minkaikaiselle pojalle hiuksiin geelia?

Nimittäin totuus on, että Suomessa ala-asteikäiset pojat (ja tytötkin usein!) ovat brittilapsiin verrattuina melko epäsiistejä... :-/ Asuin liki 10v Englannissa ja muistan vielä, miten kivaakin oli pukea esikoista ja kaikki täällä kotimaassa käydessä aina kommentoivatkin, miten siisti ja nätisti puettu poika oli. :-) Nyt ollaan oltu takaisin täällä Lintukodossa jo kauan ja poikia on siunaantunut 3 kpl. Keskimmäinen on täkäläisellä 3. luokalla eikä suostu pukemaan mitään muita housuja kuin verkkarit... :-(( Tukat on kaikilla kuin Ojalan uuniluudat ja niin näyttää olevan kavereillakin keskimäärin. Juuri hiljattain eräs tuttu britti, joka on suomalaisen kanssa naimisissa ja saanut 1. lapsensa, ihmetteli, miksei Suomessa pienten poikien hiuksia pidetä siisteinä. dAv49Tud

isiteeraavat sukulaiset olivat panneet saman merkille. Nyökyttelin ja ajattelin, että onneksi et ole nähnyt omiani hiljattain... ;-)



Niin se vaan on, että "in Rome do as the Romans do" eli maassa maan tavalla.Meillä kieltämättä alakouluikäiset vesselit ovat ja saavatkin olla aika vapaasti ja möyrivät ulkona kaiket ajat - mitä eivät siis istu tietsikan ääressä... ;-) Suomalaiset ovat muutenkin vähän sellaista laumakansaa... Kun "rock" on muotia ja tukka roikkuu takkuisena yhdellä, niin pian se roikkuu kaikilla. Vasta sitten teini-iässä (alakoulun yläluokilla ja yläkoulussa) alkavat pitää enemmän huolta ulkonäöstään (tai sitten ei...) ja sitten se epäsiisteys onkin tarkkaan harkittua ja monen peilin edessä vietetyn tunnin lopputulos! ;-D



Ymmärrän kuitenkin, mitä tarkoitat. Ja vaikka siisteistä pikkupojista pidänkin sottaisia enemmän, niin minustakin se ulkonän tärkeyden korostaminen jo 5-vuotiaana on vähän turhanaikaista... Kaikkinensahan yhteiskuntamme on kovin ulkokultaista nykyisin. Mutta kuitenkin ajattelen toisaalta, että asutte kumminkin Englannissa ja ehkä pojallesi on tärkeää olla toisten kaltainen... Vaikka TOISAALTA taas hänellä on suomalainen äiti, jolla on oikeus pitää omista tavoistaan ja periaatteistaan kiinni... Aika dilemma! :-D Käviskös kompromissina geeliä erityisinä (juhla)päivinä tai esimerkiksi aina perjantaisin? :-)

geelista on kuitenkin se etu etta varmaan vahentaa riskia saada taita jotka muuten on taalla jatkuva vaiva. En olisi ikina ajatellut etta taalla ala-astelaisilla on matoja ja taita mutta nain on!

Itse äitinä katson aika tarkasti kaikkien kosmetiikkatuotteiden tuoteselostetta. Mitä teillä geelipurkin kyljessä lukee valmistusaineina. Lukekaa ne pojan kanssa yhdessä ääneen ja päättäkää sitten, haluaako hän niitä kaikkia kemiallisia yhdisteitä tukassaan kantaa. Että jos kaverit kysyy, niin osaa vastata, että hiuksissani on keromysiinia, tialysiiniä, tresilikonia jne. En minä ainakaan lapselleni sellaisia päähän laittaisi. Onneksi täällä meillä maaseudulla ala-asteikäisten lasten koulunkin taholta ovat kiellettyjä meikit, hiusväri, lakat, geelit, hajusteet jne. Puhtaus on terveellisempää.



