***ELOisat sunnuntaihin***

Elokuu lähestyy...heinäkuun loppupuolella ollaan ja ensi viikonlopun jälkeen alkaa elokuu. Aika on mennyt nopeasti ja viime metrit ovat monelle niin tuskaisen pitkiä. Joillakin kaikki käy jotenkin niin yhtäkkiä, ilman että ehtii edes odottaa vauvan tuloa, toiset tekevät vauvaa monta viikkoa kunnes käynnistellään kun pari viikkoa yli.



Eilinen päivä meni täällä melko kepeästi, mutta nyt on taas aamusta alkaen melko ankea olo.Laidasta laitaan siis seilaa tuo olo... Viisi viikkoa vielä ainakin edessä...hmm...nyt ei kyllä naurata...Virallinen äitiyslomakin alkaa vasta ensi viikon torstaina...



Minä harkitsin pitkään sterilisaation teettämistä sairaalareissun yhteydessä,mutta päädyimme kuitenkin siihen, että miehelle tehdään vasektomia. Minulle ei oikein tahdo sopia mikään hormonaalinen ehkäisy ja kuparikierukan kanssa en ala pelleilemään. Lapsilukukin on tämän jälkeen täysi, kroppa ei kestä enää raskauksia ja ikääkin alkaa olla.



Air: Meillä mies oli vakaasti päättänyt, että kaksi lasta riittää ja sillä hyvä, mutta kohta perheeseen syntyy viides...Niin se mieli muuttuu.



Sitten painelen kahvin keittoon, jotta saan näihin huonon yöunen turruttamiin aivoihin hieman liikettä, aika vähän sykkii tällä hetkellä vasemmalta oikealle tai päinvastoin...:))))



Opemamma ja vimpula rv 34+5

lapsiluvusta oli puhetta...

minäkin kommentoin siihen. meillä oli opemamma ihan samalla tavalla kuin teillä että kahden tytön jälkeen mies puheli, että nyt olis varmaan hyvä. itsekään en asiaa silloin kummemmin pohtinut kunnes kakkonen tuli parin vuoden ikään eikä ollut enää vauva, silloin iski valtava vauvakuume ja mieskin innostui asiasta. ja niin niitä on nyt sitten siunaantunut viisi suloista lasta. niin se elämä kulkee. ja minulla taitaa vieläkin jyllätä kaipuu siihen kuudenteen, mutta aika näyttää...

tosin mies olis nyt sitä mieltä,eetä näin on hyvä.



vauva-arki on lähtenyt meillä mukavasti pyörimään. tytöt ovat innoissaan pikkuveljestä ja hoitavat häntä mielellään ja pitävät sylissä. vauva saa kyllä osakseen hyvin paljon läheisyyttä ja rakkautta. toki muutkin ovat saaneet, mutta mitä enemmän sisaruksia niin moninkertaista on myös läheisyys ja rakkaus vauvaa kohtaan.



tänä yönä vauva on nukkunut pitkän syöttövälin. söi yöllä puoli kaksi ja nyt nukkuu edelleen sängyssään... rinnat ovat kyllä toista mieltä hänen nukkumisesta... maitoa tulee muutenkin reilusti ja ainakin kahdesti päivässä lypsän ylimääräisiä pois. hän on vielä niin pieni että tulee muutaman minuutin imemisen jälkeen kylläiseksi.



mites teillä muilla vauvansaaneilla on lähtenyt arki pyörimään?



mukavaa päiväjatkoa ja jaksamista mahakkaille!



myry ja poika 1vk 2pv

hah haa.. arvatkaas oliks hauskat sukujuhlat. siellä oli pippalot parhaimmillaan kun me saavuttiin paikalle, porukka kävi tervehtimässä ja onnittelemassa ja sit mie yhen äkkii tajusin ettei kukaan tienny ennen meidän saapumista et mie olen paksuna! :). Kyselivät sitten laskettuu aikaa ja olivat entistä tyypertyneempiä kun sanoin et parin viikon päästä :P... Oisko ollu vähän ylläri pylläri jos nuo juhlat ois ollu pikkasen myöhemmin ja oltas saavuttu sinne vauva kainalossa.. heh hee....



