***ELOHIIRTEN KESKIVIIKKO***

vaikka vähän kiusalliseksi koin sen, että mukana oli nuori harjoittelija. Tuntui ikävältä pomppia alasti kahden silmäparin nähden. Tosiaan alasti, sillä neuvolalääkäri halusi tarkistaa myös rinnat. Onko teillä muilla tarkastettu myös rinnat ensimmäisellä käynnillä?



Me emme ole kertoneet vielä kovinkaan monelle vauvauutisista. Yhdelle ystävälleni kerroin heti ja toiselle kerroin vähän aikaa sitten, sillä olen menossa hänen syntymäpäivilleen, niin siellähän se kuitenkin selviäisi (kun en alkoholia juo). Miehen esimies arvasi asian, joten hän tietää myös. Mies oli joutunut perumaan yhden palaverin ultramme vuoksi ja sanoi esimiehelleen, että syy on sellainen, että hän palaa siihen myöhemmin. Pari päivää myöhemmin oli hänen esimiehensä palannut asiaan ja todennut, että joko sinä olit työhaastattelussa tai sitten teille on tulossa perheenlisäystä. Eipä mies voinut kuin myöntää jälkimmäisen :).



Minä olen ajatellut, että kerron sitä mukaa ystävilleni, kun heitä tapaan. Isovanhemmille kerromme varmaankin tämän kuun aikana ja mies kertoilee ystävilleen, kun näkee sen aiheelliseksi. Töissä kerron, sitten kun on ihan pakko. Tuntuu vähän hölmöltä, kun meillä töissä suunnitellan jo kesälomia. Pitäisi tämän viikon aikana kertoa lomatoiveensa. Mitä siihen sanoisi: " no ajattelin aloittaa tuosta juhannuksesta ja jatkaa sitä seuraavat 1,5 vuotta :)" .



Mun olossani ei ole tapahtunut parannusta. Aamut on hyviä, iltapäivä ja illat ihan hirveitä. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla se aika iltapäivästä, kun pahaolo alkaa ottaa ylivaltaa. Ikävä ilta siis taas tiedossa :(

Ja siellähän se pikkunen pyörähteli :))! Kaikki oli kunnossa, tosin niskaturvotusta en halunnu mittauttaa. Ultran mukaan la ois 10.8.,mut eivät neljän päivän heiton takia muuttaneet neuvolan la:ta joka on 6.8.



Kerroin äsken meidän esikoiselle (7 v. tyttö) ja se oli odotetusti ihan innoissaan. Alko suunnitella asumisjärjestelyitä, miten mahdutaan autoon, nimiä ja jo 1 v. synttärilahjaa ym.! Kohta kerrotaan pojalle (4 v.) kunhan tulee sisälle. Illalla mennään järkyttämään appivanhempien mielenrauhaa. Ovat varmaan tosi yllättyneitä..eivätkä välttämättä niin innoissaan..



Täälläkin on muuten neuvolalääkäri todella tyly ja tympeä. Kävin esikoisen aikaan hänen luona ultrassa. Tyyppi ei näyttäny ruutua meille ollenkaan ja kuvastakin suostu vaan sanomaan että se pää on siinä oikealla ja sit osotti meille ovea! Kuopuksen aikaan onneks sai vaihtoehtosesti käydä äitipolilla. Nyt pitäis taas kaikki käynnit käydä sillä ikävällä tohtorilla. Neuvolantäti anto miulle säälistä lähetteen äitipolille,kun on ollu ikävyyksiä viime vuonna ja nytkin vähän vuotoa. Sanoin etten halua kuulla mahd. ikäviä uutisia siltä lääkäriltä. Onneks pääsin äitipolille ja saan mennä sinne myös rakenneultraan.



Nyt pitää ottaa torkut,että jaksaa mennä yöks töihin.



