Osaako joku kertoa, mikä on harjoitussupistusten ja oikeiden supistusten ero? Rv 30 menossa...
Hei!
Tätä ette kyllä varmaan usko, mutta minä en vieläkään tiedä, millaiset supistukset ovat harmittomia harjoitussupistuksia ja mitkä kypsyttävät paikkoja ennenaikaisesti. Minulla on nyt 30+1 ja on kahdenlaisia supistuksia: mahaa kovettavia, jotka kestävät noin 30 sekuntia, henki salpautuu samalla ja kipeitäkin ovat jo vähän. Ja lisäksi on selässä sellaista kolotusta, jota oli kakkosemme synnytyksen alkaessa. Mutta noista jälkimmäisistä en aina erota, voisivatko sittenkin toisinaan olla vain suolistovaivoja.
En tiedä miten en meinaa erottaa mikä on harmitonta ja mikä ei, mutta rv 27 oli kohdunkaula lyhentynyt ja kohdun ulkosuu sormelle auki. Sen jälkeen edistystä ei ollut tapahtunut, vaikka supistukset jatkuivat. Nyt on edellisestä lääkäristä viikko, enkä tiedä mikä on tilanne, levätä olen kyllä yrittänyt. Kolmas siis olisi tulossa.
Osaako joku siis kuvailla minulle noista supistuksista, vai riippuuko se ihan ihmisestä?
Kiiperi 30+1
Kommentit (9)
harjoitussupparit olivat sellaisia aika kivuttomia, mahan kovettavia, jotka menivät vajaassa minuutissa ohi. Sitten kun alkoi ne " ihan oikeat" supistelut (mulla ne tosin alkoi vasta 10 h lapsivesien menon jälkeen, joten olin jo silloin sairaalassa), niin kyllä se kipu oli sitä luokkaa, että ajatus katkesi aina supistuksen ajaksi.
kyllä ne supistukset silloin oli kivuliaita ja tajusi että nyt ei enää kohtu harjoittele. Normaalisti kai näitä vatsan kovettavia harjoitussupistuksia on kaikilla eikä niiden pitäisi avata paikkoja, paitsi sitten sellaisilla kuin minä joilla taitaa olla jokin" heikkous" kohdun rakenteessa...:)
Kesämeri, vastauksesi sinulle kysymykseeni, ei kahden ekan raskausaikana ollut supistuksia, muuta kuin liikuntaa harrastaessa ihan lopussa sellaisia täysin kivuttomia mahan kovettumisia. Siksikin kai nyt en tiedä kunnolla kuuluvatko nämä supistukset asiaan vai eivät. Ensimmäinen syntyi suunnitellulla keisarinleikkauksella 39+3, eikä siihen mennessä ollut ollut varsinaisia supistuksia ollenkaan. Toinen syntyi alateitse 42+3, ja ekat supistukset oli silloinkin synnytystä edeltävänä yönä. Ihme juttu, että tässä raskaudessa supistuksia on näin paljon, ja nämä aika kipeät alkoivat jo rv 25. Ihme on, jos menee yliajalle kuten tuo kakkonen! Toivotaan sinullekin pitkää raskauden kestoa ;) Hyvä juttu, että tarkistavat usein ultralla kohdunkaulan, se rauhoittaa mieltä ja varmasti taas vaikuttaa osaltaan raskauden hyvään sujumiseen.
Hyvää keväänalkua teille molemmille :) Mielelläni kuulen vielä muidenkin kokemuksista.
Sama juttu: kivuttomia ns. harjoitussupistuksia ehkä rv 18 lähtien, sitten yllättäen vesien meno rv 35+3. Rv 27+4 paikat olivat kiinni, kaulaa 3 cm; sen jälkeen ei olekaan tietoa, mitä tapahtui, kun en ehtinyt viimeiseen lääkärintarkastukseen. Synnyttäjien vastaanotossa kanava oli hävinnyt ja kohdunsuu sormelle auki. Synnytyssupistukset olivat ihan erilaisia: ne tuntuivat kipuna ja polttona ensin selässä, myöhemmin koko lantiossa.
Jos supistuksia on monta päivässä, etenkin, jos niitä tulee muutenkin kuin rasituksessa ja jos supistus " jää päälle" , kannattaa todellakin ottaa iisisti ja levätä.
kesämeri:
...mulla oli raskauden puolesta välistä jatkuvasti noita mahaa kovettavia supistuksia. Niitä sanottiin vaarattomiksi harjoitussupistuksiksi, mutta esikoinen syntyi silti 35+3.
miten teidän 35-viikkoiset silloin pärjäsivät? Minkä kokoisia teidän vauvelit olivat syntyessään? Miten kauan olivat sairaalassa ja saivatko jotain hoitoa? Entä miten sitten sujui kotona pikkuisen kanssa? Sujuiko imetys? Kysyn mielenkiinnosta, kun tuntuu ettei tämä meidän vauvakaan pitkään pysy mahassa, luulisi että supistukset kypsyttävät paikkoja.
Kiiperi 30+4
koskaan muuta kun näitä ' harjotus' supistuksia loppuun asti,mä synnytin sektiolla vkolla 39+0 eikä tona aikana ollu olleskaan kipeitä supistuksia.