Meidän tytöllä oli oikein kivaa eilen ja kun lähettiin pois ni nukahti heti autoon, sillä seurauksella että kun saavuttiin kotiin ni ei enää nukuttanukkaan kun vasta puol yhentoista aikoihin... sillonki kävi nukkuun miun viereen ja siinä se sitten koko yön kutitteli minnuu niillä hapsuhiuksillaan. :)..



hanneli *silmätristissä* ja natikka tänään tasan 38rv

voiko päivän enää kurjemmin alkaa... eli mamma ja ukki lähti just meidän pikkumiesten kanssa kohti kotikontuja ja voi sitä itkun määrää, mikä lähtöön mahtui. ensin itki pienempi, sitte äiti, sitte isompi ja lopulta myös mamma. lapsilla on hirvee koti-ikävä, mutta myös taju siitä, että äiti ei lähdekään mukaan ja että isi tulee perässä vasta illalla, jahka saapuu kokouksesta etelä-suomesta ja ehtii lähtee perään. kyllä tää on henkisesti niin rankkaa olla erossa perheestä, että ei tätä mielellään enää pitkään tee. edelleen meinaan näihin syihin vedoten inua lääkäriltä käynnistystä viikolla 38.



ristiriitaiset on siis ajatukset itellä. rankkaahan se on olla evakossa lasten kanssa, kun kaikki omat tavarat on jossain ihan muualla. toisaalta itelle on myös rankkaa olla lasten kanssa kun vointi on ollu kaikkee muuta kuin ketterä tässä viimeisen viikon ajan. nyt tuleva viikko helpottaa siinä mielessä, että ei tartte keskittyä taas ku itteensä kun jää yksin tänne odottelemaan, mutta ikävä miestä ja lapsia kohtaan on pohjaton.



tässä siis omaa vuodatusta omasta henkisestä pahasta olosta. tarttee vissiin ruveta siivoomaan tätä taloa lasten lähdön jäljiltä, jospa se käynnistäis synnytyksen ja siten tää erossaolo lyhenis ku pääsis pian synnyttämään ja sen jälkeen kotia.



lapsiluvusta: meillä oli aina miehellä ajatus ja siihen minäkin sopeuduin, että 3 on sopiva määrä ja viime kesänä, kun kolmas syntyi, olimmekin sopineet jo putkien kiinnilaittamisesta. mutta onneksi toimenpidettä ei ehditty tehdä, sillä menetimme vastasyntyneemme hyvin pian synnytyksen jälkeen ja sen jälkeen perhesuunnittelu heitti ihan häränpyllyä. totesimme, että lapsia ei tehdä, vaan saadaan ja sen jälkeen meille on ihan sama, montako niitä meille vielä siunaantuu. reliteetit on kuitenkin ne, että ikäni huomioon ottaen tuskin montaa kertaa enää tämän jälkeen raskaana olen. joten malttamattomana odotamme tämän nyytin saamista käsivarsille ja sen jälkeen ihmettelemme, että josko meitä vielä kerran nyytillä siunattaisiin.

Tämä mamma lähtee kohta sitten sairaalan suuntaan...veristä limaa alkoi tulla ja sairaalalta halusivat sit ottaa miut tarkkailuun loppuajaksi. Saas nähä päästäänkö torstaihin asti vai tehdäänkö sektio aikaisemmin. Kirjottelen kuulumisia jahka koneen ääreen pääseen, voipi mennä useampi päivä ellei viikkokin.



Pitäkäähän pinot pystyssä





Babybel ja muksut rv 37+3

Voimia Tildamarialle tukalaan tilanteeseen. Toivottavasti ymmärtävät sairaalassa ja käynnistävät synnytyksen vähän etuajassa.



BABYBELille tsemppiä! Kohta sulla on nyytit kainalossa :)



Itelle ei tänne mitään ihmeitä. Kohta lähdetään hissukseen pyöräilemään miehen ja kuopuksen kanssa. Tänä aamuna kun nousin sängystä 10:10, mietin et miten ihmeessä jaksan taas viikon päästä kun ukko lähtee töihin niin nousta ennen kahdeksaa kuopuksen kanssa.... Muutenkin on ollut niin mukavaa kun joku on ollu päivisin täällä jakamassa kotihommia ettei millään viittis päästää sitä takas töihin ;)



Eipä nyt muuta, annetaan tilaa muille :)



Peeveli rv 36+2

Babybelille tsemppiä matkaan!