Hipsuhiiri rv siis 13+3

mahtuuko mukaan? Eilen illalla sähläsin ja kirjoitin ihan uuden listan, tiistaiPIPON, jos joku jo ehti lukea. Tässä tuntuu muutenkin olevan pää ihan jumissa ja sähläilen kaiken aikaa jotain pientä... :)

Lyhyesti kuitenkin voisin esittäytyä. Eli toista lasta tässä odotellaan, viikkoja 13+6. Tyttö huhtikuussa 2vee. Kanta-Hämeen alueelta, ikää 31. Kotiäiti. Täällä on raskaus alkanut vähän, sanoisinko,- jännittävästi. aluksi oli vuotoja, jotka kesti viikkoja, välillä runsastakin. Ultrassa olen käytnyt kaikkiaan 4 kertaa normaalin yhden sijasta. Kaksi kertaa noiden vuotojen takia ja kaksi kertaa niskapoimusta. eka kerralla np-ultrassa hoitaja oli saavinaan huonoja tuloksia, jotka sitten ylilääkäri " korjasi" parin päivän päästä. Tosin, toisella kerralla kaveri oli kovin yhteistyöhaluton, köllötteli ihan väärinpäin, että olisi saatu mittoja. Mutta niiden perusteella mitä saatiin, kaiken pitäisi kuitenkin olla ok. (huhh!!) Ja lääkärin arveluiden mukaan raskaus saattaa olla viikon oletettua pidemmällä, mutta näissä nykyisissä viikoissa nyt kuitenkin elellään (jotka jo ekassa np-ultrassa muutettiin).

Pahat olot ja öylötyksen, kuten myös pahin väsymys taitaa olla taaksejäänyttä elämää...nyt olo on oikein mukava ja hyvä :)

Tänään alkoi sitten työt... myöhätyin 10min (onneksi on ns liukuva)...aamut on liian lyhyitä. Hoitopaikan talossa oli hissi rikki jne. Lapset jäi kyllä ihanasti, mutta keskimmäinen oli ottanu hikarit villavaatteista kun olivat lähteneet ulos - kait sitä jostain pitää kiukuta. Mutta hävetti mennä hakeen vinkuvaa, jalatonta juuri 5v täyttänyttä lumimiestä...tuoko meidän hyvinkäyttäytyvä pikkupoika, joka on ryhmän vanhin lapsi! Hävetti kaikki sen metkut mitä oli pitäny kehitellä! Olisko pitäny jäädä kotiin hoitamaan?! Viime yönä en saanu nukuttua juuri ollenkaan, ihan kuin ois eka työpaikkaan ollu menossa, nyt väsyttäis ja pitäsi jaksaa ruveta ruokaa laittaan. Töissä muuten menetteli kun oli eka asiakkaan hoidellu...olen mä sittenkin tehny tätä joskus ennenkin!



Tänään on monella ollu neuvola tai lääkäri ja saaneet hyviä uutisia!!!!Minulla olisi eka lääkäri ensi maanantaina. Silloin tiedän lisää.



Hyvät illanjatkot!

13+6

Hei vaan Elohiirulaisille!

Kuten ostikkokin kertoo olin tänään TAKEssa ja kuten ennakkoon olin päättänyt, en paljastanut odotustani. Ja nyt on todellinen petturi-olo!!! Viikkoja kuitenkin kasassa vasta 11, viikon päästä eka lääkäri ja kahden viikon päästä vasta eka ultra (np). Keskustelu käsitteli suurimmaksi osaksi kuitenkin tämän vuoden töitä ja syksynkin kiireitä siinä jo käsiteltiin...Oli todella syyllinen olo kun olisin kuitenkin jäämässä jo heinäkuussa äippälomalle ja sitä ennen vuosilomalle. Olen käytännössä paikalla siis puoli vuotta vuodesta 2006. Taustaa sen verran että olen määräaikainen ja aloittanut huhtikuussa, joten ehdin ennen äippälomaa olla täällä reilun vuoden ja pätkästäni jää jäljelle kahdeksan kuukautta. Jo työtä aloittaessa tiesin, että ennemmin tai myöhemmin toinen saa tulla. Yrittäminen aloitettiin hiukan etuajassa kun olin valmistautunut pidempään yritykseen: tämä tärppäsikin heti ekasta suunnitellusta yrityskierrosta. Olin ajatellut, että puolikin vuotta menisi, kuten esikoisen kohdalla, mutta vauvathan eivät tule kalenteri kädessä suunnitellen...SILTI on syyllinen huijari-olo kun esimies vielä lopuksi kysyi, onko jotain erityistä jonka tässä haluaisin tuoda esiin. Vieläkin puistattaa!!!! Kaipaan kommenttejanne Elohiirulaiset: olisitteko kertoneet/jättäneet kertomatta ja miksi?



