KULTAINEN 60-LUKU ja viikko 4

Np-ultra + veriseula yksityisellä käyty. Turvotusmitta oli 2,2 milliä eli ei vielä rajan pinnassa, mutta ei myöskään aivan pienimmästä päästä (kai?).



Seulan tulokset saadaan siihen lisäksi perjantaina, ja sitten alkaa pohdinta sen suhteen jatkaako lapsivesipunktioon vaiko ei.



Huolestujana olen tietysti syvissä mietteissä asian suhteen, mutta on vaan elettävä tilanteen mukaan.



Muuten kaikki mukavasti, ultrassa kääntyili ja nyrkkeili sähäkästi liikkuva olento, joka näytti peukkua niin että lääkäriäkin alkoi naurattaa :)



Toivottavasti ette ole muut liukastelleet pahemmin, täällä etelässä on nuorta lunta jäisten katukäytävien päällä niin että meinasi mennä voltilla nurin - onneksi tasapainovaistolla ehdin korjata viime hetkellä, huh huh...



terveisin

Juulia rv 12+5

Olen noita turvotusmittoja nähnyt kaikissa keskusteluissa, kun kaikki niitä vertailee, eikä toi todellakaan ole mikään huolestuttava arvo. Itse tein sen ratkaisun, etten mennyt koko np-ultraan, koska en halunnut ruveta huolestumaan mahdollisesti ihan turhaan, murehtimisen epävirallinen hopeamitalisti kun olen (äitini vie sen kultamitalin). Kävin sitten vaan jo viikolla 9 ihan muuten vaan yksityisellä lääkärillä ultrassa, että pääsin näkemään sydämen sykkeen ja että montako tenavaa meitsille on tulossa.



Onneksi et kaatunut! Itehän mä tässä mätkähdin pari viikkoa sitten pepulleni työpaikan märälle ja vahatulle lattialle, muttei käynyt kuinkaan. Silti sitä pelästyy ihan sairaasti - jo siitäkin, että on vähällä kaatua!

t. Bonita-jonka-työmotivaatio-hipoo-absoluuttista-nollapistettä

Terve kaikille pitkästä aikaa. Tässä popsin turkinpippureita, ja pohdin monta uskallan ottaa. Huomenna on toinen neuvolakäynti ja keksiviikkona NP-ultra. Näitä ultra kuulumisia olen tääältä lueskellut - ja nyt se on mulla edessä. Kiva nähdä mitä siellä on...ja sitten ne muut lukemat. Totta se vähän jännittää, mutta hyvä ettei sitä tartte enää odottaa. Mulla se on tasan 13 viikon " nollapäivänä" , eli aika myöhään.



Paino ei ole ihmeemmin vielä muuttunut, ja yritän käyttää ihan normaaleja vaatteita, vaikka iltapäivällä lounaan jälkeen alkaa jo puristaa. Kun ei ymmärrä, ettei kerralla sais syödä niin paljon (kuin ennen). Iltapäivisin teen itselleni hedelmälautasen välipalaksi. Se on onneksi ollut tapani jo vuosia, ettei se herätä ylimääräistä huomiota.



Lähimmälle esimiehelle kerroin " salaisuuden" viime viikolla, ja paljon kivempi on neuvolaankin mennä, kun voi kertoa minne menee...Samoin ultra. Ja kun ei muut tiedä, tuntuu siltä että voin rauhassa luottaa ettei vielä leviä. No, kohta kun mä leviän, saa uutinenkin levitä. Muutama tsemppiviikko vielä.



Lapset (9 ja 12v) kun tietää, niin on ihana huomata, että hekin pitävät salaisuuden nyt niin kauan kuin testeissä on käyty.



Anopin tuntemukset uutisen suhteen osaan arvata erittäin negatiivisiksi, ja ollaankin pohdittu, että pitäiskö mielummin " pikkulintujen" laulaa ettei tarttis kuunnella suoraa kommenttia. Vai josko kestämme suoran kommentin, kun tiedämme sen laadun...No, keskitymme tärkeimpään. Vien itseni ja vatsani nukkumaan. Viime yö kun tuli huonosti nukuttua.



