Sektio Jyväskylässä. Kokemuksia?

itselläni oli päivystävänä (ja lopulta sitten leikkaavana) lääkärinä toisella kertaa eräs vanhempi nainen. Ja sain sen kuvan, että oli todella sektio-vastainen. Ei meinannut millään suostua leikkaukseen, vaikka sykelaskuja tuli joka supistuksella ja minä olin aivan paniikissa jo... (mikä ei ainakaan edesauttanut vauvan vointia..):/ " katsellaan, katsellaan" kuului vaain ja lopulta tenttasin tätiä niin kovasti, että myönsi minun olevan oikeassa, ja että tilannetta oli turha pitkittää. Jälkeenpäin mies kertoi, että vauvaa hoitaessa ((minä heräämössä) kätilö oli maininnut toiselle kätilölle jotain kyseisen lääkärin sektiokielteisyydestä ja minun tapauksesta, että " ei tätä ainakaan yhtään liian aikaisin leikattu" -vauva sai pisteitä 6/7 ja oli vihreässä kakassa. (lääkäri ei päässyt kalvojen puhkaisuvaiheessa selvyyteen, että oliko se nyt vihreää se lapsivesi vai ei..)



Ja aiemmin mainittu mieslääkärin tapasin jossain vaiheessa ennnen käynnistystä. Jäi myös mielikuva, että olisi aika sektiovastainen. Ja muutenkin vähäsen töksäytteli jotain. No, näitä päiviä sattuu itse kullekin.



Itselläni ei kyllä itse toimenpiteistä (sitten kun niihin lopulta päästiin) ole valittamista. Leikkaaja on ollut nainen molemmilla kerroilla ja jos seuraava onkin mies, niin voi lisätä ainakin meikäläisen jännitysprosenttia... :O



Kaverilleni tehtiin sektio pari kuukautta ennen minun jälkimmäistä ja hänelle kyllä tehtiin viilto vaakaan (itselläni pystyyn), vaikka oli kiireellinen. Sanoi silloin olevan aivan lääkäristä kiinni, jotkut on tottunu tekemään vaakaan/pystyyn ja tekevät aina niin. Pystyviilto on nopeampi ja helpompi lääkärille. Paranemisen suhteen ei ole kokemusta kuin tuosta pystysuuntaisesta, mutta kahdesta eri paranemisesta. Eli kyllä minulla on nopeasti parantunut. Arpi kyllä jakaa mahan ikävästi, mutta se on vain kosmeettinen haitta ;D



Mutta edelleen tsemppiä sektioon meneville ja haluaville!

yllätysperätilan takia. Synnytys eteni niin vauhdilla, ettei multa paljon toiveita kyselty, sanottiin vaan heti, että haava tehdään vaakaan ja mies saa olla mukana. Sitten vauhdilla saliin ja puudutusta kehiin. Mulla tietty eri tilanne, koska leikkaus yllättäen ja en olisi sellaista halunnut. Tilanteessa ei kuitenkaan muuta mahdollisuutta, koska vauva oli tulossa toinen jalka edellä.



Hoitohenkilökunta koko sektion alusta loppuun tosi osaavaa ja asiantuntevaa. Olin hyvissä käsissä. Heräämössä olin aika itsekseni, välillä kävivät kysymässä vointia.



Osasto6:lla olin ja mun mielestä kaikki hoitajat olivat tosi avuliaita ja kivoja. Auttoivat aivan kaikessa, kävivät jopa parin tunnin välein mua ja vauvaa kääntämässä yöllä, että sain syötettyä. Mä halusin siis pitää vauvaa koko ajan vieressä, vaikka olinkin tosi kipeä. Lääkettä kannattaa pyytää reilusti. MÄ en tajunnut ja olinkin sit seuraavana aamuna kun piti nousta niin kipeä, että olin loppu sairaalassaoloajan kipupiikeillä ja supoilla yms. Mutta mun parantuminen olikin poikkeuksellisen kivuliasta ja hidasta ja vasta 4kk leikkauksen jälkeen olin kunnossa. Toivottavasti sä toivut nopeammin!!



