KULTAINEN 60-LUKU ja viikko 4

Niin, kyselijöille eli meillä on tämä ihmepoika, joka ei minkään todennäköisyyden mukaan pitäisi olla hengissä... Jo siinä kuussa kun tärppi tuli, lääkäri totesi, että tässä kierrossa ei sitten tullut ovulaatiota... Vedet (kaikki) siis meni yks kaks viikolla 18 (syynä hematooman aikaansaama bakteeri) ja lääkärit totesivat, että nyt vauva sitten syntyy. Syntymistä odoteltiin ensin viikko sairaalassa, sitten viisi viikkoa kotona ja taas viisi viikkoa sairaalassa... Viikolla 29 poika sitten päätti lopulta syntyä :o)



Alussa mulle ehdotettiin aborttia, koska oli erittäin todennäköistä, että vauvasta tulisi vammainen (vedettömyyden vuoksi). Lääkärit eivät myöskään antaneet mitään ennustetta keuhkojen kehityksestä kun vettä oli koko ajan kovin vähän (tuli siis koko ajan lisää, mutta myös tuli ulos). Mutta minä en voinut ajatella mitään muuta kuin, että haluan tämän lapsen hengissä, kaiken muun vielä kestän. Ja niin me sitten saimme kovin pienen, mutta terveen pojan :o) Keskosuudesta johtuvia ongelmia oli, mutta niistäkään ei ole enää mitään tietoa ja poika on nyt tokalla luokalla ja taitaa olla luokkansa parhaita :o) Kovin on hoikka eikä pisimmästä päästä, mutta voisi olla geeniensäkin puolesta tuollainen :o)



Kyselin tarkkaa lääkäreiltä ennustetta seuraavan lapsen raskauteen ja olivat sitä mieltä, että mitään riskiä ei pitäisi olla (siis suurempaa kuin normaalistikaan) ja muut raskaudet onkin sitten sujuneet erinomaisesti, ei meillä muuten näin montaa lasta olisikaan. Mutta tämä tietysti entisestään lisää mun stressiäni joka ikiseen nipistykseen ja vihlaisuun... Ja kyllä aina tarkkaan tiedän, millä viikoilla mennään ja minkä kokoinen ja mikä ennuste vauvalla milläkin hetkellä olis. Viikon 36 jälkeen voi aina hengähtää ja alkaa nauttia raskaudesta :o)



Mutta tällaista kokemusta en kyllä toivoisi kenellekään. Meillä kaikki loppujen lopuksi sujui hyvin, mutta kyllä tuo raskausaika oli elämäni pahinta aikaa!



Tinka rv 15+5

Olipas teillä tosiaan hieno yllätys ultrassa, kaverukset tulossa! Onnea vielä kerran! :D



Mulla oli viime yönä hankalaa, eli supisti niin maan vietävästi, ja taas pari tuntia putkeen. Tänään en oo uskaltanut kävelläkään kuin ihan hissun kissun. Yritän vaan tässä paukuttaa päähäni, että hyvinhän mulla menee, kun oon jo 7 viikkoa pidemmällä kuin kahdessa edellisessä raskaudessa, kun nää oireet alkoi pahentua.



Ja olkapää on kipeänä siitä eilisestä liukastumisesta. En usko että nuo supistelut olis voineet siitä johtua; ainakin tosi oudolta tuntuu että reaktio tulis yli 12 tunnin kuluttua.



Voi Bonita, täällä ollaan ihan samoissa possutunnelmissa! Ainakin meitä on kaks, jos se helpottaa???



Nyt on mentävä makuulle. Heippa taas ja hyvää vointia kaikille



t. Jymy rv 27+6? Oon ihan sekaisin noissa viikoissa...

aikamoinen selviytymistarina teillä. Onnittelut sekä sitkeälle pojallenne että teille vanhempina, kun ootte pärjänneet noin hyvin ja vielä uskaltaneet lähteä uusiin odotusaikoihin ja niiden mukana tuomaan huolestumiseen ja jännittämiseen.