emali rv 11

Ihanaa! Kävin tänään yksityisellä ultrassa. Viikkoja on kasassa 10+1 ja siellä se pikkuinen iloisesti pyöri. Lääkäri totesi, että taitaa työntää sormia suuhunsa. Pikkuisen syke oli 179 ja lääkäri kyselemään , että montakos tyttöä ja montakos poikaa sitä rouvalla onkaan...Mitä lienee tarkoittanutkin. Eikös ne sykkeet ole molemmilla sukupuolilla melkoisen korkeat. Keskenmenon vaara on kuulemma pienentynyt nyt selvästi, kun viikkoja kasassa 10 ja kaikki nyt ok. Sitten lääkäri innostui esittelemään 3d-ultraa ja näytti masuasukin sen kanssa, ihanaa! Täytyy sanoa, että en ole koskaan aikaisemmin ollut näin liikuttunut ultrassa kuin nyt, ihan tuli tippa linssiin.



Soitin neuvolaan ja sain np-ultran parin viikon päähän. Ensi viikon maanantaina on eka neuvola ja ultralääkäri sanoi, että sykkeen pitäisi kuulua doblerilla, kun istukka ei ole etuseinässä kiinni.



Siinä sitä omaa napaa kerrakseen. Nyt on pakko mennä, esikolla on lastenkutsut...



Opemamma ja vimpula rv 10+1

Piretta: Meillä oli niin, että ultratessa pojan la siiryi viikolla eteenpäin ja se kyllä piti myös paikkaansa ihan päivälleen ;) Mutta ei kai sitä voi koskaan tietää, että milloin se asukki saa masussa olosta tarpeekseen ja haluaa tulla kurkkaamaan maailmaa.



Emali: Kyselit, että mitä oltais sun kengissä tehty sen kertomisen kanssa. Täällä jotenkin tuntuu helpolta sanoa, kun on vakkaripaikka, että kertonut olisin. Siis ihan sen takia, ettei jää vaivaamaan. Mua kun vaivaa kaiken maailman pienetkin jutut joskus ja vie jopa yöunet eli siksi siis olisin keronut. mutta toisaalta ehdithän sä vielä, kun kesään on matkaa...



Pikasesti oma napa eli olo iltasin edelleen surkea ja pönttöä käyn morjestamassa. Väsymys on sen verran ehkä hellittänyt, että pärjään yksillä päikkäreillä. Ensi viikolla on terkkarikäynti ja pitää kysäistä, että mitäs se hb on, kun tosiaan tuo väsymys painaa päälle.



Hyvät illanjatkot!

Air+masu9+3+poika12/04

Ihania syke ja ultrauutisia monella. =) Onnea kaikille onnellisille! Mun pitäisi kärvistellä vielä perjantaille, jolloin on neuvolalääkäri ja siellä ultra käytössä. Np-ultra onkin sitten ensi keskiviikkona. Toivon hartaasti, että kaikki on kunnossa...



Lapset pitäisi vielä mennä laittamaan nukkumaan. Hyvää illanjatkoa kaikille!