Mielstäni se geeli ei kyllä millään tavalla estä päätäiden taruntaa. Täimyrkyt ainakin Suomessa myydään ihan erikseen.

Itse en ole vastaavaan asiaan Suomessa törmännyt (pojat nyt 6,5; 4,5 ja 2,5 vuotta) ja totean kyllä että onneksi. Mielestäni geelit yms. hiustuotteet saa pysyä poissa niin pitkään kuin mahdollista. Koko nyky-yhteiskunnassa mielestäni ulkonäölliset arvot korostuu aivan liikaa ja aivan liian aikaisin; itse olen ainakin onnellinen että pojat saa vielä olla lapsia ilman huolia oikeanlaisesta ulkonäöstä. Mitä tulee suomalaisten lasten ulkonäköön verrattuna ulkomaalaisiin niin olen kyllä havainnut saman, mutta en pidä sitä pahana koska vastapainoksi suomalaiset lapset saa elää minun mielestäni täysipainoisempaa lapsuutta kunnon ulkoleikkeineen, joissa ei tarvitse pelätä kastumista ja likaantumista tai vaatteiden rikkoutumista. Sen vastapainona sotkuiset hiukset ja likaiset naamat ei paljon paina. Ulkomailta (ehkä pohjoismaita lukuunottamatta) on esim. todella vaikea löytää kunnon ulkovaatteita, sadevaatteista puhumattakaan. Esim. Keski-Euroopassa ulkoillaan kyllä hienoissa mutta epäkäytännöllisissä vaatteissa ja eipä siellä monesti näekään lapsien oikein kunnolla "riehuvan" vaan leikit on sellaista puuhastelua.



Juhlatilanteisiin meillä pukeudutaan siistimmin (ja mm. katsotaan ettei tukat sojota ihan miten sattuu) , mutta arjessa saa kyllä elää huolettomammin; kyllä sitä ehtii vielä hienostella isompanakin. Ja alkuperäiseen asiaan palatakseni antaisin tod.näköisesti laittaa geeliä erikoistilanteissa kuten synttäreillä ja muissa juhlissa, mutta jokapäiväiseen arkeen en tuotetta ottaisi.

Unohtui laittaa edelliseen viestiin, että täitä, kihomatoja yms. on myös Suomen kouluissa ja päiväkodéissa nykyään paljon. Esim. eskarivuoden aikana tuli muistaakseni 4x ilmoitus lapsilta löydetyistä täistä ja 2x kihomadoista. Ihmettelin asiaa muutamalle terveydenhuollon ammattilaiselle ja sanoivat että näiden ongelmien lisääntyminen johtuu pääasiassa lisääntyneestä matkustamisesta eli kannat tulevat usein matkustajien mukana. Asialla ei miiten ole mitään tekemistä hyvän/huonon henkilökohtaisen hygienian kanssa.

Parturi laittaa hiustenleikkauksen jälkeen geelit, mihin poika on tyytyväinen. Mutta onneksi hänellä ei ole mitään tarvetta käyttää geeliä koulussa tai muuallakaan. Joskus on laitettu juhliin, aivan ykköskertoja. Mitä pitempään mennään ilman kosmeettisia aineita, aina parempi.



Itse olen käyttänyt murrosiästä lähtien kaikenlaisia kampaamotuotteita hiuksissa, ja tulokset ovat näkyvissä. Näin yli 40-ikävuoden iässä ei meinaa löytyä enää aineita, mistä ei tulisia allergisia reaktioita.



Miten geeli ja täit ovat keskenään tekemisissä; en maalaisjärjellä löydä syy-yhteyttä.

geeli voisi auttaa taiden ehkaisyssa koska tait tykkaa puhtaista hiuksista enemman kuin likaisista. Jos on geelin kaltaista monjaa paassa niin tuskin tait tykkaa. Onhan se kemikaalituote kuten esim hiuslakka mita naisopet ja hoitotadit kayttavat etteivat saisi lapsilta ja koululaisilta taita itselleen. Toistaiseksi olen kayttanyt teepuun oljysta valmistettua suihketta (joka haisee pahalta ja on antiseptista) ehkaisevasti ja se on ainakin auttanut.