Kaikesta kannattaa osastolla kysyä, eivät välttämättä aina tajua kertoa asioita. Mutta vaikka monenlaista kuuleekin, sain minä vain ja ainoastaan hyvää kohtelua, vaikka olinkin aika autettava tapaus. (mua kiidätettiin esim sieltä sädesairaalan puolelta milloin sängyn kanssa ja milloin pyörätuolilla äitipolille noiden mun kipujen takia, eikä hoitajat koskaan valittaneet, että olisin vaivaksi)



laama

Minulla oli ko.sairaalassa suunniteltu sektio(josta tuli kyllä paniikki sektio kun lapsivedet menivät;))ja koin sen turvallisena..viilto on pieni muutaman tikin bikiniviilto ja parantui hyvin.

Oleilimme perhehuoneessa, jossa isä sai olla koko ajan ja todellisuudessa minä vain harjoittelin imettämistä ja isä hoisi muuten lapsen ja vauvalaan saa antaa jos ei itse pysty hoitamaa..

Alkuun kannattaa varautua siihen, että haava on helvetillisen kipeä n.viikon ja kyljen kääntäminenkin vaatii suurta urhoollisuutta mutta se menee ohi. olin sairaalassa neljä päivää!

Positiivisesti vaan!!

Lääkäri, jolta minä sain asiattomia kommentteja oli C-M Löfhjelm. (vaaleampi ja ehkä vähän nuorempi? kuin Kiviniemi) Olen kyllä kuullut ikäviä kommentteja myös Kiviniemestä (ikävä töksäyttelijä, ei todellakaan mikään ns. asiakaspalveluhenkinen). Luulen että tuo vanhempi naislääkäri on Öster(jotain). Eräs tuttuni teki hänestä muutama vuosi sitten ihan virallisen valituksen juuri tuon sektiovastaisuuden ja töykeän käytöksen vuoksi.

Tulipa kyllä vähän kalsea olo noita teidän kommentteja lukiessa. Ei ole kovin luottamusta herättävää kun menee synnyttämään ja vastassa saattaa olla lääkäri joka välttää sektiopäätöstä ihan viimeiseen asti! (Niinkuin tuo tapaus jossa kätilöt oli kommentoineet että ei yhtään liian aikaisin ainakaan leikattu...)

.. ja synnytyspelon vuoksi. Olin tosi tiukkana ja vaadin sektiopäätöstä jo heti alkuun, ja sainkin sen sitten jo ennen rv 20, en ihan tarkkaan muista milloin. Jokatapauksessa, sektioni tehtiin lokakuussa 05 raskausviikolla 39+0.



Leikkaus oli mahtava kokemus. Se tehtiin spinaalipuudutuksessa (puudutus olikin ainoa mikä ei mennyt hyvin, jouduttiin pistämään 6 kertaa ja sattui (!), mutta on kuulema hyvin harvinaista tuommoinen..), olin siis itse koko aika hereillä ja mieheni myös paikalla. Leikkauksen käynnistyttyä 5 min. päästä saimme jo ihastella omaa pienokaistamme! Isä meni sitten kätilön ja vauvan kanssa pesulle ja punntuksiin, ja itse jäin ommeltavaksi. Kokonaisuudessaan leikkaus kesti reilu puoli tuntia. Missään vaiheessa en tuntenut kipua tai pahoinvointia.Päinvastoin, olin elämäni vedossa..;)! Minut leikkasi nuori naislääkäri, sukunimeltään Keränen, oikein mukava ja ihana ihminen, kävi esittäytymässä jo ennen leikkausta. Toimenpiteen jälkeen olin pari tuntia heräämössä, jonne vauvakin jo tuotiin rinnalle ensimmäisen kerran. Sitten menimmekin kaikki yhdessä osastolle 6, perhehuoneeseen. Jo ensimmäisenä päivänä olin itse jalkeilla ja hoidin alusta asti vauvan yötä päivää (tosin tiedän, että jos se ei olisi ollut mahdollista, niin hoitajat osastolla olisivat huolehtineet vauvasta). Missáän vaiheessa en tuntenut kovaa kipua, kipulääkkeitäkin otin vain ensimmäsiset 3 päivää, ja sen jälkeen en enää tarvinnut mitään, edes panadolia. Olin sairaalassa yhteensä 5 päivää (tosin vähempikin olisi kuntoni puolesta riittänyt). Noin kahden viikon päästä olin jo niin hyvässä kunnossa , niin kuin minua ei olisi ikinä leikattukkaan.



