**Lokakuisten torstai**

olipa ihanaa kun herättiin tänään vasta kuudelta! kyllä tuntuu ne parinkymmentä ylimäärästä minuuttiakin aamulla,kun saa köllötellä pidempään..tai heräsin kyllä jo ennen neljää kramppiin eikä sen jälkeen enää uni tullut,mutta sai pötkötellä sängyssä ja miettiä kaikkea ihan rauhassa, eikä nousta heti ..



vauvan asennosta: musta kanssa tuntuu että on pää tuolla alhaalla, samoin kuin esikoistakin odottaessa, alhaalla tuntuu vähän liikkeitä, semmoista kääntelyä enemmäkseen, peppu vasemmalla kyljellä ja jalat oikealla, eli suurin osaa liikkeistä tuntuu oikealla puolella,tietty kun jaloilla otetaan vauhtia kohdunseinästä niin tuntuuhan se peppukin tuolla vasemmalla puolella:)



tuo aventin pumppu meilläkin on ollut ja tosi hyvin toiminut,tai hirmuisia määriä en koskaan ole pumpulla saanut aikaan maitoa mutta tuo avent isis siis paras kokeilemistani käsikäyttöisistä.



täällä edelleen flunssassa:( eikö tämä koskaan helpota?!!



huh,taas juoksentelemaan tuon riiviön perässä;)



hyvää heinäkuun vikaa torstaita! ..eikö se kesä nyt melkein ole tässä?:) ..ja sitten tuleekin meidän syksyvauvat!! <3



halauksin fiikuna ja mytty rv29+1

Taas tänään väsytti niin paljon, mietein, että milloin mää oikein saan nukuttua. Aina pitää töihin herätä ja viikonloppuna tulee kaveri kylään, niin saa valvoa myöhäsempään. Mutta tuskin aamulla poitsu antaa nukkua pidempään....onhan se kiva, että saa vieraita. Väsyneenä ei vain jaksa näin ajatella.

Eilen oli lääkärineuvola ja katottiin hb:kin, kun valitin väsymystä. Ihan hyvä se on 126 ja ei tartte rautaa, jos näin hyvänä pysyy. Muutenkin kaikki oli ok. Kohdunsuu kiinni, kaula lyhentynyt 2cm, mutta se kai kuuluu asiaan. Vaikuttas siltä, että tältä lääkäriltä sais sairaslomaa tosi helposti, kun vähääkään valittas. Mutta minähän en kuitenkaan jää helposti sairaslomalle. Oon liian tunnollinen työntekijä ja sit ku ei oo vakipaikkaa, niin kynnys jäädä saikulle on vielä kovempi. Vaikka pitäshän sitä omaa jaksamista ajatella. Toivon kyllä, että tää väsymys helpottaa...on niin raskasta olla näin väsynyt.

Nyt ei ultrattu ollenkaan. Terkka tekee 4 viikon päästä sitten painoarvion, kun meillä on neuvolassa ultra käytössä. Eli en voinu kysyä sukupuoltakaan, mutta ehkä jaksan odottaa lokakuun loppuun.

EHKÄSY, mää oon miettinyt kuparikierukkaa, mutta en vielä tarkasti tiedä. Ei nyt ihan heti kolmatta haluta, että kierukka ois siinä mielessä hyvä vaihtoehto.

Sisasristuinta katsoin, kun oli huutonetissä myytävänä, mutta en tiedä käykö se noihin meidän emmaljungiin, se ois tietty yksi vaihtoehto. Mutta toisaalta me ehkä liikutaan paljon vaunuilla, niin olishan se hyvä, että poitsukin vois niissä torkahtaa. Vaikeaa päättää tää asia ja kohta sais jo ostaa.

Mää oon miettinyt myös turvakaukalon uusimista. Silloin kun poitsulle ostettiin, niin en tarpeeksi perehtyny niihin ja musta se ei ole hyvä. Ja on vielä niin isokin. Se jalustallinen autobaby, mikä lie nyt onkaan ois kyllä varmasti tosi kätevä. Tuo on niin hankala kiinnittää autoon ja sit ku esikoinenkin täytyy kiinnittää, niin....tulee niin ahdasta....Vaikka meillä on farmari.

Noista lääkärikäyntien määrästä oli eilen puhetta. Täällä pääsee tosi hyvin lääkäriin ja neuvolaan tarvittaessa. Meillä on noin 12, 20, 27 ja 36 viikoilla lääkärikäynnit + tarvittaessa. Noissa on sit nt ja rakenneultrat mukana, koska lääkäri tekee ne täällä. Täytyy olla tyytyväinen tähän palveluun.

Mutta mukavaa torstaita!!!

Meiän 7-vuotias unikeko heräs just, hyvin näytti nukuttavan. Toisin kuin tää masuasukki, joka aamu ennen kasia alkaa sellanen myllääminen. Mut kiva herätyshän se ittelle tuollanen on:)



Katoin eilen sen " käsi joka kehtoa keinuttaa" (oon kattonu monesti aiemminkin) niin jotenkin yön unet liittyi siihen elokuvaan ja tuntui vähän hirveeltä käydä pimeellä vessassa..



Eilen taisi olla puhetta ehkäsystä.. jonkun verran olen sitä miettinyt, pillerit mulle ei sovi ja tavallaan haluis jotain pysyvää, koska tää todellakin on viimenen lapsi. Mut en taas sterilisaatioo kumminkaan. Kai se on paras ehkäsy meillä, kun mies on aina töissä=)



Meillä on kans se tilanne, ettei tiedetä vauvan sukupuolta. Rakenneultrassa eivät suostuneet kertomaan, kun ei kuulema ole tapana kertoo. Kyllähän tässä kovasti on tyttöolo ittellä ja sitten, kun kaikki sanoo mun masusta, et tyttöhän siellä on. Mut hei se voi olla yhtä hyvin poikakin. Esikoisesta en tiennyt etukäteen kumpi on mut pojat olen tiennyt.



