***MARRASMURUJEN TIISTAI***

Eilen meillä pinossa olikin aktiivisten kirjoittajien pino.

Yltääköhän tämän päivän pino samoihin lukemiin?

Me ollaan kanssa mietitty autoa,mutta mitään mahdollisuutta ei ainakaan nyt ole uutta/käytettyä alkaa osteleen...

Tällä hetkellä meillä on 5 paikkainen skoda,joka on todellakin liian pieni sitten kun vauva syntyy koska perheessähän on sitten 6henkeä.

Tuokin auto hommattiin viime vuonna,kun ei ollut tarkoitus hankkia lisää lapsia...

Alkaa asuntokin ahdistamaan mutta eiköhän se siitä kun saa välillä uusittua huonekaluja vauvaa varten.

Tässä asunnossa kun on 84 neliötä tilaa,joten neliöt riittäisi kyllä ainakin meidän omasta mielestä...

Yleensä tuo ahdistaminen menee ohi kun asuntoon tule jotain oikeasti uutta ja näkyvää.

Uudet lamput pitäisi löytää olohuoneeseen ja mielellään kahdet samanlaiset varjostimet,koska ne näkyvät heti huoneeseen astuttua ja mua hämäisi ainakin itseäni jos samassa huoneessa olisi kahdet erillaiset varjostimet...

Masukki voi hyvin ja kasvaa kamalaa vauhtia,jotenkin on " läski" olo vaikka painoa ei olekkaan tullut,syynä kai tuo liikuntaan vaikuttava notkeus joka aiheuttaa tuommoisen ajattelun.

Masukilla on taas aamusta ollut jumpat meneillään ja nyt pitäis itelläkin mennä aamupalaa syömään,joten kirjoitelkaahan tällekkin päivälle pitkä pino!

Rv23+1

Me vaihdettiin autoa keväällä Saab 93 Volvon V70:een juuri tilan ahtauden takia. Saabiin ei olisi pikku2sen turvakaukalo mahtunut, kun mies sen verran pitkäkoipinen, ettei taakse jää tilaa oikeastaan yhtään. Nyt tilaa piisaa ja koirat matkustavat bokseissa takatilassa.

Eilen sain maailmalta takaisin turvakaukalon ja babysitterin, olipa ihana nähdä tavarat ja tajuntaan jämähti " hei näitähän tarvitaan 4 kuukauden päästä" :) Pesukone päivitettiin myös eilen, 5 kiloinen vaihtui 7 kiloiseen - saapa nähdä riittääkö tuokaan. Seuraavaksi varmaan jokin laitosmalli :)

Kodin rakennusvietti on iskenut miehelle ja minulle niin, että odotellaan rakentajan tarjousta isommasta omakotitalosta (avaimet käteen periaatteella koska avioerohan meidät tuntien rakennusvaiheessa tulisi ;-) Budjetti pitäisi saada tänään tai huomenna. Ei maltajaksa odottaa....

Tokaa aamua töissä ja olo ei ollut yhtään niin tahmea kuin eilen eli kyllä tämä tästä taas lähtee. Hyvät tiistait marrasmuruille!

Täällä muksut vaan odottaa että koska päästään muuttaan.. jatkuva jankutus :) Meillä on vakuutukset tapiolassa mutta että onkin kallista lystiä.. sitten aloin vielä siinä samalla eläkesäästäjäksi.. 25e/ kk. Onko muita eläkesäästäjiä? Liki tonnia varmaan vuosi ellei enemmän vakuutus maksut, laskeskelen illalla niitä tarkemmin.



Omanapa: Olo on ihan hyvä, liitoskivut vain haittana.. Liikkuu harvakseltaan mutta kuitenkin joka päivä.



Autoista: meillä on sellainen tila volvo ja sitten vielä nissani ja niillä mennään. Ne on niin kalliita ne isot autot ja mailla kun asutaan niin haluan et myös mulla on auto et pääsen vaikka kauppaan tai ... Niin en suostu omastani luopumaan :)



No mutta nyt muksujen kanssa uimaan.

tittuska rv 23+2

Viikot kuluvat ja vatsa kasvaa.Vaikea uskoa että esikoista odottaessa vasta tässä vaiheessa farkkujen nappi ei enää mennyt kiini! Nyt olen sen näköinen kun olisi menossa n. rv 36?!



Neiti potkii lujaa ,onneksi.Eilen pisteli mahaa koko päivän samaan kohtaan ja rupesin jo miettimään mitä siellä tapahtuu.No,olin myös aika turvonnut joten kai siellä vain oli ahdasta ja suoli jumissa.