Tiedän kyllä selvinneeni leikkauksesta keskivertoa paremmin, mutta yleensäkin mitä olen kuullut muitten kokemuksia, eivät ne ole paljoa poikenneet omastani, joskin toiset tuntemani ovat käyttäneet kipulääkkeitä kauemmin. Itselleni kuten jo sanoin, leikkus oli vain ja ainoastaan positiivinen kokemus, ja tulos siitä mitä mahtavin :)! Omalta kohdaltani on näin olen myös selvää, että jos vielä joskus saamme lisää lapsia, niin myös he syntyvät sektiolla.



Lisätäkseni vielä, että en huomannut kenenkään osalta sairaalassa negatiivista suhtautumista päätökseeni, vaikka kyseessä olikin siis PELKOsektio, päinvastoin, sain ihanaa hoitoa ja kohtelua koko sairaalassa olo ajan, iso kiitos siitä kuuluukin erityisesti osasto 6 henkilökunnalle!



Toivotan sinullekin siis onnea sektiosi suhteen, varmasti kaikki menee hyvin, ole aivan huoletta. Jos kuitenkin mieltäsi vaivaa joku asia erityisesti, niin ota yhteyttä sairaalan ja kysy, varmasti auttavat sinua. Ainiin, lisään vielä, että oma viiltoni on tehty vaakasuoraan, itse sitä tarkemmin pyytämättä.



Onnea matkaan!

.. Itse sain siis leikkauspäätöksen jo enne rv 20 ja nimenomaan C-M Löfhjelmiltä. Minulle hän oli aina ystävällinen, enkä itse ainakaan huomannut minkäännäköistä sektiovastaisuutta. Kerran myös äitipolilla käydessäni (jo kun päätös leikkauksesta oli tehty) lääkärikseni osui Tapio Kiviniemi (?), ja myös hän oli oikein asiallinen ja mukava, ei siis mitään traumoja siltäkään kerralta..;) Ainoastaan yhden kerran äp:lla käydessäni kohdalleni osui joku nuori lääkäri Antti(?), josta kyllä paistoi kilometrien päähän sektiovastaisuus, mutta en anna moisten asioiden itseäni häiritä, omapahan on asiansa, itse sitä negatiivisesti märehtiköön. Toki olisin puuttunut asiaan, jos lääkäri olisi varsinaisesti käyttäytynyt huonosti minua kohtaan, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Joten älä anna sinäkään muitten negatiivisten mielipiteiden (edes lääkäreiden) lannistaa itseäsi, ainahan niitä löytyy ja joka asiasta..

Minulla on hyviä kokemuksia äitipolin lääkäreistä. Kiviniemi oli oikein ihana ja ymmärtäväinen, kun en ensin suostunut ulkokäännösyritykseen, vaikka sitä varten sairaalaan menin. Hän tuli jo kääntämään ja minä kieltäydyin! Sain uuden ajan viikon päähän ja silloin kokeiltiin, mutta vauva ei kääntynyt. Eikä hän töksäytellyt vaan oli oikein ystävällinen ja totesi, että ei auta muu kuin leikata. Minulla ei ole pahaa sanottavaa Löfhjelmistäkään. Österbackista jäi 15 vuotta sitten mielikuva, että hän on aika sektiokielteinen. Sen jälkeen en ole hänen kanssaan joutunut tekemisiin. Nuoremmat naislääkärit ovat aivan huippuja.

vähän huonot kokemukset, hän ei saanut lapsivesinäytettä otettua ja

puhui lääkkeellisestä tyhjennyksestä vähätellen että tehdäänhän niitä vielä vk 12 kotona. Eipä muuten todellakaan tehdä kuin vk 9 korkeintaan. 12 viikon jälkeen keskenmenossa synnytyksen käynnistys vastaa ihan tavallsita synnytystä avautumisvaiheineen.



kiva kuulla että maine sektiovastaisuudesta ei täysin pidä paikkaansa.

C-M Löhfjelm on vanhimpia lääkäreitä synnytysosastolla. Hoiti synnytykseni, joka päätyi sektioon, vuonna 2003. Todella ystävällinen, naista kunnioittava, ja pätevän oloinen. Osasi tehdä sektiopäätöksen epäselvässä tilenteessa, ja teki se ajoissa, koska vähäinenkin myöhästys olisi voinut olla kohtalokas. Kokemukseni C-M Löhfjelmistä oli kaikin puolin positiivinen tuolloisen riskiraskauseurannan ja synnytyksen osalta. Tapio Kiviniemestä on jäänyt huonompi kuva, koska meinasi tehdä pahan hoitovirheen.