Ymmärrän hyvin, että seuraat tarkkaan viikkoja, ennusteita jne. Niin teen minäkin, kun esikoinen syntyi rv 34, ja sen jälkeen kahdessa seuraavassa raskaudessa alkoi ilkeät oireet jo viikolla 20-21. Mulla on pitkin raskausviikkoja sellaisia ' etappeja' - eli tyyliin ' nyt pääsee synnytyspäivystykseen' , ' nyt vaavi on noin kiloinen' , ' nyt on keuhkojen tilanne se ja se' ... Tällä hetkelläkin oon hyvin perillä siitä, minkä kokoinen tämän pikkuhepun pitäisi olla.



En ole ikinä kuullutkaan, että vedenmenon jälkeen voitaisiin pärjätä noin pitkään ennen synnytystä. Se oli hieno uutinen, joka rauhoittaa mieltä. :) - - - Laitettiinko sulle mitään antibioottitippaa tms.? Annettiinko muuta lääkitystä?



kyselee edelleen Jymy

Ensinnäkin Mareeballe ONNEA tuplapotista! Minä olen aina aiemmilla kerroilla haaveillut kaksosista ja edellisessä raskaudessa alussa olikin kaksi, mutta toinen vain saatiin pitää. Tällä kertaa olin helpottunut kun oli vain yksi, kun tämäkin oli yllätys...



Mulla liikkeet on aina tuntuneet vasta viikon 20 paikkeilla ja (toivottavasti en nyt loukkaa ketään), musta on ihan höpö-höpöä, että liikkeet mitenkään vois tuntua ennen viikkoa 16. Vauva on vielä niiin pieni sitä ennen ja kun on vettä välissä niin se vaimentaa (hyvin huomasi muutoksen ilman vettä). Ilmaa se vain on. Tuntuuhan liikkeet myös sen jälkeen kun vauva on jo syntynyt! Tai ainakin minä olen tuntenut, kunnes olen tajunnut, että jotain muuta se on :o)



Jymylle: En saanut antibiootteja ( ei löytynyt bakteeria verestä) ja muutenkaan lääkärit eivät pystyneet tekemään yhtään mitään missään vaiheessa.



Tinka

Mareeballe lämpöiset onnittelut kaksosista. Ja jos mulla on jäänyt joku toivottamatta tervetulleeksi mukaan niin tässä yhteisesti kaikille uusille tulokkaille nyt tervetulotoivotuksetkin.



Nyt härskisti omaan napaan kun ei ole kauaa aikaa kirjoitella. Sokeriarvoja on nyt sitten mittailtu ja niissä oli joku kummallinen selkeästi muita korkeampi yksi arvo. Samoin eilinen paastosokeri oli hieman koholla. Nyt sain kotiin uuden sokerimittarin ja täytyy taas pitää päiväkirjaa joka aamu verensokerituloksista ja muutaman kerran viikossa pitää mittailla myös päivän aikana arvoja. Uuteen vuorokausiseurantaaan menen Kättärille sitten jo kolmen viikon kuluttua ja sit mietitään mitä jatkossa.



Ultrassa kaikki oli hyvin. Vauvan paino tällä hetkellä 1150g ja masun ympärystäkin vastaa täysin viikkoja eli ei ainakaan vielä ole " pulska sokerivauva" . Ajattelin varmistaa, että vieläkö meidän veuvelilla on sukukalleudet tallella ja siihen osastonlääkäri sanoi, että tästä ei nyt varmuudella pysty sanomaan onko tyttö vai poika. Asiaa selvitellään uudelleen seuraavassa ultrassa. Sisätutkimus oli myös ok, kohdunsuu napakasti kiinni ja kiinteä ja kanavaa jäljellä 3cm. Onneksi saan jatkaa vauvauintia vielä. Eli periaatteessa kaikki kunnossa. Toisaalta hyvä, että tarkasti seuraavat, mutta rajansa kaikella; viime raskaudessa ehdin käymään kolme kertaa vuorokausikäyrällä ja tällä vauhdilla ehtii enemmänkin.