Neuvolan täti oli iloinen kun oli tullut kaksi kiloa painoa,ensimmäiset kilot siis.Muistutin häntä siitä että olen aikaisemmissa raskauksissa painanut tämän verran rv 34 tai jotain.En haluaisi kuin viitisen kiloa lisää painoa,saa nähdä onnistuuko.



Raskausarvista: ei ole koskaan tullut,joten ei varmaan nytkään tule.



Liitoskivuista: ei ole vielä,mutta 30 viikon jälkeen varmaan alkaa se ihanuus..



Jas ja pikkuneiti 24+4

Kesälomaa vielä jäljellä muutama päivä... ja sitten takaisin töihin.



Viimeaikoina on meinannut supistella kovasti - erityisesti automatkoilla ja kävellessä. Perjantaina olisi neuvola ja mies on kovasti sitä mieltä että sairaslomaa vaan hakemaan mutta... Olen semmoinen toivoton työnarkomaani ja jos vähänkin tuntuu siltä että pystyisin olemaan töissä niin olen kyllä. Soittelin töihin ja kyselin kuulumisia sijaiseltani ja vaikuttaisi siltä että sairasloma tulisi tosi huonoon saumaan, työntekijöitä ei ole yhtään ylimääräistä paikkaamaan minua. Työskentelen myymäläpäällikkönä ja vastuullani on 4 liikettä, olen vuoropäivinä töissä kolmessa liikkeessä, neljännessä käyn muutaman kerran vuodessa, sinne on matkaa 250 km. Jotenkin tuntuu että ei kertakaikkiaan kehtaa jättää toisia pulaan jos kerta jotenkin pystyisi olemaan töissä. Ja sijaiseni jää ansaitulle 3 viikon lomalle kun tulen töihin takaisin. Olen ollut 8 vuotta samassa paikassa töissä ja ainoastaan YHDEN kerran sairaslomalla oman sairauteni takia - lapset eivät ole olleet sairaina kahteen vuoteen. No - täytyy katsoa mitä terkkari sanoo - ja täytynee toimia sen mukaan.



Meilläkin on suunnitelmissa omakotitalon laajennus - nyt on 140 neliötä ja yläkertaa olisi tarkoitus alkaa rakentamaan ensi vuonna. Joudumme palkaammaan arkkitehdin suunnittelemaan koska kyseessä on 70-luvun lopun omakotitalo. Nyt lomalla on rakennettu (=mies siis) lastenhuoneet ja uusittu vessa. Talon ostimme 8 vuotta sitten ja oikeastaan koko ajan on vasaroitu jotain kulmaa. Talo on minun vanha kotitaloni joten joka nurkka on aika tuttu. Olisi niin ihana saada uusi talo mutta mies on hanakasti vastaan...



Auton vaihto ei ole ajankohtainen - sain oman autonikin tosiaan viikon mittaiselta huoltoreissulta ja vielä toistaiseksi toimii hyvin. Miehellä on työautona Peugeot 307 ja oma autoni on pieni " tila-auto" Pt Cruiser josta en haluaisi luopua. Miehellä on myös vanha jenkkiauto vm -69 ja itse persosin jonkun aikaa sitten kesäautoksi vanhaa Kuplaa joita saisi parilla tuhannella eurolla. Meillä on iso autotalli jossa jenkkiauto on purettuna palasiksi ja mies on yrittänyt saada minuakin innostumaan sen laitosta - sen verran olen antanut periksi että olen luvannut ommella autoon penkinpäälliset ja sisustat mutta olisihan se ihanaa laitella omaa kuplaa... (aivan kuin ei olisi muuta hommaa vauvan synnyttyä...) Oulussa on jenkkiautokerho jossa on pari naista mukana ja he ovat itse laitelleet tosi makeat autot. Aikanani ajelin moottoripyörällä mutta nyt kun on lapsia niin se on jäänyt...



Mutta nyt kiltisti kotihommiin... sängytkin on vielä petaamatta ja pyykkikori repeää liitoksistaan...