Minun sektiohaavani tehtiin pystyyn, ja oli supersiisti. Parani uskomattoman nopeasti. Muutoin kokemus K-SKS:stä kaikinpuolin OK.

tuohon aiemmin kertomaani lisäisin, että se minut leikannut nainen ei kyllä ollut tuo jonkun mainitsema Öster-joku! Mutta todellakin jäi ikävä maku tuosta jahkaamisesta ennen sektiopäätöstä. Esikoisella tuli sykelaskuja supistuksen aikana, kun olin vasemmalla kyljellä, mutta ei tullut oikealla kyljellä. Silloin päivystänyt lääkäri otti aika pian kapillaariverinäytteet(??) vauvan päästä ja huomasi pH:n olevan alhaisempi kuin yleensä siinä vaiheessa ja kun kohdunsuun avautuminen pysähtyi n.5 sentiin, tuli sektiopäätös suht nopeaan.

Tämä kakkosen syntymässä mukana ollut lääkäri ei edes puhunut tuollaisetsa (enkä kyllä kysynyt siinä itsekään, koska olin aivan paniikissa)! Mitä näin jälkikäteen ihmettelen. Ja tuosta sykelaskujen huomaamisesta (osastolla ensin huomattiin ja sitten saliin käyrille)-n,klo 21 olin salissa- ja niiden jatkumisesta meni aikaa useampi tunti tosiaan, ennenkuin leikkaussaliin pääsin(lue; lääkäri suostui)! Vauva syntyi n.klo 01!



Ja pisteitä tosiaan 6/7 ja tuo kätilön tokaisu.. Mutta onneksi kaikki meni sitten lopulta hyvin ja lapsi oli terve ja piristyi pian! Ja hyvin hän leikkasi (nyt muistin, etunimi oli mielestäni Eila!), siinä ei ole valittamista!



Tämä asia vaivaa aina välillä, ja olenkin miettinyt että pitäisikö tästä käydä juttelemassa sitten jahka joskus olen taas raskaana.. Kun silloin osastolla kävi kyllä (eri) lääkäri luonani, mutta lähinnä hän vain katsoi paperit ja totesi, että jahans, meni sitten lopulta sektioon tämä. Eli silloin ei tapahtumia sen kummemmin käyty läpi. Eikä tuntunut silloin itsestä tarpeelliseltakaan, kun mielessä oli siinä vaiheessa muut asiat ;) eli vauva joka vihdoin oli maailmassa! :)



Koska tosiaan tämä asia välillä saa ahdistuksen mieleeni ja hirveät ajatukset, että miten huonosti tässä olisi voinut käydä! Olen entistä kiitollisempi tästä aarteestani, kun mietin kaikkea sitä... Huh. Mutta ihan oman mielenrauhani vuoksi, tuntuu että olisi hyvä käydä asiat läpi ja saada jonkun mielipide siitä, että toimittiinko todella asiallisesti!



Mutta tämä menee nyt jo jaaritteluksi. Kaiken kaikkiaan, asiantuntevat ihmiset siellä ovat töissä, vaikkei aina henkilökemiat pelaakaan! Ja suunniteltu lienee eri lailla sujuva kuin kiireellinen (saati sitten hätä) sektio. Siin ä ei lääkäreillä ole enää jahkaamista itse tilanteessa. ;)



Kaikkea hyvää teille ja tsemppiä!



ps. kiitos jos joku jaksoi lukea, tämäkin eräänlaista terapiaa, kun saa kirjoittaa! ;)

se olisi minullakin toiveissa.



mitä olen kuullut JKLssä tehdään helposti haava pystyyn suunnitellussakin sektiossa ellei toisin sovita, ko sairaala ei taida myöskään olla

kovin sektiomyönteisessä maineessa.

Repesin ensimmäisessä synnytyksessä niin pahasti, että papereissani on merkintä siitä, että sektio on ainoa mahdollinen tapa synnyttää lapsi. Eli tiedän saavani sektion ja pääsen synnytystapa-arvioon n. viikolla 20, jolloin sovitaan sektiopäivä.