Täällä on lääkärikäyntejä normaalisti kaksi + sitten np -ja rakenneultra. Mutta aika hyvin lääkäriajan saa jos on jotain huolia ja mullekkin viime torstaisella lääkärikäynnillä lääkäri sanoi, et varaa vaan aikaa jos yhtään siltä tuntuu, ihan oman mielenrauhan vuoksi.

Mulle on tehty kaksi ylimäärästä sisätutkimusta.



Täytyy mennä laittaa aamupalaa tuolle unikeolle.

Mukavaa torstai päivää!



myttynen 29+6

Aamulla heräsin taas noihin vihloviin kipuihin nivusten ja häpyluun alueella....lueskelin neuvolan papereista, että kyse voi olla lantion löystymisestä? Mullahan ei lantiota laisinkaan, joten muutoksia varmaan kehoon tulee...



Mä olen ollut nyt kesälomalla 3 viikkoa, ja siihen melkein 3 viikkoa lisää sairaslomaa, siis 6 viikkoa kotona....ja täytyy sanoa, että ei sovi mulle. Mies kun on töissä, ja esikoista odotan, niin nämä päivät tuntuu jo aika pitkästyttäviltä. Suurin osa kavereistakin on töissä, tai lomailevat jossain...mä olen huomannut, että tylsistyttää, jopa masentaa tämä pelkkä oleminen ja vetelyys :) Meillä on kylpyhuoneremontti kotona kesken, joten ei kannata edes isommin siivoilla, pyykkiä ei pääse pesemään kun ei ole pyykkikone kytkettynä...joten olen ihan helpottunut, että sain " vapauttavan tuomion" eilen neuvolassa, ja pääsen maanantaina töihin...on jotain tekemistä ja sosiaalisia kontekteja. Mieskin tekee hirmu pitkää päivää, joten siitä ei ole paljon illalla kun nähdään tässä kotona muutama tunti ennen nukkumaanmenoa..



Mä mietin jo että mitähän sitten kun jää äitiyslomalle, jään vielä viikkoa aiemmin kun on lomaa jäljellä......tylsistynkö kuoliaaksi kotona....voihan se olla että sitten ilmassa väreilee jo odotus ja jännitys :) Voi vaikka laittaa paikkoja kuntoon tulokkaalle..



Mutta ei sitä sairaslomaa tosiaan kannatan " ottaa" jos ei lääkärin mielestä sitä ihan tosissaan sitä tarvitse. Mä luulen että mun supistukset johtuivat osaksi myös työstressistä, meillä on töissä ollut aika vaikeaa nyt kun olen jäämässä pois...pomot ovat olleet hermoraunioita kun on muutenkin porukkaa vaihtunut...Nyt tuntuu jo ihan helpottavalta päästä takaisin sorvin ääreen ;) Olkoot siellä meno millaista tahansa..



Joku tuossa mainitsi väsymyksestä...mulla ei ole ollut koko raskausaikana mitään väsymystä, mikä on hyvä juttu. Tosin olen nyt ollut kotonakin jo monta viikkoa, joten lepoa olen ainakin saanut (kyllästymiseen saakka...)



Joku varmaan ajattelee, että helkutti, ole tyytyväinen kun olet saanut levätä....olenhan mä...mutta jotenkin tässä huomaan, miten itse ainaki ahdistun kun tunnen itseni tarpeettomaksi???!!



Onko muuten muilla sattunut sellaista, että ei aina muista vatsan olemassa oloa??? Mä tuppaan änkeämään itseni välillä ihan mahdottomiin asentoihin (joista en pääse pois ilman apua) ja kumartelen ja taivuttelen itseäni niin, että välillä sattuu....en aina muista että maha on tossa välissä, ja kaikkea ei voi tehdä niin kuin ennen ;)

Täällä nukuttiin jo toinen yö putkeen oikein hienosti, vain aamulla kävin veskissä, kun isäntä lähti töihin :)



Eilen tuli touhuttua koko päivä ja ilta (vielä ennen puolta yötä imuroin ja pesin lattioita...) ja masua kiristeli melkein koko illan. Tosin välillä tuota kiristää, kun huomaa miten vauva tunkee itseensä masua vasten.



Mies oli töissä kaksi vuoroa putkeen ja oli jokseenkin tylsää, kun ei ollut mitään erityistä tekemistä. Uusin sitten vähän sisustusta ja pesin pyykkiä, siivoin, tein sämpylöitä yms. En telkkariakaan avannut koko iltana :)



Päivällä käytiin siskon kanssa kangaskaupassa ostoksilla ja mukaan tarttui kankaat olkkarin verhoja varten. Itse olen täys puupeukalo ompeluhommien suhteen, mutta sisko tulee ompelemaan ne tänään tuossa joskus 11 maissa:) Kyllä pitäis tulla hienot...tulee purjerengasta...paneeliverhoa ja kappaa sun muuta:) Ihanaa saada taas jotain uutta:D



(.) ei mitään uutta...Nukkumaan mentäessä kovasti siellä taas touhuttiin:) Näin eilen yhden töiden puolesta tutun naisen ja hän sanoi: " Mä luulin, että olet jo saanut kun noin pieni olet!!" Niin siis luuli mun jo synnyttäneen:D:D Vai PIENI, no joooo!!! Mielipiteitä on monia;)



Nyt ei muuta tällä kertaa, pitää alkaa touhuilemaan jotain!



PÄIVÄNJATKOJA KAIKILLE!!



Toivottelee: Je_Ni & Pikku-Isäntä 30+4

Täällä herätty virkeänä aamuun vasta yhdekseltä. Meillä lapset jäi eilen miehen vanhempien luokse yökylään. Ja ihmeitä kyllä teki hyvin nukuttu yö meikäläiselle :)

Meillä kyllä molemmat tytöt nukkuu omassa huoneessaan, mutta silti joudun noin 3-4 kertaa yössä siellä käydä lohduttelemassa ym. Oonkin ajatellu että sitten kun vauva syntyy, meikeläinen ei ehdi yöllä varmaan nukkua ollenkaan. Saa nähdä kuinka räjähtyny mamma täällä lokakuussa on...