Hyvää alkanutta viikkoa!



mareeba rv 12+5

Juulialle onnittelut hienoista ultranäkymistä :o) Ainakin naikkarilla tuo np:n " hälytysraja" on 3mm, joten ette olleet lähelläkään sitä. Mareeballe onnea tulevaan ultraan.



Meillä ei kyllä voisi kertoa lapsille tulevasta vauvasta ilman, että sen jälkeen koko kylä tietäisi siitä! Joten siis lapset eivät vielä tiedä mitään, mutta eiköhän pian jo pidä salaisuus paljastaa kun tämä vatsa alkaa levitä.



Ihmeellistä kyllä, viime raskaudessa vatsa oli jo tässä vaiheessa paljon isompi... Luulis, että nyt kun väliä tulee kuopukseen vain 1v8kk niin vatsa olis tullut jo heti kun on niin löysää edellisen jäljiltä... Ja sitten hermoheikkona tietysti pelkään vaikka mitä... Lääkärineuvola olis viikon päästä, toivottavasti siellä saadaan näitä kauhukuvia taas poistettua :o)



Mareeballe vielä salmiakista. Vielä edellisen raskauden aikana sain ohjeen, että kerralla saisi syödä max 50g salmiakkia/lakritsia, ei kai nyt joka päivä, mutta silloin tällöin. Nyt tämän raskauden aikana se oli jo kokonaan siirretty vältettävien listalle! Jos kuitenkaan ei ole ongelmia verenpaineen kanssa, niin noudattaisin tuota 50g kertarajoitusta (ja noudatankin, joskus tulee niin salmiakkihimo :o) ).



Tinka rv 15+3

luin tuota aiempaa pinoa ja palasin vielä kiittämään lohduttavista sanoista. Tämä on kyllä ollut sekä henkisesti että fyysisesti elämäni ehkä rankin kokemus.



Lääkkeellisen kaavinnan aiheuttamat kivut alkaa viimein laantua, töissä olen kyllä jo toista päivää. Nyt sitten aletaan odottamaan kuukautisia sekä tietoa miten seuraavaan hoitoon päästään. Niin, niiskukos se kyseli: meillä ei saatu mitään pakkaseen, saaliinahan oli vain kaksi kelvollisesti hedelmöittynyttä/jakaantunutta munasolua jotka molemmat siirrettiin. Mutta ehkä tämä seuraava hoito tehdään pitkän kaavan mukaan ja toivotaan että saalis on parempi. Kolme viikkoa ivf-infokäyntiin tuntuu tällä hetkellä ikuisuudelta. Ja vaikka ilmeisesti luomuvauvaankin olisi mahdollisuus niin itselläni on aika toivoton olo sen suhteen joten minulle henkisesti parasta olisi uusi hoito mahdollisimman pian. Silloin tuntuu että ainakin jotain tapahtuu asian eteenpäin viemiseksi...



Toivotaan että pian päästään tänne taas uudestaan ja tullaan sankoin joukoin tuolta kuumeilupuolelta. Niin ja luetaanhan me kuumeilijat, ainakin osa, aina välillä ' salaa' tätä odottajien pinoakin...

Loruilin tuossa pari tuntia sitten pitkät pätkät, ja eiköhän ensin kone raksuttanut kuin mikäkin rukki ja sitten kadottanut koko viestin ties minne. Ei ainakaan tämän pinon jatkoksi. :(



Terveisiä gyne-käynniltä, menin siis tarkistamaan istukan sijaintia. Ja olihan se siirtynyt kohdunsuun päältä kokonaan pois *helpotuksen huokaus*! Kaulakanavaakin on kuulemma yli 5cm jäljellä. Gyne oli tosi kannustava ja sanoi, että tällä meidän rumballa se olis jo lyhentynyt, jos olis lyhentyäkseen (siis ennenaikaisesti) - - eli kuulemma voin olla tosi rauhallisella mielellä, ei ainakaan hetikohta mikään keskossynnytys oo uhkaamassa. :DD



Yritin kurkkia ja kysyä sukupuolta.. Mutta kun ultraus tehtiin alakautta, niin eihän siellä näkynyt kuin päälaki -- - tosin kalju, mutta ehkä siitä ei kannata mennä päättelemään vielä mitään. ;-)