Monikohan mahtaa enään edes muistaa meitä..



Täällä on siis menossa nyt rv 13+6. Ja np-ultra oli viikko sitten..Mulla oli ihan mukava MIESlääkäri, ja minä kun olen ollut aina vähän nihkeä mieslääkäreitä kohtaan..Varsinkin, jos ovat gynkologeja..

Vatsassa oli kaikki hyvin..Vauveli oli viikkoa pienempi, mitä luultiin..Mutta laskettuaika ei muuttunut..Lääkäri vain tuumas, että osataan varautua, että yli voi mennä..



Me ollaan siis oltu jonkin aikaa myös nettipimennossa, mutta myös on ollut vilskettä ja vipinää, kun meidän perheeseen tuli uusi tulokas 1½ viikkoa sitten..Tuollainen musta ja karvainen nelijalkainen otus..Newfoundlandinkoiran pentu..



Miehen kanssa oltiin siis viikon verran Canarialla..Ja onneksi tällä kertaa oli hyvät kelit..2 edellistä kertaa on ollut pilvistä ja sateista, nyt oli aurinkoista ja puolipilvistä..Yhtenä päivänä saatiin sadekuuroja..

Esikoinen oli mummun luona hoidossa..



Nyt on sitten meidän raskaus ns. julkinen..Ex-mies on huomannut mun paisumisen ja kysyi suoraan asiasta..En nähnyt enää syytä sit kieltääkään, kun ultrassakin oltiin käyty..Ja esikois-poika on aivan innoissaan..Jokapäivä muistaa kysyä, onko sulla vielä vauva masussa?? :)



Näin siis meillä..Tsemppiä muille elokuisille..



pikku_ruu & möttiäinen rv 13+6

ultra tai lääkäri! Myös meillä. Siellähän tuo kaveri pyöri ja hyöri ja vastasi ihan viikkoja ja mittaa kaverilla huikeat 3,6 cm päästä peppuun!

Hauskaa.



Lilli ja toukka (joka ei taida kauaa toukka olla) rv 10+2.

Ja taas täällä yksi jolla tänään oli np-ultra ja kaikki oli ok!! Ihanaa, nyt jotenkin paljon helpottuneempi olo ja laskettu aikakin pysyi ennallaan elikkä 10.8.2006.



Ja ensimmäinen lääkärikäynti olis ens viikolla.



Me ei olla kans kerrottu vielä kenellekään, tänään tuli ensimmäistä kertaa tunne sen ultran jälkeen et vois kertoa edes jollekin, mutta jokin mua estää. Kai mä haluun vielä hetken nauttia tästä ihan vaan oman miehen kanssa. :)



Täällä kaikki puhuu miten ovat kuulleet vauvan sydänäänet ja kuinka lujaa sydän on sykkinyt. Oon vähän kade. Mä oon ollu ultrassa kolme kertaa eikä mulle oo kertaakaan kerrottu kuinka lujaa vauvelin sydän lyö, enkä oo tajunnu edes sellasta kysyä ku aina on niin jännittäny et onko siellä edes ketään... No ehkä ens kerralla...

Ähhhhh mun piti jotain aamuun runoilla mutta, tuli loppu kiire töissä ja sitten vaan äkkii kotiin nukkuu. Hei kaikille kivaa päivää....



Palaillaan paremmalla ajalla



T:Domi

Ajattelin että kerrankin ehdin alottamaan päivän pinon,mutta ehei. Joka tapauksessa tää on harvinaista et mie pääsen heti aamulla koneelle. Yleensä taidan olla lähes joka päivä pinon viimenen kirjottaja. Tunti vielä ja sit lähen ajelemaan ultraan. Jännittää!!



Pitäkää peukkuja,et kaikki on kunnossa! Ilmottelen myöhemmin miten kävi.



Hipsuhiiri rv n.12+4

Tämä on ollu aika laiska kirjotteleen, mutta kerta se on ensimmäinenkin...