Niin ja tähän väliin toivotan jaksamista Enniriinalle (toivottavasti meni oikein) väsymyksen kanssa!!! Toivottavasti vain rohkeassti laitat oman ja vauvan voinnin etusijalle. Tiedän että väsyneenä ja stressaantuneena ei välttämättä jaksa ajatella oiken kunnolla. Mulla pikkaisen sama tilanne kuin sulla kun odotin esikoista. Tosin mulla ei vielä silloin ollut toista lasta siiä hoidettavana! Jaksamista ja voimia!!



Aika suosittu asento näyttäisi tuo pää alhaalla, peppu vasemalla ja jalat oikealla vauvoilla olevan. Meidänkin pikkuinen siinä asennossa hyvin viihtyy. Ja aina kieppiensäkkin jälkeen siihen asentoon palailee.



Mitenkäs meinaatte päiväänne viettää? Tämä mamma lähtee siivoilemaan, kun kerrankin sen saa tehdä yksin rauhassa ilman kahta erittäin avuliasta nuorta neitiä :)

Ja toivottavasti tää kesä ei vielä tässä ois vaikka Fiikuna tossa vähan niin uhkailikin ;) Kyllä mä vielä elokuunkin kesäksi lasken. Ei sitten liian pitkä syksy tule :)



Ihanaa torstaita kaille! Kohti viikonloppua mennään...



Mamseli rv 28+4

Ihmeen pirteänä täällä kirjoittelen, vaikka monen viikon ajan heräilen keskellä yötä ja valvon pari tuntia.. Oon jo aika mestari sudokujen täyttämisessä!:)



Joku muukin oli sisustanut, myös minä. Uudet käytännölliset matot hankittiin eilen. Entiset oli koirankarvasyöpöt ja nää uudet on toivon mukaan sellaiset, että karvat lähtee vain imurilla, ei tarvii millään harjoilla harjailla noita karvoja pois.



Ja sitten, oon niin iloinen!!! Äitin kanssa eilen käytiin pinniskaupoilla ja äiti katseli pitkään kaikkia ja valitsi meille Stokken!:) Mäkin tykkäsin siitä eniten, mutta en kehdannut alkaa vaatia sitä heti. Mut ehdottomasti oon samaa mieltä, se oli hienoin. Ja meillä kävi hyvä tuuri kyllä siinä mielessä, että kun siihen saa sen lisäosasysteemin sitä Miniä varten, niin siellä kaupassa oli varastossa yksi jäljellä ja ne myi sen meille vaan 50 ¿. Muutenhan se maksaa 250 ¿. Ja silleen se on meille tosi kätevä, kun meillä on aika pieni asunto, niin saa sen pikkusängyn parempaan paikkaan makkariin kun se mahtuu niin pieneen. Sitten vaavin kasvaessa saadaan kyhättyä siitä petistä se isompi versio ja sitten joutuu sängyn sijoittamaan vähän hankalampaan paikkaan. Mut on se söpö sänky, tykkään tosta soikeasta muodosta ja se oli jotenkin niin kevyt siirrelläkin tarpeen mukaan! Tarvis vaan askarrella siihen niitä pehmukkeita... mitähän siitäkin tulee:)



Ehkäisystä on puhuttu.. mä en kyllä ota mitään käyttöön. Mä haluisin toisen (jaksamisen mukaan) aika nopeasti perään, joten kumit käyttöön sitten alkuun ja sitten saa mun puolesta tulla toinen. Paitsi, että eihän sitä tosiaan tiedä kuinka sitten heti jaksaa.



Mulla on kanssa vaikeuksia muistaa masuni koko. Usein on paidat likaisia masun kohdalta kun pyyhkii siihen kaiken mikä osuu. Meillä on mun isä aika mahakas niin jossain ahtaassa raossa yritettiin mennä yhtaikaa ohi ja naurettiin kun jäätiin mahoista kiinni:)



Olin eilen neuvolassa, hemoglobiini on laskenut jonkin verran alkuperäisestä arvosta. No, katotaan eteenpäin vaan, mitä seuraava kerta näyttää, josko joutuu raudalle. muuten kaikki oli ok, vauva on ilmeisesti pää alaspäin.

Mulla kun niitä menkkamaisia särkyjä on ollut niin meen tänään sitten lääkäriin niistä kun ne on nyt jatkunut 7 viikkoa. Sitten tosi usein maha kovettuu pienemmästäkin ja mitään ei oikein jaksa tehdä kun tuntuu jo jotenkin ilkeeltä. Ja sit on tietty toi väsymys valvomisen takia. En osaa nukkua päikkäreitäkään, joten oon aika töttöröö välillä ja hirviö kotona.Katotaan mitä lääkäri sanoo. Mielelläni jäisin saikulle kun meillä on töissä tosi kova tahti, eikä armoa anneta, joten vaikka tiedän, että varmaan kyllästyn kotonakin niin silti se on sata kertaa kivemmalta tuntuva vaihtoehto kuin sen fyysinen/henkinen stressi mikä töissä on, mikä tuntuu oikeasti niin ylitsepääsemättömältä nyt.



Tämmöistä tänne sitten. Nyt meen aamukahville ja valmistautuun sinne lääkäriin lähtöön.



Iloista päivää kaikille!



terveisin Alisa ja vauva 29+3

Täällä käy hurja muuttotohina, me muutetaan jo ensi viikolla kun mies sai sen vapaaksi töistä :)

Ihanaa! Ihan varma juttu että en ikinä enää sylkäisekään maaseudulle päin, nyt kun kaupunkiin pääsen!



Ehkäisystä: Minulle ei käy kuin kumi tai sitten sterilisaatio. En uskalla mennä sterilisaatioon vielä kun olen vasta sen 21v, eihän sitä tiedä mikä tilanne on 10-20 vuoden päästä!

Kuparikierukasta en vielä tiedä olisiko se mahdollinen minulle. Jos olisi niin sitten se! Lueskelin vain netistä että siinä on nikkeliä, ja olen sille allerginen. Lisäksi se ilmeisesti voi pahentaa menkkakipuja. En nyt sitten tiedä haittaisiko se mitään, en nimittäin usko että pahemmin enää voisi koskea menkkojen aikana. Olen niin kipeä silloin, etten pääse sängystä ylös :(



Pelkopolista vielä sanon Coelle: Minusta se kohtelu oli jotenkin kalseaa ja ylimielistä, en nyt sitten tiedä voiko sellaista itse potilas aiheuttaa?