Juulia: mä oon tosikova murehtija ja huolestuja. Siitä syystä - kumma kyllä - oon katsonut omalla kohdallani parhaaksi olla menemättä mihinkän erikoistutkimuksiin. En kestäisi ensin odottaa jotain seulaa tai punktiota, sitten odottaa tuloksia, sitten synnytystä... ja murehtia koko ajan sillä välillä. Mun kannaltani on ollut helpompaa yrittää olla luottavainen ja ajatella, että selvitköön sitten syntymän jälkeen mitä on jos on. - - Bonitan tavoin en mennyt 3 ensimmäisellä kerralla edes np-ultraan. Tällä kertaa menin, mutta vain katsomaan sykkeen ja kuulemaan että onhan yksi sikiö vain siellä kasvamassa... En kuunnellut turvotuslukemaa ollenkaan ja sanoin kätilöllekin etten sitten ole kiinnostunut kromosomitutkimuksista, vaikka rikottais joitain rajoja.



Jokaisen täytyy kai vain koettaa omalta kohdaltaan miettiä, mikä helpottaa mieltä ja mikä taas saa hermostumaan lisää. Ja sitten ratkaista tutkimuksiin meno sen perusteella. Mulla on ratkaisua helpottanut se, että mies on samoilla linjoilla, eli ei oo tarvinnut kotona käydä kinaamaan tästä muun murehtimisen lomassa.



Miten ihmeessä Tinka oot saanut pysytyksi pienimahaisena? Mä oon isompi kuin koskaan, ihan kun olisi tuplat tulossa tai vähintään 10 viikkoa enemmän plakkarissa... Apua vielä 3kk edessä tätä paisumista...



terveisin Pullataikina nimeltä Jymy rv 26+4 (musitaakseni...)

Juu, Jymyn kanssa yhdyn ihmetyksiin, mitenkä voi ihminen tässä jamassa pysyä minkäänlaisissa kohtuusmitoissa. Mä näytän siltä, että oisin jo valmista kauraa synnärille, ehkä kaksosia synnyttämään, ja tosiaan APUA!, tässä on se 3 kuukautta paisumista edessä!!! Hjääälp...

Oikeesti tää on kamalaa, kun ei enää tahdo kunnolla liikkumaan päästä. Millai jalat ja verenkiertojärjestelmä ja MIKÄÄN kestää, jos tää jatkuu tätä menoa???



Huomenna neuvola, ihan kauhistuttaa, mitä vaaka näyttää. Kävelyt on jääneet taas väliin paukkupakkasten + superliukkauden takia. Oivoivoi...

voihkii tänään Bonita 27+3 (ja näyttää siltä kuin olis 40+5)

on tosi tylyt ja vaikeat ajat teillä nyt käsillä. Mutta niin kuin sanoit, uusi yritys antaa jo valoa ajatuksiin. Mukavaa kun jaksat jo katsoa tulevaan ja välillä vaikka seurailla täälläkin muiden toilailuja :) Pidän kybällä peukkuja seuraavalle yrityksellenne!



Itsekin muistan hyvin, miten sietämättömältä tuntui kun ivf-prosessi lykkääntyi taas kerran (kaulaani ilmestyneen patin takia, hoitoja ei tohdittu samaan aikaan aloittaa). Se pari kuukautta leikkausjonossa raastoi hermoja, kun oli jo ollut niin toiveikas että nyt päästään tositoimiin.



Sitten kun (onneksi vaaraton) kysta oli saatu pois ja analysoitu, tuntui että vatsanahkaan olisi tuikkinut suurempiakin neuloja kuin ne tarvitut hormonipiikit (etukäteen vähän olin niitä kauhuillut). Tärkeältä tuntui päästä tekemään aktiivisesti jotain ja etenemään asioissa.

Heipat Hämeestä!



Mulla on ihan kunnon vauvamaha jo 13+5 vaikka painokin on pudonnut pari kiloa lähtötilanteesta. Tänäkin aamuna oksensin niin ettei ikinä ennen. Voihan vinetto. Kai tää joskus loppuu, toivottavasti esim. viikolla 16 eikä 42...



