^*^*^~HELMET, viikko 30~^*^*^

[http://www.perhe.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.perhe.fi/…]

Mulla loppuu nyt kesäloma tältä erää. Tänään vielä vapaapäivä kotona, mutta sitten pitäis mennä taas töihin. Onneksi ei ole tässä välissä kuin neljä viikkoa töitä ja sitten taas elokuussa on kaksi viikkoa lomaa. Sitä odotellessa...



Heräsin ennen viittä järkyttävään päänsärkyyn. Kyllä mulla normaalistikin silloin tällöin on päänsärkyä, mutta tämä on ihan kuin migreeniä, kun valot ottaa silmiin ja äänet korviin tosi kovasti. Ja mikään perus Panadol ei auta... Pitää vain kärsiä, kai. En normaalisti kärsi migreenistä, mutta kakkosta odottaessa muistan muutaman kerran saaneeni päänsäryn yhteydessä ihan näköhäiriöitä (sahalaitaa ja välkkyviä palloja). Kai sitä on jotenkin nyt herkempänä... Oon menossa tänään pojan kans lääkäriin, niin pitänee siltä kysyä!



Minä jo ajattelin, että pahoinvointi olisi alkanut laantua, kun pari päivää oli ihan suht normaaleja. Eilen illalla kuitenkin oli taas tosi paha olo! Nieleskelin ihan tosissani, etten olisi oksentanut. Jaffaa juomalla se onneksi meni jonkin ajan päästä ohi. Outoa tämä pahoinvointi, kun kakkoselta sitä ei ollut oikeastaan ollenkaan ja esikoista odottaessa etomista oli ehkä rv.6-8 ja silloinkaan en oksentanu ku varmaan kaks kertaa koko aikana!



Tänään menen käymään labrassa näissä alkuraskauden verikokeissa. Ei ole vieläkään tullu aikaa äitipolille np-ultraa varten, vaikka senhän pitäis olla nyt parin viikon sisällä... Pitää varmaan soitella kohta johonkin, jos ei ala postista lappua tulemaan.



Hyvää viikon alkua teille kaikille!



Mimmi75, rv.10+0

No nyt on viikkoja kasassa 8+3. Raskausoireet ovat huomattavasti vähentyneet, melkein kokonaan kadonneet ja nyt tietysti pelottaa keskenmeno...tekisi mieli mennä yksityiselle ultraan, mutta kun olen opiskelija niin ei ole varaa.

Eilen tosin olin iloinen, kun voin niin hyvin, mutta yöllä yhtäkkiä hiipi huolet mieleen.



*huolestuttaa*



Pioni

Nyt on viikkoja kasassa 10+4, eikä ole vähään aikaan edes kuvottanut. Väsymystä on tasaisesti, mutta siihen se sitten jääkin. Ultra on viikon päästä. Sitä pitää kai vaan antaa asioiden edetä omalla painollaan, eihän sille mitään voi, jos kesken menee... Tsemppiä Pioni :)

huolestuttaa täälläkin vähän väliä,varsinkin kun meillä suvussa on toinen raskaus melkein kaikilla mennyt aina kesken... Tiedän tasan tarkkaan ettei sellaista sukuvikaa olekaan joka laittais jokaisen suvun naisen toisen raskauden meneen kesken mutta silti... pelottaa!!!

Ja kun hassua kyllä,mun äidillä ja molemmilla tädeillä se toinen raskaus tapahtui just kun esikoinen oli 5v,ihan niinkuin minulla nyt... ja äidilläni se meni kesken vasta rv16... :(



Mut turhat huolet pitäs vaan heittää pois niin kauan kuin niillä ei ole pohjaa :)



Ällö-öllötys vaivaaa mua kuitenkin edelleen oksentelut hyvin harvassa,mutta ällö olo joka päiväistä,melkein joka hetkistä,illalla ei meinannut uni tulla kun oksetti niin kovasti...

toivottavasti kuitenkin kaikki menee hyvin. Johan sitä itselläkin joskus käy mielessä, että jos jotakin tapahtuu, mutta ihme kyllä en ole sillä lailla asiaa murehtinut ollenkaan, on vaan sellainen olo, että varmaankin kaikki menee hyvin. En ole muutenkaan turhia stressaillut koko raskaudesta. Huomenna on eka neuvola, sitä odotan kyllä innolla. Kuuluispa ne sydämenäänet jo!



Mukavaa että täällä on muitakin samasta kaupungista B-)

Minäkin lisäsin nyt sitten itseni tuonne esittelypinoon. Eli olen 21v ja odotan toista lasta, esikoinen syntyi 06/06. Laskettu aika oisi 23.2 näillä näkymin. Sektio oisi nyttenkin tiedossa varmasti kun meillä on vähä "sukuvikana" isokokoiset vauvat.



