***ELOisat perjantaina***

Hävitin heti aamusta pitkän viestin jonnekin bittiavaruuteen, argh...



Taisin eilen rehkiä hieman ylenpalttisesti, kun koko yönä en päässyt kunnolla lepotilaan. Tuntui, että kroppa kävi kierroksilla. No olen kyllä tyytyväinen, että jaksan taas muutakin kuin pakolliset kuviot.Piha alkoi näyttää jo aika kamalalta.



Mies lähtee viikon päästä sunnuntaina kolmen vanhimman kanssa Lappiin viikoksi ja minä jään kuopuksen kanssa kotimiehiksi. Ihanaa, viikko lähes pyykittä ja siivoustakin paljon vähemmän...taidan käydä joka päivä ulkona syömässä pikkumiehen kanssa. Saan jopa nukuttua päikkärit jos haluan, jippii.



Minulla on noita viikkoja tuonne laskettuun aikaan vielä runsaasti ja olen asennoitunut siihen, että synnytän elo-syyskuun vaihteessa. Minä olisin varmaan aivan ihmeisäni ja käsille lyöty, jos synnytys jostain kumman syystä käynnistyisi aikaisemmin. Kaikki edelliset synnytykset ovat käynnistyneet niin hitaasti ja lasketun ajan lähellä, että olen ehtinyt jotenkin valmistautua henkisesti koitokseen. Minulla ei ole kokemusta lapsivesien spontaanista menosta, sillä kalvot on täytynyt aina puhkaista.



Jaaha, sitten alkaa kansa vaatia aamiaista, pakko mennä...Energistä päivää vatsakkaat!



Opemamma ja vimpula rv 34+3

Keskiviikkona kävimme tutustumassa synnärille ja karmea todellisuus iski päin näköä... Itse en ole hirveämmin vielä asennoitunut synnyttämään ja nyt se todellakin tuli todellisemman tuntuiseksi koko raskausprosessi!



Tänään olen lähdössä ä-polille itse kohdunkaulan yms. kontrolliin. Muutenkin kätilöt kehoittivat juttelemaan lääkärin kanssa mahd. käynnistyksestä, koska kaksi aikaisempaa ovat syntyneet lähes syösyllä. Supistukset ovat alkaneet ja räjähtäneet suoraan käsiin. Matkaa synnytyssairaalaan on kuitenkin yli 50 kilometriä ja tilanteena tuleva synnytys jännittää enempi tuon mahd. nopeuden puolesta. Muuten vointi hyvä ollut, mitä nyt pientä unettomuutta ollut aina välistä ja masennuspuuskia, haluaisi jo vatsasta eroon. Tänään aion vonkua vielä tietoa/varmistusta vauvan sukupuolesta!



Onko muilla ollut raskaudella ollut vaikutusta parisuhteeseen? Tuntuu, että meillä on ollut paljon kireämpää sun muuta koko minun raskauden ajan. Olen ollut entistä herkempi ja kiukkuisempi ja mieskin suuttuu ihan ihme asioista ja kääntää nukkumaan mennessä tylysti selkänsä vaikka tekisi mieli tunkea pää kainaloon ja olla siellä. Muutenkin olisi itse enempi huomion kipeämpi, hyvänä pitoa voisi olla hieman enempi, ei pelkkä seksi riitä, ainakaan minulle, kun kuitenkin itse saan olla se osapuoli joka pitää sitä toista enempi hyvänä, mies hoitaa vaan oman hommansa... Anteeksi valitus, tuntuu vaan jotenkin aivan karmealta!



Vauvalle on kaikki kuitenkin valmiina, tervetuloa vaan, kunhan äitikin olisi valmis!!



Kummeista ollut kovasti puhetta. Meillä ova kummit jo pyydetty tehtäväänsä ja kaikki ovat olleet otettuja tehtävästä! Ihan kiva juttu, todella kiva 4 kummin kaarti on tulokkaalle tulossa!



Huh, viimeinen vapaa viikonloppu tulossa pitkään aikaan kun kaksi vanhimmaista lähtee isänsä luo viikonlopun viettoon. Harmi vain että on jokseenkin vaikea nauttia päivistä kun lapset ovat poissa, hirveä hätä aina pikkusista kun eivät ole kotona, nyt yritän kuitenkin nauttia noista parista päivästä minkä saan, kohta on kädet jälleen täynnä töitä! Esikoisella alkaa koulukin sitten ensikuussa ja paljon tulee muutenkin tapahtumaan!!



Nyt kuitenkin tilaa muille ja oikein hyvää viikonloppua kaikille ja hyviä vointeja!!!

Miisku 35+3

Eipä tänne kummenpia kuulu. Hieman väsynyt olo. Kuopus itkeskeli vähän väliä viime yönä. Loppu yöstä oli pakko hakea miehen paikalle nukkuun että sain edes vähän nukkua. Siskon tyttö tuli taas aamusta ens viikko vielä niin sit olis vähän lomaa ennenkuin koulu heräämiset alkaa.