Tildamarialle jaksuja loppumetreille. Toivottavasti ottavat toiveesi huomioon ja pääsisit pian vauvan kanssa kotiin perheesi luo.



Niinhän se muuten on, että lapsia saadaan , ei tehdä.



Opemamma

Minäkin toivottelen TILDAMARIA:lle ja koko perheellesi kovasti jaksamisia tässä tilanteessa ja toivottavasti piakkoin pääsette kaikki saman katon alle. Ei ole kivaa olla muista perheenjäsenistä erossa ja toivon minäkin ymmärtämystä lääkäreiltä.



BABYBEL:illä onkin sitten jännät paikat!!! Seuraavaksi sitten varmasti kuullaan jo pienistä tuhisijoista.



Hauskaa muuten miten OPEMAMMA:n ja MYRY:n miehet ovat kanssa sen kahden lapsukaisen kannalla olleet. Minäkin ajattelin, että antaa ajan kulua ja tämän hässäkän kahden kanssa laantua. Kun ovat hiukka vanhempia nuo lapsukaiset, ehkä miehenkin mieli muuttuu.



JAMSSA:ko se jossakin pinossa kirjoitteli masussa hiljentyneen. Mulla on aina välillä sellaisia päiviä, etten tunne oikein liikkeitä ollenkaan ja silloin ehtii jo miettiä vaikka mitä. Olen siitä tänne ennenkin kirjoitellut. Tuntuu, että mitä lähemmäksi eräpäivää tullaan sitä enemmän huolestun asiasta. Eilen kuitenkin oli parin päivän tauon jälkeen kunnon vilskettä ja rauhoitti meikäläisen mieltä.



muutoin täällä mennä viilletetään vielä melko kevyin askelin. Painoa kun on tullut vaan sen 10 kiloa, kun viimeksi tähän aikaan oli 18kg eli en taida siihen 20 kiloon päästä, mikä on vaan hyvä. Näin kesällä voisi olla aika rankkaa. Rennietä popsin 1-2 päivässä, mutta muutoin ovat nuo vaivat vielä meikäläisen kiertäneet... Katsotaan kauanko näin pysyy.



Oikein hyvää sunnuntaipäivää!



Air 34+1 ja poju 12/04

Tänään onkin paistanut aurinko. Oltiin heti aamu tuimaan monta tuntia ulkona. Saivat lapset purkaa ylimääräisen energiansa ennen ristiäisiin menoa.



Kuopus on nukkumassa ja lähtö ristiäisiin olis melki heti kun kuopus herää. Nyt taidan heittäytyä tuhon sohvalle löhöön vähäksi aikaa ennen lähtöä. Kuopus itkeskeli eilisen illan ja alku yön. En tiedä mistä johtui. Oliko sitten isiä ikävä vai joku muu. Toivotaan että tämä ilta ja yö menee paremmin. Kuopus ei viihtynyt kuin sylissä ja sen huomas sitten yöllä muutama kipakka supistus tuli mutta nyt aamusta ei onneks mitään.



Lapsiluvusta oli puhetta. Mä olin ekan lapsen jälkeen varma ettei meille tule enempää lapsia. Esikoinen oli vaikea koliikki lapsi. Mutta niin vaan niitä on siunaantunut. Neljä ekaa menikin miehen kanssa ihan yhteis ymmärryksessä. Viidennen kohdalla jouduttiin jo käymään keskustelua pidempään. Ja tää kutonenhan on vähän niinkuin vahinko. Kuutosesta oli puhetta kyllä mutta vasta vähän myöhemmin eli keväällä/ kesällä olis pitänyt vasta aloittaa yritys.



Nyt on lapsiluku täysi. Mies ei halua enenpää ja mullakin on sellanen olo että eiköhän tää raskaana olo voisi jo loppua. kun tää raskaus oli ihan alussa olin varma sterilisaatiosta mutta nyt en. Liian lopullinen vaihtoehto. Eihän sitä tiedä jos vaikka 5 vuoden päästä sais vielä pari vauvaa. Tai sitten on jo niin mukavuuden haluinen ettei halua aloittaa vauva rumpaa enään alusta. Kiperää mietittävää.



Onkos uusia elokuisia syntynyt??



puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja masuasukki 36+3

Tildamarialle jaksamista rankkaan tilanteeseen. Onneksi et varmaankaan enää joudu pitkään odottelemaan synnytystä!