MrsCruiser - rv 22 ja jotain...?

mrs cruiser, osaan samastua tilanteeseesi hyvin tuon vastuuasian kanssa. minuakin kovasti huolestutti, että miten tuleva syksy projektien, vetovastuiden ja alaisten kanssa. onhan sinullakin varmaan mahdollista tehdä niin että olet koneen ääressä kotona vaikka saikulla olisitkin? minä olen tarvittaessa sähköisesti läsnä, työkaverit kukin ottaa hieman vastuuta sieltä ja täältä. ja auttavat sijaista alkuun. ihan yllättävänkin hiljaista on ollut sähköpostissani! :-0 vauvan etu on kuitenkin vauvan etu.



mulla on aika karmee olo. viime yönä taas tuo kuopus veti hirveet hertsit. se ei yksinkertaisesti halua nukkua öisin ja sitten se huutaa kuin hinaaja ja herättää kaikki muut. mitä ihmettä tohon keksis? alkaa olla keinot tosiaan loppu... Onko muiden 2v:llä ollut tällasta.



väsymyksen takia jomottaa päätä ja miehenkin kanssa kärhämää ilmassa. vauva potkii kuitenkin kovasti.



joku kyseli eilen auton väriä: miehen toiveesta musta ja mustilla laseilla. en tiedä onko sillä joku james bond-juttu menossa vai... ;-)



mom rv24+4

Tänään on tullut täyteen 22 rv! Tässä raskaudessa on tullut verenvuotoa ja oli keskenmenon vaara rv 6-11.... Joten nyt alkaa helpottaa.

Ihan naurettavalta tuntuu nämä raskausarpi- paino keskustelut...Anteeksi vain ,mutta eiköhän se elävän vauvan saaminen on pääasia, muut on sivuseikkoja....Itse kyllä olin samanlainen ( tyhmä), joka huolestui niistä kiloista ym... Painoa tuli aina vain vähän ja nekin meni imetyksessä pois, mutta kun tuli kuollut vauveli- silloin vain ajattelin että voisin olla ruma läski kunhan saisin sen pojan elävänä kotiin. Anteeksi tämä vuodatus...

Taidan olla väsynyt, kun on selittämättömät kivut( ei pysty kävellä, istua, maata, hengittää kun tulee se kohtaus) navan oikealla puolella. Viime raskaudessa samanlaiset kivut yllättivät ja lekurit eivät löytänet selitystä, muutaman viikon päästä sain järjestä hautajaiset....Pelottaa, taas pelottaa, ahdistaa....Tekee mieli mennä sänkyyn, nukahtaa ja herätä vasta laskettuna päivänä.

Nyt vuoroa muille.

Matushka, 4 muksua ja rv 22.

Taisi olla Kanelisokeri, joka eilen kommentoi kolmenkympin ylityksen lisäävän raskausajan raihnaisuutta - allekirjoitan täysin! Eilen pesin esikoisen peppua ja väkisinhän siinä puuhassa tulee selkään kiertoa ja huono asento. Iskias ilmoitti " taas" (on ollut vuosia oireilematta) olemassaolostaan ja olin ihan pelistä pois. Ei kai muuten mitään, mutta mies oli pelaamassa ja kotiutui vasta klo 20 jälkeen, ennätti jo harmittaa vähän, että golfkierros kestää tunteja... Enemmän kyllä ärsyttää, ettei pysty täysipainoisesti huolehtimaan muksusta ja kodista, kun omasta itsestä ja masukista huolehtiminenkin tekee tiukkaa. Tulipas valitusta... Ei vaan löydy mukavaa asentoa millään, eikä koneellakaan kärsi istua, joten tänään ei hymyilytä.



Tuo on ihan mielenkiintoista, miten eri tavalla raskauskiloihin ja muihin muutoksiin omassa kehossa suhtautuu. Itse en jaksa surra kertyviä kiloja, sillä jos imetys onnistuu, paino kuitenkin putoaa ennemmin tai myöhemmin. Vauvan voinnista varsinkin alkuraskauden vuotojen ja nykyisten suppareiden takia olen enemmän huolissani. Tietysti jos/kun olo on välillä vähemmän simpsakka ja maha on konkreettisesti tiellä, kaipaan omaan " tavalliseen" vartalooni. Toisaalta tämä raskausaika ison mahan kanssa kestää vain tuokion eikä tule eteen kovin montaa kertaa elämässä ja vauvamaha on ihan oikeasti mielestäni tosi kaunis, joten nautittavahan tästä uuden elämän ihmeestä on!



Ingefära 25+0

Minä kun luulin, että kesä on ohi, mutta sehän näyttää vain jatkuvan.



Aamusella kauppareissulla mukaan tarttui yhdet aleliivit... tuntuu niin, ettei entiset enää riitä. On se hullua, että nyt ostelee jopa kahta kokoa isompia... edessä on vielä imetys, jolloin liivit ovat ehkä vielä isommat ja sitten imetyksen jälkeen on vuorossa se ah niin auvoinen aika, jolloin kuppikoko on yhtä pienempi kuin ennen raskautta.