Odottelen tässä että meijän keskimmäinen neiti saa aamupuuronsa syötyä. Ei siihen oo mennytkään kuin kohta puoli tuntia. Kauppaan tarvis lähtee ostaan ruokaa kun kaapissa ei oo kun valo. Täytyy ostaa myös miehelle viimeisiä juttuja matkaa varten. Ens yönä olis lähtö. Iltapäivällä on pikkusiskoni synttärit kun vielä keksis mitä hänelle ostais lahjaksi.



Jaahas nyt kuului kiitos keittiöstä. Pakkaan auto ja ruokakauppaan.



puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja masuasukki 36+1

Eipäs taas ole tullut aikoihin kirjoiteltua mitään ;)



Synnytys senku lähenee.. ja siltä jo kyllä tuntuukin!! Tiiti on laskeutunut ja kiinnittynytkin kokonaan n. viikko sitten! Alakerrassa jomottelee oikeen mukavasti ja supistuksiin on tullut jo hieman kipuakin :)



No katotaan vaan niin keikun täällä kuitenki vielä 42 viikollakin!!



Viikon vielä kun yksiössään viettäisi niin olisi oikeen hyvä!! Miehellä nimittäin alkaa loma ensiviikon perjantaina :) Saakin sitten olla heti pidemmän pätkän kotona meidän kanssa!



Muutama elokuinen on jo maailmaan ennättänyt :) Onnea!



Huomasin että tuolla esittelypinossa mun la. oli 4.8, mutta se on päivää aiemmin :) Ei sitä nyt tarvii enää muuttamaan alkaa!



Kaikki olisi valmiina vaippoja myöten.. Eilen leikkelin kehtoon sopivan patjan ja laitoin jo lakanatkin paikalleen :) Tuli kyllä niin yli suloinen että..



Neuvolassa olen nyt käynyt 2krt/viikko! On seurailtu mun verenpainetta ja painon nousua.. Nyt oli paino mennyt jo hieman alaspäin ja paineetkin suht normaalit!!

Seuraavan kerran maanantaina neuvolaan ja varmaan sit taas torstaina..



Mutta nyt taidan mennä takas nukkumaan kun oli niin levoton yö kissan takia.. Koko ajan tunki mun tai miehen päälle nukkumaan :) Varmaan taas pelkäsi ulkona pomppivia jäniksiä niin halus reppana turvaan..





Niamey ja tiiti rv 38+1

Taas on vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi kirjoittelin.



Etsin neuvolakortin käsiini ja katsoin kohdunkaulan tilanteen viime viikkoisessa ä-polikontrollissa; pehmennyt, kaulaa (?) 1cm ja sormelle auki. Neuvolassa sanottiin, että kivuttomatkin supistukset voivat tehdä työtään, ja näin on sitten ilmeisesti käynyt. Saattaahan se silti mennä laskettuun aikaan ja ylikin, enkä ole oikeastaan henkisesti lainkaan valmis vielä synnytykseen, jos nyt siihen mitenkään sitten osaisinkaan valmistautua. Vauvan vaatteita on pestynä, mutta ne ovat laatikossa varastossa, sänkyä ei ole laitettuna, eikä sairaalakassia pakattuna. Huh, jospa nyt viikonloppuna vähän ryhdistäytyisin kun mies ja poika lähtevät taas kaksin mökille.



Meidän pikkumiehellä 4 vuotta on taas tullut mielikuvitusystävä mukaan kuvioihin=) Viime kesänä hän jutteli siitä paljonkin, mutta talven mittaan ei muistanut koko ystävää. Liittyisiköhän kesälomaan ja siihen ettei montaa kertaa viikossa ole tavannut oikeita kavereitaan. Mielikuvitusystävä on muuten lohikäärme nimeltään Eefal ja on aika taitava heppu monessa asiassa. Äidin pitäisi varmaan vähän kirjoitella ylös näitä juttuja, että voisimme joskus pojan kanssa muistella yhdessä.



Hyviä vointeja kaikille eloisille!



Omppupomppu rv 37 tasan.

.. mikä lie se sitten nyt onkaan.