Babybel; Tsemppiä matkaan! Kunpa tästä jo itsekin pääsisi synnyttämään!



Lapsiluvusta, kyllä se meillä jää varmaankin kolmeen. Sitten on takapenkillinen tenavia! Huoneitakin on tällä hetkellä sopiva määrä ja kun esikoinen menee jo vuoden päästä kouluun, sitten ei enää muuttamista edes harkita. Mutta mitään pysyvää ratkaisua ei siis olla mietitty, eiköhän tuo isäntä käy laittamassa piuhat poikki. On kuulemma (?) toimenpiteenä helpompi kun naiselle tehty sterilisaatio. Mutta aika näyttää mihin päädytään. Mulle ei myöskään käy hormoonivalmisteet, kierukka sai lähteä vajaan vuoden jälkeen, kun iski niin järkyttävät nivelvaivat. Luulivat jo, että mulla on reuma, mutta onneks tajusin itse että johtuu kierukasta.



Nyt on mentävä passaamaan perheelle ruokaa, mutta palailen myöhemmin!



Kirppu06 ja masukki (joka ei siis ymmärrä tulla ulos) 38+5

meille on tulossa kolmas ja näillä näkymin viimeinen, mutta sterilisaatioon en oikein vielä kykene. Sehän on tosi kätevä ratkaisu (varsinkin miehelle), jos todella on lapsiluku täynnä. Minusta hullua on se, että todellisuudessa naisia steriloidaan enemmän kuin miehiä, vaikka miehen sterilisaatio on yksinkertaisempi operaatio. En tiedä, mutta tuntuuko joistain miehistä (varmaan omasta miehestäni puhun), että miehisyys viedään, vaikka siitähän ei tosiaankaan ole kyse. Miehillähän on vielä tuo juttu, että voivat tulla paljon myöhempään ikään asti isiksi kuin naiset! Saa nähdä päädynkö itse vielä joku päivä kuitenkin steriloimaan itseni, uskon siihen, mutta vasta myöhemmin.



OLOTILASTA. Minulla iski oikein tylsä olo eilisten grillijuhlien jälkeen, olen nukkunut liian vähän, ja ensimmäistä kertaa todellakin koko loppuraskauden aikana tuli sellainen olo, että nyt en enää jaksa mitään! Ärsyttää kun saa siivota toisten jälkiä, minuahan tässä jonkun tulisi palvella eikä toisin päin! Kaipa tämä tästä kohenee, mutta nyt on kyllä sellainen olo, että voisin raivota niin että koko Espoo kuulee. Toivottavasti muut ovat iloisemmalla päällä kun ilmakin on taas iki-ihana!



VAUVA. On hullua, että vauva tulee niin pian, mutta yhtään ei vielä tiedä milloin. Ehkä nämä viimeiset viikot pistävät olon kärsimättömäksi, vaikka kuinka yrittää muita tunteita viljellä.



Aika negatiivisen puoleisia nämä juttuni tänään, joten jään odottelemaan muiden kirjoituksia. Ehkä pian taas lisää vauvoja tulossa palstalaisille! Tsemppiä viimeisille viikoille!

Tildamarialle jaksamista. Toivottavasti pääset vaikka käynnistykseen mahdollisimman pian tai pikkuinen ymmärtäisi tulla itsekseen ulos.



Babybelillähän on sitten jännät paikat. Ehkä piankin kuullaan tyttöuutisia?



LIIKKEISTÄ: Mulla tosiaan ollut niitä päiviä, että vauva liikkuu hyvin vähän, kuten Airkin muisteli. Tosi hiljaista oli tän viikon torstaina, mutta sitten sen jälkeen on ollut taas enempi vilskettä ja vilinää. On se vaan niin kamalan ahdistavaa, kun tulee aina heti mietittyä, että onko kaikki hyvin ja pitäisikö lähteä näytille vai ei.



Edelleen TYLSÄÄ. Lisäksi PINNA on tosi TIUKALLA. Mitenkä muilla? Musta tuntuu, että hermo menee heti pienimmästäkin asiasta. Yleensä mulla on aika pitkä pinna, mutta nyt pitää koko ajan toppuutella itseään ettei ala lapsille rääkyä mistään olemattomista jutuista. Muutenkin tuntuu, että HORMOONIT on jotenkin heittänyt häränpyllyä. Ihan ihme jutuista tekisi mieli alkaa itkemään. Jos vaikka vesilasi kaatuu pöydälle, niin se on ihan hirmuisen iso juttu.