Lisäksi ihmettelen miksi siellä ottaa vastaan juuri kätilö, eihän heillä ole mitään koulutusta tällaiseen käsittääkseni?

Onko heillä yhtään psykologian opintoviikkoa siinä koulutuksessaan?

Olen kyllä tosi pettynyt ja olenkin jo valittanut tästä pelkopolista, koko homma oli ihan " juosten kustun" oloinen.

Minullekin olisi vain tarvinnut sanoa pari kaunista sanaa, että on ok. pelätä, kukaan ei pakota alatiesynnytykseen jne. ja se olisi ollut sillä selvä. Lisäksi olisi kannattanut huomioda aiemmat huonot kokemukseni kätilöistä ja ohjata suoraan lääkärille juttelemaan, siinä olisi säästynyt paljon aikaa, vaivaa, verorahoja jne.

En teilaa koko pelkopoli-toimintaa, ehkä omalle kohdalleni vain sattui kökömpi kokemus!

Tämä kätilö esim. katsoi minua nenänvarttaan pitkin ja sanoi että heillä täällä ei leikata tällaisista turhista syistä koskaan vaan pitää olla ihan oikea syy! Aika epäasiallista minusta!



Täytyypä jatkaa pakkaamista, paljon vielä tekemättä!



-lupicaia 30+4

Kylläpäs oli kylmä aamu +8 näytti seitsemän jälkeen, kun käytin koiran ulkona. Olisi voinut olla hanskatkin kädessä. Niin se vaan syksy tulla tupsuttaa...

Lääkärikuulumisia:Kävin eilen toisella lääkärikäynnillä (niin Oulussa ensikertalaisella on 3 lääkärikäyntiä+1 ultra eli tosi vähän) ja olipa huonoin lääkärikokemus kuin ikinä. Semmonen nuori tytteli, varmaan saman ikunen kuin minä (26 v.) olikohan edes valmistunut vai mistä lie sinne hankittu ja ei minkäänlaista pätevyyttä ammattiinsa. Ensiksi menin huoneeseen sisään ja siellä oli verisiä pyyhkeitä ja papereita lattialla ja lääkäri alkoi kertoa terkkarille mun kuullen, että hän oli saanut aikaan haavan edelliselle asiakkaalle alapäätarkastuksessa. Hieman alkoi hirvittämään, kun en pidä noista tarkastuksista ollenkaan. No siinä se mittaili kohdun korkeutta useampaan otteeseen, kun ei muistanu laittaa lukemaa mihinkään ylös. Sitten tarkkaili alapäätä varmaan puolisen tuntia eikä puhunu mitään mistään kohudun kaulan mitoista eikä muista. Eikä meinanu löytää kohdun seinämää ja vaan sorkki koko kättänsä tuonne haarainväliin. Sen osas sanoa, että hieman on pehmenny, mutta on kuulemma normaalia (?). Tarkastuksen jälkeen tuli aika lailla koko illan runsaasti valkovuotoa ja mua alkoi todella pelottaa, että se söheltäjä on saanu jotain paikkoja auki.Tämmönen reissu! Ei kannata odottaa kesällä, kun joutuu kesätyöntekijöiden sorkkimaksi.



No tärkeimmät unohtui elikkäs painoa tullu järkyttävät 10 kiloa! Siis aivan hirveetä mun mielestä ja nyt pidän kyllä suuni kiinni herkkujen suhteen. KOhdun korkeus oli 24-25 cm eli keskikäyrillä mennään. Hg 135 joka on siis noussu viime kerrasta 125. Ihmettelen, että miksi hg on noin korkee ja oli vielä noussukin. Lähtötaso mulla olikin korkea 163 ekakäynnillä. Verenpaineet on ollu tasaisesti alhaset ja pikkutypsykän pulssi oli 155-165.



Dirah taisi mainita kotona oloon tympääntymisestä, mikä mietityttää muakin näin etukäteen. Jään elokuun puolivälissä kotiin ensin lomalle ja sit äippälomalle. En ole koskaan ollu kotona, vaan aina töissä ja koulussa ja kovasti menossa. Oon haalinu neulonta-ohjeita ja olis edessä pinnasängyn fiksailu, joten ehkäpä sitä jotenkin jaksaa olla kotosalla.



Mamseli kirjoitteli tuosta vauvelin asennosta ja meillä kans oltiin just tuossa samassa asennossa kuin teilläkin. Täytyy olla hyvä asento, kun näin moni on siinä samassa paikassa. Neitokainen työntää pyllyään vähä väliä vasempaan yläkulmaan ja se tuntuu jännänä hivelynä ja paineen tunteena siinä kohdassa. Luulin, että se olis pää ja mahdollisesti hiukset, jotka tuntuu yläkulmassa, mutta lääkäri sanoi, että se on pylly.



Nyt on tullu kirjoiteltua noin kerran viikossa, mutta oottakaahan kun jään kotiin niin ei varmaan oo muuta tekemistä kun käydä täällä kirjoittelemassa. Aurinkoista päivänjatkoa!



Ale-80 ja tytsy 28+0

Ihan ensiksi DIRAHille: Mulla oli ihan täysin samoja tuntemuksia esikoisen odotuksen kohdalla. Jouduin saikulle 3 vko ennen äippälomaa ja sitten vielä synnytys oli vasta rv 42 joten yli 2kk kotona yksin, mies paljon työmatkoilla jne. Mulle työ on aina ollut tärkeä osa elämää ja kun pienokaista ei vielä ollut, oli aika " masentavaakin" välillä vaan odotella kotona. Pelastukseksi itselleni osoittautui se, että lekuri antoi luvan sairasloman jälkeen (joka minullakin tuli pitkälti työstressin johdosta) käydä tekemässä kevyttä treeniä kuntosalilla. kävinpä siis usien aamuisin ihan sosiaalisista syistäkin heilumassa salilla, istten piiiitkääät päikkärit kotona (joista kannataa oikeasti ottaa kaikki irti, kun ei ole vielä lapsia kotona) ja kahvittelua jossain. Sulla ei ilmeisesti ole ketään kotona olevaa ystävää, jonka kanssa voisit " kulutttaa aikaa" päivisin ?Mistä päin olitkaan muuten kotoisin ?



