Muilla kauhu kokemuksia suunnitellun/kiireellisen sektion jälkeen?
Millaisia kokemuksia teillä on kiireellisestä sektiosta palautumisesta? Tarkoitan lähinnä morfiinin vaikutuksen vähitellen laantuessa seuraavien tuntien aikana, en puhu nyt haavan parantumisesta.
Minulle tehtiin kiireellinen sektio spinaalipuudutuksesssa Naistenklinikalla edellisessä raskaudessa ja sektiosta palautuminen olikin aika kauhea kokemus. Ollaankin epäilty että olisin morfiinille yliherkkä ja haluaisin tästä lisää tietoa tulevaisuutta ajatellen. Puudutus ei tahtonut lientyä vaan olin täysin tunnoton rinnasta alaspäin vielä useita tunteja sektion jälkeen ja hengitys kävi vaikeaksi ja hyvin pinnalliseksi ja kouristelin tuntikausia. En pystynyt puhumaan kuin hiljaa kuiskaamalla. Tuntui etten pysty hengittämään. Osastolla huomattiin seuraavana aamuna että olin kai päässyt kuivumaan (tippa ei ollut toiminut?) , olisikohan tuolla jotain tekemistä asian kanssa? Lapsi oli teholla vakavan sairauden vuoksi, mutta sairauden vakavuutta ei vielä siinä vaiheessa tiedetty joten minulla oli kaikki syyt olettaa että vauvamme saadaan kuntoon, joten pelkkää henkistä (huoli vauvasta) tuo sektion jälkeinen kauhu tuskin oli.
Miten muiden sektiot? Eihän siinä itse leikkausvaiheessa ollut mitään hätää kun ei mitään tuntenut, mutta en olisi uskonut että leikkauksesta seuraavat tunnit olisivat noin kauheita. Haavan parantuminen ja kipristely seuraavina päivinä oli pientä verrattuna sektion jälkeiseen tuntien kouristeluun.
Kommentit (7)
Siis kuinka nopeasti sektiopuudutus yleensä lakkaa? Tunnissa?? Mulla kesti kuusi tuntia + nuo kauheat sivuoireet. Odotin kiireellistä/suunniteltua sektiota tipassa noin viisi tuntia, jona aikana en saanut laittaa suuhuni mitään ja silloin kai tippa ei ollut toiminut kunnolla ja elimistö pääsi kuivumaan kenenkään huomaamatta. Kaikki suru ja murhe vauvan tilasta vei sitten ajatukset pois tuosta sektiokokemuksesta seuraavina päivinä ja kun vauva sitten kuoli teholla, ei siinä enää jaksanut omia sektion jälkeisiä kauhuja käydä kunnolla läpi. Oli olemista muutenkin, vauvan sairaus oli tullut täytenä yllätyksenä, ja vauvamme oli tosi odotettu ja haluttu. Ja kun asumme vielä usean tunnin automatkan päässä Helsingistä, ei ole tullut käytyä puhumassa siellä miten kaikki oikein sitten pääsi tapahtumaan. Täällä omassa keskussairaalassa asiaan ei ole oikein osattu sanoa mitään vaikka olen puheeksi ottanut. Nyt olen vihdoin onnellisesti raskaana taas ja haluaisin varmuuden tuohon morfiiniallergia epäilyyn, muttei mistään tunnu saavan vastausta. Sanotaan vaan että se on sitten puhuttava anestesialääkärin kanssa kun tulee synnyttämään. Epäilen vaan kun eka kertaa tulen sitten alatiesynnytykseen, että miten siinä ehdin tai kykenen mitään kellekään kertomaan, varsinkin kun anestesialääkärit muutenkin tuntuu olevan meillä päin kiireisiä (epiduraaliin kun haetaan).
Tää painaa mun mieltä ja laskettu aika on jo käsillä!
Onneksi ei pitäis olla mitään syytä ettei normaalia tietä mahtuis vauva tulemaan, (synnytystapa-arvio tehty) mutta ainahan voi sattua jotain, että sektioon joudutaan. Suunnitellun sektion haava parani kyllä tosi hyvin ja oli pieni ja niin alhaalla että yllätyin. Mutta eihän meillä ollut sitä vauvaakaan jota olisin päässyt kanniskelemaan...joten "sai" rauhassa haava parantua.
Kertokaa pliis kokemuksianne sektiosta! En jaksaisi enää mitään ikäviä yllätyksiä lisää...
Jalat heiluivat jo kun salista lähdettiin kärräämään valvontahuoneeseen. Itseasiassa tunsin kun vetelivät tikkejä kiinni, mutta se ei sattunut. Jonkin aikaa oli tärinää kropassa, mutta ei kauaa.
Mietin, viitsinkö rehellisesti tähän aloitukseen edes vastata...EN halua ketään pelotella, kertomalla omasta kokemuksestani, mutta...
Itselläni 1 alatiesynnytys (esikoiseni), sekä 2 suunniteltua sectiota, joista eka meni "nappiin", ja toinen "ei nappiin" :(
Molempien sectioitten jälkeen (puudutteiden lakattua) mua on vaivannut aivan kamala palelu :(
Ekalla kertaa oli kesähelle, ulkona +30c, mutta mä tärisin "horkassa" peittojen alla :/
Jälkisupistukset olivat siedettävät, ja toivuin kaiketi muutoinkin tosi nopsaan.