Niin se vaan on, että vaikka kuinka ultrattais ja punkteerattais niin vasta syntymän jälkeen sen kuitenkin näkee, kuinka terve lapsi on. Oikeastaan vasta muutama vuosi syntymän jälkeen! Joten jos huolestua haluaa niin kyllä siihen aihetta piisaa. Ja sittenhän sitä vasta piisaakin kun lapsi on syntynyt, vaikka kuinka terve olisi. :)



Hitsi mä en voi ymmärtää semmoisen anopin ajatuksenjuoksua, jolla on jotain valittamista siitä että saa lapsenlapsia! Ja mitä se ylipäätänsäkään kuuluu kenellekään ydinperheen ulkopuoliselle esittää asiasta minkäänlaisia mielipiteitä. >:( Ärsyttävää! Toivottavasti musta ei isona tule nuijaa anoppia.



Eka neuvolakäynti se vaan lykkääntyy... ensin lykkäsin itse sen varaamista np-ultran jälkeen ja nyt sitä kertaalleen varattua aikaa siirrettiin yli viikolla. Taitaa olla jo 16+4 kun sinne pääsen. Nooh, eihän se ole vielä puolivälikään. :) Hellittäis nyt vaan tää yökötys edes sen verran että sais otettua noita vitamiini-rauta-kalkkipillereitä, ettei olis hemppa kovin paljon alle sadan tohon mennessä.



Koettakeehan pysyä tolpillanne liukkailla keleillä!



hankalin 13+5

Mukava oli lukea sonjaemman kuulumisia ja huomata, että olette jo täysillä suunnittelemassa tulevaa :o) Meillehän kävi aikoinaan myös niin, että ensimmäinen hedelmöityshoidoilla aikaansaatu raskaus löytyi sitten menehtyneenä viikolla 8. Seuraava sitten onnistui ja tytär täyttää ensi viikolla 11v :o) Mutta noita keskenmenoja sitten on riittänytkin sen jälkeen ja meidän jokaiselle syntyneellä lapsella on oma ¿suojelusenkelinsä¿ eli keskenmenoja kertyi kaikkiaan neljä. Mutta, sonjaemma, kovasti sinua kaivataan tänne takaisin! Ja toivotaan tärppiä jo heti seuraavasta kerrasta! Eilen muuten katsoin dvd:ltä Onnen Varjot ja tuli kyllä sonjaemma mieleen¿



Boniltalle ja Jymylle: Mulla on jostain syystä sellainen rakenne, että vauvat aina piiloutuvat jotenkin tuonne lantion sisään. Moneen kertaan on loppuviikoillakin kauhisteltu pientä vatsaa ja painoarviot ovat olleet 2500g luokkaa. Niin sieltä kuitenkin vain on tupsahdellut aina yli 3,5kg vauvat :o) (paitsi meidän pikkukeskosena syntynyt kakkonen). Poikkeus oli viime raskaus, jossa työpaikalla jo viikolla 12 arvattiin mun olevan raskaana¿ Tosin en silloinkaan mitään valtavaa vatsaa onnistunut saamaan. Olenkin aina haaveillut sellaisesta valtavasta kummusta, mutta vaikka kiloja tulee aina tuo 20 lisää, niin en oikein itsekään tiedä, mihin kohtaan se menee¿ Mutta ehkä olo on helpompi näin :o)



Mä en ole koskaan käynyt muissa sikiötutkimuksissa kuin np-ultrassa. Musta tuntui jotenkin olevan väärin aina uutta vauvaa kohtaan jos sitä tutkittais tarkemmin kuin muita. Lisäksi tuon kakkosen lapsivesien meno viikolla 18 (bakteeri) säikäytti minut perusteellisesti enkä kyllä lapsivesipunktioon uskaltaisi mennä! Ja Jymyn kanssa olen samoilla linjoilla, että murehdin sitten kun vauva on maailmassa jos on jotain murehtimista. Tai siis kyllä murehdin ja stressaan kaikkea koko raskauden ajan, mutta onneksi yleensä turhaan :o)



Onpas Jymyllä huiman pitkä kohdun kaulakanava! Tuo ei kyllä taida ihan hevillä lyhetä synnytysmittoihin! Mulla se on ihan normaalistikin vain 3cm ja ollut 1,5cm joskus ennen viikkoa 30. Ihanaa kun istukkasi oli vaihtanut paikkaa!! Samaa toivon minäkin kun np-ultrassa se oli kohdunsuun päällä.