Täällä tänään ensimmäinen KESÄLOMAPÄIVÄ! Kävin sen kunniaksi aamulla uimassa uimastadionilla. Mulla on " ylpeä" olo olla siellä pulikoimassa muiden keskellä masuni kanssa. Ja tekee ihan älyttömän hyvää, kun toisink uin kävelyssä ei tunne mitään liitoskipuja, painetta tms.



Nyt esikoinen päiväunilla, joten taidan suunnata kahvikupin kanssa tuonne pihalle hetkeksi, sitten unille.



Jolla 27+1

Itse asiassa mulla on yksi kaveri joka on äitiyslomalla, ja toinen on lomalla....jotenkin ei vaan jaksa joka päivä kyläillä, vaan pitäisi ollla joka päivä erilaista tekemistä ;) (siis aika kovat vaatimukset:) Yksi päivä yritin itseäni tunkea ihan joka paikkaan kylään, sukulaisista lähtie, ja kaikki olivat jossain lietsussa....lähdin sitten rintaliivi-ostoksille :) ja yksi mikä mua ärsyttää nykyään, on se että kenellekään ei vio mennä ex-tempore....tuntuu että ihmiset ihan järkyttyy, jos niille soittaa aamulla, että saako tulla, tai mitäs teette? Vaikka ei olisikaan mitään ohjelmaa, musta tuntuu että nykyään ihmisten aikataulut pitää olla niin hitsin suunniteltuja, ja kaikki tiedossa etukäteen (kyläilyt varataan vkokausia etukäteen), muuten menee ihan elämä sekaisin :) :) :)



Voihan se olla, että kaikilla ei ole näin....:)



Tuosta pelkopolista mulle tuli mieleen, että mä olen alkanut myös suhtautumaan aika kriittisesti näitä sektioita kohtaan. Olen nimittäin ihan lähipiirissäni saanut kokea, että ihmiset haluavat niitä myls muiden syiden, kuin pelkojen vuoksi. Nimittäin mun kolmen miespuolisen työkaverin vaimolla (kaikki pk-seudulta), on tai on ollut raskaudessaan sektio " varattuna" . Kaikki ovat myös tuttavia keskenään. Olen pikkuisen hämmästellyt näitä syitä. Yksi sai juuri toisen lapsensa sektiolla, kuten ensimmäisenkin....syy: ei HALUA synnyttää. Minulle myönsi kahden kesken, että kipu ja se koko homma inhottaa, paikat repeää, ja tuntuu että sektiolla pääsee helpommalla. Hän ei imetä, eikä imettänyt ensimmäistään (rmaito kyllä olisi tullut, mutta oli kauhea kiire päästä kunotoon, ja lisäkis ei halunnut että rinnat menee pilalle)



Toinen rouva synnyttää syyskuussa, myös sektiolla. Hän ja hänen miehensä ovat sitä mieltä, että suunniteltu sektio on turvallisempi ja mukavampi kuin tavallinen synnytys. Siis MUKAVAMPI???!!! Ja kuulemma ketään ei voi vaatia synnyttämään...jos ei halua....(kyseinen rouva myös miettii vielä, imettääkö vai ei....???!)



Itseäni järkyttää tällainen ajattelumaailma. Lapsia kyllä halutaan tehdä, mutta mitään ei haluta tehdä sen eteen??? Kuka on koskaan väittänyt, että synnytys olisi tai edes pitäisi olla mukavaa? Kuvittelevatko nämä ihmistet, että lasten kanssakin on kaikki aina helppoa ja mukavaa...



Mun mielipide on, että luonto on näin tarkoittanut, että se vauva sieltä alakautta maailmaan puserretaan, tai ainakin yritetään. Jos on ihan selvä lääketieteellinen syy sektioon, niin sitten ilman muuta!! En itsekään pane hanttiin, jos on pienikin riski synnytyksessä, ja sektio todetaan turvallisemmaksi.....mutta että tällaiset syyt, että ei halua, tuntuu helpommalta jne. ovat musta aivan vääriä syitä. Jos on OIKEASTI synnytyspelko, niin musta siihen pitää hakea apua, ja yrittää hoitaa, ja sitten totta kai sektio, jos siitä ei vaan pääse yli.



Nämä kyseiset rouvat kaikki käyneet pelkopolilla " pyörähtämässä" ja se voi olla yksi syy, miksi ovat siellä niin skeptisia....tällaiset helpon elämän hakijat pilaavat sitten niiden ihan oikeiden pelkopoli-potilaiden mahdollisuudet saada kunnon apua....tämä tuli mieleeni yhtenä selityksenä siihen, miksi siellä saattavat olle skeptisiä. Tiedän ainakin että Jorvissa tätä suuniteltua sektiota (ja jopa suunnittelematonta!) vältetään niin paljon kuin mahdollista, ihan siis resurssien vuoksi. Sektiot ovat kalliita, mutta tietenkin välillä välttämättömiä....mutta näitä ns. turhia halutaan karsia.



Nämä olivat vaan mun mielipiteitä asiasta, voi olla että joka ajattelee toisin...että raskaana olevan pitäisi saada valita. Musta siinä vaiheessa jos haluaa sen itse päättää, ilman mitään psyykkistä ja tai fyysistä syytä, tulisi tehdä se omakustanteena, eli tässä erikoismaksuluokassa...

