Luotatteko lääkärin arvioon sikiön koosta suhteessa lantioon?

Olen synnyttänyt kolme lasta ja kaikkien aikana olen käynyt painoarviossa sekä samalla on katsottu lantion " tilavuus" . Joka kerta on osattu suht oikein arvioida vauvan syntymäpaino ja kaikki vauvat on syntyneet alateitse maailmaan. Eli syyttä suotta jännität painoarviota!

Minuakin kyllä kieltämättä vähän huolettaa, juuri siksi varmaan kun tuntuu että noita " kauhutarinoita" siitä on niin paljon.. Tulisi varmaan kyllä parempi olo jos saisi ne röntgenkuvat varmistukseksi, mutta niitä ei taideta läheskään jokaisesta ensisynnyttäjästä ottaa?

Tekeekö siis sen arvion yleensä lääkäri vai terkkari? Minulle terkkari sanoi, kun kysyin asiasta, että se on hänen tehtävänsä varmistaa että vauva mahtuu tulemaan alateitse.. Toisaalta kyllä luotan enemmän terkkarini ammattitaitoon kun lääkärini, joka ei ole ainakaan tähän mennessä vakuuttanut taidoillaan.

Se on kyllä pahin painajainen, että vasta synnytyksessä huomattaisiin hirveän kärsimisen jälkeen, että vauva ei mahdukkaan ja sitten revittäisiin se vatsanpeitteiden läpi ulos.

Ajattelin kyllä, että jos lääkärin tai terkkarin arvio ei vakuuta niin harkitsen ainakin toisen mielipiteen hankkimista. Kyseessä on kuitenkin senverran oleellinen asia.

Näin totesi neuvolalääkäri viimeisellä tarkistuksella. Epäili siis isoa vauvaa (ja pääsin äitipolille ultralla tehtävään painoarvioon), mutta sanoi heti perään, että tässä tilanteessa iso koko ei tule olemaan ongelma. Lantioni on kuulemma kuin tehty synnyttämään isoja vauvoja ;)



Äitipolin painoarvio antoi vauvan kooksi laskettuna aikana 3,7kg. Itse en tuohon arvioon uskonut hetkeäkään ja vauva olikin kilon painavampi. Mutta synnyttämään menin hyvillä mielin: olin ihan varma, että mahtuu tulemaan (tuo neuvolalääkärin arvio ja se tosiseikka, että meillä on suvussa synnytetty perinteisesti isoja vauvoja helpolla, itsekin oli 4,8kg syntyessäni). Synnytyksen jälkeen kätilö totesi, että seuraavaakaan synnytystä ei tarvitse pelätä, sillä isompikin tulee vielä helpolla.



Joten rauhallisin mielin odottelen tulevaa, nyt tosin vasta rv 18+2.

Itselläni oli epäilys vauvan mahtumisesta esikoisen aikaan ja joka paikassa vain toitotettiin, että kyllä se sieltä mahtuu, vaikka nelikiloista povattiinkin. Toisin kävi. Ensin käynnistettiin, sitten tehtiin ja tehtiin ja tehtiin alakautta ja sitten lopulta leikattiin. Mukana oli väärää tarjontaakin.



Toisen kohdalla olisin ehdottomasti halunnut kuvat lantiostani, mutta en saanut edes viimeistä neuvolalääkäriaikaa, kun oli niin ruuhkaa. Kävin yksityisellä ja minut todettiin liian pieni lantioiseksi synnyttämään edes ns. normaalin kokoisia vauvoja. Minua ei kuvattu edelleenkään, vaan sain suoralta kädeltä suunnitellun sektion.



Molemmat vauvat oli syntyessään yli nelikiloisia. Olisin ne mieluusti tehnyt molemmat alakautta, mutta kun ei minun tapauksessani ollut mahdollista. Jälkeenpäin harmittaa vain se, etten jo ensimmäiseltä uskonut intuitiooni ja hankkinut itseäni kuvattavaksi. Eihän sitä tiedä mikä olisi ollut lopputulema, mutta tällä kokemuksella suosittelen kuuntelemaan omaa ajatusta ja hankkimaan ne kuvat tai ainakin osaavan lääkärin mielipiteen.



