Tyhmä kysymys kolmannesta lapsesta

olen noita juttuja miettinyt ja täällä kysellyt. erittäin monet tuntuvat vastaavan että kolmas ei ole lähellekään niin iso mullistus kuin se toisen syntymä.



syinä näitä:



äiti on jo alkanut tottua siihen että aina joku kuitenkin valittaa huutaa jne...



esikoisen mustasukkaisuus oli vauvasta isompaa kuin mitä nyt kolmannen kanssa tulee. jo olemassaolevat lapset ovat tottuneita siihen että he eivät ole ainoita- mustasukkaisuus on vähäisempää



isommat ovat jo isompia. en sinun lapsistasi tiedä, mutta meillä ainakin veljekset leikkivät (ja tappelevat) jo keskenään





näin olen miettinyt minä. Jännä muuten että teille on tulossa taas 2v ikäeroa. meillä on myös näin. neuvolassa nauroivat että yritättekö saada oikein triplauhmat päälle, kun tuntuu noita uhmakausia tulevat aina kahden vuoden välein lapsilla. ;-D



momrv19+

Noin minäkin olin toivonut, että kolmas on kuitenkin enemmän lauman jatke kuin toinen. Meillä tosiaan pojat tappelee (=leikkii?) täyttä päätä eikä pienempi suinkaan aina ole alakynnessä vaan päinvastoin, härnää ja käy välillä päälle kuin yleinen syyttäjä. Ja on sitten itkemässä äitiä kun isoveli puolustautuu. Yksi poika vielä ja meillä hajoaa talo ja äidin hermot : )



On tosiaan jännä että olen joka kerta tullut samassa kierrossa raskaaksi, ja joka kerta on myös ollut enemmän tai vähemmän vahinko. Tämä viimeinen kaikista suurin. Tavallisen hyvää perhesuunnittelua! Mun paras kaverini sanoikin, ettei enää tarvitse edes ilmoittaa perheenlisäyksestä, kun meille syntyy kuitenkin joka toinen helmikuu poika...



onnellista odotusta ja hyvää juhannusta!

Toinen lapsi oli suurempi mullistus kuin kolmas. Toinen oli koliikkivauva joka huusi ensimmäisen vuoden kaikki yöt..



Kolmas oli tyytyväinen tyttö ja isot siskot hoitivat mielellään, isommilla tuolloin ikää 2v8kk ja 4,5v.



Neljäs ei aiheuttanut tuonkaan vertaa muutoksia :) Joskus palstoilla kommentoidaan ettei saa sanoa ettei yksi lapsi lisää tuo muutoksi ja lisätyötä, mutta ehkä ihmiset osaavat ottaa lapsen vastaan eri tavalla. Tottakai hommia tulee lisää varsinkin kun lapset kasvavat ja on harrastuksiin viemiset ym. mutta kaikki aikanaan.



t. Jas 19+3 (viidettä odotan..)

Meillä myös kolmas yllätysvauva ja tämänjälkeen pitää ottaa ehkäisy sydämen asiaksi :)

Mutta mitä olen ympäristössäni huomannut, että ne kolmannet lapset ovat usein todella helppoja. Kuulemma kahdesta kolmeen on paaaljon helpompi siirtymä kuin yhdestä kahteen. Varmasti vaikuttaa mihin on itse kotonaan tottunut. Olen itse ainut lapsi ja aluksi kahden lapsen kanssa oli todella vaikeaa, kun en oikein osannut jakaa itseäni. Nyt menee todella ihanasti kahden kanssa ja odotan kovasti tätä kolmatta. Plus onhan minulla kaksi pikku apuria!



Ihanaa odotusta sinulle!

Kun toinen lapseni syntyi (ikäeroa esikoiseen vajaa kaksi vuotta) itse vauvanhoito tuntui kyllä helpolta, mutta ahdistusta tuotti se ettei voinutkaan aina vastata lapsen (jommankumman) itkuun ja hätään heti, vaan toinen joutui huutamaan ja odottamaan jos joku juttu oli toisen kanssa kesken.



Kun kolmas syntyy se onkin sinulle jo tuttua ja arkipäivää ettei aina voi olla heti lohduttamassa tai auttamassa.



t Mari (joka odottaa kolmatta mutta ym asiat ei niin ajankohtaisia koska lapset jo isoja, 7 ja 9v)

Meillä kolme lasta. Pojat ovat 4,5v ja 2v ja tyttö kohta 7kk.

Hyvin on mennyt.. välillä tietty rankkaakin mutta onhan monella yhdenkin lapsen äidillä ja varmasti kaikille =)



Mukava oli saada vielä tämä kolmas hännänhuipuksi.. melkein voisin sanoa tämän viimeiselleen olleen myöskin varmanpäivän saavutus :)



Mitäs vielä sanoisin... hmm.. kolmas menee jo erilaisella varmuudella. mulla oli myös toisen jälkeen synnytyksenjälkeinenmasennus ja siksi toisen syntymän jälkeisestä ajasta on tosi raskaat muistot!