Terveisin McFlurry rv 9

Ihan hävettää, miten harvoin jaksan täällä käydä. Paljon kaikkea tapahtunut, enkä tiedä mistään mitään... Jospa nyt voimat alkaisivat palautua ja ällötys helpottaa. Ainakin positiivisin mielin sitä odottelen:)



Monta uutta nimeä täällä, vähän tuota esittelypinoa katselin teihin kaikkiin "tutustuakseni". Viikot vierii niin nopsaan... Lomalla ollaan täälläkin. Onneksi, sillä voimat on niin lopussa ettei musta mihinkään olisikaan.



Huomenna on ultra!! Pelon ja odotuksen sekaisin tuntein sinne miehen kanssa menemme. Samalla raahaudun labraankin, jotenkin se on jäänyt...



Huomenna raportoin sitten ultrasta, mikäli vointi sen sallii. Samoin, jos pystyn, niin menemme miehen ehdotuksesta syömään romanttisesti ulos sen ultran jälkeen, mikäli kaikki on hyvin:) Ultra on tosin vasta iltpäivällä, eli kauhean pitkä päivä huomisesta on tulossa. Tänäänkään en voi ajatella muuta kuin sitä, onko Möykyllä kaikki hyvin.



Tää vastausruutu on outo... ihan kapoinen, pari sanaa vaan mahtuu vierekkäin. Hankala kirjoittaa.



Pidemmin toiste, yritän taas pikkuhiljaa päästä jyvälle kaikkien kuulumisista:)



Hyvän voinnin toivotuksin,

tikru ja Möykky rv 12+0 (joko uskaltaisi sanoa että jippii:) )

masut kasvaa joo, niin kuin Mimmi ketjun aloitti. Siis aivan mieletön turvotus mahassa, eipä enää mene mitkään housut kunnolla kiinni ja kauheisiin kaapuihin yritän pukeutua, etteivät töissä huomaisi pömpöttävää mahaani. Sillä en todellakaan halua vielä kertoa siellä raskaudesta. Aikaisemmissa raskauksissa ei kyllä tällaista turvotusta ole ollut, silloin olen pystynyt olemaan tavis housuissa yli 20. viikolle. Ikäkö tekee tehtävänsä vai mikä!?!



Tsemppiä kaikille huolestuneille! Mua itseänikin vaivasi useamman viikon tuo oireettomuus, kasi viikon paikkeilla kun kaikki oireet vaan kerta kaikkiaan hävisivät. Onneksi perjantain ultrassa kaikki hyvin, joten ei se oireettomuus välttämättä sitä pahinta tiedä! Vaikka kyllä se pelottaa!



Mä sain tänään ajan istukkatutkimukseen, on vasta 4.8. Hirmuisen myöhäiseksi menee kun viikkoja silloin jo kasassa 13+2. Perjantaina sanoivat, että aika tulee tälle viikolle, no ei ihan tullut sitten!



Miina rv 11+2

Olin tänään nt-ultrassa ja kaikki oli onneksi hyvin! Ensin lääkäri koitti emättimen kautta ultrata mutta ei saanut mitään näkymään ja tietysti pelästyin ihan kauheasti... Sitten lääkäri sanoi että koitetaanpa sitten vatsan päältä ja johan tuli ruutuun elämää! Pikkuinen poukkoili sinne tänne ja heilutteli käsiä ja jalkoja =) Kovin vaikutti eläväiseltä kaverilta! Lääkäri oli tosi vähäpuheinen ja sanoi vain ettei hän löydä sikiöstä mitään poikkeavaa, mutta se kai se on pääasia =)



Tilasin sitten minäkin kotidopplerin, en voinut vastustaa kiusausta =) Voihan sen sitten myöhemmin myydä tai antaa eteenpäin. Malttamattomana odottelen että milloin se tulee!



Oli kiva taas lukea Tikrunkin kuulumisia, toivottavasti teillä on huomenna ultrassa kaikki hyvin!



Hyviä vointeja kaikille!



-helena rv.11+4 (la pysyi samana, ihan niinkuin esikoisestakin!)

Tää on jännä juttu,koska esikoisesta ei nää kaikenlaiset "haluan-just-tuota-nyt-heti" mun muistin mukaan alkaneet ihan näin aikaisin :) mutta nyt mun on ollut PAKKO saada nektariineja ja mansikoita!! Ihan pakko! Ja BonAquan Villivadelmaa :)



Voihan se toki olla et elimistö ihan ilmoittaa mulle mitä kannattaa syödä :D koska tän öklötyksen kanssa on monet ns. normaalit herkut (ruisleipä,juusto,kahvi,pulla,jäätelö,makaroni...jne) jääneet pois,mie en ees kestä nähdä niitä!!

ja yks on aivan sama kuin ekassa raskaudessa!! Jauheliha! Voi YÖK.