Mulla on tuota ikävää vihlontaa välillä tosi paljon. Mitäs kipua se nyt sitten vois olla? Kokemuksia? Eli kipu on tuossa kummun oikealla sivulla, ei ihan kyljessä. Muutoin masussa kaikki hyvin, potkuja satelee ja olo on muutenkin ihan hyvä.



Sarafan rv 23+5

Heips!

Noista paino- raskausarpi-asioista.. Kyllähän kaikkien mielessä varmasti tärkeimpänä on vauvan vointi eikä oma ulkonäkö. Joskus on mukva vaihdella kuulumisia tälläisistä pinnallisemmistakin asioista. Ei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa.. Ymmärrän hyvin että varsinkin esikoista odottavilla kaikki raskauden tuomat merkit kiinnostaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, eihän sitä muuten uskalla mistään kohta puhua.



En muista nimimerkkiäsi (martuska?) sun kokemuksien kautta varmaan tuntuu naurettavilta keskustelu painosta ym. Mulla on kuollut myös lapsi 3-vuotiaana, joten voin aavistella sun tuntemuksia/ pelkoja. Se että olen huolissani omasta painon noususta ei tarkoita että pitäisin lapsen saantia itsestäänselvänä. . Vaikka mulla tämä 3.raskaus, on edellisestä raskaudesta 6vuotta aikaa ja paljon unohtunut, joten on mukava kuulla miten toisilla raskaus etenee. Mä toivon sulle hyvää raskausaikaa ja että kaikki sujuisi teillä nyt hyvin.



Tänään on sormuksien haku :) sääennusteet näyttää edelleen hyviltä lauantaita ajatellen.

Eipä tässä muuta.. Tehdäänpä yhtä pitkä pino kuin eilen! :D



Vaavaa ja Vaavi 23+6 (Jes! Huomenna 24 täynnä!)

Heipä hei!



Joo, täällä yksi raihnainen taas kirjoittelee. Aivan tajuton iskiaskipu ollut nyt tämän päivän, eikä tarvinnut muuta kuin seistä perunoita kuorien tuossa tiskipödän ääressä hetken aikaa. Pitää mennä kaivamaan särkylääkkeet kaapista.



Meillä on ollut lievästi sanottuna väsynyt ja kireä tunnelma täällä koko aamun. Viime yönä nuo meidän isot lapset alkoivat känytä meidän sänkyymme...eihän sinne nyt neljää isoa ihmistä mahdu millään...en voi käsittää, miten 7-8 v lapset voivat taantua 3v tasolle ja ängetä toisten sänkyyn nukkumaan...oli kuulemma kurja nukkua yksin...



Heräsin aamulla jo seitsemältä kuopuksen sängystä. Aamuaurinko porotteli kasvoihin. Lähdin sitten kaupungille ja muut jäivät sänkyihinsä nukkumaan. Ostosreissulta jäi saaliiksi mustikoita, jotka aion käyttää piirakkaan. Tein myös vaatelöytöjä Kekäleestä ja tarttuipa mukaan myös muutama pikkubodykin vauvalle. Eilen ostin muuten vauvalle Ruskovillan kapalon, joka käy sitten myöhemmin peittona. Käyn myöhemmin syksyllä samaisessa paikassa katsomassa kantoliinoja, kun lupasivat laajentaa valikoimaansa seuraavan tilauksen yhteydessä :-)



Nimiäkin on mietitty sekä tytölle että pojalle ja löysimme sopivat vaihtoehdot. Yritimme keksiä sellaiset nimet, joita ei ole kenelläkään muulla, joten kerron sitten vasta julkisesti kun vauva saa nimen :-) Nimet eivät ole kuitenkaan mitään ulkosuomalaisia tai sellaisia, joista lasta saatetaan kiusata myöhemmin. Joku voi tietty olla sitä mieltä, ettei vauvalle voi keksiä nimeä ennen hänen syntymäänsä, mutta minäpäs voin ;-) Poikakin sai nimen jo valmiiksi häntä odottaessani, sillä minulla oli vahva tunne siitä, kuka sieltä on tulossa.



En nyt muista kuka kritisoi sitä, että täällä kirjoitetaan raskausarvista yms. Minusta täällä voi itse kukin kirjoittaa ihan mistä asiasta vain.



Murhe kuin murhe, se voi olla jollekulle suuri, vaikkei kyseessä olekaan lapsen menettäminen. Itse inhoan niitä arpia, sillä ne ovat arkoja ja erittäin rumia, ainakin minun kropassani. Jollekulle voi ihan oikeasti syntyä sosiaalinen haitta niistä arvista. En minäkään ihan ensinnä lähtisi niiden kanssa uimahalliin toisten pällisteltäväksi.



