiksi olla, että pienessä ryhmässä tai kaksin aikuisen kera lapsi suoriutuisi vaikka minkälaisista haasteista, mutta isossa ryhmässä toimiminen yhden aikuisen tuella ei vielä onnistuisi. Tai sitten lapsi menee isommassa ryhmässä taitavasti muiden mukana peesaillen, mutta yksilöllisissä tutkimuksissa käykin ilmi, että lapsi enemmänkin näyttelee rooliaan kuin todella osallistuu itse oppimistapahtumiin. Tällaisissa tapauksissa eri ihmiset luonnollisesti näkevät tilanteen eri tavoin.

Jossakin muussa keskustelussa nousi esille ajatus ekaluokan tuplaamisen " kauheudesta" . Ainut kauheus, joka siihen minusta liittyy, on se, että eka kouluvuosi voi olla ei- koulukypsälle lapselle hyvin raskas. Yhtäkkiä ympärillä on paljon uusia ihmisiä, tutut aikuiset, tilat ja rutiinit ovat poissa ja pitäisi oppia olemaan kuin koululainen. Tututkin kaverit saattavat alkaa tuntua ihan vieraalta, jos opiskelutilanteessa huomaa, että kaverit ovat ihan eri aaltopituudella. Vanhat ystävät saattavat kaikota lapselliselta tuntuvan ystävänsä seurasta. Pahimmillaan lapsi alkaa alisuoriutua ja sen tien kääntäminen voitoksi on kovan työn takana.

Jos lapsi ei sitten saavuta ensimmäisen luokan opetussuunnitelman mukaisia tavoitteita ja päädytään kertaamaan ekaluokka, käy pahimmassa tapauksessa niin, että lapsen ympäriltä vaihtuvat taas kaikki tutut kaverit, aikuiset, ehkä luokkatilakin ja toimintarutiinit. Muutos on lapselle raskas ja jotenkin kuvittelisin, että näin lapsi joutuu kärsimään tuplasti verrattuna siihen, että hän olisi viipynyt vuoden pidempään eskarissa. Oppimishaasteita riittänee kaikilla tasoilla niin, ettei turhautumista pääse syntymään, kun viisaasti vain toimitaan.

" Kuitenkin koulussa on mahdollista " kaikkien kukkien kukkia" ja jokaiselle se koulun aloitus on kuitenkin suuri asia ja kasvun paikka ja suuremmalla todennäköisyydellä lapsi kuitenkin koulussa pärjää kuin että koulusta tulisi suuri ongelma lapsen elämässä."

En tiedä, mistä saisi selville näitä todellisia todennäköisyyksiä. Ja kuten jossakin aiemmassa viestissäni kirjoitin, en itse ainakaan näe, että sellaisessa tilanteessa, jossa lapsi on selvästi ei- koulukypsä, olisi järkeä ryhtyä kokeilemaan onneaan laittamalla lapsi " väkisin" kouluun.

" Ja pakko vielä korostaa, että ymmärrän ja hyväksyn täysin koulukypsyystestit jos siihen on todellista ja olemassaolevaa syytä, mutta näitä varmuudenvuoksi testauksia ja epäilyksiä uskallan kyllä kritisoida."

Minä en näe väärää siinä, että halutaan tärkeässä asiassa varmistua siitä, että ollaan tekemässä oikeaa päätöstä. En myöskään näe syytä siiihen, että minkään tahon tulisi vaieta epäilyksistään. Koen hyvänä sen, että päätöstä tehtäessä on kaikki mahdollinen tieto ja tunne käytettävissä. En kuitenkaan ole miltään osin koulukypsyystestauksen ammattilainen, vaan kirjoitan niiden kokemuksien perusteella, joita minulla itselläni on työni kautta erilaisista lapsista, joten kaikki kirjoittamani on omaa ajatustani, ei koulujemme yleistä linjanvetoa.

Olisi iloista ajatella, että koulussa voisi kaikki kukat kukkia ihan vapaasti. Tilanteessa, jossa yhdellä luokalla on kuitenkin paljon lapsia, ei kaikenlaisten kukkien hoivaaminen täysillä yhtäaikaa onnistu parhaalla mahdollisella tavalla, jos lasten tarpeet ovat hyvin erilaiset. Pidän kohtuuttomana sitä, että luokassa yksi lapsi voi viedä ihan hirmuisesti tilaa muiden lasten kasvimaalta. Kouluvalmius on minun vinkkelistäni osaltaan sitäkin, että pärjää sillä omalla tiluksellaan niillä tuilla, mitä koululla on tarjota.

Näen lapset siis suurena rikkautena. Arvostan ehdottomasti heidän erilaisuuttaan. Samoin pidän yhteisöllistä kasvamista hyvin tärkeänä. Myös perheiden ja päivähoidon ajatukset painavat vaakakupissani paljon. En koe, että koulu olisi menossa tasapäistävään suuntaan. Päinvastoin. Luokissa on yhä erilaisempia lapsia, laaja-alaisempi oppilasaines monistakin syistä. Opetuksessa huomioidaan jatkuvasti paremmin oppilaiden yksilöllisyys eriyttämällä opetusta. Koska kuitenkaan luokkakoot eivät ole pienentyneet, oppimistavoitteita ei ole supistettu, avustajien määrää ratkaisevasti lisätty eikä opettajia ole tavallisissa luokissa useimmiten kuin yksi, realiteetit on pakko ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. Se ei ole yksin yhden lapsen etu, vaan se on kaikkien luokan lasten etu.

Voimia ja kauaskantoisia ajatuksia kaikille perheille, jotka kamppailevat vaikeiden kouluasioiden kanssa.

Tituliini

Olen seurannut näitä keskusteluja koulun aloittamisesta mielenkiinnolla ja toisaalta hieman harmistuen. Itsellä neljäs lapseni on nyt eskarissa ja hän on syntynyt joulukuussa. Olen jo pitkaan pohtinut hänen mahdollisuuttaan aloittaa ensi syksynä koulu. (kolmaskin lapseni on loppuvuodesta syntynyt ja on aloittanut koulun ajallaan hyvin pärjäten joten en toki halua yleistää että kaikki loppuvuonna syntyneet ovat koululykkäystä vailla.)



Eskarilaisemme on jotenkin " vauvamainen" , lyhytpinnainen, epäonnistumisia kammoksuva. Olen itse lastentarhanopettaja, mutta toki oman lapsen kohdalla vain epävarma äiti. Olen jutellut koululykkäyksestä eskariopen kanssa, mutta hän vain pyörittelee pätään ja sanoo, ettei oikein osaa ottaa kantaa. No nyt vaatimalla vaadittuani sain pojalle koulukypsyystestit.



Halusinkin kiittää Tituliinia joka osaa esittää asiat hyvin ja lapsia ajatellen. En ymmärrä vanhempia, jotka suosituksien vastaisesti laittavat lapsiaan kouluun tai eivät suostu viemään lapsia testattavaksi. Ei kai siinä mitään häviä. Ja isompia lapsia seuratessani olen huomannut, että koulu tuottaa paljon oppimista ja tekemistä hyvin lahjakkaallekin lapselle. On aika iso hyppy siirtyä eskarista kouluun ja oppia huolehtimaan itse omista vaatteistaan ja tavaroistaan, saatikka läksyistä jne. Siellä ei enää aikuinen vahdi samalla tavalla jokaista liikettä niinkuin päiväkodissa.