Ihmeen myöhään Hankalin pääsee neuvolaan! Mulla olis jo kolmas kerta ensi viikolla¿ Ja neuvolassahan pitää käydä neljän ekan raskauskuukauden aikana, jotta on oikeus kaikkiin tukiin¿ Tosin nuo terkathan voi aina vähän ¿rukata¿ tuota päivämäärää.



Tinka rv 15+4

Mareenalla taitaa olla samallaisia huolia kuin minulla. Anopillani on kovin selvät mielipiteet minkä ikäisenä lapsia tulisi hankkia.

Muistan edellisestä raskaudestani kuinka hän pahoitti monet kerrat vielä työn syntymänkin jälkeen mun mieleni lähes tulkoon asiattomilla huomautuksillaan. Itse hän on tullut ensimmäisen kerran raskaaksi ilmeiseti " vahingossa" 18 vuotiaana.

Ja ajatella, että tyttäremme on kuitenkin hänen ainoa lapsen lapsensa !!!! Itse ajattelin myös tällä kertaa jättää hänen ja appiukon itsensä huomaamaksi kun vatsa nousee. Ja taitaahan se nousta aika nopeassa tahdissa kun kaksoset on kuitenkin toistaiseksi alullaan.

No eipä anopin siskokaan niin järin harkitsevasti päästele suustaan kommenttejaan. Laitoksella vuorokausi tyttäremme syntymän jälkeen hän nimittäin ilmoitti kaikkien kuullen, että tämä lapsi jääkin sitten ainoaksi teille. Hänen " ennustajansa" oli tästä hänelle ilmoittanut.

Että jotkut ihmiset voi olla julmia !!!



Jymy kertoi kohdunkaulan olevan 5 cm. Onkohan tähän mitään normaalia lukemaa ?? tietysti raskauden loppua kohden se lyhenee, mutta kun mulla on nyt molempien raskauksien kohdalla alkuun mitattu sen olevan 4 cm.



No mä itse asiassa olen nyt sairaslomalla. Menin kyllä ihan toisen syyn takia maanantai aamuna lääkäriin, mutta sitten kerroin myös tästä järjettömästä väsymyksestä ja jatkuvasta pahasta olosta. Lekuri oli saman tein sitä mieltä, että nyt rauhoitus päälle. Mittasi järjettömän korkeat verenpaineet ja passitti koko viikoksi sairaslomalle.

Nyt alkaa pikkuhiljaa olo olla rauhallisempi ja todellakin levänneempi.

Ensi viikolla neuvola ja uusi ultra jossa tarkistetaan viimeisen kerran tilanne VL:n toimesta.



Miska-64

8+0

Jopas ehdin joku kerta sitten kirjoitella, että mieliala on hyvä ja niin pois päin. Eiköhän nyt sitten eilinen ja tämä päivä oo ollut kaikista itselle osuneista hyvistä uutisista huolimatta kurjia. Itkettää, ja sen lisäksi otan itseeni joka ikisestä asiasta. Esim. tänään esikoisen eskarihakemusta jätettäessä mulle tuli se olo, että meitä ei haluta mihinkään eskariin tai kouluun, ja hyvä etten pillahtanut itkuun. No onneksi pysyin sentään sen verran koossa, että tuleva eskari-poika ei varmaan huomannut mitään...´Hermoheikko äiti poikaparalla... :(



Paitsi että ultrasta tuli ihania uutisia, sain eilen tietää myös että viimeviikkoinen tentti (4ov) meni läpi! Vaikka siis luin täällä poikien seassa kuopuksen satunnaisten päiväunien aikana... sen minkä jaksoin keskittyä... kun aina tuli jotain tähdellistä vessanpesua tms. mieleen... ;) Täytyy nyt jotenkin palkita itsensä - mutta ei kyllä kakkukahveilla, tuon pullataikina-asetelman takia! Tekis mieli osta Samuli Edelmannin kokoelmalevy, kun se mies on mun mielestä _ihana_! *pusuja ja huokaus*