...Olen Järvenpäästä :)

Musta jonkin asteinen pelko, ja synnytyksen jännittäminen on ihan normaalia. Itseänikin synnytys pelottaa, juuri se kun ei yhtään voi tietää miten kaikki menee....pelko on ihan normaalia, ja siitä pitää saada puhua jossain......jos olisin vastaavassa tilanteessa niin kuin joku on täällä kirjoitellut, että menettäisin yöunetkin synnytyspelon vuoksi, niin ihan taatusti vaatisin sitä sektiota. Halusin vaan siis sanoa, että missään nimessä väheksy niitä, jotka synnytystä pelkäävät, en todellakaan. Itsekin pelkään, jollain tavalla, mutta toistaiseksi mulle on riittänyt se, että juttelen asiasta neuvolassa....varmaan kun se H-hetki lähenee, olen ihan tutisemassa ;)



Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa:)

Minä olen se yöunet menettänyt :)

Minäkin tiedän näitä " en halua synnyttää ettei toosa leviä" -tapauksia, heitä on vaikeaa ymmärtää mutta yritän parhaani ymmärtää...



Mutta piti kommentoida vaan siihen, että jos nyt tunnet että olet ihan tarpeeton ja kotona on tylsää, niin odotas vaan kun vauva syntyy. Sitten vasta tylsää onkin, ja tuntuu että on turhin ja tarpeettomin ihminen maailmassa.

Olen ollut nyt vuoden kotona ja antaisin vaikka oikean käteni että pääsisin töihin!



Tietysti toivon että sinä viihdyt ja tunnet olosi tarpeelliseksi kun vauva syntyy, tärkeätä työtähän tämä on vaikka ei sille aina tunnu itsestä! :)

Mutta ymmärrän siis tunteesi!

Nlassa oli maanantaina meillä niin urpelo kesäsijainen, että ei ensin meinannut osata varata minulle aikaa sokerirasitukseenkaan. Ja mitään kommenttia ei tullut minulle kysyessäni, että oliko KYS:n lääkäri ultralla tarkastanut edellisellä kerralla kohdunsuun ja -kaulan tilanteen kun ei kukaan kertonut ja suppareita kuitenkin on ollut minun mielestäni liikaa ja ovat muuttuneet kipeiksi aina välillä. No nyt sitten odottelen ensi viikkoa ja nlaa, jotta voin taas kysyä kaikki samat asiat uudelleen... Muuten kaikki ihan suht hyvin, väsymys vaivaa aina välillä ja ukko tahtoo ärsyttää kauheesti olemalla poissa aina ja jatkuvasti...



Ehkäisyasiaa olitte puhuneet, itselläni oli kuparikierukka esikoisen jälkeen ja siitä jäi hieman ikävä muisto. Oli ollut reilun pari kuukautta ja oli koko ajan tuntunut hieman epämukavalta. Sitähän ei kai pitäisi voida tuntea, mutta minä tunsin sen koko ajan kohdun oikeassa reunassa. Ja siis parin kuukauden päästä kun mulla oli menkat ja menin eräänä lauantaina iltapäivällä veskiin, tunsin sen osittain ulkona pyyhkiessäni takapuolta... Hieman oli kipeää ja piti mennä päivystykseen otattamaan se pois. Mulla siis oli alkanu olla runsaat menkat kierukan laittamisen jälkeen ja liekö se sitten aiheuttanut osittain se tulemisen ulos. Sinne meni sitten 55 euroo ihan tuosta vain roskiin. Sitten sain pitkällisen lääkäreillä ramppaamisen jälkeen minipillerit, ne oli ennen esikoista käytössä kun en saa käyttää normaaleita pillereitä. Silloin toimivat ihan hyvin ja nyt tällä toisellakin kerralla ihan suht ok alkuun. Sitten alkoi taas karseat menkkavuodot. Ekoina päivinä ei voinut lähteä kotoa minnekään, kun saattoi yösiteestä tulla keskellä päivää ihan yhtäkkiä läpi vaikka olisikin juuri käynyt vaihtamassa. Sit siinä vaiheessa kun isäntä kerran kysyi saunassa odotellessaan, että miksi minä niin pitkään pissin (siis wc-pytty pesuhuoneessa). Sanoin, että ei se pissiä ole vaan verta. Eli siis vuotoa oli aika karseesti. Jätin sitten pillerit pois ja vaihdettiin kumiin ja eipä sitä sitten keretty montaa kuukautta käyttää, kun ehkäisy petti... Joten en oikein tiedä mihin sitä luottaisi? No tosin, miestä nyt ei kovin usein kotona näy, että onko sitten sitä ehkäisyntarvetta sen enempää kuin kumille, mutta kun voipi olla etten luota siihen enää. Sterilisaatio tuntuu jotenkin lopulliselta, vaikka meidän lapset hyvin suurella todennäköisyydellä nyt sitten kuitenkin on tässä kun mun terveys ei kestä. Mutta entä jos kuitenkin sitten muutaman vuoden päästä mieli olisi vielä muuttunut? Kolmesta kun on kuitenkin haaveillut...



Niin sitten vielä siitä synnyttämisestä. Itse yritin unohtaa koko asian miettimisen silloin ensimmäisellä kerralla kuten myös nyt. Tiedän nyt miltä se tuntuu ja että siinä voi mennä kauheesti aikaa, mutta en oikein osaa enää edes jännittää sitä käynnistämistäkään. Sehän se hitaaksi sen synnytyksen mulla teki, mutta kun oli pakko niin oli pakko käynnistää. Itse ehkä huomasin jo jossain vaiheessa olevani niin kauheen väsynytkin, että silloin ei oikeesti enää osaa tehdä mitään omia päätöksiä kuin vain toimia kuten kätilö tai lääkäri käskee. Ja sitten kun kivut oli jo aika kovat, ei oikeesti jäänyt aikaa pelätä vaan vain yrittää keskittyä siihen kipuun ja hengittämiseen. Itse ennen synnytystä epäilin epiduraalia ja sen ottamista, mutta kyllä se oikeasti oli hyvä juttu. Nyt olen jopa uskaltautunut pohtimaan, että jos yrittäisin mennä ilman kivunlievitystä kokonaan. Loppujen lopuksi edellisessäkään synnytyksessä mulla ei se epiduraali auttanut/ollut kuin vain tunnin ja tunsin kyllä sitten ne viimeiset supistukset sekä sen ponnistamisen tarpeen ihan normaalisti. Eikä se loppujen lopuksi kuitenkaan sattunut sitten niin kauheesti kun vauva tuli ulos. Mutta jokainenhan meistä kokee kivun niin erilaisena, että vaikea sitä on etukäteen arvioida. Kätilö minua sitten vauvan syntymän jälkeen kiitteli kuinka rauhallinen olin ollut ja kysyi, että olenko aina rauhallinen. Ja ihmetteli myös sitä, että kun taitaa olla korkea kipukynnys. Mulle oli aiemmin aina sanottu, että valitan liian helposti kipua.