Kivusta puheen ollen: Minulla on nyt muutaman päivän ajan ollut todella kovaa kipua vasemmalla alavatsalla, munasarjan kohdalla...voisiko raskausaikana tulla kystia? Kipu on aivan kamalaa ja pahenee päivän mittaan. Kävelykin on melkoisen hankalaa. Voihan tuo kipu johtua suolistostakin. Mitäpä sille sitten tehdään, jos kysta puhkeaa raskausaikana?



Asuntoasioitakin täällä oli mietitty. Meillä on tällä hetkellä 85 neliötä ja nyt tuntuu, ettei 5. perheenjäsen oikein mahdu tänne. Hyvä jos häkkisängylle löytyy tilaa...vaatekaapista en uskalla edes unelmoida. Uuteen asuntoon emme joka tapauksessa ihan heti ole muuttamassa, joten tässä täytyy nyt pärjätä. Sopu sijaa antaa :-)



Jep, nyt pitää lopetella ja alkaa kytätä kelloa, ettei mene taas kerran ohi tytön korvakontrollin ajanvaraus...



Kanelisokeri 23+3

Eilen tuli hiukan vettä, mutta olisi kyllä saanut sataa ihan reilusti =)



Yhdyn siihen, että mielestäni täällä saa puida, kommentoida ja puhua asiasta kuin asiasta. Jokainen kokee asiat eri tavalla ja on rikasta voida vaihtaa mielipiteitä. Eihän sitä tietenkään kaikesta tarvitse olla samaa mieltä =) Eikä se silti tarkoita, etteikö asioista voisi puhua. Itse en erilaisissa tunnetiloissa, saati kuin lapset vieressä mekastaa, aina osaa valita sanojani *oikein*. Toivon silti, että jokainen meistä ymmärtää, että täällä tuskin on kellään tarkoitus toista mistään tuomita, vaan jokainen hakee jonkinlaista *vertaistukea* ja kanavaa purkaa ja puhua kaikesta mieleen juolahtavasta =)



Siitä 2-vuotiaan huutamisesta yöllä... Meillä ainakin esikoinen oli joskus 1 1/2v - 2 1/2v aivan mahdoton sumusireeni. Onneksi noita huutokohtauksia on sattunut vain joitakin. Uskon, että ovat ns. *kauhukohtauksia*. Lapseen ei saa mitään kontaktia, huutaa ja itkee ihan yhtäkkiä. Näyttää olevan hereillä, mutta mitään ei näe eikä kuule. Vaikka tuntui siltä, että huuto kesti ikuisuuden, ei se varmaan todellisuudessa ollut kuin korkeintaan vartti. Mikään ei kuitenkaan noihin *kohtauksiin* ole antanut ennakoinnin mahdollisuutta. Lapsen kehitys kai toisinaan tekee kummallisia temppuja =O Mielikuvitus laukkaa eikä tunnepuoli osaa käsitellä kaikkea... No, meillä kakkonen on aina ollut kova huutamaan ja heräilemään öisin. Esikoinen nukkuu melkein missä metelissä vain ja kakkonen on sitten herkkäuninen. Eli kun esikoinen herää itkemään, kakkonenkin herää, mutta ei toisinpäin (onneksi).



Omassa navassa ei kummempia... paitsi alkaa kohta pullistumaan =) Enpä muista, milloin on sen aikaisemmin tehnyt. Vaikka pientä raskauspäiväkirjaa olen aina pitänytkin, ei siihen kaikkea ole kirjoittanut. Nyt etenkin on kirjoittaminen todella vähäistä. Muutoinkin elämä pyörii näiden viikareiden ympärillä niin, ettei itseään tahdo muistaa. Esikoisella on vain paheneva uhma, täyttää syksyllä kolme, jatkuvaa taistelua ja kokeilua =( Kakkonen tietenkin otta mallia. Molemmat lisäksi varsin vilkkaita, omapäisiä ja kovatahtoisia.



Nyt pitää antaa noille tuholaisille välipalaa, jotta pääsemme käväisemään kaupassa. Yritän vielä tänään ehtiä kommentoimaan, mitä nyt unohdin =)



TalviSalama + Tiitiäinen 25+5

Mulla iski kans iskiaskivut päälle kun eilen palasin töihin kesälomalta. Eikä tarvinut tosiaan nostella mitään, täytin hyllyjä ja kävelin edestakas. Lämpötyynyllä sitten kotona haudoin ristiselkää ja venyttelin että pääsin aamulla taas töihin. Tänään taitaa olla sama juttu edessä. Onko kellään mitään muuta konstia ristiselkä kipuun?