Tänään olisi lääkäriaika tuolla yksityisellä ja saamme nähdä pikku " pöllikän" ensimmäistä kertaa...vähän jännittää :O

Sydänäänet kuulin jo ekalla terppakäynnillä rv9+2, kun kovasti pyysin (johtuen edellisen keskenmenosta) ja hyvinhän siellä pumpotti pikkuinen sydän :D

Viikkoja kasassa nyt 11+4

Eilen oli eka lääkäri. Oon jo käyny np-ultrassa ja varhaisultrassa, eli syke näht, mutta kyllä toi jumpjump on aivan ihanaa kuultavaa ;-) Se olikin lääkärireissun ainoa anti, muuten koko homma oli kuin patologilla olis käyny. Mä oon kolmannen odottajana jo varsin tottunu tohon aiemmin keskustelussa olleeseen ilman housuja hippailuun lääkärin silmien edessä, mutta eilinen lääkäri oli kyllä niin kalsea, että jouduin ujostelemaan.



Ensinnäkin se tutkimuspöytä oli aivan vaakatasossa (yleensä pääpuoli on edes asteen koholla) ja kauttaaltaan verhoiltu sillä paperilla. Jouduin hetken miettimään, kumpaan päähän pöytää jalkani levitän. No, kun kävin siihen makuulle, kirkkaat spottivalot sokaisivat silmät kuin hammaslääkärissä. Sitten kuulemma piti vielä olla rennosti. NO, sekunnin päästä lääkäri sanoi, että kohdunkaula kunnossa ja toisen sekunnin päästä, että kohtu on lähteny hyvin kasvamaan. Sitten otettiin syke ja vielä ehdin avaamaan suuni niistä ikävistä maitovaivoista, johon lääkäri, että käytä laktoositonta JA SEURAAVA POTILAS...Oli kyllä niin liukuhihnatoimintaa enkä lainkaan tuntenu sen keskittyneen muhun sekunnin vertaa. Noin nopealla toiminnalla en kllä mmärrä, miten lääkäri oli saanut aikataulunsa myöhään 20 min, tai ehkä hän oli tullut möhässä töihin. Meitä äitejä istui siellä aulassa aina 3 kerrallaan, joten oli kllä melkoista ketjumeininkiä JA SEURAAVA TAAS!



Anteeksi nyt valitus, mutta on kurjaa, kun jotain oikein odottaa niin sitten jääkin vaan ontto olo. Onneks toi sykejuttu piristi mieltä!



Olin eilen 22.30 asti tekemässä inventaariosta ja kllä jalat taas huusi hunajaa sen jälkeen. Kotona tosin harmit unohtu, kun täällä oli kynttiläillallinen ja sauna odottamassa. Pojat oli yön mummulassa ja mies oli siivonnut koko talon, vienyt matotkin ulos. Ihana tyyppi!



Nyt täytyy sännätä hakemaan poikia kotiin, joten palailen myöhemmin kuivoihin. En nyt edes muistanut mitään galluppeja, kun pää oli vielä niin täynnä tota kylmääkin kylmempää patologia, neuvolalääkäriäni.



Hipsulle tsemiä ultraan!!



Pumpuli 14 tasan ja pojat 9/03 ja 11/04

Näin unta yöllä että olin neuvolassa ja vauvan sydänäänet oli mitä komeimmat !!! Aamulla herätessä olin onnesta soikeena, että kuuluihan ne sieltä, et ei mitään hätää! Kunnes tajusin että SE olikin vain unta !!!!

No pidän sitä hyvänä enteenä ! = )



En voi muuta kun ihailla teitä jotka jaksatte kaiken väsymyksen ja pahoinvoinnin keskellä käydä töissä !!! Itse olen kotiäiti ja pääsen makoilemaan kun olo äityy pahaksi, mutta te jotka joudutte raatamaan työpaikoillanne, niin tuskin saatte heittää pitkäksenne vaikka olisi kuinka paha olo. Tsemppiä ja voimia teille kaikille, niin opiskelijoille kuin työssäkävijöillekkin !!!! = )



Nyt on vielä kaksi päivää ultraan... jännittää aivan hirveästi !