Toivottavasti sinäkin saat sektion, jos sitä ehdottomasti haluat. Kaiketi se on mahdollista ainakin pelkopolin kautta ellei mitään lääketieteellistä syytä ole.

Olen miettinyt tota " haava pystyyn/vaakaan" . Haluaisin tietysti mieluummin vaakaviillon. Eikös se ole niin, että siitä toipuukin nopeammin. Korjatkaa jos olen väärässä! Mutta toisaallta, jos Jyväskylässä on tapana tehdä suunnitellutkin pystyyn, niin empä tiedä onko mulla pokkaa vaatia/pyytää sitä vaakaan. Mitäs olette mieltä? Painaako oma sana/toive minkään vertaa?



-HariboNalle-

Mutta eka sektiosta onkin jo lähes 15 vuotta aikaa. Toinen tehtiin jokunen vuosi sitten samaan pystyviiltoon, arpikudosta vain siistittiin. Nyt arpi on tosi hyvä, vaikka ensin näytti siltä, että siitä tulee ihan yhtä karmea kuin ensimmäisen sektion jälkeen. Siis nykykäytännöstä en tiedä, tehdäänkö pysty- vai vaakaviilto, jos on ensimmäinen sektio.



Vauvan saa heti vierihoitoon, mutta tietysti kätilöt ja lastenhoitajat auttavat koko ajan ja kuivittavat vauvan, jos äiti ei itse pysty. Minulla katetri otettiin pois jo leikkauspäivänä ja sen jälkeen pystyin itse hoitamaan lapsen, paitsi yöllä en jaksanut kuin imettää. Vaipat vaihtoi hoitaja. Sairaalasta pääsee pian, jos äiti ja lapsi ovat kunnossa. Kolmanteen päivään on hyvä odottaa, että näkee, kellastuuko vauva.

eli minä päädyin kiireelliseen sektioon viime kesänä. Sektio oli minulle ihan hyvä kokemus. Viilto tehtiin vaakasuuntaan, tietääkseni suunnitellussa ja kiireellisessä sektiossa tehdään vaakaan ja ainoastaan hätäsektiossa pystyyn.. Päivällä leikattiin ja loppupäivän olin sängyssä, hoitajat auttoivat vauvan kanssa ja mies tietenkin. Ensimmäisen yön vauva oli hoitajien huomassa että äiti sai levätä, ainoastaan syömään tuotiin. Seuraavana aamuna sitten otettiin piuhat pois ja sai (ja pitikin) alkaa liikkumaan. Sängystä nousu ja takaisin meno oli aika tuskaa, mutta kun liikkeelle pääsi niin helpotti. Kipulääkkeitä en tarvinnut kuin suun kautta otettavat särkylääkkeet, vahvempiakin olisi toki saanut, mutta hyvin pärjäsi ilmankin.

Kätilöt olivat oikein mukavia ja apua sai aina kun tarvitsi. Minulle jäi ainakin hyvä mieli niin synnytyksestä kuin sairaalassa olo ajasta, vaikka Keski-Suomen keskussairaalan kätilöitä onkin viime aikoina kovin kritisoitu.. Neljäntenä päivänä sitten pääsin kotiin ja toipuminen kävi hyvin. Minä ainakin sanoisin että hyvin mielin tulevaan sektioon.

Ja viilto tehtiin pystyyn keväällä 02, samaan kohtaan sitten toinen keväällä 04. Riippuu ilmeisesti lääkäristäkin aika paljon..



Apua sain kyllä aina kun tarpeen, ekalla kerralla oli mies mukana (perhehuoneessa) ja toisella kerralla vauvaa kyllä hoitivat aina tarpeen tullen. Enemmänkin oli niin, että minä VAADIN vauvan luokseni, kuin että sitä minulle olisi mitenkään tyrkytetty. ;) Palvelu pelasi kyllä hyvin.



Itse toivuin aika erilailla sektioista, ekalla kerralla oli todella kipeää (menetin enemmän verta ja hb laski), olin sairaalassa 5 vrk.