Neuvolassa kävin viime viikolla ja painoa ei ole tullut yhtään(tippui alussa 2kg) joten nyt ollaan vielä lähtöpainossa.

Verenpaineet oli taas matalat 112/58. Aikaisemmissa raskauksissa ei noin alas ole menty päinvastoin ovat enemmänkin nousseet hieman. Mutta ei kuulemma mitään hälytävää.

Meillä kans meinaa tilanpuute tulla. Neliöitä on 81 ja kolmas lapsi tulossa ja koirakin vielä on tosin se ei paljon tilaa vie.

ajateltiin että kolmen vuoden kuluttua on jo pakko olla isommassa asunnossa, koska tytöt tarvii oman huoneen (6 ja 9-vuotiaat nyt) ja juniorikin jo pitää sitten pikkuhiljaa siirtyä omaan soppeen. Hyvä jos nyt pinnasänky mahtuu meidän kammariin juniorisängýstä puhumattakaan.

Jospa nuo asuntojen hinnat vaikkapa laskis hieman toisaalta sitten ei saa itsekään tästä nykyisestä rivarista niin paljon mutta samapa tuo kuhan pääsis vähän väljemmin asumaan.

meillä noi huudot ei kyllä kauhukohtauksia ole. poikaan saa kontaktin ja usein vielä alkaa huutamaan että mä haluun alakertaan tai haluun autoja. poika tuntuu jotenkin protestoivan omassa huoneessa nukkumista.



meillä molemmat pojat nukkuu lasten nukkarissa ja aikaisemmin ovat molemmat hipsineet meidän makkariin jossain vaiheessa yötä. mutta nyt tuo pienempi on ottanut tavaksi käydä meidän makkarin ovelle huutamaan. ei auta vaikka sanotaan että tule tänne kainaloon jne. Voi huoh. Onneksi tuo isompi poika on rauhoittunut ja nukkuu nykyään hyvin.

...Ristiselkäkipuun olen kokenut hyväksi avuksi kylmä/kuumapakkauksen vuorottelun.



Kannattaa myös, jos vain mitenkään kykenee, levätä lattialla selinmakuulla, jalat vaikkapa sohvalla 90 asteen kulmassa -> rentouttaa selän lihaksia melkoisen tehokkaasti.



Sitten kun kunto antaa myöten, voi pikkuhiljaa vahvistella selän lihaksia selinmakuulla polvet koukussa, jalkapohjat lattiaa vasten ja hitaasti antaa jalkojen liikkua puoleta toiselle, jotta lantioon tulee pieni kiertoliike. Ilman kunnollista kipulääkitystä kuntoutuminen ei lähde käyntiin, sillä liikkuminen on vaikeata kun selkä on tosi kipeä. Itse olen popsinut kohta jo 3 vkoa Panadol Fortea 1x3 /pv.



Noista vakuutuksista kävin muuten minäkin eilen kyselemässä Pohjolassa. Kallista on, jos ottaa syntymättömälle. 390 euroa/vuosi (0-2 -vuotiaalle lapselle), sillä ehdolla, että siirtää esim. kotivakuutuksen sinne myös...jollei kotivakuutusta/muuta vakuutusta siirrä, voi varautua 663 euron vuosimaksuun...huh...Mietin, että sillä rahalla jo käy useamman kerran yksityisellä/vuosi. Mietimme sitä vakuutusta vielä. Nopeasti pitää kuulemma päättää, kun se pitää syntymättömälle ottaa ja maksaa 3kk ennen laskettua aikaa, joka onkin sitten jo 18.8.



Mitään henkivakuutussysteemejä en ole vielä ottanut, enkä eläkesäästäjäksikään ryhtynyt. Eläkesäästöä olen monasti miettinyt, kun nuo kotona olo vuodet + opiskelu aikuisiällä varmasti vaikuttavat tulevaisuudessa eläkekertymääni...



Kanelisokeri

Juuri tässä kotiin lähtöä odottelen. Tänään on tuntunut hieman hankalammalta kuin eilen. Tänään tosin oli kaksi hommaa, ja niissä joutui paljon enemmän liikkumaan ja " kökkimään" . Huomennakin näytti olevan hommia, joten katsellaan kuinka käy, jos tuntuu pahalta jo aamupäivän aikana, ajattelin soitella terkkarille.... Toivotaan, et jaksais...



