Koulun aloituksesta

Koulua on 8-14 välillä. Yleensä koulupäivä kestää 3-4 tuntia eli kotiin voi päästä jo kloo 11 tai sinne mennään vasta klo 10.



Meillä esikoine menee nyt kolmoselle ja on ollut IP-kerhossa sekä 1 ja 2 luokat ja viihtynyt hyvin. On myös arka ja arastellut yksin oloa. Aamu lähdöt ovat onnistuneet hyvin mutta 10 aamuja ollut onneksi vasta tänä vuonna. NYt joulun jälkeen on myös rohkaistunut enemmän olemaan yksin kotona.



Meillä keskimmäinen menossa nyt ekalle ja olen hänet ilmoittanut myös IP-kerhoon vaikka isoveli tuleekin jo kotiin. Ollaan siellä ainakin aluksi ja katsotaan miten menee. 7-vuotias on vielä pieni ja hätääntyy helposti jos jotain sattuu. Meillä lapset myös alkuvuodesta syntyneitä.



Eli kannattaisin jotain paikkaa jonne voi mennä. Ip on pieni hinta lapsen henkisestä ja fyysisestä turvallisuudesta. Tämä maailma vaatii mielestäni liian nopeaa itsenäistymistä.



Toki jos lapsella on paljon kavereita naapurustossa ja jonkun äiti esim. kotona jolta sää hätäapua hädän tullen sekin ok vaihtoehto. Puhelin on pieni lohtu kun pelottaa.

on hieman eri tavalla. Kyseessä on n. 60-70 oppilaan kyläkoulu. Meillä on nyt ollut 2 ekaluokkalaista peräkkäisinä vuosina (tilanteemme on erilainen, koska olen itse ollut kotona joko äitiyslomalla tai kotihoidon tuella), mutta koulupäivien pituus erosi edellisen kirjoittajan kuvauksesta. Meidän vanhimmalla oli koulua 9-15 välillä. Maanantaina oli pisin päivä, se 9-15, ti-ke 9-13 ja to-pe oli 10-13. Nuoremmalla oli ekalla ma, ke-to 9-13, tiistai oli 10-14 ja perjantai 9-12.



Koulupäivän pituus riippuu ihan koulusta/opettajasta. Kaikilla eka- ja tokaluokkalaisilla on kuitenkin viikossa 20 tuntia. On opettajan/lukujärjestyksen tekijän harkinnassa millaisia päiviä kukin tekee ja kulloinkin tulee. Meidän koululaisilla ei esimerkiksi vielä ole ollut 8 aamuja, mutta esikoisen ollessa ekalla, kakkosilla niitä jo oli.

Ja yksi niistäolen ollut minä itse. Minulle oli ensimmäisellä luokalla järjestetty iltapäivähoito, mutta olin siellä vain muutaman kerran, koska halusin mieluummin olla yksin kotona. Syy siihen oli se, että halusin kuunnella radiosta Esko Riihelän ohjelmia ihan kaikessa rauhassa yksikseni. Esko Riihelä oli silloin elämäni suurin idoli.

Mutta minulle olisi varmastikin tarvinnut järjestää kotiin jotakin ohjattua toimintaa, sillä mielikuvitukseni myötä keksi milloin mitäkin omasta mielestäni hauskaa ja hyödyllistä puuhaa.

Yhden kerran kuorin perunoita, että äiti tekisi perunamuusia. Mielestäni äiti oli aina valitellut, että kuorimiseen kuluu liikaa aikaa, joten ajattelin auttaa. Pikkutytön sormin kuorin omalla tekniikallani ison ämpärillisen pottuja, Rapatessa roiskui niin, että koko keittiö oli mullassa, vedessä ja kuorisilpussa. Vanhemmilla menikin siinä mukavasti sitten koko ilta minun jälkiäni siivotessa.

Eräänä iltapäivänä ajattelin yllättää koko perheen ja leipoa kakun. Reseptistä ei ollut tietoakaan, mutta rikoin kananmunia, lisäilin jauhoja reippain ottein, sokeria ja vettä. Sekoittelin hienoa taikinaani sydämeni kyllyydestä ja lopputulos oli jälleen se, että siivottavaa riitti.

