Vielä pinoon TAMMIKUISET!!
Heippati vaan! Ekaa kertaa taidan aloittaa tämän pinon :) Parisen tuntia on tullut napakoita supistuksia 10 min välein ja en oo varmaan koskaan toivonut mitään niin hartaasti kuin sitä, että tämä tästä lähtisi kehittymään siihen oikeaan suuntaan... Eilen neuvolassa th veikkaili, että voisi syntyä tossa viikonloppuna, mutta jospa se tapahtuisikin jo tänään. Ei olisi yhtään hullumpi päivä, ensimmäinen helmikuuta :)
No, jos ei kaveri päätäkään tänään vielä tulla, niin hyvä tietää, että merkkejä synnytyksestä on edes välillä. Jatkan netissä surffailua ja toivon tiheneviä supistuksia.
Henna rv 40+3
Kommentit (12)
Mitään viitteitä ei ole, että vauva aikoisi siirtyä tälle puolelle mahaa, mitä nyt kivuttomia supistuksia silloin tällöin, kuten aikaisemminkin. Äsken pesin suihkun seinät ja laitoin ruokaa, jos seuraavaksi vähän silittäisin ja imuroisin. Olemme just muuttaneet, eli pientä tekemistä onneksi riittää. Toisaalta jos ei nyt sitten kuitenkaan ihan seuraavina tunteina syntyisi, kun mies lähtee töistä Hesaan Deep Purplen konserttiin, josta ehtii ehkä puoleksi yöksi kotiin. Ohjeistuksena on pitää kännykkä KOKO AJAN värinähälytyksellä, että saan kiinni, jos tilanne iskee :)
Vähän muakin mietityttää minkä kokoiseksi vauva oikein ehtiikään, kun on arvioitu, että ainaski 3700 g laskettuna-aikana...
Dagmar 40+5
Heippa
vielä odottavat ja jo nyyttinsä hakeneet kollegat!
Ja oikein lämpimästi onnea kaikille " poksahtaneille" - en oo vielä ehtinyt tarkistaa muiden tilannetta... tänään päästiin kotiin, ja aika menee aarretta ihmetellessä
Meikäläisellä tuo vauvanhaku meni sitten hivenen pidemmän kaavan mukaan... onneksi palkinto, nyt viikon ikäinen poika, on kaiken vaivannäön arvoinen <3.
Lyhyesti: sunnuntaina 22.1. meni siis illalla lapsivedet. Käytiin polilla tarkistuttamassa tilanne, ja tultiin yöksi kotiin. Maanantaina 23.1. mentiin sitten synnärille, jossa synnytystä ruvettiin käynnistelemään, mulla kun ei ollut yhden yhtä oma-aloitteista supistusta. Maanantain ja tiistain välisenä yönä supparit alkoi viimein tehota; tosin vielä vuorokausi meni ennen kuin lapsi saatiin maailmaan. Mulle nousi tiistaina melkein 40 asteen kuume ja oksensin koko päivän. Epiduraali helpotti kipuja aikansa, muttei sekään loputtomiin. Avautumisvaihe kesti vaatimattomasti 22 h ja ponnistusvaihekin 2,5h - sitten multa loppui voimat, kun lapsi ei millään suostunut laskeutumaan. Siis leikkaukseen.
2,5 vuorokauden lapsivedetön aika aiheutti mulle kohtutulehduksen, joka tarttui vauvaan. Pieni oli 5 vuorokautta vastasyntyneiden teholla antibioottihoidossa, sillä hänellä tulehdusarvot huiteli pahimmillaan 150:ssä. Onneksi kuuri tehosi ja viimein eilen saatiin kaveri vierihoitoon. Tänään saatiin molemmat viimeiset lääkkeet ja terveen paperit - minäkin, niin leikkaustoipilas kuin toki edelleen olenkin.
Mutta siis. Keskiviikkona 25.1. klo 04.03 syntyi isänsä näköinen poika, jonka strategiset mitat olivat 3620g ja 51cm, pipo 37cm.