Toisella kerralla puudute vaikutti ensin hyvin.
Kesken toimenpiteen puudute lakkasi kesken :( Sitä kipua en unohda "ihan heti" :(
Menetin section aikana 2 l verta.
Ja sama kamala "horkka" puudutteen lakattua (kun sitä oli lisätty).
Aikamoisessa lääketokkurassa olin lopulta, sen verran tujut puudutteet/Morfinit sain lopulta.
Jälkisupistukset olivat kamalat, niihin sain kipupiikin kankkuun.
Ja jottei olis ollut "liian helppo" kokemus, lapsemme syntyi sinertävänä, vaikeasti hengittäen, ja joutui ekaksi vuorokaudeksi tarkkailuosastolle, lisähapelle.
1 vrk ikäisenä todettiin lisäksi "synnynnäinen iso rakennepoikkeavuus" :(
Ei helppo kokemus, eikä mukava muisto, mutta onni sikäli, että lapsi (ja minä) toipui kuitenkin, ja nykyään on 4,5 v vilkas veitikka :)
Nyt rv 34+5 menossa, ja suunniteltu sectio edessä, ja kyllä, kyllä pelottaa tuleva sectio :(
osanottoni ja pahoitteluni kamalasta kokemuksestasi sekä lapsenne menettämisestä. Niin surullista :(
Toivotaan, että tällä kertaa kaikki menee hyvin.
Tsemppiä tulevaan!
Ja vielä...
anteeksi jos pelästytin jonkun omalla ikävällä kokemuksellani.
Kiitos vastauksista! Osaan nyt vähän paremmin hahmottaa tapahtuneen. Äitipolillekin jo otettiin yhteyttä ja lupasivat että ottavat huomioon tuollaiset mahdolliset lääkeaine allergiat. On se synnytys ihan riittävän jännittävä kokemus jo sinällään, ei tarvitse sitten ylimääräistä jännittää kun h-hetki tulee.
Muumimammalle: kiitos avoimuudestasi! Minua et ainakaan pelästyttänyt kun jo tiesin sektioiden olevan isompi juttu kuin ehkä aina ihmiset tajuavatkaan. Kyllähän ne tietysti ovat harvinaisia nämä erikoistapaukset kuten meidän, mutta kun ne sattuu omalle kohdalle, yllättäin ne ei harvinaisilta enää tunnukaan!
Tsemppiä sinnekin tulevaan! Ja kiitos vielä kerran! En minäkään halua ketään pelotella, itse tässä jännitän ihan riittävästi ja seuraan tarkkana vauvan liikkeitä, loppumetreillä kun ollaan ja unelma vauvasta vihdoin toteutumassa.
Sisali rvko 39+2
itsellä 3 suunniteltua sektiota, eka -02 Kättärillä, toinen -04 Naikkarilla ja kolmas -07 Jorvissa. Kaikki pk-seudun synnärit olen siis käynyt läpi :)
Kaikki kolme on mennyt syht hyvin. Ekassa mulla tuli itse sektion jälkeen oikeastaan jo heräämössä kauhee kutina ja tämä sitten tulkittin että mulle ei morfiinin johdannaiset sovi. Kutina ja jonkimmoinen horkka kun on yksi sen sivuvaikutus.
Toisessa sektiossa sitten otettin tämä huomioon ja sain toista lääkettä joka ei sitten aluks oikeen puuduttanut kunnolla. Kyllähän mua testattiin jos puudutus olisi toimiva, mutta kuitenkin tunsin sen ekan viillon, jolloin jouduttiin lisämän kunnolla puudutetta. Silloin puudute nousi liian ylös ja mulla oli tunne, että en voi hengittä ja että pyörryn nyt heti. Tämä tunne kuitenkin hävisi aika pian, mutta se oli kuitenkin todella inhottava tunne. Myös mulla ei silloin oikeen ääntä lähtenyt.
Kolmas voisi sanoa että meni muuten ihan nappiin, paitsi että nyt laitettiin epiduraali (edelliset vain spinaalissa) ja kun heräämössä laitettiin siihen kipulääkettä alkoi mulla puutua paikat taas (oli mennyt siis värään paikkaa katetri). Tämän takia jouduin olemaan melkeen 2h ylimäräistä heräämössä.
Kaikissa kolmessa (myös siinä viimesessä) alkoi jalat nousemaan n 1-2h leikkauksesta ja tämä on se normaali aika. Keskimäärin sektion jälkeen ollaan heräämössä n 2-3h, siis siihen asti kunnes pystyy hivenen jalkoja nostelemaan ja että kohtu on alkanut pienenemän ja vuoto ei ole aivan hurjaa.
Onnea tulevaan koitokseen
kiireellisen seksition jälkeen kesti,muistaakseni 4 tuntia,tunnin sanoivat kestävän.Vauvaa tuotiin syömään,mutta ei puhettakaan että olisin voinut imettää,olin aivan "puuduksissa".Itse mietin silloin että sain sitä puudutetta varmaan liikaa.Tiedä sitten..
Sinun tilanteessa uskon etä kuivumisella on ollut osansa kouristeluihin jne. kannattaisi käydä puhumassa läpi tuo synnytys ihan lääkärin kanssa.MInulle ei jäänyt kammoa vaikka ikävälle palautuminen tuntuikin ja odottelenkin jo viidettä vauvelia syntyväksi tammikuussa,esikoinen aikoinaan siis leikattiin.