Toisella kerralla sujui paremmin, minut leikattiin puolen yön aikaan ja sitten samana päivänä (n.12 tuntia leikkauksesta) olin jalkeilla ja halusin eroon katetrista ja tippaletkuista ym. Särkylääkettä sai aina kun älysi pyytää ja kyllä sitäkin tarjottiin, jos ei itse toviin pyytänyt.. Sitä siis sai ja kannattikin ottaa, tuntui että parani nopeammin kuin ei tarvinnut kipua pelätä. Koska vointini oli hyvä, pääsimme kotiin vauvan lääkärintarkastuksen jälkeen eli kun vauva syntyi torstaiaamuyönä, niin kotiuduimme lauantaina. :)



Itselläni on (jahka joskus on ajankohtaista) seuraava sitten jo suunniteltu sektio, joten se on sitten taas uusi kokemus minulle. Kun tietää varmaksi etukäteen, että sektio tehdään.



Mutta tsemppiä ja luottavaisin mielin leikkaukseen! :)

Kyllä K-S ks:ssä on se käytäntö että leikkaushaava tehdään aina pystyyn. (lääkärille helpompi, pystyhaavasta toipuu kuulemma nopeammin) Näin luki esim. ohjelappusessa jonka sain äitiyspolikäynnillä kun leikkauspäivästä sovittiin. Itse kyllä toivoin haavaa vaakaan ja lääkäri otti toiveeni huomioon. Haava parani hyvin ja jo alle 2 viikon päästä leikkauksesta olin vauvan kenssa vaunulenkillä. Nyt vajaa 2v. leikkauksen jälkeen arpea tuskin enää näkee alavatsalla juuri karvoituksen yläpuolella. Mutta kyllä kannattaa toitottaa toivettaan vähän joka välissä ettei mene ohi korvien.

Vauvanhoitokäytännöstä en tiedä koska meillä oli perhehuone ja mies pystyi vaihtamaan vauvan vaipat yms. pari eka päivää. Nousin sängystä 1vrk leikkauksesta mutta en olisi kyllä pystynyt vielä hoitamaan vauvaa yksin. Kotiin pääsimme 4 yön jälkeen.

Ainoa negatiivinen kokemus oli äitiyspolin lääkärin töykeä käytös (vanhempi mieslääkäri) kun kävin loppuraskaudessa kontrollikäynnillä perätilan vuoksi. Eli ei se K-S ks:n sektiovastaisuus pelkkää huhupuhetta ole. Lääkäri suurinpiirtein haukkui minut kun ilmoitin etten suostu synnyttämään alakautta perätilassa olevaa vauvaa, varsinkin kun olin ensisynnyttäjä. Sentään harkitsin asiaa mutta kun yritin esim. kysellä mitä riskejä perätilasynnytyksessä on vrt. norm. alatiesynnytykseen, vastaus oli että " ei mitään riskejä, sen sijaan sektiossa on 7 kertainen riski kuolla" yms. yms. Eli suoranaista pelottelua! Vieläkin harmittaa kun en silloin älynnyt tehdä valitusta. Mutta kyllä siellä mukaviakin lääkäreitä on, näin olen kuullut ja itsekin myöhemmin kokenut. Onnea matkaan!

n 50v tummahiuksinen, silmälasipäinen mies. Tämä on nimittäin ihan hyvä tietää jos miettii kenen kanssa asiasta alan keskustella. Ja tuo käytäntö pystyhaavasta on käsittämätön koska kaikkialla muualle se tehdään vain hätäsektiossa. Vaakahaava paranee nopeammin ja on paljon kestävämpi seuraavissa raskauksissa. Kannattaa siis pitää puolensa.

Näin siis perätilavauvan sektiossa n. 4v. sitten Jyväskylässä. Lopullisen varmuuden leikkaussuunnasta sain vasta leikkauspäivän aamuna viimeisessä keskustelussa lääkärin kanssa. Olin myös ottanut selvää, ettei pitäisi olla mitään selkeitä perusteita pystyhaavan paremmuudelle.

Toivottavasti te joilla on sektio edessä saatte sopuisasti ja asiallisesti toiveenne kuulluksi!

Ompa hyvä kuulla vähän etukäteen mitä on mahdollisesti vastassa :) Itsekin muistan lukeneeni jostain, että vaakaan leikattu haava olisi kestävämpi ja parantuisi nopeammin. Aion olla asiasta tiukkana, ellei siis ole jokin poikkeustilanne, jolloin pystyviilto olisi perusteltu.

Kiitos kaikille jo nyt vastanneille! Lisätieto ja kokemukset ovat toki vieläkin tervetulleita :) Tämä asia kun nyt mietityttää kovasti.

-HariboNalle-