LAPSILUVUSTA: tämä on siis meidän kolmas tulokas. Mies oli alunperin täysin tyytyväinen vain yhteen. Kakkoseen sain miehen ylipuhuttua ja tämä kolmas onkin sitten ihan ylläri. Mä luulen, että osasyynä miehen haluttomuuteen saada lapsia on se perinteinen raha, mutta hän on myös niin monta kertaa sanonut, että raskaus muuttaa minut eri ihmiseksi, joten olen tullut siihen tulokseen, että silläkin saattaa olla jotain vaikutusta. Mene ja tiedä.



HANNELI: mulle kävi vähän samalla tapaa kun sulle siellä sukujuhlissa, kun odotin kakkosta. Joillekin ihmisille kerroin aika alkuvaiheessa, mutta sitten ne sukulaiset ja tuttavat joita ei tullut tavattua, niin heille ei sitten tullut myöskään kerrottua raskaudesta. Eräskin sukulainen soitti joulun aikaan (la oli tammikuussa) ja kyseli olenko jo lomalla. Sanoin että olen, mutta äitiyslomalla. Sehän oli ihan, että miten nyt silleen. Muutamat ihmiset vähän loukkaantuivatkin, kun saivat kuulla raskaudesta vasta lapsen syntymän jälkeen. Mutta, mä ajattelen sen niin, että en mä ala koko suku- ja tuttavapiiriä soittelemaan läpi ja kertomaan raskausuutisia. Kyllä meillekin voi soitella vaikka kerran vuodessa ja kysellä kuulumisia. Jos ei itse jaksa pitää yhteyttä, niin sitten on vähän turha ihmetellä, että miksi ei tiedäkään mistään mitään.



Pitäis varmaan poistua, että jää muillekin tilaa.

Jamssa rv37+1

Ihan pikaiset kuulumiset, kun pojat vielä nukkuvat päikkäreitään. Minäkin nukuin, mutta jostain syystä uni oli kovin levotonta, vaikka viime yö menikin valvomiseksi.



Meidän 3,5-vuotias on saanut masunsa tosi kovaksi ja panttaa nyt kakkaansa ihan kunnolla. Eilinen yö meni tosi levottomasti ja jossain vaiheessa siirryin hänen huoneeseensa lattialle nukkumaan. Yöllä heräsin siihen, että poika unissaan kikerää kakkaa pöksyihinsä ja samalla tietysti tuli pissat myös. Loppuyön poika nukkui välissämme, mutta en sitten enää saanut oikein unta. Poikittain nukkuva metrinmittainen vei kaiken tilan. Vähän siis väsyttää.



Muuten olo on ihan jees, paitsi hirveän kärsimätön. Eilen illalla olin havaitsevinani pientä supistelua, kivutonta, mutta säännöllistä. Mietinkin jo, että olisiko tämä nyt sitä itseään. Ei ollut. Täällä sitä edelleen kokonaisena eikä merkkiäkään mistään synnytyksestä.



Lapsiluvusta on ollut puhetta. Meillä lapsiluku tulee ehdottomasti jäämään kahteen. Minulle olisi ehkä voinut riittää yksikin lapsi, mies toivoi kahta. Kolmatta meille ei tule! Tämä on vain sellainen fiilisjuttu. Minusta on ihanaa, kun ihmisillä on paljon lapsia, mutta meidän perhe on aivan riittävä neljähenkisenä.



Olemme miehen kanssa jutelleet taas paljon tämän tulevan lapsen nimestä. Haluaisin, että tytöllä olisi nimi jo syntyessään, mutta kovin vaikeaa tämä tytön nimen keksiminen on ollut. Pojalle meillä olisi nimiä vaikka kuinka. Yksikään tytön nimi ei ole vielä kolahtanut niin kovaa, että se tuntuisi luonnolliselta vaihtoehdolta. Nyt meillä sentään on pari vaihtoehtoa, joita olemme molemmat maistelleet jonkin aikaa. Nyt alkaa tuntua siltä, että ehkä sittenkin saamme nimen päätettyä ennen synnytystä. Tai sitten odotamme, että tyttö on syntynyt ja päätämme asian vasta sitten.