Nyt on kiiruhdettava ruoanlaittopuuhiin, että on sitten ruoka valmiina kun mies kotiutuu ja taitaa partsilta kuulua rattaistakin ähinää joten ensin sinne.



Vaahtis 27+1

Mies sai tämän päivän vapaaksi, onneksi, kun aloin olla ihan poikki tästä flunssasta. Eli nyt jaksaa kirjoitellakin.



Onnittelut MAREEBA sinulle, vautsi! Tunnustan salaa toivoneeni kummallakin kertaa kaksosia, että olisi saanut " suurperheen" laakista kasaan. Mutta hyvä näin.



TINKA: kiitos kun kerroit tarinasi.Rohkaisee kovasti tuo tieto, että ilman lapsivettäkin matka voi vielä jatkua. En ollut koskaan kuullut.

Ja sitten liikkeistä: täytyy vähän romuttaa Tuota sinun höpöhöpö-uskomustasi :) eli tunsin liikkeet ekan kerran rv 13 ja rv 14 yksityisen gynegologin tutkimuspöydällä tarkistin asian. Maha " hyllyi" vasemmalta puolelta ja kysyin onko se vauva. Hän katsoi minua ja naurahti että tottakai. Mutta uskon, että se on rakennekysymys myös,olen yli 180 cm pitkä ja tuolla viikolla 14 painoin nippa nappa 60 kg oksennettuani yli kaksi kk putkeen. Eli liikkeet TODELLA näkyivät ja tuntuivat ja ovat siitä lähtien olleet päivittäisiä. Istukkakin on vielä etuseinässä eli sekään ei ole tuntemuksia haitannut.



Eilen kun juttelin Haikaranpesän kätilön kanssa niin alkoi kummasti konkretisoitua edessä oleva synnytys. Onko muuten kenelläkään kokemusta isosisaruks mukaan ottamisesta perhehuoneeseen? Onko hyvä idea ottaa sinne vajaa 3-vuotiasta? Hän on aika rauhallinen tapaus ja tottunut olemaan mukana erilaisissa tilanteissa. Tarkoitan, ettei juoksentele päättömänä ympäriinsä, vaikka tietysti kovasti kaikkea touhuaakin.



äitimiia rv 21 +6

Moi kaikille, ja kiitos ihanista onnitteluista. Ihanaa kun jossain saa ääneen iloita, kun emme todellakaan ole esim sukulaisille vielä kertoneet mitään. Onneksi sentään muutamalle ystävälle, ja pakon edessä töissä ja parissa juhlassa... Muutama on kuitenkkin paljastanut sen jälkeen kun olen kertonut, että " raskaus tuli mieleen kun astuit huoneeseen" . En tiedä näkyykö se silmistä,asennosta vai vatsasta...Ei voi kauaa peitellä. Ainoa peittelymahdollisuus on se, että olen sen ikäinen, ettei kaikki osaa epäillä...



Äitimiia, kysyit lasten mukaanottamista synnytykseen. Toivottavasti joku vastaaj olla on kokemusta. Mun mieheni haluaisi että isommat lapset tulisivat mukaan (ehkä), tosin nyt kun on tuplaraskaus voi synnytyskin olla erikoinen. Joka tapauksessa 9 ja 12 v pojat otan johonkin ultraan mukaan (todennäköisesti yksityiselle) ihan vain kurkkimaan pikkusisaruksia...



Hyvää viikonlopun odotusta:-)



Mareeba 13+2 (x2)

Onnea Mareeballe kaksosodotuksesta, onpas jännää:)

Ja onpas Tinkalla kova odotuskokemus takana.