Se oli yks ekoja raskausoireita ja niin nytkin. Ihan alkuraskaudesta asti (ja viimeks ihan loppuun saakka) en kestä jauhelihaa!! En hajua,en varsinkaan makua mutta kaikista kauhein on se rakenne!!



Normaalisti jauheliha menee siis hyvinkin.

Nyt sitten pyörin täällä koko ajan.



Ihanat ultra-kuulumiset helenalla!! Jännä juttu, ettei alakautta saanut mitään näkyviin.



Sitten keyesin galluppiin. Eli mitä olen himoinnut raskauden aikana. Ihan alussa, siis ihan noin viikon ajan plussauksen kieppeillä, söin jatkuvasti nakkimunakasta!! :) Siis aamulla, päivällä, illalla ja yöllä!



Tuon jälkeen sitten vaihtelevasti tehnyt mieli eri hedelmiä. Kunnon ruokaa on vaikeinta syödä. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa, mutta siltikään en pysty syömään kuin tosi "neutraaleja" ruokia. Ei siis esim tulisia tortilloja, jotka normaalisti ovat ihan suosikkeja! Nuudelit, hernekeitto, mustikkajogurtti (inhoan yleensä mustikkaa), ruisleipä (yksi laatu vain) maistuu suht hyvin. Mutta yleensä haluan yhtenä päivänä jotain, ja jos seuraavana olisi tarkoitus syödä samaa ruokaa niin ei maistukaan. Eli mahdollisimman hankalaa on.



Mielenkiintoista kuulla miten muilla:)



tikru ja Möykky rv12+0

En ole kauheasti jaksanut kirjoitella, aina jotain tekemistä (muka..), kauhee väsy eikä edes paljon uutta raportoitavaa.



Yökkö olo on ehkä vähän helpottanut (kopKop). Aina aamulla on ollut ihan hyvä olo, mutta iltaa kohden ällöttää.



Mielihaluista en osaa sanoa, ei ehkä erityistä. Salmikki kyllä maistuu ja karkkia en normisti oikein syö. Enemmänkin se, mikä EI maistu. JOtkut entiset herkut, esim. näin kesällä tuore sipuli, edes hajua en siedä. NOrmisti aina söin maustamatonta viiliä/jogurttia, se oli herkkua. Nyt pitää ehdottomasti olla jotain tosi makeeta ja täyteläistä, Hedelmät maistuu! Ja edelleen jatkuva nälkä, 2-3 h välein pitää syödä...



V rv 10+3

Väsymys ja kuvotus palasivat. Ja kauhea huimaus. Tuo väsymyskin on ihan uskomatonta: se tulee ihan yhtäkkiä ja kun se on tullut niin tuntuu siltä, että pää räjähtää, jos ei HETI pääse nukkumaan. Mutta sinänsä huolestuttaa vähemmän.

Virtsanäytteessä olleista leukosyyteistä huolimatta bakteereita ei löytynyt, joten onneksi en joudu antibioottikuurille :)



Ihanaa lukea teidän ultrista! Voi kun olisi itsellä jo lähellä :) Ja uskon, että ostan sen koti-dopplerin miehen vastustuksesta huolimatta.



Mieliteoista...*todella* vaikeata löytää mitään syötävää mitä tekisi mieli. Lounas ajat kotona esikoisen kanssa on yhtä tuskaa, kun en keksi mitään ruokaa, joka ei oksettaisi. Mutta nektariineja ja persikoita vetelisin päivät pitkät. Edellisessä raskaudessa oli omenat.



Kiitos kaikille tsemppauksesta!



Pioni rv 8+3

Jotenkin en oo saanut aikaseks kirjotella, eikä mitään niin ihmeellistä raportoitavaakaan oo ollut. Nyt on: tänään oltiin nt-ultrassa ja siellä oli kaikki hyvin =) Niskaturvotusta ihan normaali määrä, kaks kättä ja jalkaa, munuaiset toimii jne...kyllä sitä pari ilon kyyneltä vierähti. Siellä se ihmisen alku köllötteli tyytyväisenä, mutta alkoi sitten viuhtomaankin ja kieppumaan kun hiukan odoteltiin. Olo on nyt tosi onnellinen ja huojentunut, jotenkin sitä kumminkin pelkäs, että onko kaikki kunnossa kuitenkaan...siitä ekasta ultrastakin oli jo niin pitkä aika. Avokki oli oikeessa...On se hyvä, että toinen on edes rauhallinen.



Olo on ihan hyvä, hiukan välittä heikottaa ja nälkä on kova, koko ajan pitää syödä, mutta varsinaista pahoinvointia ei oo ilmennyt...hyvä niin. Mitään sen kummempia himotuksia en oo huomannut...tai no, viili maittaa ja piimä...eilen teki ihan kauheesti mieli nachoja ja salsaa, sillä seurauksella, että yöllä join piimää =)



Mukavaa viikkoa kaikille, nautitaan kesästä niin paljon kun pystytään!