Palailen myöhemmin asiaan, nyt tarvii mennä keittämään pulloja... meillä ei tuo imetyksen alku oo ihan mennyt putkeen näiden synnytyksen mutkien takia, mutta ehkä kärsivällisyys vielä palkitaan.
Tsemppiä vielä odottaville!
:) SolAngel ja Rontti-Aarre, 7päivää
SolAngel
Onnea paljon pikkuisen syntymän johdosta.
Onneksi nyt kaikki vaiherikkaan alun jälkeen hyvin. Älä suotta tressaa imetyksen kanssa. Todennäköisesti se lähtee vielä sujumaan ja jos ei niin ei maailma siihen kaadu.
täällä toivoa edelleen elätellään, että aamullinen neuvola ja " sorkinta" sais lähön seuraavan vuorokauden aikaan....
Tiikuli ja masukki 40+4
Ihanaa, siellä on teilläkin pieni mies ihasteltavana, niin kuin täälläkin. Ne on ihan syötävän suloisia:)
Synnytyksesi sen sijaan ei niiiin ihana ollut, mutta onneksi kuitenkin päätyi onnelliseen lopputulokseen. Pikkuisen osaa ottavana täällä olen, ja nimimerkillä kokemusta on, sillä ensimmäinen synnytykseni oli paljolti samanlainen, paitsi ettei tarvinnut käynnistää eikä tullut kohtutulehdusta. Sulla oli siis vielä tuplasti rankempi, ja se käynnistyspäivä ekstraa siihen kestoon vielä... kyllä siinä on toipumista, ja henkinen puoli siihen päälle vielä. Miksi miksi miksi...
Ainakin mulla oli niin.
Eli sitä pohti, miksi en saanut sitä vauvaa ponnistettua, mikä meni vikaan ym. yhtä rakentavaa, joka ei kylläkään mihinkään johtanut. Mulle sanottiin sitten toisen jälkeen syyksi (kävi samalla tavalla), että lantioni on ylhäältä niin väljä, ettei se ohjaa lapsen päätä oikeaan asentoon, eli yritti tulla otsa edellä, mikä taas vaatii enemmän tilaa, mitä taas ei ollut lantion alaosassa... Eli ei laskeutunut kunnolla koskaan, puhumattakaan, että pihalle olis alakautta saanut. Liekö sama ollu sulla vai sanoivatko mitään syytä? Sillä eihän tuo tavallista liene kuitenkaan, vaikka meitä jokunen onkin saman kokenut.
Mutta tahdon omasta puolestani toivotta sulle pikaista toipumista molemmista synnytyksistä, sillä kaksihan niitä sulle yhdellä reissulla kertyi;) Toivotaan, että imetys siitä lähtee, jos sitä itsekin haluat, muttei maailma tosiaan kaadu, vaikkei lähtiskää, pullosta vauva saa ruokansa yhtä hienosti:) Seuraavalla kerralla sitte imetät jos saatte iisimmän alkutaipaleen:) Meilläkin keitellään pulloja lisäksi, kun ei ole pikkumies oikeen ole hanakka imemään rintaa. Nukahtaa rinnalle vaan, ja eihän se silleen vatsa täyty ja paino nouse! Ja sitte taas hetken päästä tahtoo uudelleen, syö 5 min. ja nukahtaa ja rumba jatkui yötä päivää. Mutta ei enää, kun on pullo kuvioissa lisäksi, saa helposti vatsansa täyteen ja jaksaa nukkua oikeaa unta 3-4 tuntia putkeen:) Mukavaa nähdä että pienellä on vatsa täynnä ja tyytyväinen ilme!
Jaksamista kaikille lopuille vatsakkaille ja myös meille nyytimme saaneille:)
Mimmu ja poika 2 vk 5 pv
SolAngel ja koko perhe.Me täällä meidän pikkuneitin kans odotettiinkin jo et milloin tulet ilmoittelemaan vauvauutiset.