Mutta nyt täytyy lopettaa jaarittelu ja lähteä viemään pyykit ulos kuivumaan. Olen muuten tänään saanut siivottua. Leipoa vielä ajattelin, jos vaan selkään ei koskisi enää näin paljoa...

Hyvää torstaita kaikille!

tikru ja Agentti 26+5

Keskustelu käy kiivaana...



Sektioasiaan lisäisin, että muutama ystävä on saanut sektion (siis sen takia, että synnytyksessä on ilmennyt väärää tarjontaa tai muuta hässäkkää), eikä kukaan heistä ole sitä mieltä, että sektio olisi helppo tapa! Leikkaushaava on kipeä ja saattaa tulehtua, maidon nousu voi viivästyä, tulehdusriski on suurempi kun istukka ei tule ulos omin voimin jne.



Alatiesynnytys on kuitenkin luonnollinen prosessi, jossa oma elimistö ensin työntää vauvan ja istukan ulos ja tietää sitten alkaa tuottamaan maitoa ja erittämään tarvittavia hormoneja, jotta vauva tuntuu omalta ja kroppa alkaa toipua raskaudesta.



Ja onhan se kumma jos ei synnytys yhtään pelota - se sattuu kuitenkin varmaan niin perkeleesti eikä itseäni nappaa kipu ja repeäminen ja eritteiden roiskuminen yhtään. Mutta vauvan saamisen ja lapsen kasvattamisen pitkässä rupeamassa se on kuitenkin aika pieni juttu.



Tällä tahdon siis ilmaista kummastukseni " mukavuussyistä" sektion valitsevia kohtaan ja tukeni ja solidaarisuuteni niitä kohtaan, joille sektio on ainoa vaihtoehto pelon tai fyysisten tekijöiden takia.



Minun on vaikea kuvitella tuntevani itseni turhaksi ja tarpeettomaksi vauvaa hoitaessa - juuri silloinhan sitä on tarpeellisin ihminen maailmassa ainakin sille yhdelle pienelle otukselle. Minun työn pystyisi tekemään moni kohtuullisesti koulutettu ja keskikokoisilla aivoilla varustettu, mutta kukaan muu ei voi olla sille lapselle oma äiti! Vaan katsotaan vuoden päästä, miltä tuntuu...



Hyviä vointeja,

Ketsup + " Into" 29+3

... ja tasan ei käy onnen lahjat, itselläni on vielä kuukausi töitä jäljellä (tosin osa siitä kesälomaa), enkä malta odottaa, että saan jäädä kotiin! Tosin ymmärrän kyllä, että sekin käy pitemmän päälle tylsäksi.



:)

Ketsup

Neuvolalääkäri oli tänään aamulla..Ja voi apua että mua hävettää...

Pillahdin itkuun siinä kun lääkäri kysyi että onko minulla kysyttävää =O



Mullahan on ollut niitä kipeitä suppareita jo jonkun aikaa ja hirmu väsynyt olen kun tekee mitä vain niin heti supistelee :/

No, mitään nuo supistulet ei kohdunsuulle ole aiheuttanut, mutta TAAS kerran otetaan joku valkovuotokoe(?) ja tutkitaan onko tulehdusta. Täällä kun kaikki nuo kokeet pitää mennä ottamaan paikalliseen labraan niin meinaa ottaa kupoliin etsiä hoitajaa pojalle ja ite suunnata sinne ja soittaa taas negatiivisesta tuloksesta. Olen siis tässä kaksi kertaa käynyt pissanäytteen sinne antamassa josko joku tulehdus aiheuttaisi supparit mutta nyt siis taas...Kysyinkin terkalta että miksi ihmeessä se edellinen lääkäri ei jo määrännyt tuota samaa koetta että se olis samalla kertaa otettu jos kerta kuuluu ihan rutiinina ottaa...=O

Olin siis jonkun verran maassa kun siellä olin ja sitten tuli avautua kunnolla tästä miten väsynyt olen, kun ei oikein ole sellaista tukirengasta ympärillä. Ei ole tässä lähellä oikeastaan ketään jolle hätätilanteessa voisin pojan hoitoon saada.

No, terkka puhui jo että jos ei yhtään meidän elämä helpota (supparit jatkuu ja verenpaineet nousee) niin sitten pitää keksiä pojalle joku hoitopaikka. Mies pois töistä tai sitten päiväkotiin =O Ja arvaatte varmaan etten suostuisi siihen, kun olisi niin outoa olla itse vaan kotona ja viedä lasta hoitoon...No joo...Kiitos että sain purettua mieltä :)



Muuten kaikki oli kunnossa. Sf-mitta oli 25(Vertasin muuten noita edellisiä mittoja nyt tähän, niin viime raskaudessa mitta ollut näillä viikoilla 29) =O



Eipä tässä muuta...



Camelot 28

Täällä on hieman kireä mamma, onneksi nyt pääsi tähän koneelle leputtamaan hermoja :D Viime yönä tuli nukuttua alle 3t ja sekin kahdessa pätkässä -aamulla oli hammaskiven poisto ja se pelotti ihan sikana (olikin muuten yhtä tuskaa niinkuin muistelinkin, mutta on nyt niin raikas olo suussa että kylläkai se kannatti). Ja muutenki mentiin ukon kans nukkumaan vasta 1 maissa, kun suunniteltiin meille uutta huonejärjestystä (ja sitten lopulta keksittiin molempien mielestä loistava sellainen!).



