Miten teillä sisarukset tulee toimeen keskenään?
Meillä on poika 7 v ja tytöt 6, 4 ja 3 vuotta. Tytöt touhuavat hirveästi yhdessä, kovia ovat leikkimään, vaikka tietysti välillä ottavat myös yhteen. Tytöt suhtautuvat isoveljeensä myönteisesti, mutta poika taas ei yleensä välitä yhtään siskoistaan ja suhtautuminen on valitettavan usein negatiivissävytteistä. Silloin kun lapset oli pienempiä, poika leikki vanhimman siskonsa kanssa todella paljon, mutta nykyisin ei ollenkaan halua. Vanhin tyttö kyllä edelleen leikkisi mielellään veljensä kanssa ja joskus piirtääkin itsensä käsi kädessä veljensä kanssa. Harmittaa hirveästi, että pojan suhtautuminen siskoihinsa on joko negatiivista tai sitten välinpitämätöntä, tilanteesta riippuen. Muutaman kerran olen pojalle jutellut siitä, miksei hän voisi suhtautua siskoihinsa positiivisemmin kuten kaveripiirissäänkin on sellaisia poikia, jotka ovat hyvissä väleissä siskojensa kanssa.
Miten teillä muilla?
Kommentit (5)
Meillä on muuten sama juttu, että nyt joululoman aikaan meininki on ollut sopuisempaa. Poika ei kyllä varsinaisesti ole leikkinyt tms. tyttöjen kanssa, mutta sellaiset negatiiviset kommentit on jääneet kyllä huomattavasti vähemmälle.
Meillä on poika 7v. ja tyttö 6v., ja koska he ovat toistaiseksi ainoat lapsemme on leikit sujuneet periaatteessa hyvin. Nyt kun koulu alkoi pojalla, on poika muuttunut vähän " ylenkatsovaksi" pikkusiskoonsa, ja enemmän kiinnostaa nyt ikäiset ja mielellään vielä isommat pojat! Siskon leikit on tylsiä ja nynnyjä ja poika on aikalailla alkanut töniä ym- pikkusiskoaan...
Nyt kun on lomaa miltei kolme viikkoa ovat lapset taas leikkineet ihan hyvin keskenään.
Luulen että teillä vaikuttaa vielä entisestään tuo että on pikkusiskoja enemmänkin eli että poika on tavallaan erilainen siis poika kun on, mutta uskon kyllä että tuo ikä ja koulunaloitus on se pääsyy miksei pikkusiskot enää ole oikein mitään...meillä ainakin ihan selkeästi on nykyään näin.
Isommat sisarukset ovat aina tulleet erittäin hyvin toimeen keskenään. Sellaista normaalia nahistelua jos ei oteta huomioon ;) . Vaikka heillä on 3 vuotta ikäeroa leikit ovat aina menneet hyvin yhteen. Poikamme on aina ollut hyvin sosiaalinen luonne ja osannut hyvin ottaa muut huomioon joten ehkä hänen luonnettaan saa paljolti kiittää siitä että sisarusten välit ovat erittäin lämpimät. Hän esim saattaa lukea kirjaa ihan oma-aloitteisesti siskolleen joka ei vielä niin sujuvasti itse osaa. On ihana katsoa kun he yhdessä makaavat mahallaan kirja nenän edessä ja välillä kuuluu naurunremakka.
Nyt kun poika on kolmannella luokalla ja vaihtoi isompaan kouluun niin olen muutaman kerran kuullut tytön toteavan että isoveikka oli ennen jotenkin kivempi, että on muuttunut ilkeämmäksi. Kaverit vaikuttavat pojan käytökseen ihan selvästi, sen olen minäkin huomannut. Tulee sellaisia isojen poikien juttuja ja pikkusisko saa välillä kuulla kunniansa. Ja siskoa pistetään ihan kuus-nolla. Käsiksi meillä ei ole onneksi koskaan käyty. Tappelua käydään verbaalisella tasolla. Mutta kuitenkin kaikista sanaharkoista huolimatta sanoisin että lapset tulevat hyvin toimeen keskenään. Etenkin sisko kaipaa veljeään jo kotiin jos tämä on ollut pitkään kavereitten kanssa ulkona.
Mielestäni jonkun verran nahistelua on ihan hyvä sisaruksilla ollakin, oppivat pitämään puolensa. 1v kuopus on 6 vuotta siskoaan nuorempi. Nähtäväksi jää kenen kanssa hän tappelunsa tappelee ;)
nuorempaa selvästi harmittaa välillä kun vanhempi on kova lukemaan ja silloin nuorempi joutuu leikkimään yksin.
tykkäävät kyllä samoista asioista ja onneksi vanhempi ei ole monen nykylapsen tapaan " liian vanha" leikkimään nukeilla tai pehmoleluilla siskonsa kanssa.
Olin kotona kunnes nuorempi täytti 3 vuotta ja veljekset oli tosi läheisiä, vaikk iso ikäero teitysti rajoittikin yhteisiä leikkejä. Viihtyivät keskenään hyvin vielä viime vuodenkin, kun aloittivat molemmat hoidossa, mutta tänä syksynä isompi ei jaksa enää yhtään ottaa pienempää huomioon. Härnää tätä, ei anna koskea leluihinsa, keksii koko ajan kilpailuja joissa pikkuveli taatusti häviää... Pienempi kovasti haluaisi olla isonveljen kanssa, mutta on sen verran tulinen luonne, että aloittaa yleensä tappelun heti kun isompi aloittaa härnäämisen. Käytännössä meillä toinen vanhemmista nykyään yleensä viihdyttää kuopusta ja esikoinen puuhaa jotain itsekseen - välillä poden huonoa omaatuntoa, kun esikoinen jää yksin, mutta ei hän toisaalta tunnu kaipaavankan meidän seuraamme (" Älä tuu tänne häiritsemään" , on yleensä vastaus kun joku yrittää mennä hänen huoneeseensä seurustelemaan.)
Yksi tuttuni oli sitä mieltä että tämä liittyy koulun alkuun: ekaluokkalaisen maailma muuttuu niin totaalisesti, että pikkusisarus jää väkisinkin ulkopuolelle. Ikäero ikäänkuin repeää äkkiä entistäkin suuremmaksi. Teillä ehkä tuo myös eri sukupuoli alkaa pojasta tuntua isolta asialta. Meidän poika on myös tänä syksynä itsenäistynyt ihan hurjasti, ja kavereista on tullut tosi tärkeitä. Ehkä tässä on menossa jonkinlainen murros siihen ison lapsen elämään, jossa kotonakin suurin osa ajsta ollaan vain omassa huoneessa yksin tai kaverin kanssa - sitähän se muistaakseni kouluiässä pääosin oli...
Meillä muuten veljekset on nyt joululomalla alkaneet taas viihtyä paremmin keskenään. Ovat olleet piilosta ja painineet ja isovelikin selvästi huomioi pikkuista enemmän. Saapa nähdä jatkuuko tämä koulun alettua vai onko kyseessä vain loman kestävä välirauha.