Tytöllämme oli ollut sikiöaikainen kasvuhäiriö, hän oli selkeästi pieni viikkoihin nähden (1620 g ja 41,5 cm). Hän oli aneeminen ja tarvitsi mm. punasolu- ja trombosyyttitankkauksia. Keuhkot olivat ehtineet kehittyä, mutta hän tuppasi unohtamaan hengityksen etenkin syömisen yhteydessä. Teholla meni 1,5 viikkoa ja sitten hänet siirrettiin Kättärille kasvamaan. Kaiken kaikkiaan sairaalassa kului yli viisi viikkoa. Aika tavanomaista hoitoa olivat mm. sokeritippa, erilaiset ravintolisät ja kivennäisaineet, nenä-mahaletku ja lisähappi nenän eteen.
Sen olen tässä oppinut, että vauvat ovat todellakin yksilöitä. Moni vähemmillä viikoilla syntynyt pääsi kotiin ennen tyttöämme, jotkut eivät tarvinneet tehohoitoa lainkaan jne.
Sain imettää tyttöä ekan kerran, kun hän oli 8 päivän ikäinen, ja sen jälkeen 1-2 kertaa/vrk kotiutumiseen asti. Imetys lähti sujumaan kotona parissa viikossa. Maito ei aluksi tahtonut riittää, vaikka olin sairaala-ajan pumpannut muutaman tunnin välein. Tytölle tuli koliikki ja hän oli " yliherkkä" joillekin asioille (tietyt äänet, vieraat ihmiset & paikat, valojen sammuttaminen), mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin suht hyvin meni. Keskoskorviketta annettiin rintamaidon lisäksi n. 3 kk:n ikään ja rautalisä vuoden ikään. Motorinen kehitys oli vähän hidasta, mutta normaalin rajoissa. Nykyään 2-vuotiaassamme ei näy muuta merkkiä keskosuudesta kuin pieni koko. Ja huom! yleensä keskoset kirivät kasvussa ikätovereitaan kiinni. Meidän tytöllämme ei vain jostain syystä ole juuri tätä saavutuskasvua tullut.
Yritä nyt levätä tylsistymiseen asti. Jokaisella päivällä on merkitystä. Jos ennenaikainen synnytys uhkaa, äidille voidaan antaa kortisonipiikit vauva keuhkojen kypsyttämiseksi. Mutta saattaa käydä niinkin, että parin kuukauden kuluttua tuskailet täällä, että eikö se vauva meinaa syntyä :)
5 päivää, sinä aikana sai sokeritippaa 2pv, nenä-mahaletkun kautta ruokittiin 3pv ja vuorokaudeksi joutui valohoitoon. 5pv jälkeen pääsi vierihoitoon, imetys lähti hyvin käyntiin ja kotiin päästiin viikon päästä syntymästä. Poika oli syntyessään 49cm ja 2700g eli ihan hyvän kokoinen keskoseksi. Mutta ekat 3kk söi jatkuvasti eli 2-4h välein vuorokaudet ympäriinsä, otti siis kiinni ennenaikaisuutta. Nyt puoltoistavuotiaana on normaalin kokoinen, jopa keskivertoa pidempi poika (87cm, 12250g). Kaikki tuntuu muutenkin olevan hyvin ja ihan normaalisti. Vähän on atooppinen iho mut en usko että liittyy mitenkään keskosuuteen. Mutta nyt kakkosen tehdessä tuloaan yritän tehdä kyllä kaikkeni ettei keskosuutta enää tulisi, vaikka päästiin " helpolla" moneen muuhun keskoseen verrattuna niin varsinkin nyt kun esikoinen on jo maailmassa niin tuntuu että saman asian läpikäyminen olisi tosi rankkaa. Hyviä vointeja ja onnea odotukseen!
...mulla oli raskauden puolesta välistä jatkuvasti noita mahaa kovettavia supistuksia. Niitä sanottiin vaarattomiksi harjoitussupistuksiksi, mutta esikoinen syntyi silti 35+3. Eli mun tapauksessa eivät olleetkaan niin vaarattomia. Nyt kun on kakkonen tulossa rv16 niin neuvolassa päätettiin että seurataan tilannetta paljon tarkemmin kun eka kerran tuli ennenaikaisesti, eli jos supistuksia alkaa tulla tiheästi niin ultrataan vaikka joka viikko onko kohdunkaula lyhentynyt. En usko että itse pystyy kertomaan mitkä on vaarattomia supistuksia ja mitkä kypsyttäviä, ainakaan omassa tapauksessani mitään kipuja ei koskaan ollut ja vain kivuliaista kehoitettiin olemaan huolissaan. Mutta kai tämäkin on hyvin yksilöllistä.
Ihan mielenkiinnosta kyselen, supistiko kahdesta ensimmäisestä lapsestasi paljonkin ja tulivatko lapset ajallaan vai ennenaikaisesti? Yritin laittaa gallupia aiemmin aiheesta kun itseä mietityttää/stressaa asia kun supistuksia on alkanut tuntumaan jo nyt tämän toisenkin kohdalla...
Hyviä vointeja!