III-asteen repeämät ja seuraava synnytys?

Itse synnytin Jorvissa viime syksynä ja sain IV-asteen repeämät.



Sairaalasta sain asiasta infoa paperilla; tilastoja, paranemisesta infoa, ym ym.

Siinä todettiin (ja kätilö sanoi myös), että tälläisessä tapauksessa nainen saa uuden lapsen kohdalla sektion, jos niin haluaa. Pelkopolilla tämän tasoiset repeämät ilmeisesti riittävät syyksi aika helposti, ei tarvitse sektiota vaatimalla vaatia.



Mutta vaikka olisi valmis synnyttämään alakautta, ilmeisesti katsotaan silti tapauskohtaisesti. Jos esim pidätyskyky on selvästi alentunut, ei haluta ottaa lisäriskejä tms. Käsitin, että synnytystapa-arvio tehtäisiin automaattisesti tarpeeksi pahojen repeämien jälkeen.



Infopaketissa todettiin myös, että toisen lapsen synnytyksessä repeäminen on kutakuinkin yhtä todennäköistä, oli ensimmäisen lapsen kanssa sitten revennyt tai ei.

Tosin kätilöt kuulemma ainakin Jorvissa käyttävät esim lämpöhaudetta välilihassa, joka auttaa ihon joustamisessa, samoin monesti ilmeisesti ohjataan synnyttäjä asentoon, jossa väliliha joutuu pienemmälle koetukselle, esim polvillaan sängynpäätyä vasten.



Itsellä on toinen haaveissa kunhan ensimmäinen vähän vielä kasvaa, ja toki synnytys mietityttää. Olen kuitenkin ehdottomasti alatiesynnytyksen kannalla ja toivon sellaisen saavani kun aika sitten joskus toivottavasti koittaa.

Mulla myös III:n asteet repeämät esikoisesta (-04). Seuraavat vauvamme (-05 ja -07)syntyivät suunnitellulla sektiolla. Raskauksien loppuvaiheessa kävin synnytystapa-arviossa, jossa keskusteltiin ja yhdessä puitiin mm. tulevan synnytyksen riskejä. Olisin saanut synnyttää alakauttakin, mutta onneksi sitten kuitenkin päädyttiin sectioon. Ensimmäisellä kerralla alatiesynnytykseen kannustettin ja jopa vähän painostettiinkin enemmän, mutta taas toisella kerralla sectiopäätös tehtiin lähes kättelyssä. Minusta riippuu niin paljon lääkäristä ja sairaalastakin. Toinen on toista mieltä ja toisessa sairaalassa taas toimitaan eri tavalla kun toisessa...



Kuinka sä muuten olet toipunut esellisestä synnytyksestäsi? Jäikö sulle siitä esim. jotain pysyviä hattoja?



Mukavaa odotusta ja toivottavasti Sinulle oikea ja sopiva synnytystapa selviää kivuttomasti!



-Yazmin-

todella hyvin, alkuun oli hieman pidätysongelmia, mutta nyt ei oikeastaan enää mitään. Pelottaa vaan, että jos päädytäänkin alatiesynnytykseen tämän toisen kohdalla ja tulee taas pahat repeämät niin mitä sitten on odotettavissa. En nyt mitenkään innolla sektioonkaan halua, mutta tottakai asia mietityttää. Saa nähdä mitä mieltä ovat TYKSissä.

Kiitoksia vastauksista.

MOI!



Minulla oli vähän sama tilanne eli synnytys TYKSissä -03 ja sain 3./4. asteen repeämän (oli kuulemma sulkijalihaksesta säie jäljellä). Paranin tosi hitaasti, etenkin henkisesti - semmoiset 1,5v meni ennenkuin voi sanoa että ei enää ollut koko ajan mielessä.