PARISUHDE&RASKAUS: ei meillä ole juurikaan muuttanut mitään. Ei sillä ensimmäisellä kerralla, eikä nyttenkään. SE mikä muutti oli se ensimmäisen lapsen syntymä, eikä sekään heti. Ainakin muistan, että monesti todettiin miehen kanssa, että miten niin elämä muuttuu niin kamalasti. Meistä se ei ollut niin paljon muuttunut, kuin odotimme. Ehkä me oltiin rauhoituttu jo aiemmin, menot&matkat oli töiden takia suunniteltu jo muutenkin etukäteen jne. Nyt kun katsoo viimeistä 1v4kk aikaa esikoisen syntymästä tähän päivään, niin onhan se elämä muuttunut. Oltiin vain liian lähellä muutosta nähdäksemme sitä heti. Omaa aikaa on paljon vähemmän ja se pitää ottamalla ottaa, tosin ollaan aina toiselle välillä sitä " tyrkytettykin" . Mutta enää ei ole niin, että pari iltaa viikossa molemmat käy omissa harrastuksissa, nyt käydään vuorotellen, jos silloinkaan. Väsymys on kroonistunut. Ennen pitkät työpäivät (10-16h) ei tuntuneet pahalta, mutta nyt kyllä tuntuu, jos mies yli 10h/pvä on töissä. Seksi tietty oli synnytyksen jälkeen vähän aikaa vähissä, mutta onneksi virkos, kun olin palautunut kunnolla synnytyksestä. Viimeksi maha ei h(=voimat) koko mimmistä, vaikka halua välillä olisikin, niin sitten on aina tuo poju, jonka kanssa pitää puuhastella: lukea, leikkiä, ruokkia, vaihtaa vaippaa jne.



MIELIKUVITUSKAVEREISTA: meidän esikko on vielä niin nuori (1v4kk), ettei mielikuvituskavereita ole, mutta ihana lukea tuollaisesta kehitysvaiheesta. On se niin metkaa, miten sitä lapsi voi olla niin tosissaankin " oman ystävänsä" kanssa. Sitten tulee se vaihe, kun oppii ns. valehtelemaan ja keksimään jekkuja. On sitä monenmoista vielä edessä tässä lapsiperheen elämässä. Innolla odotetaan ja nautitaan tästä nykyisestä vaiheesta, kun alkaa vähän sanoja tulla ja ihmetellään sitä miten voimakas oma tahto sieltä pienestä pojasta löytyy, vaikka sanoja ei ole, niin viestiä kyllä saadaan perille ja vanhempiakin yritetään jo pompuuttaa ilman sanojakin.



MASUKUULUMISET:tiistain neuvolassa oli proteiinit nouseet +1:lle, joten kävin eilen aamulla labrassa viemässä näytteet. Itse uskon, että kyse on vain kontaminaatiosta, sillä valkovuotoa oli erityisen runsaasti juuri ma&ti. Turvotusta on välillä hurjasti ja välillä ihan siedettävästi, mutta sitä onkin ollut sieltä rv16 asti, joten tuskin mitenkään spesifisesti näihin protskuihin liittyy. Suonenvetoihin yöllä on auttanut pohkeiden osalta villasukat, takareiden kramppeihin ei mikään. Yöt menee siis yhdellä tai useammalla kramppi-herätyksellä plus niillä esikoisen herätyksillä, joten joskus tuntuu, että päiväunet olisivat paikallaan. En vain ole vieläkään niitä oikein oppinut ottamaan. 2 kertaa olen nyt esikoisen syntymän jälkeen onnistunut päivällä nukahtamaan, muut kerrat on vain pyöritty sängyssä, kunnes niskat jumissa ja pahimmillaan pää loppu päivän kipeä.



VAUVAVALMISTELUT: jotain on jo tehty (vaatteet pesty, sänky laittettu valmiiksi, tuplavaunut tilattu&perille tuleet&kasattu), pakastimeen muutama eri ruoka kokattu, mutta paljon on pientä asiaa tekemättäkin. Mutta ei musta mitään sellaista, mikä nyt stressais vaikka jäis tekemättäkin. Leipoa tietty kannattais vieraiden varalle, imetyspaidat otin esiin, mutten vielä silittänyt niitä, synnärilaukkuun on jotain vaatetta katseltu vaatehuoneen perältä esiin, että löytyvät (imetysliivit, liivinsuojat jne.), mutta varsinaisesti laukkua en ole pakannut. Jotenkin pelottaa pakata se laukku, kun sitten sitä onkin jo ihan pakko odottaa, että koska ja kun jos sitten menee yli LA:n, niin hermot saattavat kiristyä. Viimeksi kun meni yli ja laukun ehti ihan hyvin pakata vielä 41+6-42+0 illan/yön tunteina, joten eihän tässä vielä mikään kiire ole. ;)



Nyt kotihommien ja esikoisen pariin. Iltapäivällä kohti mökkiä. Takas tullaan vasta ti aamusta, jos ei synnäri sitä ennen kutsu. :D



-Eliisa & oliver 19.3. & kipinä rv 37+3

Eilisestä masennuksesta on päästy ylös, oli jotenkin niin kurja olo eilisen, kun olin huonovointinen sen lääkärikäynnin takia ja muutenkin. Hain minäkin nyt sitä obsidania ja aloitin yöllä sen kuurin. Yöllä kait se on helpoin ottaa kun tuntu olevan niin tarkkaa että ei saa syyä ennen eikä jälkeen. Ajattelin kyllä lisätä roimasti persiljaa myöskin ruokavaliooni, kukahan se täällä siitä vinkkaskaan. Anoppilassa kasvaa yrttejä mielin määrin niin sieltä vaan hakemaan =D



Kuulostipas ihanalle opemamman tuleva viikko, saat relata hiukan ennen kun vauva-arki teilläkin taas alkaa. Pitäis kyllä itekin lähteä ulos syömään ja nautiskelemaan. Oon haaveillut hiukan naapurikunnan härkäjuhlista jotka on elokuun alussa, että uskaltaiskohan sinne...



