^^ KOTILOIDEN, 3.odottajien kuulumisia ^^
Heippa!
Ajattelin avata keskustelun, kun johonkin esittäytymislistaan jo ilmoitin itseni sen jälkeen kun ultrassa kaikki näytti hyvätlä, mutta mitään sen kummempaa ajatusten vaihtoa kolmansien odottajista en ole vähään aikaan nähnyt? Tai sitten silmät harittaa :-)
Esittelypinon mukaan on ainakin monessa vaiheessa olevia odottajia, sekä meitä ihan uusia (itse tammikuinen) ja joku oli vauvankin saanut. Valtavasti Onnea!
Olisi kiva kuulla muiden tuntemuksista ja kokemuksista kolmannen odotuksessa. Millaisia ikäeroja tulee ja millainen elämäntilanne kolmosen syntyessä ym. Mitkä tunnelmat perheessä ja sisarusten välillä? Ja miten odotus on mennyt kolmannella kertaa?
Me ei vielä olla kerrottu lapsille, lapset on pian 3 ja 6 v eli esikoinen menee nyt eskariin. Haave oli olla kotona, kun esikoinen menee kouluun ja näillä näkymin se toteutuisi siis. Töissä olen ehtinyt olla kakkosen jälkeen jo 1,5 vuotta.
Onko kolmosen tulo tietänyt teille asunnon tai autonvaihtoa? Me vähän ennakoitiin ja kumpikin on vaihdettu jokin aikaa sitten :-) Tilaa pitäis nyt riittää, kunhan saadaan remppahommat tehtyä. Jää kyllä tuleviksikin vuosiksi hommaa, mutta pikkuhiljaa.
Mulla kaksi aikaisempaa raskautta on päättynyt ennenaikaiseen synnytykseen, eli vähän on huolta ilmassa. Lisäksi viimeksi oli hirveät liitoskivut ja raskausmyrkytys eli ei kovin hyvä mieli jäänyt. Toivon parasta nyt tämän odotuksen suhteen. Ihan alussa kun ollaan menossa, niin ei voi vielä tietää mitä tuleman pitää. Pahoinvointi alkaa vissiin pikkusen helpottaa.
Mutta, tulihan tuota tarinaa. Kirjoitelkaa muutkin ettei mene yksinpuheluksi :-)
T. Jaffa rv 8+3
Kommentit (2)
minulla viikkoja jo 37+ eli viimeisiä viikkoja tässä odotellaan. lapset isommat on 4 ja 3 vuotiaita.
asutaan rivari neliössä ja tähän muutettiin kun kakkonen syntyi. tästä ei nyt ole varaa suurempaan muuttaa ennenkuuin minä joskus kolmen vuoden päästä taas lähen töitä tekemään. auton mies vaihtoi jo talvella tila-autoon että mahtuu kolme istuinta sitten kätevästi kyytiin.
lapset meillä odottavat ihan innokkaaasti uuttta pikkuveljeä, mutta katsotaan sitten uudestaan kun tämä pikkukaveri syntyy. siinähän voi vielä mieli muuttua!
itseäni kovasti mietityttää uusiiko kakkosen jälkeinen synnytysmasennus. silloin kävin kyllä terapiassa ja ensi- ja turvakodin äitiryhmässä setvimässä asioitani, joten sen suhteen on ainakin töitä tehty. jospa sitä osaisi nyt pyytää ihan ajoissa apua suvulta ja kaveripiiriltä jos rupeaa vaikeaksi menemään.
odotus on mennyt ihan kivasti. jossain vaiheessa suonikohjut tulehtui aika pahasti enkä pystynyt kävelemään kunnolla kolmeen viikkoon ja nyt sitten peräpukaman perhanat tulivat vaivaamaan. todella tuskaista kun ei saa käyttää mitään oikeaa hoitavaa pukama voidetta tai puikkoa kun sisältävät kortisonia. täytyy vain yrittää pärjätä särkylääkkeillä ja jollain mentolivoiteella. onko teillä kikkoja muita? minä luulin ettei nää vaivais taas kun vasta synnytyksen jälkeen..
mummo otti meidän lapsukaiset ennen jiuhannusta ja raahas ne lappiin. siellä sitten ovat kaksi kokonaista viikkoa lomailemassa. ihan outoa olla päivät kotona yksin! aika ei oikein taho kulua ja nyt tämä odotus tuntuu aika pitkältä. on se vaan kumma kun ensin toivoo että joku ottais lapset ja antas rauhan levätä ja sitten ei osaa olla ollenkaan yksikseen. varmaan läheisriippuvuutta ;)
tällaista minulle tänäään. tsemppiä teille muille odotkseen !!
ihan suht alussa vielä, raskausviikkoja jotain 7+ kasassa. Tämä raskaus sai alkunsa suoraan keskenmenosta, joten viikot ovat vähän hukassa. Mutta eiköhän ne tässä ajankulussa selviä jos tämä raskaus etenee toivotulla tavalla:) Laskettuaika osuu kuitenkin helmikuulle.
Meillä myös kuten Jaffalla lapset 3 ja 6 vuotta -juuri tuossa keväällä täyttäneet, kumpainenkin tyttöjä. Ja lähtökohtana oli kun kolmatta alettiin yrittämään, että olisin kotona kun esikoinen lähtee kouluun ja nyt haave on aikasta lähellä toteutua:) Töissä olen ehtinyt olla vajaa vuoden ja hieman kauhistuttaa kertoa, että olen ehkä taas kohta jäämässä äitiyslomalle, pomolla kun on mun tulevaisuudelle aikastamoisia suunnitelmia... Ne saavat nyt mun puolesta jäädä!
Meillä on just rakennettu omakotitalo ja yksi huone tehtiin ylimääräiseksi mahdollista kolmatta silmällä pitäen ja autokin vaihdettiin tuossa taannoin tila-autoon, joten ei tilaongelmia niiden suhteen.
Eli komesta lapsesta ollaan aina haaveiltu ja luulen, että siihen kolmeen myöskin meidän lapsiluku jää. Joten tässä fiilistellään pahoinvoinnin kourissa myös sitä, että tämä raskaus jää nyt viimeiseksi kerraksi.
Mieli aika myllerryksessä kun toisaalta nuo kaksi on jo niin isoja niin kuinka sitä jaksaa taas kaiken aloittaa alusta ja sitten tajusin, että kun tää maha-asukki on seitsemän niin esikoinen on jo 14 ja minä ihan ikäloppu. Voi kääk!
Kaikista ajatuksista huolimatta toivon todella, että tällä kertaa kuitenkin päästään loppuun asti ja ensi helmikuussa meidän perheessä olisi kolme tenavaa:)
Miina rv7+?