Toinen lapsi syntyi sitten -07, ja olin koko raskausajan miettinyt pelkopolille jos jonkinmoista palopuhetta miksi vaadin sektiota. Se olikin ihan läpihuutojuttu. Kuulemma jos kerran on hermot kursittu kokoon, ei oteta toisen kerran riskiä. Ja minä kun olin 3,5v stressannut tätä asiaa suunnilleen joka päivä. Mielestäni TYKSissä annettiin todella huonosti tietoa mahdollisten seuraavien raskauksien synnytystavasta + pelkopolista, jos olisin tiennyt että sektio tulee kohdallani automaattisesti niin olisi iso huoli ollut pois mielestä (ja monet itkut).



Sain sektiosta kaiken huipuksi kohtutulehduksen (kuulemma äärettömän harvinaista) mutta silti ei voi verratakaan tuohon alatiesynnytyksen repeämisen paranemisen tuskaan ja koettelemukseen. Lämpimästi suosittelen tämmöisessä tapauksessa.

Mielenkiintoista lukea melkein kuin omaa synntyskertomusta, ilman tuota kohtutulehdusta... Täsät kaikesta kohta 9v.Tyksiin ottivat sisälle kun poika oli 14 vrk yliaikainen. Alkoivat perjantaina heti kypsytellä paikkoja, mutta mitään muuta ei tapahtunut kuin helvetillinet 24/7 supistukset. Vatsa ja selkä kuin tulessa koko ajan. Seuraavana päivänä sama uusiksi, eikä mitään tapahtunut. Poika ei viis ollut edelleenkään edes laskeutunut. Tiedettiin että odotettavissa noin 4,5kg vauva... No, sunnuntaina lääkärin käynnillä päätettiin vimein et nyt tarvii tehdä jo jotain (siinä vaiheessa virtsassa hiukan vihreää lapsivettä mukana). Pääsin synnytysosastolle 48 tunniin jatkuvien supistusten, syömättömyyden ja valvomisen uuvuttamana. Tippa laitettiin 16.30 iltapäivällä. Ja supistukset sen kuin jatkuivat. Kalvot puhkaistiin, jotta poika saatiin laskeutumaan. Synnytys pitkittyi, ja lopulta 23.55. ymmärsivät etten saa poikaa ponnistettua ulos, ja kärsimys päättyi pihtisynnytykseen, joka todella harvinaista. Väliliha leikattiin, ja silti korkealla emättimessä 3-4 asteen repeämiä ja sulkijalihas lähes poikki. Jouduin olemaan osastolla 7 vrk jotta varmistui kiinteän ruuankin ulos tulo ongelmitta. Hemoglobiini laski 136:sta 84:ään ja 2 vrk sain turvautua muiden apuun jotta selvisin vessaan.



Nyt toinen raskaus menossa, ja pelkopolille saan lähetteen ensiviikon neuvolassa. Nyt vasta alkanut pelottaa tuleva synnytys kun vanhat muistot palaavat mieleen. :_|





Määitte & Mini08 21+1

Jäin miettimään vielä, saisinko jatkossa synnyttää alakautta vai joutuisinko sektioon.



Tietääkö joku, vaikuttaako ensimmäisestä synnytyksestä kulunut aika asiaan?

Luulisi, että paikat ehtivät parantua paremmin ja sitä kautta ehkä uudellen repeäminen olisi epätodennäköisempää, jos ei heti vuoden kuluttua ole uudelleen menossa synnyttämään?



Itselläni on niin kova sektiopelko, että ehdottomasti haluaisin synnyttää alakautta uudelleenkin. Mielummin sitten vaikka lapset pikkusen isommalla ikäerolla kuin olisi muuten suunniteltu.

Jos aikasemmassa synnytyksessä on pahasti revennyt ja arpikudosta on paljon, niin uskoisin sen kyllä vaikuttavan aika paljon seuraavaan synnytystapaan. Arpikudos kun ei samalla tavalla jousta kun terve kudos. Aika tuskin kamalasti vaikuttaa tuohon paranemiseen. Ajattelisin enemmänkin niin päin, että jos edellisestä synnytyksestä on kamalan kaun, niin synnytys voisi olla "hankalampi". Monestihan toissynnyttäjällä seuraavat synnytykset ovat helpompia. (Ei kuitenkaan aina)



Asiasta kannattaa keskustella etukäteen ja oikeen juurta jaksain miettiä molempia vaihtoehtoja, niin alatiesynnytystä kuin sectiotakin. Kummassakin kun on puolensa.