Huomenna olisi jälleen neuvola, eikä yhtään huvittaisi mennä. Ei nimittäin jäänyt siitä tämän viikkoisesta lääkesekoilusta yhtään hyvä fiilis. Onneksi kyseessä on sijainen, jota tuskin tuon tapaamisen jälkeen enää tapaan.



Että sellaista. Eipä tule taas muuta mieleeni, joten taidanpa siirtyä takapihalle auringonottopuuhiin.



Pepper (38+3)

Täältä K-HKS:n kahvilasta kirjoittelen...

Tyttömme päätti pe (21.7) aamuna, että hänen olisi jo aika tavata perheensä.

Aamulla klo 9 tuli ensimmäinen supistus ja klo 13.23 oli tyttö maailmassa!!

Painoa neidille oli kerennyt rv 38+1 mennessä kuitenkin tulla jó 3990g ja pituuttakin 51cm. Eli oli aivan valmis pakkaus ja kovin tervetullut!!!!

Torstaina minulla olikin kovin omituinen olo. En osaa sen tarkemmin kuvailla, mutta jotain aavistusta siinä oli tulevasta. To-pe välisenä yönä en saanut silmäystäkään unta ja aamulla sitten alkoi melkosen kipakas supparit. Yöllä ei supistellut. Sairaalassa olimme 11.40 (sen aikasemmin emme ehtineet, koska mies oli töissä ja tytölle piti järjestää hoitaja) Kohdunsuu auki 5cm. Synnärillä kaamea ryysis, ei ollut yhtään salia vapaana. Jouduttiin odottamaan jossain pikkukopperossa.... Siellä kopperossa sain kohdunkaulan puudutteen, joka ehkä hieman auttoi (vain hieman). Kohta siitä sittten päästiin saliin, mutta mitään parempia puudutteita ei ollut toivoakaan ehtiä antamaan. Salissa sitten sain Budenuspuudutteen (vai mikä se nyt olikaan) sen avusta en osaa sanoa. Täällä talossa on YKSI (1!!) ilokaasu ja sekin oli varattu. Ei siis sitäkään iloa. Kohta siitä sitten ponnistamaan. Ponnistus kesti 13 min. j aniin oli se painajainen ohi ja ihanainen tyttö maailmassa. Istukka irtosi -luojan kiitos nätisti. (siinähän mulla oli esikoisen kohdalla suurempia ongelmia).

Synnytys oli siis nopea ja kovin raju, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Jälkeenpäin ajateltuna varmasti kiittelen lyhyttä kestoa. Vielä nyt liian hyvin muistissa kovat kivut.



Nyt on pari päivää tässä tutustuttu. Voi ihme miten suloinen vauva onkaan. Ajattelin jo ettei toinen voi olla yhtä ihana kuin esikoinen, mutta voi. Hän on aivan yhtä ihana!!

Huomenna kotiudumme.



Nyt en ole selvillä onko muita uusia eloisia syntynyt. Onnea heille jos on. Ja jaksuja odottaville!!!

Nyt jo kiire vauvan luokse..... :)



ILOISIN TERVEISIN Katzu ja pikkupimu

ONNEA KATZU2:lle TYTÖSTÄ! Nyt siis ensimmäinen elotyttö maailmassa =) Kuulosti nopealta ja intensiiviseltä. Paljon Onnea ja vauvantuoksua!



Tsemppiä Babybelille sekä perheestään erossa olevalle mammalle (anteeksi kun nikki lensi mielestä juur nyt).



Omaa napaa...

Me olimme uimastadionilla uimassa ja vähän aurinkoakin ottamassa. Tuli taas vesijuostua peräti puoli tuntia. Hyvä omatunto taas vähäksi aikaa...



Eilen oli mukava ilta miehen kanssa. Esikoinen oli naapurissa yökyläilemässä ja kun saatiin kuopus nukkumaan mies napsautti neloskanavan päälle ja sillä välin kun katselin Piukat paikat-leffaa olohuoneessa rantatuolissa, mies valoi mahani ja toisen käteni (jolla mahaa pitelin) kipsiin. Tuloksena oli aika hieno taideteos joka pääsee makkarin seinälle. Hauskaa ja aikas liikuttavaakin ainakin näillä hormooneilla =)



Tällaista täällä. Koitan selvitä täällä nukahtamatta nojatuoliin tuon tämänpäiväisen urheilusuorituksen jälkeen.



t.tuuli72 rv35+4

Tulihan niitä tyttöjäkin vihdoin ja viimein :) Katotaan ottaako tytöt nyt yhdellä rysäyksellä poikien johdon kiinni...