Ajankulukseni olen mukavina iltapäivinä myös kerännyt pihapuusta puoliraakoina omenat, siivonnut vaatekaappeja, pyydystänyt ulkoa hiiren kasvatiksi pahvilaatikkoon (meni monta viikkoa ennen kuin se saatiin kiinni keittiökaapin perukoilta), tehnyt kirjahyllyn kirjoista kirjastoleikin lattialle, löytänyt haavoittuneen räkättirastaan ja paistanut sen paistinpannulla yllätysateriaksi jne jne.

Jossakin vaiheessa äitini keksi tehdä minulle työlistan iltapäiväksi. Siinä oli kellonaikoineen luettelo, jota minun piti noudattaa. Esim. tee läksyt, kuuntele Esko Riihelää, syö välipala, kuuntele Esko Riihelää, kuori 10 perunaa kattilaan, järjestä eteisessä kaikki kengät, kata pöytä, kuuntele Esko Riihelää siihen asti, kunnes tulemme kotiin.

Tämä toimi äitini mielestä jonkin aikaa oikein hyvin.

Päivien pituus riippuu lukujärjestyksestä. Mutta kyllä jos joinain päivinä lapsi pääsee jo 12 on aika pitkä olla 16asti yksin kotona. Tottakai lapsissa on eroja, mutta silti olisi lapselle varmaan hyvä että olisi valvova aikuinen, joko iltapäiväkerhossa tai sitten vaikka joku naapuri tai lapsen kaverin vanhempi. Joku jonka puoleen kääntyä jos tulee ongelmia ja joka on paikalla.



Ja miten teillä aamut? Joutuuko lapsi olemaan silloin yksin? Monestihan se riippuu lukujärjestyksestä ja sitähän ei vielä tiedä.



Meillä ekaluokkalaiset eivät ole yksin kotona ennen koulua ja koulun jälkeen. Vasta tokaluokan kohdalla voivat olla lyhyitä aikoja. Ja mitä katselin pojan luokkakavereita aikaan ekalla luokalla, niin heillä olivat vanhemmat joko kotona tai lapset iltapäiväkerhossa. Sitten ekan luokan kevätlukukauden lopussa useampi lapsi halusi olla menemättä iltapäiväkerhoon ja tokaluokkalaisina olivatkin enemmän yksin kotona iltapäivät. Mutta silti jokunen lapsi/vanhempi halusi jatkaa iltapäiväkerhoakin. Eli kypsymine tapahtui ekan luokan loppupuolella/jälkeen tuohon yksin oloon.



Itse varmaan yrittäisin hoitaa niin ettei ekaluokkalaiselle tulisi yksin oloa. Sitten jos lapsi haluaakin olla ja kokeilla, niin voihan sen hoidon lopettaa. Mutta toisinpäin on vaikea järjestää, jos lapsi ei olekaan halukas olemaan yksin, niin hoitoa voi olla vaikea saada kesken kaiken.



Aina ei lapsi suoraan sano että ei ole halukas/valmis olemaan yksin. Moni voi esittää reipasta ja miellyttää vanhempia. Lapsi ei ehkä edes tajua että ei ole pakko olla yksin kotona. Oikeasti ekaluokkalainen on todella pieni, kun moni isompikin lapsi voi kokea ongelmia yksinolossa.



Meillä esim. tokaluokkalaisen, nyt tulevan kolmasluokkalaisen kohdalla yksinolossa huomioitiin seuraava: Sovittiin ja varmistettiin ketä aikuisia naapurissa on kenen puoleen kääntyä. Aamupala tehtiin valmiiksi ja usein vanhempi oli vielä paikallakin kun lapsi söi, ettei aamupala jäänyt välistä. Kellon kanssa ja kouluun lähdössä ei ollut ongelmaa. Avaimen otti mukaan kouluun, kuten myös puhelimen (jolla sai tarvittaessa meille vanhemille soitettua). Vara-avain oli myös lähellä saatavilla. Koulu päättyi 12-14 välillä ja itse olin yleensä 14:30 kotona. Sai tehdä mitä halusi välissä (yleensä oli kavereiden kanssa), kunhan läksyt oli tehty ja välipala syöty. Välipalan syöminen usein jäi, mutta huolehdin sen sitten kun tulin kotiin. Kaikki meni hyvin, mutta kerran tuli naapurista itkuisen lapsemme soitto (oli hävittänyt puhelimensa ja meni naapurin tädin luokse kuten oli sovittu jos jotain sattuu), silloinkin olinkin jo 500m päässä kotoa. Tällöin huomasi että se kotona, vaikka edes naapurissa, saatavilla oleva avulias aikuinen on tarpeen...