Onnittelut teille jotka olette omat pikkuruiset ultrissa nähneet, on ihanaa kun tietää että kaikki on kunnossa !



Nyt täytyy lähteä katsomaan mitä rytinää lastenhuoneesta kuuluu...

siellä mellastaa yksinänsä politoista vuotias terminaattori, joten edessä saattaa odottaa ihan mitä tahansa...!!



Iloista päivänjatkoa kaikille !!!!!

Hipsuhiiri:Hyvin se ultra menee :) Tule sit kertomaan kuulumisia!



Pumpuli:No olipa kurja kokemus :( Muistan kans edellisestä raskaudesta kun täällä oli silloin vielä semmoinen kylmäkiskoinen näislääkäri. Menin ekaan neuvolalääkäriin ja oli kysymyksiäkin mitä olin ajatellu kysyä. Nainen oli kuitenkin niin välinpitämättömän ja kylmän oloinen etten tajunnut mitään kysyäkään. Se meni kans vähän tuohon samaan tyyliin ja melkein itkut tuli sen jälkeen kun oli niin odottanut käyntiä ja sit siitä jäi P***n maku. Tuo samainen lääkäri opettaa kuulemma lääkäriopiskelijoille vuorosuhdetaitoja!!?? Hui, kylmät väreet menee taas kun muistelen sitä. Mut siis onneks on tästä tuppukylästä menny vähän isomille vesille ;)



Mä täällä yritän pähkäillä et mitä kuvia teetän meidän tytsykän 1v koevedoksista sukulaisille ja itelle... Kyllä on vaikeeta kun kaikki on niin ihania ;)



Tervetuloa Eria mukaan kirjoittelemaan :)



Nyt ruuan laittoon!



Peeveli

Lekurikäynti vuorossa mullakin tänään. Uskon, että ihan kelvolliset kohtelut on tällä kertaa luvassa, koska olen saman naisen (tai omasta mielestäni tytön) tutkittavana ollut aiemminkin viime syksynä. Kerrankin kaksi kertaa saman ihmisen käsittelyssä... Se on tosi nuori lääkäri (samanikäinen kuin minä) ja aika varovainen oli liikkeissään viimeksi ainakin - tosin mä ennen sitä kerroin, että vähän nuo sisätutkimukset aina hirvittää...



Omat kokemukseni noista ronkkimisista on olleet sellaisia, että mieslääkärit tuntuvat olevan huomattavasti huomaavaisempia ja hellempiä, ja sitten kuitenkin varmempiotteisia. Yhden kerran olen itsekin itku kurkussa lähtenyt lääkäristä, kun kypsempi naislääkäri oli ronkkinut tosi kovakouraisesti ja todennut papa-näytteen ottamisen jälkeen kaiken päätteeksi vielä, että joo kyl täältä taitaa vertakin tänään tulla. No kiitosta vaan... Siihen tarvittiin kyllä ensiavuksi samantien suklaapatukka, eikä sekään auttanut kovin pitkälle :-/



Voi hitsinvitsi... En ole vieläkään kertonut tästä raskaudesta yhdellekään omalle ystävälleni. Miehen kavereista taas melkein kaikki jo tietää. Hirveä kynnys edessä - saankohan ikinä kerrottua. Ja miten? Joutuuko soittamaan kaikille, vai voiko joillekin laittaa tekstarin? Tai jos vaan olis, että ei tässä mitään ja odottais, koska ne huomaa mun mahan. Mun kavereiden kanssa me tavataan pari kolme kertaa vuodessa vaan, joten ehdin melkein synnyttääkin ennen seuraavia treffejä :D



Mii- & Mölli rv 13+5

Eilen oli neuvolalääkäri ja siellä saatiin ekaa kertaa syke kuulumaan. Pieni sydän pompottikin melkoista vauhtia; lähes 160 krt/min! Esikoispojalla ei koskaan ollut noin korkeita sykkeitä, olisikohan nyt sitten tyttö tulossa?! Olen ainakin kuullut, että tytöillä on usein korkeammat sykkeet. Onko muilla kokemusta tästä?