(Toista odottaessa olisin siis edelleen halunnut kuvat, mutta kun 3 lääkäriä oli sitä mieltä, että tämä on niin selvä tapaus, ettei kuvia edes tarvita, niin uskoin. Jokohan tältä kolmannelta saan kuvat, vai taasko aika suoraan leikkaukseen...)

ja lisää kommentteja tulemaan!



Tietysti onnistuneita arvioita on enemmän kuin epäonnistuneita, mutta eipä olisi kiva olla juuri se yksi jonka kohdalla arvio on mennyt pieleen. Siksi lähinnä ärsyttää neuvolan vakuuttelu että kyllä nämä arviot *yleensä* menee oikein :-/



meemuli:

Kävitkö ensimmäistä odottaessa neuvolalääkärin arvioinnissa ja hän väitti että mahtuu tulemaan? Ja sitten kuitenkin ultrassa myöhemmin nähtiin ettei ollut mitään mahdollisuuksia?! Tämä onkin juuri se mitä pelkään käyvän... Vai eikö sinulle tehty mitään arviota ekalla kerralla?



kerion:

Meillä ainakin arvion tekee lääkäri. Terkkari just kertoi että monista neuvoloista lähetetään isompaan kaupunkiin arvioiintiin jos paikkakunnan oma neuvolalääkäri on kovin kokematon lantion ja painon arvioinnissa. Eli kaikki läääkäritkään eivät " uskalla" tehdä. Siispä aika yllättävää että teillä tuon tekee terkkari, mutta eiköhän se suju yhtä hyvin kuin lääkäriltäkin kun kerran terkkarilla on kokemusta siitä hommasta.

Eiköhän se ole näin, että kun meneet synnytämään, sitten tehdään sairaalassa automaattisesti ultrakin vielä, jossa lääkärit tarkistavat viimme hetken tilanteen? Vai menevätkö synnytäjät suoraan synnytämään?

tämä olisikin kiinnostava kuulla joltakin synnyttäneeltä. Mutta kuitenkin on sellainen ongelma, että ultralla voidaan katsoa vain vauvan asentoa ja painoa eikä lantion kokoa. Eli jos lääkäri on arvioinut lantion ihan väärin neuvolalääkärikäynnillä, niin siihen väärään arvoon sitten verrataan ultran antamaa vauvan kokoa ja asentoa että mahtuuko. Voipi siis sekin arviointi mennä pieleen ja on ilmeisesti silloin tällöin mennytkin päätellen joistakin synnytyskertomuksista... Mutta olisihan se silti vähän lohdullista jos edes ultrataan tuossa vaiheessa :)

Neuvolalääkäri sanoi, ettei lantion tilavuutta ja vauvan mahtumista voi juurikaan arvioida etukäteen, eli " sen näkee sitten" mahtuuko vauva. Olin siinä vaiheessa saanut ultrassa muista syistä käydessäni suurehkon kokoarvion vauvasta, joten en uskaltanut vain jäädä odottelemaan synnytystä. Menin yksityiselle, jossa kokeiltiin käsipelillä ja lääkäri sanoi, että " saattaa olla ahtautta" jossain tietyssä kohdassa. Sain lähetteen sairaalaan uuteen vauvan kokoarvioon ja pelvimetriaan (lantioröntgen). Tuloksena " hyvä lantio synnyttäjälle" .



Synnytyksen ponnistusvaihe pitkittyi pahasti, koska en vain saanut vauvaa ulos, mutta saatiin imukupilla lopulta. Syitä tähän hankalaan synnytykseen sain joka taholta erilaisia. Joku väitti johtuneen vain vauvan tarjonnasta, toinen sanoi, että häntäluuni mutka oli sittenkin voimakas ja saattoi hidastaa.



Eli summa summarum: neuvolalääkärin kannalla tavallaan olen itsekin nykyään. Etukäteen ei voi tietää tuleeko ongelmia vai ei. Tosin tätä minulle painotti myös kokenut synnytyslääkäri jolle menin yksityiselle. Varmuutta ei voi saada, mutta mahdollisesti jotain osviittaa. Ja nämä lantiontilavuuden arviot eivät tosissaan kuulu mihinkään vakiorutiineihin kaikilla paikkakunnilla. Ilmeisesti juuri siksi että ne ovat epävarmaa puuhaa.