Otsikossa mainitulta sivulta löytyi tietoa täistä. Poimin vain muutamia otteita.



Hieman kärjistäen voi sanoa, että kuka tahansa, jolla on hiuksia päässään, voi saada tartunnan. Ympäristön tai hiusten puhtaudella ei tässä suhteessa ole merkitystä. Hieman kärjistäen voi sanoa, että kuka tahansa, jolla on hiuksia päässään, voi saada tartunnan. Ympäristön tai hiusten puhtaudella ei tässä suhteessa ole merkitystä.



Hiusten pituus saattaa joidenkin selvitysten mukaan vaikuttaa päätäiden leviämiseen siten, että mikäli tartunnan lähteen hiukset ovat lyhyet, päätäiden on lähikontaktissa helpompi siirtyä uuteen päänahkaan.



Päätäi saattaa takertua esimerkiksi kamman piikkeihin, pyyheliinoihin (tukkaa kuivatessa), tyttöjen hiusdonitseihin, villamyssyihin, talvitakkien kauluksiin, tyynyliinoihin sekä alus- ja päällysvaatteisiin. Jos nämä materiaalit ovat sitten useamman ihmisen käytössä, päätäit saattavat siirtyä hiuksista toiseen. Aikavälin tulee kuitenkin olla verraten lyhyt, sillä ihmiskehon ulkopuolelle joutuessaan päätäit lähtevät välittömästi liikkeelle kohti uutta lämmönlähdettä. Lisäksi hinkkautuessaan irti hiuspohjasta nojatuolien selkämyksiin, tyynyihin, hattuihin jne. päätäit saattavat vahingoittua niin, että ne eivät enää kykene infektoimaan toista ihmistä.

Välillisiä tartuntoja tapahtuu, mutta niiden merkitys lienee kuitenkin vähäinen suhteessa suorassa kontaktissa saatujen tartuntojen yleisyyteen.



Lääkehoidon ongelmaksi on nousemassa päätäiden lisääntynyt lääkeresistenssi. Euroopassa esimerkiksi resistenssiä on todettu muun muassa Ranskassa, Tsekin tasavallassa, Israelissa ja Englannissa. Englannissa tilanne on vaihdellut alueittain. Pahimmilla alueilla jopa runsaat 80 % permetriinihoidoista ja 60 % malationihoidoista on epäonnistunut. Yhtenä syynä tähän on pidetty lääkevalmisteiden liiallista käyttöä. Suomen tilanteesta ei ole olemassa vielä selkeää kuvaa, mutta todennäköisesti ainakin permetriiniresistenssiä meillä jonkin verran esiintyy. On toki muistettava, että hoidon epäonnistuminen ei aina merkitse sitä, että päätäit olisivat resistenttejä. Hoito on voitu myös suorittaa epähuomiossa väärin (lääkevalmisteissa olevat käyttöohjeet onkin luettava tarkoin). Pienillä lapsilla voi kyse olla myös uusintatartunnasta.



Suomessa edellä mainitut lääkeshampoot ovat hiljattain saaneet rinnalleen kaksi uutta valmistetta, joiden teho perustuu niiden kykyyn tuhota päätäit fyysisesti joko tukehduttamalla tai tukkimalla niiden normaalin aineenvaihdunnan. Valmisteet ovat liuoksia, joista toisessa vaikuttavana aineena on dimetikoni ja toisessa kookos-, anis- ja ylang-ylang-öljy. Näiden valmisteiden tehosta ei toistaiseksi ole Suomessa vielä pidempiaikaista näyttöä, mutta esimerkiksi Englannissa ja Italiassa tehdyt tutkimukset näyttäisivät kuitenkin puoltavan niiden käyttöä päätäiden häätämisessä.