Voimia ja jaksamista,vauva arkeen toivotteleepi;
lettis ja pikkutytteli 6vkoo
Olisin kyllä eilen ollut jo varmana lähdössä! Mullaki supisteli KOKO PÄIVÄN sellasella 10 minuutin välillä, joskus useemminki. Mutta kipeetä ei käyny, ahdisti ja puristi ja sellasta kunnon menkkajomotusta. Vaan tässä istutaan kotona koneen äärellä, nyt ei tuu enää kymmenen minuutin väleinkää ja yöllä nukuin niin makeesti!
Millanen vauva oikeen on tulos, kun näin teettelee!? Eikä se kyllä vieläkää oo rauhottunu, ku nimeksi, jos nyt sitte aikoo edes rauhottua, mistäpä noista tietää.
Tänään olis neuvolaki, se nainen ei haluais enää nähdä mua, mut kai sitä tarvii puntaris käydä ja jos se vaikka hb:n mittais pitkästä aikaa. Ja jos sitä yliaikakontrollia...
No vessa kutsuu, palaillaan, jos jotain ilmenee! Ja voikaahan taas hyvin!
Hemppa 41+1
Kävin tänään neuvolassa ja sinne ei tarvitse mennä enää uudestaan. Ensi viikon torstaina sitten yliaikaisuusseurantaan.
Mulla on ollut jo kuukauden verran todella paljon kivuttomia supistuksia ja pari viimeistä päivää ne on olleet todella voimakkaita (hyvä että pääsee kävelemään) ja tuntuu, että kohtu olis koko ajan supistuneena... Vaavi vaan ei taida haluta tulla ulos...
Sukulaiset ja tuttavat alkaa pikkuisen jo käydä hermoon, kun soittelevat jatkuvasti, että " Joko? Joko?" . Ja kun itselläkin on sellainen olo, että tulis jo.
pusu rv 40+2
eli supistelee kyllä, mutta mitään ei oikeasti tapahdu. Eilen kävin saunassa ja sanoin miehelleni varmaan sadannen kerran et ehkä tästä pian lähdetään... Niin vaan nukuin taas hyvän yön ja aloin leipoa pullaa kun ei tässä muutakaan tekemistä ole. Eilen pesin ikkunoita.
Isoin stressi on pois, kun tiedän, että eivät enää lähetä kotiin, kun sairaalaan asti pääsen. Pahin malttamattomuus on ohi, vaikka kyllä se synnytys on nyt jotenkin konkretisoitunut ja tulokkaan näkemistä odottaa uudella tavalla. Pyöreäpäinen poika sieltä on tulossa, painoarvio oli 3,5-3,8 mutta itse sanoisin et voi olla lähempänäkin neljää kiloa.
Jotain ruskeaa vuotoa tiputtelee hiljaksiin. Edellisillä on ollut kiireempi, syntyivät 39+5 ja 39+1, kalvot puhkesivat kummassakin tapauksessa melko varhaisessa vaiheessa. Kohdunkaula on aivan kypsä ja alkanut avautua toisin kuin aiemmilla kerroilla, joten jännä nähdä vaikuttaako se synnytyksen kestoon (aiemmat 11h ja 12h) tai rankkuuteen (todella helppo ja erittäin vaikea).
Näissä mietteissä tänään. Tsemppiä meille kaikille!
sagolika 40+1
En ookka tainnu ikinä pinoutua mut nyt iski tarve.La oli 24.1 ja nyt ois sitte viikkoja 41+1...huh huh alkaa usko loppua ja vauvaki on ollu laskeutuneena jo viikosta 34 ja lääkäri lupaili vauvaa jo kuukausi sitte...alkaa hermo kiristyyn.viime yönä tuli mpari tuntia suppareita mut ei selkeesti mitään kovia ja nukahdin ja aamulla taas heräilin pettyneenä...käynnistykseenkö tästä täytys tosiaan valmistautua?!Pe on yliaikas kontrolli et toivottavasti vaavi voi hyvin ja toi tutkimus vauhdittas edes tilannetta.Kotona on kokeiltu jo kolmet S:ät ka ikkunanpesut ja kaikki mahollinen siivous.Itku on herkässä kun henkisesti on jo niin kypsä!Miltä muista tuntuu.Pitäsköhän vaan ajatella jotain muuta ni varmaan lähtis syntyyn?Mut kun ei pysty...no tässä toivossa vielä eletään ja viimeistään ens viikollahan se nyytti sit ois sylissä...mut kun pelottaa ja jänskää!!
