Kysynpä vielä Kätilöopistosta!

Olimme perhehuoneessa, joka oli kahden hengen tilava huone. (Siis normaalisti kahdelle äidille tarkoitettu, nyt siitä tehtiin meille perhehuone.) Huone ja muutkin tilat olivat oikein hyvät, ei voi valittaa mistään. Osastolle tullessani sain oman hoitajan (vai onko henkilökunta kätilöitä?) joka aina työvuorossa ollessaan kävi meitä tapaamassa, kysymässä onko kaikki hyvin ja vastailemassa kysymyksiimme. Kiireistähän henkilökunta tuntui olevan, mutta sain silti kaiken tarvitsemani avun. Vauvan sai viedä toimistoon hoitoon aina kun niin halusi, jos vaikka halusi mennä alakerran kahvilaan.

Oma hoitaja opasti imetyksessä " kädestä pitäen" . Hän auttoi vauvan oikeaan imuasentoon niskasta pitäen. Ja hän kävi vielä myöhemmin kurkistamassa, että kaikki menee oikein. Meillä imetys lähti onneksi käyntiin näin helposti. Mutta uskon kyllä että apua olisin saanut jos olisin tarvinnut.

Summa summarum, voin suositella!

Aivan ihana paikka, lämmöllä muistelen aina kun ajellaan kättärin ohi.



Mielettömän motivoitunut henkilökunta, joka opasti ainakin meidät ensikertalaiset alkuun jokaisessa vauvaan liittyvässä asiassa. Kätilöt kävivät kyselemässä muutaman kerran päivässä vointia.



Imetysohjausta sain. Siellä on imetykseen erikoistuneita kätilöitä, eli jos ongelmia esiintyy tai on muuten vaan epävarma imetyksen suhteen, niin kannattaa sanoa ja apua saa varmasti!



Meillä oli kahden hengen perhehuone, jossa oli parisänky, oma hoitonurkkaus vauvalle, oma suihku ja vessa. Siis aivan luksusta. Niin ja vieraille oli vielä pöytä ja tuoliryhmä =) Vierailuajat ovat perhehuoneissa vapaat!

Anteeksi, kun tulen ilonpilaajaksi, mutta en voi muuta kuin ihmetellä, miten voi perheiden kohtelu erota. Tyttömme oli Kättärillä hoidossa Lastenklinikka-jakson jälkeen. Imetysohjaus oli olematonta, monet äidit eivät pyytämälläkään saaneet opastusta. Maitoja otettiin lämpiämään, vaikka äiti oli sanonut imettävänsä sillä syötöllä. Meidän huoneessamme oli kaikkiaan kolme vauvaa, ja ruokailuaikoina tietty melkoinen säpinä. Onneksi huonekaverimme olivat mukavia, mutta joku arempi äiti olisi ehkä vierastanut imetystä vieraiden ihmisten silmien alla. Sermejä ei ollut. Tuoleja ei ollut kaikille, jostain yritettiin haalia jakkaroita.



Lapselle tehtävistä tutkimksista ei läheskään aina kerrottu etukäteen. Ja jos ei kerrottu, ei osannut tuloksiakaan kysellä. Lääkäreitä näki harvoin, joten jos oli kysyttävää, kannatti rohkeasti " varata aika" .



Yhden yön muutama päivä ennen tytön kotiutumista sain viettää sairaalassa, vauva vierihoidossa. Miehelle ei ollut tilaa.



Luulisi, että kun kyseessä on sairas vastasyntynyt, perhe tarvitsisi erityistä tukea, mutta yllättäen saikin taistella ihan perusasioista. Tuli tunne, että ollaan toisen luokan synnyttäjiä.

Mutta olitko siis varsinaisesti synnyttäneiden osastolla vai jollain ns lastenosastolla? Mietin, että ns lastenosastolla ei ehkä osatakaan niin imetysohjausta? Vai yritänkö olla turhan optimistinen?

Tyttömme oli lastenosastolla. Tosi paljon oli hoitajasta kiinni, jotkut osasivat kannustaa, sanoa pari rohkaisevaa sanaa. Se viettämäni yksi yö osastolla oli yhden ihanan hoitsun järjestämä, kun hän näki, miten pettynyt olin aiemmin luvatun kotiloman peruuntumisesta.



Tuntui vain niin hassulta lukea osaston ilmoitustauluilta imetysmyönteisyyden teesejä. Ilmeisesti ajateltiin, ettei keskosen kohdalla kannata edes yrittää?

tosin oltiin haikaranpesässä. mutta aivan ihana kätilö oli ja rauhassa sai olla melkeen kun hotellissa.. huone todella tilava ja hieno. imetysohjeita ja muuta en tosin tarvinnut, mutta kipulääkettä jälki suppareihin sain kun pyysin.



ja koko perhe huomioitiin.. ei vain äitiä.



sinne vielä uudestaan haluaisin mutta taitaa olla vain unelma kun asutaan toisella paikkakunnallaa nykysin.