Kyllä Tinka mäkin ihmettelin sitä kaulakanavan pituutta. Mutta tähän asti ainakin se on lyhentynyt nollaan ihan muutamassa tunnissa... Mulla on ihan sikatehokkaat supistukset (ilman välejä) - mikä on tietty hyvä juttu - - - mutta toisaalta minusta ei kyllä tosiaankaan sitten oo miksikään synnytyslaulajaksi, enkä ammeeseenkaan oo ehtinyt kertaakaan (kerran kerittiin sentään laittaa vesi valumaan...).



Sulla Tinka oli yksi pikkukeskonen? Millä viikolla se syntyi? Menikö kaikki vedet silloin rv 18? Miten lapsi selvisi? Mua kiinnostaa kaikki keskosiin liittyvä edelleen, vaikka oman esikoisen syntymästä on jo kuusi vuotta. Hän oli iso keskonen, vedet menivät yllättäen rv 34+0. Viikkoja ja kypsyyttä oli niin paljon että me selvittiin säikähdyksellä. Sen kokemuksen jälkeen oon ollut kyllä tosi hermona viikot 20-30 juuri sen takia, että pelkään vedenmenoa. Siinä mielessä maanantainen ultraus oli rauhoittava (vaikka ei siitä kaulakanavasta mitään vedenmenoriskiä kyllä saa nähdyksi).



Samainen gynekologi onnitteli mua hedelmällisyydestä. Hänen mukaansa meistä noin nelikymppisistä naisista 15% tulee raskaaksi vuoden sisällä yrittämisen aloittamisesta. Vaikka oon tuon tiennytkin, niin silti en oo ehkä kunnolla tajunnut, kuinka onnekkaita me satutaan olemaan.



Tänään sen surkuhupaisan eskarihakemuksen jättämisen päätteeksi lensin ko. päiväkodin pihalla selälleni, oikein kaaressa. Olkapäähän sattui ja itku tuli silmään, mutta muuta vauriota ei tainnut tulla. Alkaa olla selkä- ja jalkalihakset jumissa paitsi tästä mahankasvusta johtuen myös tuon ikuisen liukkauden takia! Koittakaahan muut pysyä paremmin pystyssä



ja hyvää vointia!



t. Jymy rv 26+5

Hyvää keskiviikkoa kaikille!



Tänään oli viimeinen lääkärintarkastus. Sydänäänten kuuntelu 10 sekuntia, vatsan tunnustelu 5 sek, gynegologinen tutkimus 7 sek. " Kaikki kunnossa, vauva ei ole vielä kiinnittynyt, kohdunsuu kiinteä ja kiinni, synnyttämään vaan sitten kun sen aika on" Olisi ottanut päähän jos yksityisellä olisin ollut!



Millä keinoilla olette päässeet synnytystapa-arvioon tai ultraan viimeisen kuukauden aikana? Terkkari kuiskutteli ovella että hän voi kyllä lähetteen ensi kerralla kirjoittaa jos haluan.



Niinpä siis ajattelin, että mitään ei taatusti ole tapahtumassa ainakaan ennen laskettua aikaa. Sitten luin Jymyn viestin jossa kerrottiin, että kohdunkaula voi hävitä muutamassa tunnissa. Tapahtuuko jotain hitaasti kypsymällä vai onko mahdollista että kaikki alkaa rytinällä sitten kun alkaakseen on ???



Totta on Jymy, pitäisi muistaa että onnekkaita olemme. Olen syönyt pillereitä ilman taukoa yli 20 vuotta ja varauduin siihen, että elimistön palautumiseen kuluu pitkään. Kun lopetin pillerit, pidimme 3 kuukauden " tasaantumisjakson" . Sen jälkeen toisesta kierrosta tärppäsi. Sitten kävinkin henkisesti ison vuoristoratavaiheen " tämänhän piti olla kuin lottovoitto tulla yli nelikymppisenä raskaaksi" . En ollut ollenkaan varautunut näin nopeaan onnistumiseen ja tuntui, että kaikki ajatukset olivat vielä käymättä läpi. Meille se oikea aika ja oikea kuukausi osui heti kohdalleen ja varmasti se onnistuu myös muilta yrittäjiltä sinä kuukautena kun tähdet ovat kohdallaan. Sonjaemmalle tsemppiä, ehkä jo ensi kuu on teidän kuukautenne!