Veristä vuotoa on ollut eilisestä saakka, en oo vielä jaksanut huolestua, kun kuuluu kuulema asiaan, kun kohdunkaula pehmenee ja ku se doctori eilen sieltä sorkki. Kokoarvioksi muuten veikkas nelikilosta tai yli, mikäli en eilen stä vielä muistanut sanoa. Hiukan hirvittää, jos sieltä niin iso pötkäle tulee.



TIETÄÄKÖ kukaan mistä saa pinnasänkyyn petareita. Oon löytänyt monestakin paikasta jo, mutta ovat standardi kokoa 60x120 ja meillä pitäis olla hiukan lyhyempi ja kapeempi. Tarviikohan siihen hirveitä ompelijan taitoja, jos hiukan pienentäis sitä, ei oikein ole noita käsityö taitoja siunaantunut nimittäin.



Viikonloppuna mieskin pitää vapaata, ja olis tarkoitus pitää grillijuhlat. Olisko vinkkiä mitä grilliin, kun alkaa jo nuo tavalliset pihvihässäkät kyllästyttää. Vartaita olis ihana tehä, mutta ei ola niissä koskaan vielä onnistuttu, tahtoo käydä niin, että kasvikset palaa ja liha jää raa' aksi. Mutta jos jollakin hyviä vinkkejä, niin tänne päin vaan!!!



Ikarus

Edelleen yhdessä kasassa! Siis imuroinnista ym. kotitöistä ei ole ollut mitään apua synnytyksen käynnistämiseen. Noh, onpahan koti vähän siistimpi. Hidastahan tämä mun siivoaminen jo on, mutta tuntuu että koko ajan tekisi mieli tehdä jotain. Jos vaan makaan, odottelen koko ajan millon ne supparit alkais! Eikä ne nyt vaan näytä vielä alkavan. Voi että kun ei jaksais enää oottaa hetkeäkään!!!



Miisku1975; Täällä kohtalontoveri noissa parisuhdeasioissa! Meille tämä kolmas raskaus on ollut henkisesti kaikkein rankin. Alkuun isäntä oli yli-innostunut hankkimaan vielä yhden lapsen, mutta muuttikin mielensä kun alettiin tositoimiin. Ja tiesi varsin hyvin, että siinä vaiheessa mun päätä oli enää turha yrittää kääntää. Olinhan koko ajan halunnut kolme lasta. Eli tämä raskaus on jo alkanut sellaisella ¿kireydellä¿, joka on sitten jatkunut koko odotuksen ajan. Ei ylimääräistä vatsan paijaamista tai kyselyä mun voinnista. Ei mitään passaamisia tai huomion osoituksia. Pelkkää arkea, arkea ja arkea. Toki mies on onnellinen uudesta tulokkaasta, mutta ei odota mitenkään innostuneena vauvan syntymää. Niin, ja seksiä ei ole harrastettu enää kesälomareissujen jälkeen (aikaa kohta kolme viikkoa), suukkojakin vaihdetaan erittäin harvakseltaan. Ennen sain sentään suukon jos toisenkin joka päivä. Pakko myöntää, että kyllä olen miettinyt jäänkö kohta yksin kolmen lapsen kanssa, kun tuo ukko tosiaan vaikuttaa niin etäiseltä ja kyllästyneeltä meikäläiseen. Toivon, että tämä menee ohi, kunhan vauva on syntynyt. Että tällainen valitusvirsi heti tähän kärkeen!





Tänään olis kummitytön synttärit ja illalla mennään ostamaan esikoiselle uusi polkupyörä! Tyttö ei meinaa pysyä housuissaan, kun tietää että tänään sen pyörän saa. Luvattiin nimpparilahjaksi, eipä tarvii keksiä mitään turhaa. Tyttö on nimittäin kova pyöräilemään ja vanha käytettynä saatu pyörä on aivan karmea. Onneksi pystyn itsekin vielä polkemaan, voidaan lähteä testaamaan sitä heti tänään!



Taidan viedä tytöt tänään mummille yöks, niin saan nukkua rauhassa koko yön. Nuorimmainen kun kömpii joka yö meidän sänkyyn ja yrittää päästä sinne nukkumaan. Mutta olen nyt ottanut tiukan linjan ja päättänyt että saa nukkua omassa sängyssään. Kun vauvan kanssa ei kaikki sinne kuitenkaan mahduta.