Kahdesti olen ollut kättärillä ja tosiaan kädestä (niskasta) pitäen on imetysjutut opetettu ja myöskin kaikkeen muuhunkin sai apua jos vain tarvitsi ja meillä kyllä oli kahden hengen ihan tavallisessa huoneessa väliverhot eli kyllä ihan rauhassa sai imettää ja olla muutenkin. Kätilöt eivät tosiaankaan tuputtanut lisämaitoa, ainoastaan jos itse halusi siis vauva oli selvästi nälkäinen eikä omaa maitoa vielä " tarpeeksi" tullut. Minulla ainakin kipeytyi aluksi rinnat niin paljon että oli ihana jättää yksi imetyskerta väliinkin. Henkilökunta oli minusta äärettömän mukavaa, ruoankin sain kannettuna sängyn viereen parina ensimmäisenä kertana kun olin hieman kuumeinen =)) Joten palvelu kyllä pelasi. Uskallan kyllä suositella, mutta toki meitä niinkuin kätilöitä ja lastenhoitajiakin on joka lähtöön, joten jos kohdalle sattuu ihminen jonka kanssa ei yksinkertaisesti synkkaa niin eihän sille mitään voi, mutta mielestäni sairaalassa ei ole mitään haukuttavaa!

Naistenklinikalla on myös perhehuoneita :-)!

Olin osasto kolmosella toukukuussa 05.

Imetys ei alkuun kunnolla onnistunut, kun lapseni ei osannut imeä. Siinä sitten kätilö toisensa jälkeen kävi repimässä mua nännistä, ja puolen tunnin jälkeen totesivat saman kuin minä eli lapsi ei osaa imeä. Kovasti ihmetetti, ettei tätä voitu raportoida vaan jokaiselle kätilölle erikseen piti kertoa ja käytännössä näyttää, eivät siis uskoneet kuin sanoin.

Lapsi ei siis syönyt, pyysin lisämaitoa. Useimmiten en saanut, vastaus oli emme anna lisämaitoa ilman lääketieteellistä syytä. Vauva laihtui liikaa, kun ei saanut ruokaa, koska " sarjassamme lapsi pärjää kolmekin päivää syömättä" . Juuri näillä sanoin.

Toisen kätilön mukaan 4 tuntia on maksimi. Ota siinä sitten ensisynnyttäjänä selvää...

Pari kivaa kätilöä oli ja he antoivat lisämaitoa vauvalle. Onneksi.

Kyllä ihmetytti tämä imetysmyönteisyys, samoja linjoja ei noudatettu vaan jokainen näytti taplaavan tyylillään.

Kauhea kokemus, sille osastolle en halua uudelleen.

sen verran onnistuivat kuitenkin syyllistämään, että tein työtä imetyksen kanssa sitten kotona, koska tuntui että muuten olisin tosi huono äiti. Myöhemmin vasta opin nauttimaan imetyksestä ja ymmärtämään sen hyödyt, ja 10 kk on kohta tissittelyä takana.

up.

Kaipaisin vielä kokemuksia muista kuin perhehuoneista.

Olen synnyttänyt kolme kertaa Kätilöopistolla ja ollut tyytyväinen henkilökuntaan, huoneisiin ja oikeastaan kaikkeen. Tietysti en voi verrata muihin, kun ei muista sairaaloista ole kokemusta, mutta ne tilavat huoneet ovat kivoja (olen joka kerta saanut olla yksin. Viime kerralla tietysti ei mies enää voinut olla mukana kuin 1 yön, koska muu perhe jo vaati hänenkin läsnäoloaan kotona, mutta sain olla loppuajan yksin perhehuooneessa vauvani kanssa ja sain olla vielä yhden ylimääräisenkin yön, kun sanoin kaipaavani lepoa ennen kotona väistämättä odottavaa viisihenkisen perheen arkirumbaa)! Todella mukavia kätilöitä ja hoitajia, hyvä ruoka jne. Tietty asiaan vaikuttaa varmaan sekin että synnytykset menivät hyvin (normaalisti). Ekan jäljiltä podin tosin synnytyspelkoa, mutta sekin hoidettiin Kättärillä toisen raskauden aikana hienosti " pois" niin että pääsin taas synnyttämään.

Synnytin Kätilöopistolla viime syksynä. Synnytysosastolla kaikki sujui hyvin ja sain kaiken tarvitsemani. Kipulääkitykset ym. toimivat ja henkilökunta oli osaavaa. Mutta sitten siellä synnyttäneiden osastolla ei ollutkaan enää niin " hyvää palvelua" . Kätilöillä tuntui olevan jatkuva kiire ja kukaan ei oikeastaan huomannut kuinka väsynyt olin. Olin jo synnytyksen aikana valvonut paljon ja menetin vertakin. Hemoglobiini mitattiin vasta lähtiessäni, kun eräs kätilö luki papereista, että verenhukkaa oli ollut... No sain kehotuksen syödä rautaa, mutta siis siellä osastolla minun piti vain heikkona tokkuroida. Meidän vauva oli vaativa jo synnytyksen jälkeen, joten valvoin ja imetin sitten yökaudet... En tajunnut heti pyytää apua, kun siellä oli yöllä niin hiljaistakin. Siinä sitten istuin vauva rinnalla ja nuokuin. Seuraavana päivänä tuli jo itku ja joku ystävällinen kätilö otti vauvan sinne toimistoon, että sain edes pari tuntia nukuttua. Minä olin tavallisessa kahden hengen huoneessa, joten eihän miehestänikään öisin apua ollut. Päivisin yritin sinnitellä... En sitten ollutkaan siellä kuin neljä päivää, josta ensimmäinen vuorokausi kului synnärillä. Halusin heti kotiin, kun oli mahdollista, vaikka lepo olisikin ollut tarpeen. Nyt tuntuu siltä, että olisihan sitä itse pitänyt vaatia apua. Rankan synnytyksen jälkeen ei kuitenkaan osannut pitää puoliansa... Mutta ei kai se äidin tehtävä olekaan? Minulla oli joku " oma kätilö" , mutta hänen työvuorot olivat kai ylikuormitettuja.