Missä olet Niisku? Tänään (?) 36 viikkoa täynnä, onnittelut siitä.



belinda_x 35+5

Hei kaikille,



Ihan mielenkiinnosta kyselen, oletteko tunteneet esim. toisessa raskaudessa liikkeet jo huomattavasti aikaisemmin kuin ekassa? Mulla on meinaan tuntunut jo viime viikolla rv 12 möykkyä mahasa ja eilen ihan " selviä" hentoja töytäisyjä ja rv siis tänään 13+2. Viimeksi mä tunsin ekan muljahduksen rv 1 ja selkeän potkun viikolla 18.

Siellä se köllöttää.



Tosta paisumisesta, niin ostin viime viikolla mammapöksyt kun puristaa jo. Suorat housut ei toivoakaan, mutta strechfarkut sentään mahtuu vielä. Mulle viimeksikin aika nopsaan masua ja lopussa todella iso sellainen. Jäin eilen kiinni duunissa, kun kautta rantain tiedusteltiin, " onko se raskaana..?" , enkä ole vielä edes pomolle kertonut. Aika tarkka silmäisiä tätejä täällä... ;))

Belindalle: mä taidan ihan oikeesti olla joku lääketieteellinen freak-show-kandidaatti... eli mun kokemukset voi laittaa pääosin mappiin ' ihmettä ja kummaa' ! Ei se kohdunkaula häviä ykskaks, varsinkaan ensisynnyttäjällä (ei silloin mullakaan, noi ennätysnopeat on sitten toisen ja kolmannen kohdalta). Päinvastoin, moni saa ihmetellä miten hitaasti kaikki etenee vaikka on jo ihan tosi kyseessä ja kunnolliset säännölliset supistukset.



Maritalle: mä tunsin toisen lapsen liikkeet varmaan 4-5 viikkoa aikaisemmin kuin ensimmäisen. Mutta sitten kolmonen antoi odottaa liiketuntemuksia taas pitempään, koska istukka oli etuseinässä vaimentimena.



Ei tässä tällä kertaa muuta; äsken siivosin juuri kuopuksen kakat olohuoneen matolta. Onneksi ehdin ennen kuin meidän nelijalkainen märkäimuri ehti nappaamaan herkkupalaa... Terveisiä vaan muille koirallisille kultseille! :)



Missäs Vaahtis? Mitä kuuluu?



Jymy + masu-Pertsa

Kaikki on ok ja täällä ollaan. Itseasiassa menin aamulla Kättärille sokerin vuorokausimittaukseen ja nyt tulin vaan yhden verinäytteen ja ruoan väliseksi ajaksi kotiin joten kohta on taas palattava sairaalaan. Huomenna sitten kotiudun kunhan kaikki tarvittava on tehty.



Koitan huomenissa ehtiä rauhassa koneelle kirjoittelemaan kuulumisia.



Vaahtis, poitsu ja Velmeri 27 (tasan)

Jes tänään enää 4 viikkoa jäljellä la:han.

Tuntuu kyllä että viimeinen kuukausi on kestänyt ainakin kaksi kuukautta, niin huomaamatta ja nopeasti meni se alkuraskaus.



Belinda kyseli voiko kohdunkaula huveta muutamassa tunnissa.

Synnytykset on aina ihan yksilöllisiä ja lienee aika harvinaista kuitenkin tommoiset " syöksysynnytykset" . Itselläni supisteli pari-kolme vuorokautta noin 10 min. välein, niin ettei pystynyt edes nukkumaan, eikä ne nopeutunut siitä yhtään, joten toivo että päädyt johonkin tohon välimaastoon, niinkuin useimmat.