Meillä muuten tyttöjä jännittää mun synnytys, tai siis sairaalaan meno, tosi paljon! Asiasta saa jutella joka päivä moneen kertaan. Vauvaa odotetaan jo ylikuumeisesti! Miten teillä muilla?





Lisää kahvia koneeseen kiitos!





Kirppu ja masukki 38+3

Tulipahan nukuttua vähän paremmin viime yönä. Nukuin 12-01 (silloin tuo nuorempi näki pahaa unta ja otin hänet viereen) ja seuraavaksi heräsinkin vasta varttia vaille 8. Ihanaa kun sai nukuttua.



Meillä ripottelee sadetta. Mites muualla? Luonto kyllä tarvitsisi kipeästi vettä. Tulispa oikein kunnolla vettä vaikka koko päivän :)



Miisku kirjoitti miehen suhtautumisesta raskauteen. Meillä tämä raskaus oli yllätys ja alkuvaiheessa oli aika vaikeaa saada parisuhdetta edes jollain tavoin toimimaan. Miehen mukaan asiat ovat nyt hyvin, musta taas tuntuu, että mä joudun väkisin koko ajan ylläpitämään jotain " roolia" , jotta saisin pidettyä hänet tyytyväisenä ja iloisena. Mitään negatiivisia tunteita ei saisi olla, koska heti ne sitten hänen mukaansa johtuvat hänestä tai parisuhteen huonosta tilasta. Äh, miehet on joskus niin vaikeita.



Opemamma saakin oikein luksusaikaa itselleen ja kuopukselle.



Palailen myöhemmin.

Jamssa rv36+6

piti tulla kommentoimaan



Eli PARISUHTEESEEN meillä on vaikuttanut pelkästään posittivisesti tämä raskaus. Tuntuu että ollaan kumpikin opittu kunnioittamaan enemmän toisen omaa tilaa ja muutenkin, vedetään nyt selvästi yhtä köyttä. Toki meillä riitojakin on ollut, mutta vähemmissä määrin ja nekin johtuu yleensä aina siitä, jos musta tuntuu etten saa tarpeeksi huomiota. Nyt opettelin sitten sanomaan siitä, ennen kun pitää kiljua täyttä kurkkua niin sekin puoli on parantunut. Seksiäkin meillä harrastetaan, mullekin on oikein loppuraskaudesta tullut kunnon himot =) Vois vaikka joka päivä ja useemminkin. Mies topputtelee. Harvemmin meillä näin päin!



VAUVAA ODOTETAAN myös täällä jo malttamattomana. Tuntuu ettei millään jaksais odottaa vielä elokuun (melkein) loppuun saakka. Mutta ei kai se auta ja varmaan yliaikaseks menee, kun ei oo vielä ees mitään merkkejä että alkais lähestyyn. Mulla supparitkin on vaan sellasia kovetteluja, olis ees hiukan kivuliaita, että tietäis vähän mitä ottaa (ompa tuossakin toive) Yritän olla pää kylmänä ja ajatella että kyllä se syyskuussa viimestään vauva on meilläkin, mutta ei oo aina niin helppoa. Eilenkin sanoin jo vauvalle, että alkais tulla ulos sieltä potkimasta mun sisuskaluja tuusannuuskaksi =). Mutta mun pitää lähteä nyt ystävän luo aamukahvitteleen. Siellä on lapset vesirokossa, lienee turvallista mennä, kun itse on sen jo sairastanut ajat sitten...



Ikarus taas

Mä intouduin taas yöllä ompelee toisen äippälootan reunuksen ja siihen sopivat lakanat ym. Hieno tuli mut nukkumaan menin vasta neljältä ja se kyllä tuntuu nyt. Onneks tuo poitsu heräs vasta puol kymmenen aikaan ja vanhempi tapaus tulee vasta illalla kotiin.



PARISUHDE: Meillä kanssa " tökkii" ... Tökki jo ihan alkuraskaudessa mut jossain keskivaiheilla oli ehkä hieman parempi aika. Ukko on kyllä väsynyt kun tekee pitkää päivää ja sit roikkuu ovihommissa viikonloppuyöt. Ja silloin kun sais nukkua niin ei malta kun vääntää jotain joko auton tai tän koneen kanssa. Ja muhun se sitten puretaan tietenkin... Kotitöitä en edes muista koska tuo ukko olis tehnyt, saatikka omasta aloitteesta ottanut lähelle. Seksiä meillä harrastettu viimeksi toukokuussa!!!



Mutta ehkä se siitä joskus suttaantuu, yhteistä aikaakin on otettu ilman muksuja mut eipä ainakaan toistaiseks oo auttanut.

Ehkä sit kun muksut muuttaa pois kotoa...=)



Jaahas, Tuo poika tuoksahtaa aika hyvälle...