Kokeneet synnytyslääkärit tai kätilöt saattavat epäillä ahtautta jo pelkästään äidin ruumiinrakenteen perusteella, koska usein jos lantio on hyvin leveä ja " litteä" merkitsee se myös ahtautta sisäpuolella. Pienilantioinen saattaa päin vastoin olla tosi hyvä synnyttäjä, koska lantionluut eivät ole niin raskaat ja massiiviset myöskään sieltä sisäpuolelta.

sen verran, että nämä kauhujutut vauvoista jotka eivät mahtuneetkaan alateitse maailmaan johtuvat varmasti juuri siitä, että ei ole olemassa mitään pomminvarmaa keinoa ennustaa etukäteen synnytyksen kulkua. Oikeastaan synnytyksen ennustaminen on miltei mahdotonta, joten aina voi tapahtua jotain odottamatonta. Synnytyksen kulkua seuratessaan synnytyshenkilökunta sitten kyllä huomaa, jos vauvalla ei ole mahdollisuuksia tulla alakautta tms. ja silloin siirrytään sektioon.



Toivotan kuitenkin onnea ja rohkeutta suhtautua rennosti lähestyvään synnytykseen!

Kiva kun kerroit oman kokemuksesi. Sen verran täytyy vielä kommentoida että en toki ole niin " hassu" :) että ajattelisin että joku voi antaa minulle takuun synnytyksen sujumisesta niin tai näin. Moni asia voi tulla yllätyksenä. Mutta tässä mahtumisen arvioinnissa vain on tuntunut olevan niin (jos vähän kärjistän asiaa) että käsikopelolla tehty arvio voi mennä varsin usein pieleen, mutta röntgenillä voidaan olla jo aika varmoja. Jos röntgenin antama arvio menee sekin pieleen niin sillehän ei sitten mahda mitään. Mutta miksi ei pienentäisi väärän arvion todennäköisyyttä kysymällä toisen lääkärin mielipidettä tai menemällä röntgeniin kun nämä keinot on käytössä? Vaikka monet synnytykseen liittyvät asiat jäävät vielä sellaisiksi joita emme voi edes yrittää etukäteen ennustaa niin kai silti voidaan käyttää niitä ennustuskeinoja mitä meillä on?

Mulla neuvolatäti epäili lantion ahtautta koska vauva ei laskeutunut eikä kiinnittynyt lainkaan loppuraskaudessa mutta nla-lääkäri oli sitä mieltä että hyvä lantio on ja hyvin mahtuu syntymään.



Synnytyksessä lääkäri ultrasi ja arvioi vauvan kokoa, arvioi 3,6kg (oli3,7kg eli tosi hyvin arvioi) mutta ponnistusvaiheen pitkittyessä yli kahteen tuntiin kohtuni repesi ja vauvan sydänäänet hävisi ja mentiinkin hätäsektioon. Vauva oli jäänyt täysin jumiin, eikä olisi mahtunut kuulema syntymään alateitse.



Onneksi kaikki päättyi hyvin, vauva tokeni hengitysvaikeuksien jälkeen ja minä paranin hitaasti mutta kuitenkin. Toista odottaessa lääkärit olivat taas alatiesynnytyksen kannalla mutta sain pidettyä pääni ja pääsin lantioröntgeniin jossa todettiin että nuorena murtunut häntäluuni tukki lantion täysin! Joten alatiesynnytys ei ole minulle koskaan enää mahdollinen.



Paitsi että tuo häntäluu tukki lantioni oli myös lantio itsessään kuulema tosi ahdas, alle normaalin " alamitan" joten eipä tuo arvio mulla ainakaan pitänyt paikaansa.



Jos vauva ei laskeudu lainkaan ensisynnyttäjällä saattaa se kuulema olla merkki lantion ahtaudesta, näin sanoi mut leikannut lääkäri eli siinä tapauksessa ainakin kannattaa mun mielestä vaatia tarkempia tutkimuksia.

Hei aika hyvä kun luin tämän jutun, minultakin on nuorena murtunut häntäluu, täytyy muistaa jossakin neuvolavaiheessa huomauttaa.. mistä sitä itse tietää mihin suuntaan se sojottaa ja tukkii mitäkin, kun ei tuosta anatomiapuolesta oikeasti tiedä mitään :).. hm. Lisää asioita listaan " täytyy selvittää" :)

Kyllä meillä täällä ainakin mennään ihan vain suoraan synnyttämään, eikä enää siinä vaiheessa ultrata. Eli siis vauvan asennosta ja koosta ei enää synnytyksen yhteydessä tehdä arvioita kuin käsikopelolla ja silmämääräisesti.