Tsemppiä ja hyvin kaikki menee =)



-Anu kera lapsosten

mua aikas paljon jännittää pärjääminen.. :( esikoisella mega uhma ja kuopuksella kans MEGA MEGA uhma menos..



meillä kans nuo syntyvät n.2v välein. 7/02 ja 10/04 nyt la 2.10.06



kuopus on ollut nyt todella mustis muutenkin minusta mitä siitä sit seuraa ku kolmas syntyy iiiikk.. ehkä sitä pärjää :)



Meillä onneksi mummot tukevat suht paljon ja auttavat.



T:Hexu ja poitsu rv 25+3

kolmas poika tulossa vuodenvaihteessa? poikani ovat syntyneet huhtikuissa -01 ja -04. yllätysvauva todellakin tämä uusin tulokas....



mä oon rämpinyt niin vaikean pahoinvoinnin ohi viimeisten viikkojen aikana, että mieheni mua lohdutti että meillä ei voi olla raskaampaa enää vauvan synnyttyä ;) tää on jo ollut koettelemus!



mullakin kovin mietityttää. nyt jo on välillä hermot NIIN kireellä noitten jätkien kanssa. painia lyövät ja meno on välillä ihan hurjaa (rauhoittuvat kummasti kun iskä on kotona..?) sydän hyppää välillä kurkkuun. en tiedä, miten ihan oikeesti jaksaa kolmen pojan kanssa (joo olen ihan varma että tääkin on poika, jostain syystä :) ??? mutta kai se on se äidinrakkaus joka kantaa...



sen olen kuitenkin päättänyt että kovin kauaa en tule äitiyslomaa tämän vauvelin kanssa tule pitämään. isompi poika tarvitsee tarhan virikkeitä ja mie rakastan työtäni ;) lyhennettyä työaikaa harkitsen, esim. 3työpäivää/vko. meillä ei täällä asuinpaikkakunnalla ole pahemmin turvaverkostoa ees, harvoin lapsenvahtia esim. tunnen siis olevani lomalla töissä.



sen vaan halusin sanoa, että eiköhän me pärjätä ;) mie ruukkaan aina aatella, että mun mummo jäi leskeksi alle 40 vuotiaana, lapsia 10 alle täysi-ikäistä. sekin pärjäsi, ja missä asuinolosuhteissa!!



/ardisia rv 13 jotakin

Meilläkin on kolme muksua: 5 v, kohta 3 v ja 6 kk. Muistelen, että esikoiselle " piti" pitää seuraa kokoajan, ei meinannut viihtyä yksinään lainkaan. Esikoisella alkoi uhmis, kun saimme pikkukakkosen. Pikkukakkonen ei suostunut nukkumaan rattaissa, joten ulkoilu oli tuon esikoisen kanssa syksyaikaan aivan kauheaa silloin alkuaikoina. Pikkukakkosen tullessa vuoden ikään, alkoivat sisarukset leikkiä keskenään ja viihtyvät myös paremmin.

Pikkukolmonen on ollut tavallaan helpompi tapaus kuin kaksi ensimmäistä. Tosin pikkukolmonen ei alussa viihtynyt muualla kuin sylissä (lievää koliikkia), mutta kantoliina sitten pelasti, että pystyin tekemään kotihommia ja samalla hoitamaan kahta vanhempaa ja kotia.



Hankaluuksista tulee mieleen, että kolmen pienen lapsen kanssa hankalaa on syksyllä/talvella ulos pukeminen. Viisi vuotias esikoinen toki osaa pukea jo itsekin, mutta häntäkin on välillä autettava vaikeammissa jutuissa. Pikkukakkonenkin pukee itse, mutta wc-käynneistä yms. jutuista pitää olla valvomassa ja muutenkin auttamassa. Siinä sitten samalla puet hikipäässä itseä ja vauvaa:). Välillä pakkasilla ja kevään kurakeleillä meinasi hermo palaa. Tuli hankittua mahdollisimman käytännöllisiä ulkoiluvaatteia jne. Muutoin kyllä tuo kolmas menee jo rutiinilla.



Sen olen kyllä myös huomannut, että kahden kanssa kävi kaupassa yms. ostoksilla, mutta kolmen pienen kanssa lähtökynnys on kasvanut. Pakollisen ruokaostoksen saattaa juuri ja juuri tehdä pikkukaupassa, mutta ei enää marketissa - ainakaan yksin lasten kanssa, vaateostoksista puhumattakaan...

Myös lähteminen jonnekin vaatii kolmen pienen lapsen kanssa enemmän hermoja ja aikaa - on kuin suuren valtamerialuksen kääntämistä... Ainakin jos haluaa, että lapsilla on siistit vaatteet päällä, wc:ssä on käyty ja naamat pesty. Lapset kun eivät ainakaan meillä ole koneita ja napota odottaa hiljaa ja kiltisti, että joko lähdetään..Yleensä itse sitten lähden meikittä ja tukka sekaisin:)



Tulimme juuri kesälomareissusta lasten kanssa. Itse ei paljon reissussa ehtinyt levätä ja rentoutua, melkoista paimentamista koko matka. Hyvä reissu kuitenkin:) Kaikkeen siis tottuu ja tälläista nyt kuvittelinkin elämämme lasten kanssa olevan.