LEM 37+5

Taas on yksi viikko vierähtänyt ja mittarissa tänään rv 38 tasan. Vähiin käy ennen kuin loppuu!



Ikarus: Meillä kanssa hieman standardimittaa pienempi pinnasänky ja petauspatjan ostin Ikeasta (55 x 112 cm). Finlaysonilla näytti olevan Kodin Anttilassa kolmeakin eri kokoa pinnasängyn petauspatjaa, joista yksi suurinpiirtein Ikean petarin kokoinen. Finlaysonin petarit olivat vaan kuosiltaan sellaisia vihreällä pohjalla iloisen värisiä pilkkuja -> näkyy varmaan ainakin valkoisista lakanoista läpi. Hinta oli sama sekä Ikean että Finlaysonin petareilla, hieman toistakymmentä euroa.



Karmiini

me tehtiin olikohan viime kesänä grillissä lohisia feta nyyttejä,jos kiinnostuit voin yrittää laittaa linkin. oli muuten hemmetin hyviä,siihen kaveri teki salaatin missä oli mukana pähkinöitä ja auraa :P

PARISUHDE &RASKAUS: meillä tää toinen on ollu ihanaa aikaa,musta tuntuu että oon niin korviani myöten rakastunu ukkooni :) samoin siltä satelee hellyyttä ja huolen pitoa,jopa ärsyttää joskus kun se paasaa mulle etten sais tehä liikaa kaikkea. peti hommia ei oo eikä tee kyllä yhtään mieli,mutta eipä oo mieskään valitellu,kyllä se kerkii saada vielä ;) eli kaikin puolin ihanaa aikaa..<3

k.h.p ja tärppi 34+5

k.h.p! Mua kiinnostais ainakin tuo mainitsemasi ohje!



Eiliset lääkärineuvolakuulumiset: Ei mitään muutosta kohdunsuulla :( Vähän olin pettynyt kun on kuitenkin supistellu ja nipistelly tuolta kohdunsuultakin. Eli taidetaan mennä yli LA:n. Sf-mitta oli 31cm, eli himpun verran keskikäyrän alapuolella mennään. Verenpaine 116/74, hemppaa ei otettu kun viimeks oli 127, sydänäänet 130, ei virtsassa mitään eikä turvotusta. Paino oli laskenut kymmenessä päivässä kilon jota vähän ihmettelin... ei ole ollut turvotusta aiemminkaan. Mut ei tuo lääkäri ollut siitä huolissaan joten en kai sitten minäkään...



PARISUHDE: Meillä on mielestäni erittäin tasapainoinen suhde muutenkin, mitään muutosta ei raskauden aikana ole havaittavissa... Vähän olen miehelle naputtanut siitä miten sitä kaipaisi erityishuomiota ja hellyydenpitoa kaikkien näiden raskausvaivojen kanssa. Nyt kun ukko on ollu lomalla niin on kyllä ollu todella kiitettävästi lasten kanssa (herännyt joka aamu kuopuksen kanssa) ja siivoillut kämppää. Imurin varteen se on kyllä aika vaikea saada ja nyt alkaa näyttämään siltä että imuria pitäs näyttää... Ehkä otan sen itse kohta esille, ei sitä nyt kaikkea viitsi miehellekään sälyttää ;) Ruokaakin se on jopa laittanut pari kertaa loman aikana :)



Pakastin pitäis tänään sulattaa... Anopille ajattelin kiikuttaa säilöön pakasteet siksi aikaa kun tarvii. Vieläköhän mansikoita kerkee saamaan pakkaseen viikonloppuna? Oman pihan herukatkin alkaa kypsymään ja ensimmäistä kertaa notkuu omenanraakileitakin kahdessa omenapuussamme :)



En nyt taaskaan muista mitä puheenaiheita oli... Joten tässä taas tämä mun omanapainen viesti.



Peeveli rv 36+0

Se on sitten taas viikko vierähtänyt noppeesti tuossa :) Ei oo kerenny kissaa sanoa...



OPEMAMMA kyseli Taatelin kotiinpääsystä, niin minäkin eilen kysäisin ja sain vastauksen, että joskus ensiviikolla...Täytynee ensin jutella doktoorin keralla, niin katsotaan mitä hän sanoo. POika kyllä voi hienosti, painokin on jo 2630g! Enää ei lapselle mene, kun rautaa (hb 119) ja vitamiineja?! En ole älynnyt nyt kun ajattelen, niin kysyä että meneekö muuta kon D. Nii ja tietty niitä maitojahan se lapsonen saapi ;D Äidinmaidon kanssa on vähän niin ja näin, kun on kuulemma tarkka dieetti, eikä mitään oikein ylimääräistä saa antaa... :( yksikin hoitaja mulle tokas, että syötätte sitten kotona niin paljon kun haluatte. Tämänhetkisillä ravinnoilla poika näyttää jäävän vähän nälkäiseksi...