Masussa; iltaisin on sellaiset turneet menossa, että kirjan lukeminen on vaikeaa - sivusilmälläkin näkee liikkeet. Aamulla töissä masukki liikkui, mut muutoin taitaa olla niin ihanan tasaista liikettä että pistää nukkumaan ;)



Täällä on niin ihana auringonpaiste, toivottavasti siitä jaksaa nauttia kotonakin ;)



Asunnosta; muutettiin keväällä lähemmäksi keskustaa ja 40 neliötä isompaan kuin aiempi (vain 4vuotta vanha talo). Silloin oli kolmas lapsonen vasta suunnitteilla, mut niin se aina löytää oikean hetken ilmoittaa itsestään... Saatiin siis toinen auto pois siinä samalla, nyt pärjätään yhdellä autolla ja mopo-skootterilla. Ihan tyytyväinen olen siihen päätökseen (joka kuitenkin oli aika nopea), että kaupunkiin muutettin - lapsetkin ovat olleet tyytyväisiä....



Nyt taas tilaa muille, ja kotia kohti....



Mirpa rv22+5

Esikoisen kanssa kävin täällä joka päivä mutta nyt on jäänyt aivan kokonaan väliin.



Olen nyt enää tämän viikon lomalla ja sitten pitäisi palata töihin reiluksi 2 kuukaudeksi. Ei voisi kovin paljoa vähempää kiinnostaa..



Noista työkiireistä ja raskaudesta sen verran, että olen itse ihan paniikissa siitä, että mut laitetaan taas sairaslomalle. Viimeksi jouduin rv 28 lomalle ja rasituskieltoon, kun kohdun kaula hävisi yht´äkkiä. Nyt on taas sellainen olo kuin joku porautuisi tuolla alapäässä ulospäin. En tajua miten pystyn olemaan ton vajaa 2v esikon kanssa kotona nostelematta mitään, jos se kaula taas katoaa. Tällä kertaa en oo niin kamalan huolissani työpaikan pystyssä pysymisestä kuin viimeksi. Kuvittelin, että koko firma kaatuu kun jään sairaslomalle :-)... heh. Onneksi nykyään on tullut jo vähän suhteellisuudentajua lisää.



2v yöhuutamisista...

Meillä on huudettu juhannuksesta n. kuukauden päivät joka yö pari tuntia. Ennen ei ole koskaan herännyt öisin. Ei ole mitään paniikkihuutoa vaan ihan selkeä herääminen ja sitten pitäisi päästä leikkimään ja sekoilemaan tänne edes takaisin. Luulen, että se johtui kuumuudesta koska nyt tyttö on nukkunut heräämättä vajaan viikon eli sen ajan kun helteet vähän helpottivat. Mä oon niin tyly äiti etten huoli noita mukuloita sänkyyni yöllä. En yksinkertaisesti pysty nukkumaan minkään kakaralauman keskellä, jossa mua potkitaan ja tönitään ja revitään tukasta/naamasta koko yö. Onneksi on omakotitalo niin kehtaa huudattaa keskellä yötä.



Tilanpuutteesta...

Meillä on ollut tähän asti vain 2mh ja lapsia on 1 kokoaikainen ja 2 isompaa viikonloppuversiota (miehen lapset). Nyt on siis neljäs tulossa ja laajennetaan meidän taloa. Mä oon aivan kypsä tähän rakentamisprojektiin ja oon päättänyt etten ala enää koskaan rakentamaan. Rakensin tän talon oman exäni kanssa kahdestaan v. 99-2000 ja se oli tosi rankkaa jo ilman lapsiakin. Nyt tää laajennos on ihan yliraskas projekti kun meillä on sairaan kallis työmies tossa tekemässä, jonka tekemisen tehot ei todellakaan vastaa liksaa. Se vasta kuulkaa raskasta onkin.. :-) Varsinkin kun on yhtä pihi ihminen kuin minä. Tehdään me itsekin se mitä vaan ikinä ehditään. Onneksi kohta päästään jo sisähommiin ja sitten saa työmies lähtöpassit.



Autosta..

Meillä oli kaksi pientä autoa vielä kesän alussa mutta myin omani, koska me tarvitaan tila-auto jotta koko porukka mahtuu kyytiin. Ollaan ajateltu nyt väliaikaisesti sellaista vm 2002-03 Opel Zafiraa ainakin siihen saakka kun menen joskus takaisin töihin. Sitten voidaan katsoa jotain kalliimpaa autoa tai jopa kahta autoa taas.