SYNNYTYKSESTÄ: Minulle synnytys on aina ollut sellainen maailman luonnollisin juttu, jota en oo koskaan milläänlailla pelännyt tai jännittänytkään. Kätilöt on aina olleet kivoja ja ammattitaitoisia, samoin synnytyslääkärit. Olen saanut sellaisen kivunlievityksen kuin olen pyytänyt ja kolmen hyvin erilaisen synnytyksen jälkeen saanut kolme tervettä vauvaa syliini. Ei siis mitään valittamista. Nyt on ainoa jännitsymomentti se, että missä synnytän, mutta sekin on loppujen lopuksi mulle samantekevää -vaikuttaa vaan siihen, että millainen synnytyksestä tulee. Itseäni joskus kummastuttaa / huvittaa / ärsyttää tietyt sektiota vaativat " ryhmät" , mutta toisaalta jokainen tekee tyylillään. Mielestäni synnytyksestä nykynaiset tekee itselleen jonkun elämää suuremman asian, jota täytyy suunnitella, johon panostetaan jne. Loppujen lopuksi luonto kuitenkin hoitaa homman tavallaan ja siinä on tarkoitus saattaa lapsi mahasta maailmaan, ei antaa äidille extreme-kokemuksia. Sektio on erittäin perusteltu silloin, kun se on vauvan tai äidin terveyden kannalta alatietä parempi vaihtoehto. Ja sen yleensä osaa lääkärit arvioida. Synnytyspelkoon ei ota mitään kantaa, koska siitä mulla ei oo kokemusta / ammattitietoa.



Imetyksestä taas.. No, en minäkään ymmärrä niitä, jotka ei voi imettää ettei tissit rupsahda tai että pääsevät omiin harrastuksiinsa kun vauva on 3 päivää vanha.. Mutta toisaalta en myöskään ymmärrä niitä imetysfanaatikkoja, jotka väkisin täysimettää alle tunnin välein lastaan vuorokaudet läpeensä, koko muu maailma odottaa ja unohtuu kun vaan vauva inahtaa ja tissi laitetaan suuhun. Imetys ON hyvä juttu niille, joilla se sujuu ja joiden vauva on siihen tyytyväinen. Mutta se, että kokee 3 vuoden masennuksen jos ei pystykään imettämään tai tosiaan koko elämä pyörii ekan 6kk vauvan imettämisen ympärillä -ei mahdu minun ymmärrykseen. Minä esim voin sanoa 100% varmasti, että meidän kuopuksesta tuli paljon tyytyväisempi ja onnellisempi vauva, kun lopetin imetyksen hänen ollessaan 2,5kk ja siirryin Tutteliin. Siihen loppui kauheat mahakivut ja ilmavaivat, joita tyttö huusi joka syötön jälkeen 1-2t. Maitoa tuli, mutta se tuli niin suihkuamalla, että muuttui tytön mahassa pelkäksi ilmakulpamereksi. Juu, olen kuullut että olis pitänyt lypsää, imettää suunnilleen päällään jne jne jotta asiaan ois tullut helpotusta. Mutta, mulla oli kotona 6-v vilkas poika ja reilu 1,5-v tyttö, joita en todellakaan ollut ´valmis tappamaan nälkään tai muuten kokonaan laiminlyömään, jotta oisin voinut täysimettää vauvani. Nyt aion kyllä aloittaa imetyksen, mutta jos kuvioon tulee vatsavaivat niin meillä siirrytään pulloon ja en koe tekeväni sitä vain itseni parhaaksi vaan myös vauvan. En usko, että meidän lapset ois yhtään terveempiä tai älykkäämpiä, vaikka heitä ois imetetty. Meillä ei kellään ole mitään allergiaa, mahataudit, flunssat yms kulkutaudit sairastetaan vaihtelevasti, antibioottikuureja on 3 lasta syönyt yhteensä 7kpl (joista yks on turha), joten hyvin on mennyt. Mutta tosiaan, siinäkin jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee -paras luultavasti ois se kultainen keskitie ;)



(.) ei uutta. Vauva potkii kovasti ja olo on hyvä. Välillä iskias pikkasen vihoittelee, mutta olo on tosiaan niin mainio, ettei uskois 30 vkon olevan näin lähellä!



Niin ja minä en ole koskaan tuntenut itseäni tarpeettomaksi, vaikka kotiäitinä olen tosi paljon ollut. Pieni vauva tarvii kyllä sitä ikiomaa äitiään ja paljon, samoin jokainen isompikin lapsi. Just tänään viimeksi meidän 7-v poika sanoi että ihanaa kun äiti hoitaa meitä kotona niin saan kertoo sille asiat heti kun ne tulee mieleen ;)



Nyt tuli kyllä taas niin pitkä juttu, että jaksaakohan kukaan tavata loppuun.. Minkäs sille voi kun on nopeat sormet ja vilkas ajatuksen juoksu.. ja niin paljon sanottavaa :DD



Mianni 27+5



p.s. Lupicaialle ONNEA uudesta asunnosta!!

Meillä oli lapset yökylässä viime yön.Ja minä posotin aamulla puoli 11 asti!

Mä en kyllä tosiaankaan muista milloin oisin tällä tavoin nukkunu! Niin ja en tiedä milloin oisin heränny,mies mut kävi herättämässä.

Silti oon ollu koko päivän väsy.



Tosiaan käytiin iltasella ulkona syömässä ja nautittiin kahdenkeskisestä olemisesta.Lapsiperheessä se on kyllä todellakin harvinaista herkkua.

Täytyy kyllä myöntää,että illalla nukkumaan mennessä oli pikkasen orpo olo,kun lasten sängyt oli koskemattomat ja huoneissa oli sälekaihtimet auki.No hyvää teki meille kaikille!



Iskias on mulla viime päivinä pahentunut aivan valtavasti. En tiiä miten selviän lokakuulle asti.Välillä en pysty liikkumaan ja kaikki liikkeet sattuu aivan tajuttomasti.Muuten kaikki ihan jees! Vaikuttaahan nuo kivut tietty omaan mielialaan.Kaikki lähinnä tympäsee!



Olipas hieno homma että saitte Lupicaia ostettua sen uuden asunnon,ja pääsette vielä muuttamaan näinkin pian! Tsemppiä pakkaus operaatioon!



Eipäs muuta tällä kertaa.



Päivänsäde 29+4