Muutenkin siellä osa hoitajista on suoraan pyllystä!! Sähiseevät ja töksäyttelevät milloin mitäkin, ei ole yksi ja kaksi kertaa, kun olen sieltä itkien lähtenyt, taikka pahalla mielellä. Hohhoijaa, minusta tässä kohtaa selitys: Hoitajalla huono päivä, EI KÄY! Pe****e purkakoon ukkoonsa pahat päivänsä, eikä äiteihin... Semmottissii, mut kyllä se siitä. Calmetointi ois kanssa sitten ensiviikolla joku päivä. Ja sittenkään kun kotiin päästään homma ei lopu siihen, saadaan olla muutama päivä kotona, niin sitten ei kun näytille sinne uudestaan. No onhan se ihan hyvä, että tarkkaillaan pojan vointia, mutta kun ÄITI EI OIKEIN ENÄÄ JAKSA. tai jotaki.



Pitäkääpä lippu korkealla ja massut matalalla, kohta helepottaapi :D



eria@taateli 2kk 4 päivää!

Peeveli...samoissa mennään rv 36 tänään, eilisessä neuvolassa sf-mitta 31,5, syke 135, muutenkin kaikki ok. Edellisessä raskaudessa terveydenhoitajani oli myös kätilö ja osasi tosi hyvin kertoa vauvan asennosta yms..Tämä nykyinen ei ole kertaakaan kommentoinut onko vauva edes raivotarjonnassa, mutta kait se sitten on.



Erialle jaksuja hoitohenkilöstön kanssa, mullakin menis hermot tuollaiseen!



PARISUHTEESTA

mä olen lähes koko raskauden ollut herkällä tuulella. Normaalistikin väsymys ja nälkä saa ärsytyskynnytyksen ylittymään helposti, nyt vielä herkemmin. Ei ole helppoa miehellä, mutta onneksi on tasapainottamassa mun luonnetta ja on tosi rauhallinen, miehen suuttuminen vain provosoisi itseäni lisää ja kaikilla menisi hermot ;)



Graco autobaby kaukalo hankittiin eilen käytettynä, alkaakin olla vauvatavarat kasassa. Kaksosten rattaat on vielä matkalla, mutta nekin on sovittu ostettavaksi tutun kautta. Omat vaunut lähtee nyt kuitenkin myyntiin, koska säilytystilaa ei ole. Täytyy sitten noin vuoden päästä ostaa uudet ja katsoa millaiset silloin sitten tarvii.



nyt suunnittelemaan seinämaalin väriä...mukavaa viikonloppua!



petraelena 36+0

Ei tosi kyllä ollenkaan harmita, vaikkei aurinko porotakaan! =)



Taas on tovi vierähtänyt, kun viimeksi sain aikaseksi kirjoitella...!



Ekana PALJON ONNEA MYRYLLE!!!



IKARUS: Mietit grillaamisia... Jos vartaita haluut tehdä, niin kokeilepas sillain, että esikypsennät sitä lihaa vähän vaikka uunissa! =) Sillon saisit sen kypsyyn kasvisten kans samaan aikaan! =)



KUMMEISTA: Meille tuleekin niitä olemaan useampi, kun ei oikein meinattu osata päättää! =D Miehen kaks siskoo, yks ystäväpariskunta ja sitten minun eno kihlattunsa kera! Elikäs yhteensä 6 kummia pikkunen sitten saapi! =)



NUKKUMINEN on ollu vähän heikonpuoleista tääläkin...! Viime yönä oli muutama kipeempi supistuskin ja pelästyinkin jo, että täytyykö alkaa hälyttään miestä töistä kotiin, mutta sitten nukahdin ja yhtenä isona kappaleena sitä ollaan edelleen! =D Muuten on oma vointi ihan kohtuu hyvä, vähän vaan kankeeta liikkuminen! =)



Vähän on alkanut tuleva koitos jännittämään...! Sitä on vähän väliä mielessä, että mitenkä se synnytys mahtaa sujua ja miten sitä sitten pärjää niin pienen ihmisen kanssa kotona! Ensimmäinen kun on kyseessä, niin sitä miettii kaiken mahdollisen hyvän ja pahan! Eikä sitä aina oikein vieläkään meinaa ihan täysin tajuta, että kohta meitä on yks enemmän ja ollaan vanhempia!