Ultran mukaan hiukan enemmän, mutta pidän nyt noi kuitenkin :)

No niin, pääsenpäs minäkin kertoilemaan kuulumisia ekasta neuvolasta... Tämä on ensimmäinen raskaus uudella paikkakunnalla, joten neuvolakin oli mulle ihan uusi. Neuvolantätinä oli hirmuisen mukava keski-ikäinen nainen jonka kanssa juttua riitti! Verenpaineet oli ihan hyvät, 125/75 ja hemppakin mulle todella hyvä, 121. Mikä tärkeintä, sydämenäänet kuunneltiin ja heti löytyi nakutus 174 x minuutissa! En muistanutkaan kuinka ihanaa oli kulla ne äänet!! Nyt on hyvä mieli...

Huomenna meen labraan ja luultavasti ens viikolla tai sitä seuraavalla onkin sit niskaturvotus ultra. Lääkärineuvola on 11.8, eka työpäivänäni kesän jälkeen...

Laskettu aika on 15.2 eli päivää aijemmin mitä nuo laskurit antaa, mutta sehän on vaan arvio, eli en sille niin kovin laita merkitystä, päivä sinne tai tänne.



Marjukka 10+1

kun kerran lupasin tulla kertomaan!



Oli ihana kokemus, ja nyt tuntuu (kuulostaa ehkä hassulta) kuin lapsi tuntuisi ekaa kertaa todella omalta lapselta, ja tunnen valtavaa suojelunhalua häntä kohtaan. Tähän asti raskaus on ollut raskaus, en ole halunnut sen menevän kesken ja lasta olen toivonut, mutta nyt tuntuu kuin ensimmäinen kiintymyksen säie tähän nimenomaiseen pieneen yksilöön olisi luotu.



Niin, ultrauksen suoritti ihana lääkäri. Niskaturvotusta oli 1,0mm, sanoi että ihan normaali on. Eipä vaan meinannut millään saada mitattua, kun pikkuinen pyöri ja kääntyili ihan hurjasti! Ultrasta saadut kuvatkaan eivät ole ihan tarkkoja, kun Möykky tosiaan oli liikkeessä ihan koko ajan! Lääkäri totesi, että jahka tuosta hieman kasvaa niin kyllä tuo aktiivisuus sitten tuntuukin. Ihanaa vaan nähdä, että hän näytti kaikinpuolin normaalilta ja aktiiviselta pieneltä ihmistaimelta. Miestäkin liikutti nähdä, kun toinen oikein kunnolla potki kohdussa ja huiski käsillään.



Syke oli 155, eli oikein hyvä, ja koko vastasi viikkoja 12+6 (eilen meillä oli siis 12+1). La:a ei silti muutettu kun alle viikolla heitti.



Mutta siis tosi ihana käynti, nyt vaan odottelen innolla että masu alkaisi kasvaa ja sitten jossain vaiheessa ne liikkeetkin tuntua.... Eilen ultran jälkeen käytiin ulkona syömässä, ja sitten mies vei mut suloiseen vauvavaateliikkeeseen. Ostettiin ekat vaatteet esikoisellemme: pikkuinen luonnonvaalea pitkähih. body söpöillä ruskeilla eläin-printeillä, pienet nalle-sukat sekä pikkuruinen myssy.



Eli aikamoisissa onnentunteissa täällä tänään. Turussa ihana auringonpaiste, toivottavasti muuallakin. Mulla alkaa nyt olla sellainen olo, että kyllä tosiaan kaikki pahoinvointi on kannattanut.



tikru ja Möykky rv 12+2

...Rovaniemellä ainakin. Ei siis valitettavasti olla niin aurinkoisissa tunnelmissa sään puolesta.

Kyllä se vaan on tosi, että vaikka mullakin on jo neljä raskautta koettu, niin ne eilisen sydämenlyönnit kun kuuli masusta, niin yhtä ihanalta se tuntui kuin aina ennenkin! Ehkäpä jotenkin nyt vielä enemmän kun on aikaa edellisestä raskaudesta 8 vuotta, aijemmat raskaudet oli kuitenkin suhteellisen lyhyellä aikavälillä.

Neuvolantäti sanoi, että laittaa mulle lähetteen pelkopolille, saan mennä keskustelemaan mikä viime synnytyksessä jäi mieltä kaihertamaan, se tulee sitten myöhemmässä vaiheessa raskautta. Ihan hyvä päästä sinne käymään, saa nähdä sitten onko siitä apua. Ei mulla mitään hirveää pelkoa jäänyt, mutta mietityttää vähän kuitenkin. Ja taidan pyytää saada luettavaksi paperit viime synnytyksestä.