Käykää Katzu, Pantoufle ja MiniK täyttämässä eloisten esittelypinoon tiedot syntyneistä (muistakaa myös syntymäpäivä ja rv:t) kun vauvakiireiltä kerkeätte ;)



Peeveli rv 36+2

Suuret vaaleanpunaiset Onnittelut Katzulle ja koko perheelle Prinsessan johdosta :)



Mies aloitti lomansa ja nyt sain heidät lähtemään anoppilaan pojan kanssa kyläilemään. Mulla oli Suuren Suuret suunnitelmat mitä tekisin kun heidät saan pois jaloista mutta tärkeysjärjestys ensin :) ensin tänne ja sitten vasta muut hommat..



Minä olen vakavasti alkanut miettimään josko tuota poikaa alkaisi vuokraamaan herätyskelloksi. En tiedä mikä juttu on meneillään mutta jälleen kerran hän heräsi neljältä! Olo on kuin Mokoma-bändin biisin kertosäkeestä: " Tahdon silmät ummistaa, enkä nousta vähään aikaa" . Eipä ne taida laulaa raskaana olevasta, väsyneestä taaperon äidistä. jotenkin tuo kappale kuitenkin kolahtaa tällä hetkellä. Pojan kanssa sitten nukuttiin kunnon päiväunet ja olo on kuin uudesti syntyneellä :)



Babybellille jaksamista ja kärsivällisyyttä loppumetreille :)



Tildamaria:raskasta on olla perheestään erossa mutta kyllä nyytti palkitsee kaikki vaivat.



Pinnan lyhyydestä: Juu, täältä löytyy myös yksi lyhyt pinnainen :(

välillä väsyneenä pienen leijona-pojan kiukunpuuskissa on kestämistä. Onneksi niitä hyviä hetkiä on kuitenkin enenmmän ja kunhan univelka pysyy aisoissa niin jaksaminenkin on helpompaa. (Mies saa kyllä tutustua lomallaan myös näihin ihaniin aamun hetkiin!)



Lapsiluvusta: Mä olin eilen ihan hölmistynyt kun illalla mies alkoi juttelemaan lapsista ja niiden määrästä. Eihän mies voi sanoa, että joo hyvä on kolme se sitten joskus olkoon. Kyseli niitä näitä, kauttarantain kierteli ja kaarteli. Tuumasi sitten: " mun mielestäni sun maha on kaunis." (alaleukani meenas loksahtaa.. Mun isomahani kaunis??? Viime hetkellä sain pidettyä pokkani ;) )

Onko mahdollista, että kaikki puolitosissaan heittämäni vitsit tyyliin " sitten kun meillä on noita poikia kolme.." " kyllä onkin mukavaa kun sitten joskus meidän kolme pientä leikkivät keskenään.." ovat alkaneet pehmittämään meidän isäntää???

Voi olla, että lähenevä synnytys on tuonnut esiin meidän isukista jonkinlaisen pehmeän puolen. katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan =)



Nyt hommiin käsiksi. Tuli eilen muuten ostettua kuivausrumpu. täytyy säästellä tuota lakanapyykkiä niin pääsen heti testaamaan kun rumpu saapuu :)



pubu ja Unski rv36+2

taateli tulee tiistaina kotia!!!





e&t

täällä kotiuduttu mummolasta,oltiin yötä,oli kyllä niin vaikea yö kun oli erinlainen sänky ja masunahkaa sen kun poltteli/kirveli,mä tuun kohta hullux tän nahan kanssa.. muuten hyvä olo jos ei koko aikaa sattuis nahkaan!

babybel (meniköhän oikeen nikki) nii onkin jännät paikat,tsemppiä kovasti. meillä tärppi piti sellaset bileet viime yönä ja tänään että ei todellakaan liikkeistä oo pulaa,huvitti seuraa miten se viuhtoi melkeen masunahan läpi :D kovimpa on vilka kamu..

nyt syömään ja visparin tekoon..

k.h.p ja tärppi tänää 35

kiitokset kaikille lohdutuksen sanoista, kyllä tämä tästä vähitellen.



ja katzu2 - onnea pienestä tytöstä.