PARISUHDE: Meillä vähän vaihtelee päivittäin tunnelma...! Pääosin kyllä kaikki on ihan hyvin, mutta aina välillä tulee riitaa siitä että kaipaisin enemmän hellyyttä/läheisyyttä ja sit kun aina ei toi ukko meinaa tajuta, että mä en jaksa siivota yms. ihan samanlailla kun ennen! =) Ja eipä oo meilläkään tota seksiä harrastettu vähään aikaan(taitaa olla viimeks joskus touko-/kesäkuun tienoilla), vaikka itellä kyllä hormoonit hyrräis! =) No mutta eiköhän me vielä ehditä! =)



Eilen saatiin VIHDOIN JA VIIMEIN uudet sohvat!!! =) Niiden toimitus hieman viivästy ja mä meinasin jo melkein luopua toivosta niitten suhteen! =) Varsinkin, kun oon nyt raskauden aikana ollu normaalia kärsimättömämpi lähes kaikissa asioissa! =)



Nyt keittään ukolle kahvia, kun se varmaan kohta tuolta sängyn pohjalta kömpii ylös! =)



-Mömmeli06 rv38 tasan- =D

Meillä on tuo esikko niin nuori, ettei taida paljoakaan tajuta, vaikka kuinka selitetään, että äidin masussa on vauva. Ikää siis hänellä 1v4kk. Taitaa tulla siis tosi yllätyksenä hänelle, sitten kun äitiä pompottaa ja sylin vie sellainen pieni(?) huutava nyytti. Toivottavasti reaktio on kuitenkin myös positiivinen ja hänestä löytyisi sellainen lelujen heiluttelija ja sisaruksen viihdyttäjä, eikä vain omaa paikkaansa puollustava pikku-tiikeri (jota leikkii nykyään tosi usein: konttaa ja murisee.. ollaankohan luettu yhtä tiikeri-kirjaa liikaa vai oliko korkeasaari liian vaikuttava?).



-E rv 37+3

Yhdes koossa ollaan supistuksista huolimatta ja luulenpa että olen sitten Opemamman kanssa näitä elo-syyskuun vaihteen odottajia...välillä tekisi mieli helliä ajatusta että jos vauva tuleekin hiukan etuajassa niin eihän tässä kun muutama viikko -pah! Pikkukakkonen tuli vajaat 2vkoa myöhässä joten tod.näk. tämäkin tapaus sitten.



Synnytys jännittää, epiduraali jännittää, kaikki jännittää. Outoa, edellisessä raskaudessa ei jännittänyt just yhtään.



Tultiin äsken kaupoilta Sellon kauppakeskuksesta ja olis taas tarttunu kaikkea matkaan mutta aika hyvin sain itseni hillittyä. Ostin ystävälliselle naapurille joka on lainannu meille matkoilla ollessaan suihkuaan (meillä siis se kph remppa) aikas kivan kulhosetin, sellaisen kesäisen. Yhteen kulhoon ajattelin laittaa jotakin hyvää namia niin eiköhän oo koko perhe tyytyväinen =)

Täysin turhamainen ostos oli hopeanväriset matalakorkoiset sandaalit 20euroa. Aikas ihanat kumminkin.



RASKAUS JA PARISUHDE: Meillä on 11v yhteistä taivalta takana ja nyt alkaa tuntua aika hyvältä ja sopivalla tavalla seestyneeltä. Välillä kyllä räiskäytetään ja kuohahdetaan eli about joka viikko ainakin pari kertaa mutta todella pienessä mittakaavassa alkuvuosiin verrattuna. Nyt raskausaikana joudun kyllä pyytämään apua taloustöissä eli eivät hoidu mitenkään automaattisesti mutta kyllä mies sitten auttaa kun vaan älyää pyytää ja mieluiten rauhallisella äänensävyllä =).



Minä huomaan kaipaavani hyvänä pitämistä ilman seksuaalista tarkoitusta mutta toisaalta huomaan että työnnän välillä tuota isäntää kauemmas vaikka tulisi vaan halaamaankin. Huomaan että kuopuksen 1v8kk kanssa tuntuu että menee energiaa kanteluun ja sylittelyyn joka siis sinänsä on aivan ihanaa mutta sitten haluaa OMAA TILAA ja paljon kun on pikkuisen päivä- tai iltauniaika. Tähän pitäis joku kultainen keskitie löytää kun onhan miestäkin huomioitava =) Mutta ihana mies on ja tuntuu ihanalta tämä meidän perhe juuri nyt!



Mieheltä oli aika ihana ehdotus että tehdään KIPSIMAHA tästä tod.näk. viimeisestä raskaudesta. Ihan innostui ja on tänään menossa hakemaan kipsiä. Tämä taideteos saa sitten edustaa kaikkia kolmea tyttöä joita olen kantanut vatsassani =) Ajattelin että laittaisin tuon kipsimahan sitten vaikka makkarin seinälle ja kuvat tytöistä viereen tms. kivaa. Onko kukaan tuollaista kipsitaideteosta mahasta tehnyt? Pohdin että kauankohan kestää kuivata.



Eipä muuta tähän hätään, nyt väistyn palstatilaa viemästä.



ERIAlle tsemppiä sinne hoitajien kanssa. Kuulosti tosi hermoja rassaavilta tapauksilta nuo muutamat, ettäs viitsivätkin!





päivänjatkoja ja hyvää vointia kaikille,



tuuli72 + jumppatyttö rv36+2