Sain esikoiseni 2003 ja pitkän ja rankan synnytyksen "kaupan päällisiksi" vielä III-asteen repeämät. Olin todella sairas pitkään synnytyksen jälkeen ja järkyttynyt siitä, miten kipeä olin. Synnytyksen jälkeen repeämien ompeluun meni kätilöltä 2 tuntia!!!



Kun odotin toista lastani 2005, heti alusta asti mietin ja pelkäsin seuraavaa synnytystä ja nimenomaan repeämistä siinä. Puhuin siitä neuvolalääkärissä ja kävin myös yksityisellä, että sain toisenkin näkökulman asiaan.Molemmat lääkärit olivat sitä mieltä, että repeämät olivat paratuneet todella hyvin ja mitään estettä uudelleen alakautta synnyttämiselle ei ollut. Kun synnytys alkoi, sanoin kätilölle jo synnärille tultuani edellisen synnytyksen repeämistä. Hieman ennen ponnistusvaihetta kätilö laittoi välilihalle lämmitetyn kaurapussin, joka pehmitti kudoksia.Ja sitten ponnistusvaiheessa vielä jotenkin tuki välilihaa, kun tiesi aiemmista repeämistä. Yhtään tikkiä ei tarvittu ja voin aivan mainiosti synnytyksen jälkeen.Pystyin heti istumaan ja olemaan normaalisti , ja se oli kyllä mahtavaa.





Näinkin voi siis käydä, että kaikki menee hyvin aiemmista repeämistä huolimatta.

Eli pelkopolilla kävin ja tällä kertaa menen kokoarvioon rv 37. Jos vauva alkaa olla 3500g, tehdään käynnistys rv 38. Eli ei päästetä enää lähes 5-kiloiseksi.

Itselläni synnytyksessä huhtikuussa 2006 tuli 3/4 asteen repeämät.

Toipuin yllättävän hyvin, eikä minulla ole sen jälkeen ollut mitää vaikeuksia pidätyksen suhteen :) , äitiyspolilla synnytyksen lopputarkastuksen tehnyt

lääkäri, sanoi et jos hvyin paranee ja vaivoja ei ole mahdollisen seuraavan synnytyksen voi suorittaa alakautta.

Nyt kuitenki tuleva synnytys jännittää viikkoja kasassa 33+4 niin sain lähetteen synnytystapa arviointiin äippäpolille. Alatie synnytyksen kannalla ole kuitenki, mutta vaadin kuitenki että yliaikaiseksi tätä ei saa päästää,ettei kovin isoksi pääse kasvamaan. :)

Sain esikoiseni 2005 ja III-asteen repeämät. Vauva painoi syntyessään lähes 4,6kg. Palauduin synnytyksestä hyvin, eikä repeämistä jäänyt mitään pitempiaikaista vaivaa. Toisen lapsen synnytin vuosi sitten eli 2007 normaalisti alakautta ja nyt repeämät olivat II-asteen luokkaa. Myös niistä paranin nopeasti. Minun kohdallani katsottiin, että alakautta synnyttäminen onnistuu toisen lapsen kohdalla hyvin, koska oli tiedossa, että vauva on pienempi kuin esikoinen. En tiedä, kuinka pontevasti olisi pitänyt sektiota vaatia, jos sellaisen olisin halunnut. Lääkäri vain totesi, että "jos sieltä on mahtunut 4,6 kiloinen lapsi tulemaan, sieltä tulee silloin mikä vaan"...

Eivät repeämät kyllä mitään kivoja ole, mutta onneksi kaikki meni hyvin.