Piizu ja pitkäaikaisvuokralainen 41+1
On kyllä kertomiset aika vähissä, täällä kun ei edes supistele! Saan varata ejan ensimmäiseen yliaikaiskontrolliin ensi viikon keskiviikolle, sinne on vielä viikko aikaa :( Tuntuu ikuisuudelta, ja kyllähän ne varmaan sieltäkin vielä passittaa kotiin, jos ei ole mitään vikaa missään. Ja voin kyllä ihan hyvin muuten, alkaa vaan pää hajota tähän odottamiseen. Onneksi huomenna on neuvola, varmaankin viimeinen, niin saa edes vähän purkaa mieltään hoitajalle.
Mä olen aivan varma että tää ei tule syntymään ilman hätistelyä, mutta eihän ne lääkärit sitä usko. Kun ei supistele, ei sitten yhtään, muutaman kerran on mennyt vatsa kovaksi, ja siinäpä se onkin.
ronsu 40+3
Mua hieman pelottaa, että minkä kokoinen lapsi on, koska mulla on raskausdiabetetes. Tammikuun alussa kävin kontrollissa Naistenklinikalla ja silloin viimeksi ultrattiin. Silloin arvioitiin, että laskettuna aikana vauva painaisi n. 4 kg. Että saa nähdä minkälaista norsun poikasta tässä pääsee synnyttämään ;)
Mulla on hermo kireällä ja " ahdistun" helposti. Kai vauvaa taitaa muutkin odottaa kovasti, kun esim. äiti on aika hermona. Ymmärrys äitiä kohtaan alkaa kyllä loppumaan, kun parin kolmen viime päivän aikana on soitellut 1-3 kertaa päivässä ja päästelee kaikennäköistä suustaan...
Mies on onneksi ollut ymmärtäväinen ja melko rauhallinen, vaikka kyllä häntäkin jännittää.
Välillä iskee kyllä epäusko, että syntyykö se ollenkaan ;)
Edelleen täälläkin odotellaan.
Aamusta kävin neuvolassa ja verenpäine oli koholla 140/92, mutta pissa onneksi puhdas, mutta jospa loppuajan paineennousu jotian merkkais. Tiiäppä tuota...
Masu oli kasvanut viikossa sentin ja terkkari meinas et vauvakin tuntuis et olis varmaan kasvanut. nyt alkoi epäillä et olis liki 4kg. Tuo tieto sais jo saada systeemit sekaisin ja synnytyksen alkamaan.
Paikat olivat edellisestä kerrasta edelleen pehmenneet ja auenneet ja kanava ohentunut ja lyhentynyt.
Teki ronskimman tutkimuksen kuin viimeksi ja nyt suppaillut hiukan pitkin päivää, mutta ei sillain kunnolla.
Voi kuinka sitä ihminen voikin toivoa sitä tulevaa kipua, joka on synnytyksessä edessä. Siihen kipuun olen sata varma!!!
Perjantaina neuvola ja sit ens tiistaina seuraava, jos sinne päästään, niin soitellaan jo äippäpolille ja suunnitellaan jatkoa.
Nyt päikkäreille!
Toivottavasti joku meistä pääsisi vaikka tänään lähtemään.
hei!
huomenna olisi ihan kiva päivämäärä syntyä toinen toista (2.2.)
Tähdätään siihen!!
Tiikuli ja masukki 40+4