Itselläni on ens viikolla synnytystapa-arvio, johon joudun muutaman vuoden takaisen myooma-leikkauksen takia, todennäköisesti saan samalla sektioajan, koska leikkauksen epikriisissä oli, että seuraavat synnytykset hoidettava sektiolla.

Muutenhan sinne pääsee/joutuu jos lapsesta epäillään isoa, tai pelkää synnytystä ja haluaisi sektion, siis siinä ainakin pari syytä, löytyy varmaan muitakin.



Hyvä kun np-ultrat mennyt hyvin porukalla, ettei tarvii kenenkään ottaa paniikkia.



Meillä mies tajusi näköjään vasta viimeviikolla, että synnytys on jo lähellä, kun päätti ruveta remppaamaan tulevaa lastenhuonetta, vaikka se ois kelvannut tollasenaankin. Lattian hioja tulee vasta ens viikolla ja sen jälkeen sen pitää kuivua ainaski 5 päivää, ennenkuin pääsee tekeen muuta ja laitteleen kamoja paikoilleen, joten tiukille vetää.

Mutta onhan tässä vielä aikaa..



niisku 36+0

En ole jaksanut kirjoittaa, kun tämä flunssa vie edelleen kaikki voimat. Viimeksi jo kirjoitin, että parempaan ollaan menossa, mutta ei sittenkään. Sydänkin hakkaa taas niin että korvissa kohisee ja pyörryttää. Panadolia on tullut syötyä kohta kaksi viikkoa ja sekin stressaa. KÄÄK, mitä valitusta, mutta olen aika loppu. En jaksais taas mennä lääkärille, kun siellä on saanut rampata ihan riittävästi, mutta kai se on pakko. Voisin vain nukkua koko ajan, eli ei ihan normaalia tosiaankaan.



Luin kyllä teidän muiden jutut, mutta ei oikein pysyneet päässä. Ai niin, se 18 viikolla ollut lapsivesien meno minuakin jäi mietityttämään (anteeksi en muista kuka siitä kirjoitti) eli mitä sitten tapahtui?



Näistä synnytyksistä vielä, että minulla oli kanssa suht poikkeuksellinen tilanne ensisynnyttäjäksi kun kohdunsuu oli jo 4 cm auki ennen kuin synnytys käynnistyi. Eikä siis yhtään ainoaa kivuliasta supistusta ollut ollut. Se pistää miettimään, että mistä sitä toisella kerralakaan tietää, mikä kohdunsuun tilanne oikeastaan on.



no, palailen, kun kunto antaa myöden. Tänään ilmottauduin muuten Haikaranpesään, että pitkällä tässä jo ollaan.



äitimiia rv 21+4

Neuvola tänään ja taas melkein 4 kiloa tullut neljässä viikossa. Mä en KESTÄ! Ekasta raskaudesta sain 16 kiloa YHTEENSÄ ja nyt lukemat alkaa hipoa samoja lukemia jo viikolla 28.

Mä en syö enää ikinä mitään!

t. Läski-Bonita

Moi,



Eilen sitten oli se NP ultra. Neljä sekutia siinä maattuani lääkäri sanoi että näyttää olevan vähintäänkin kaksoisraskaus. Ja niinhän mä itsekin sittenkaksi päätä näin. Voi ei, uskomatonta ja ihanaa. Ja hurjaa. Mieheni on leikitellyt ajatuksella, että jos on tullakseen, niin saisi tulla kaksi. Ja onneksi hänkin pääsi kuulemaan jymyuutisen. Siitä ollaan tässä nyt kohta vuorokausi toivuttu. Nyt jännittää tämä odottaminen enemmän, aiemmien en ole sitä sen koommin ihmetelllyt, kun 2 edellsitä raskautta on ennyt niin hyvin. Isot pojat ottivat sen hyvin vastaan. Meinasivat, että sitten niillä on heti kaverit! No, malttia vielä kun lapsivesipunktio on vielä edessä. Mutta kaikki näytti ok:lta liikkeet ja sisukalut, mitä nyt viikolla 13 näkee. Nyt mun pitää ampaista töihin tuplasalaisuuden kanssa. Jaksamista teille siskot!



Mareeba rv 13+1 (x2!?)