Neuvolalääkäri oli tosi mukava, oikeastaan hän on myös omalääkärini, joten olen hänet tavannut aiemminkin. Terveydenhoitaja onkin sitten vähän eri maata! Hänestä ei oikein ota mitään selvää! Ensinnäkin hän sanoo kaikki asiat niin, että minun pitää osata puoliksi lukea hänen ajatuksensa. Sitten hän myös olettaa, että muistan kaikki asiat esikoisen odotusajalta. No, eihän poika olekkaan kuin 1v 2kk, mutta ehkä vähän liikaa odotettu! Kun sitten kehtaan vielä kysyä jotain asiaa, terkkari oikein tiuskaisee vastauksen!



Tunnen muitakin jotka ovat olleet hänen asiakkainaan ja heillä on myös samanlaisia kokemuksia, se sentään lohduttaa vähän, mutta on se kiva kestää tuommoista elokuulle asti! Olisipa ollut sama terkka kuin esikoisella, mutta kun muutimme tässä välissä, niin tietysti tuo vaihtui!



Pahoinvointi on melkein kokonaan ohitse, enää lievää etomista esiintyy aamuisin. Melkein kaikki ruuat maistuvat, ainoastaan rasvaiset ruuat ja ruisleipä tökkii sekä tee, kahvi ja seksi! Hih, ihan totta tuo viimeinen. Ollaan oltu petipuuhissa varmaan pari kertaa raskautumiseni jälkeen. Eilen viimeksi ja sen jälkeen taas ällöttää niin kovasti, etten voi edes koskea mieheen! Esikoisesta ei ollut tämmöistä " oiretta" ja välillä vähän ihmetyttääkin. Olen jo ajatellut sitäkin, että onkohan tämä edes raskausoire vai onko meidän liitossa jotain vialla? Hermostunkin mieheen tosi helposti ja joka asiasta. Kuitenkaan en ole yhtään mustasukkainen hänelle, lähinnä ärsyttää, kun hän tulee illalla jalkoihin pyörimään, kun yritän jotain tehdä. Enpä tässä nyt kuitenkaan ala tehdä mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen raskausaikana, kun hormonit saa muutenkin mielialat vaihtelemaan!



Jaa, mitenhän nuo viikot nyt sitten laskis, kun ultran mukaan mennään viikko neuvolan laskuja jäljessä? Kuitenkin eilen lääkäri pysyi heidän omissa laskelmissa ja sanoi, että ultran mitat ei välttämättä pidä paikkaansa. Jospa siis minäkin noudatan noita neuvolan laskelmia, eli tänään olisi jo rv 13+2!



Piretta & Nipsu

Ainoa ero on et tänään on ollu tuskanhiki, en sit tiiä et oonko tulos kipeeksi tai jotain.

Me ei olla tästä raskaudesta kerrottu vielä kenellekkään koska mä en halua kertoa kun vasta sitten ultran jälkeen koska en itekkään oo vielä sisäistänyt sitä et olisin raskaana.

Ens viikolla ois lääkäriaika neuvolassa ja sillon vois ehkä noi sydänäänet kuulua. Ehkä se antaa mulle uskon siihen että oon raskaana.

Vaikka mulla on menos vasta rv 11+4 oon huomannu että kyljellään ei oo enää niin hyvä nukkua ku ennen, se on jotenkin ahdistavaa. Onko muut huomannu jotain tällasta ?



nalliralli ja sen masuasukki