Itselläni tilanne on sellainen, että ensimmäinen lapsi syntyi alateitse (n. 3800g) ja ponnistusvaihe oli hankala ja kesti tunnin. Eppari tehtiin, ei traumoja eikä repeämiä tullut. Toinen lapsi arvioitiin " ainakin 5kiloiseksi" , mutta syntyi 4,3kiloisena. Tehtiin lantioröntgen (=pelvimetria), jossa todettiin mittojen olevan joten epävarmassa suhteessa ja " kallellaan" . En saanut lupaa synnyttää alateitse, koska " riski synnytyskanavaan juuttumisesta" olisi suuri. Nämä suuressa yliopistosairaalassa. Nyt pienellä paikkakunnalla odotan kolmatta. Yksityinen lääkäri suositti sektiota nytkin aiemman sektion, pelvimetrian ym. perusteella, mutta synnytyssairaalan lääkäri on sitä mieltä, että lantioni riittää mainiosti synnyttämään lapsen, jonka painoarvio on keskikokoa. Edellisen luettuanne ymmärtänette miksi nyt kolmannen kohdalla on alkanut pelottaa tuleva synnytys! Toivon vain, että sairaalalääkäri tosiaan tietää mitä tekee eikä otettaisi turhaa riskiä. Alatiesynnytystä en sinänsä pelkää, kunhan en repeäisi pahasti tai tulisi sekä alatie- että sektiosyntymää ja molemmista toipumista... Yritän silti luottaa, että asiat sujuvat jotenkin ja toivon, että vauva tosiaan ei olisi suuri. Ekasta synnytyksestä on tosi pitkä aika, joten mitään " valmiustilaa" alapäässä ei sikäli ole, vaan fysiologisesti minua pidetään kuulemma ensisynnyttäjänä. Onko kellään tämäntyyppisiä kokemuksia???

Lääkäri oli itse sitä mieltä ettei välttämättä mahtuisi tuleen ja laittoi sectio synnytykseen...toisen aikana ei mietitty kuin tavallista synnytystä tosin ekan synnytys tapauksen takia kuvattiin lantio ja ahdas,mutta mahtuisi paino arvion mukaan syntymään ja niin mahtuikin.

Kolmas mahtui juuri ja juuri syntymään vaikka painoikin vain 3.290kg,eli mulla ei kovin isot vauvat mahdu edes syntymään.

kolmannen aikana synnytyksessä huomattiin sydämenlyöntien väheneminen ja siksi nyt neljännelle haluan section koska mulla kuitenkin on tulossa iso vauva raskaus diabeteksen takia.

Ei siis grammalleen mutta 200g tarkkuudella.

Tosiaan 100%:n varmasti ei saa tietoa vauvan koosta ennen syntymää. Minullakin oli siron näköinen masu ja synnytyssairaalassa arvioitiin painoksi ultralla varovasti 4,2 kg ja käsintuntumalla lääkäri sanoi noin 3,8 kg. Lääkäri vielä lisäksi tutki lantion kun olin itse aika kauhuissani ensisynnyttäjänä tuosta 4,2 kg:n arviosta ja sanoi, että minulla on oikein hyvä synnyttäjän lantio.

Kävi kuitenkin niin, että pitkään kestäneen synnytyksen jälkeen jouduin sectioon. Kohdunsuu aukesi täysin auki mutta vauvan tarjonta oli väärä sekä vauva oli ISO !!

Kun lääkäri nosti vauvan mahasta niin muistan vaan katsoneeni, että voiko jotain noin isoa tulla minun pienestä mahastani !!! Poika painoi reilut 4,6 kg.

Kaikki kuitenkin meni hienosti ja terve poika syntyi. Ehkä sitten ensi kerralla pääsen tarkempaan syyniin kun jo ensimmäinen oli noinkin kookas.

Linnea

sanoi lääkäri minulle. Poikaa veikattiin 4,1kg. En uskonut lääkäriä, olin aivan varma että leikkaus olisi edessä. Poika syntyi 4,7kg alakautta. Taisi setä tietää mistä puhui.