Yritän käydä täällä joskus lueskelemassa ja kirjoittelemassakin jotain. Tämä oli niin rakas harrastus silloin pari vuotta sitten.. :-)



Hyvää vointia kaikille massuille..

T. Kissa-äiti, Liisi kohta 2v ja masuvauva rv. 22+4

Minäkin olen ollut todella epäaktiivinen marrasmuru. Välillä oon käynyt lukasemassa juttujanne, mutta oon ollut niin kiireinen/väsynyt etten ole kirjoittanut.



Kylläpä aika on mennyt hurjaa vauhtia! Kaikilla on jo varmasti ihanat massut :)



Tänään on ollut taas todella lämmintä. Rannalla oltiin tyttöjen kanssa, mutten uskaltanut uimaan kun merivesi oli vain +13 astetta, hui! Hirveä hiki oli kun kotiin pästiin ja äkkiä viileään suihkuun... johan helpotti!



Mulla raskausvaivoina on ollut oikeestaan häiritsevin... öhöm varoitus, tulee intiimi asiaa... siis näkyviä suonikohjuja ei häpyhuulissa ole, mutta mulla särkee siis alapäätä kovasti :O



Istuminen ja makaaminen auttaa, joten luulen, että jotenkin laskimoihin liittyy!? Muutenkin mulla on vas.yläreidessä 3 suonikohjua, jotka ei vielä kauheesti vaivaa, mutta ovat ikävän näköiset. Täytyy ilmojen viilettyä lähteä tukisukkahousu ostoksille. Pieni nivustyrä löytyy myös vasemmalta puolelta, muttei oikeestaan ole vaivannut. Tiedän jo entuudestaan, että se häviää synnytyksen myötä.



Me asutaan tosi ahtaasti. 78 neliötä ja viisi henkeä... marraskuussa siis sitten jo 6. Mutta ollaan tässä nyt vaan. Harkitsemme isompaa sitten joskus 5 vuoden päästä kun saan opiskelun päätökseen ja uskaltaa ottaa lainaa. Sopu sijaa antaa, kuten joku kirjoitti!



Ja autona meillä on keväällä käytettynä ostettu Opel Zafira vm.03? kai.. johon siis mahtuu 7 henkeä.



nyt meen lepäämään hetkeksi kun kaksi pienempää vielä nukkuu ja esikko katselee lastenohjelmia...



äitikki rv 22+2

hei vaan kaikille! eipä ole pitkään aikaan tullut kirjoitettua, luettua sitäkin useammin..



Täällä eletään edelleenkin suhteellisen oireetonta raskautta jota kummastelen aina vaan. Oireet on meikäläisellä enemmän korvien välissä, joka kiristelee ja yleisessä aikaansaannissa, olen nimittäin erittäin aikaansaamaton normaaliin tilaani verrattuna. Kovasti olen aina aikeissa touhuta seuraavana päivänä lasten kanssa kaikkea kivaa, mutta kuumuus ja jo leikkipuistoon meneminen vievät kaikki mehut.



Normaalisti olen innokas hyötyliikkuja, mutta tällä hetkellä olen aivan toivoton laiskimus. En ole kärsinyt onneksi supisteluista toistaiseksi mutta minulla on valtava masu. Tuntuu että edellinen lapseni on 4,8kg syntymapainollaan raivannut valtavan tilan valmiiksi uudelle masuasukille. Minulla ovat edellisen raskauden arvet juuri vaalenemaan päin, oletan kuitenkin että uusia tulee tämänkin myötä. Eihän ne mitään kauniita ole mutta minä olen hyväksynyt vartaloni sellaisena kuin se on raskauksien jälkeen. Kyllähän elämä jättää jälkensä ihmisiin. Pääasia itselleni on että omassa vartalossaan viihtyy ja siksi kropastaan kannattaa pitää huolta.



t. kumiorava rv 22

Joo meillä kanssa vanhin lapsista kärsi noista yöllisistä kauhukohtauksista varmaan kolme vuotiaaksi asti ja ne alkoivat suunnillee lapsen ollessa 1.6v.

Alussa ne olivat melko pelottava kokemus siis mulle ja miehellekkin kun lapseen ei tosiaan saanut minkäänlaista kontaktia,ja toinen huutaa hysteerisesti eikä reagoi mihinkään.

Ja meillä tyttöön ei pystynyt edes silloin koskemaan koska rimpuili minkä pystyi...

Onneksi menivät ohi ja sen jälkeen meillä on nukkunut yönsä kokonaan,siis kolme vuotiaaksi asti heräsi joka yö 1-3 kertaa.

Muut ovat sitten olleetkin hyviä nukkumaan.