Itse tässä hienosti voitonpuolella.



niisku 36+1

Heti ensimmäiseksi täytyy todeta, että mulla on tosiaan viikot sekaisin... Keksin viime yönä että pitää tarkistaa Bonitan ' lukemat' ja vähentää noin viikko - ja Bonitalla taitaa olla nyt 28 täynnä eikä mulla! Eli ne mun painoarviot ynnä muut on myös viikkoa edellä kai. Kiva oli kuulla että Vaahtiksen masuheppu on jo yli kiloinen, niin sitten varmaan meilläkin. :) Oon kuullut että keskoloissa vietetään aina kilojuhlia, joten juhlitaan meilläkin tänä viikonloppuna 6-vuotissynttäreitten ohessa. :)



Ja vielä omaanapaa: supistustilanne on rauhoittunut *helpotuksen huokaus*. Menin eilen tosi aikaisin nukkumaan, samaan aikaan poikien kanssa. Väsyttää silti ihan hirveästi, ja oon saamaton kuin mikäkin. Nyt pitäisi olla tarmoa täynnä; siivota, leipoa ja muutenkin valmistella viikonlopun juhlallisuuksia, mutta kun ei laiskamato saa muuta kuin lötköillyksi!



En tiiä isosisarusten ottamisesta synnytykseen yhtään mitään. Esikoisen kanssa me ilmoittauduttiin Haikaranpesään, muttei sitten loppujenlopuksi päästy, kun tuli ennenaikainen synnytys. Sen jälkeen on ollut ihan perus-systeemit Jorvissa, enkä oo ees ottanut perhehuonetta, kun ei ukko ehtis kuitenkaan olla siellä. Mun serkkuni asuu Hollannissa, ja siellä on pääsääntönä kotisynnytys. Oon miettinyt monesti, miten ne junailee kaiken, kun isotsisarukset on koko ajan mukana (nyt neljä lasta niilläkin). Mä oon ainakin niin kärsivä, että en haluais lasten näkevän sitä. Heti on sitten synnytyksen jälkeen haettu veikat katsomaan vauvaa. Toisen pojan syntyessä jouduttiin odottamaan osastolle pääsyä, ja silloin isoveli pääsi synnytyshuoneeseenkin. Mutta äiti oli siinä vaiheessa jo täysin pirteä ja elämänsä voimissa!



Nyt täytyy ryhdistäytyä ja ruveta ees pyykkivuoren kimppuun. Ja keittiö on kuin pommin jäljiltä...



Tsemppiä kaikille, etenkin Niiskulle ja Belindalle loppusuoran päiviin!



terveisin Jymy rv jotain 26+6, kai.

Toivottavasti Bonita on kuitenkin sittemminkin jotain syönyt. :)



Lämpimät onnittelut Mareeballe huisista uutisesta! Muistathan levätä riittävästi ja kuunnella omaa kehoasi nyt oikein tuplatarkkuudella. :)



Tinkalla oli hurja kertomus, jossa onneksi oli ihana, onnellinen loppu! :´) Kuinkahan meikäläisen peruspessimistin olisikaan vastaavassa tilanteessa käynyt, huoh.



Tuskin se mun neuvolan myöhäisyys äitiysavustukseen vaikuttaa, oonhan sentään käynyt lääkärillä yksityisellä rv 8 ja sairaalan äitipolilla kahdesti ennen ekaa neuvolaa. Eiköhän nekin lasketa " hoitoon hakeutumiseksi" . :)



Pahoinvointi jatkuu yhä, mutta onneksi ensi viikko on vuosilomaaaaaah! Sitten töihin mennessä onkin jo 15+4 ja aika suurella todennäköisyydellä olo alkaa pian helpottaa. Jooko, joohan? Ainakin edelliskerroilla viikon 16 jälkeen olin kuin uusi ihminen.



hankalin 14+1, tasan puoli vuotta laskettuun aikaan

Juulia-



Olen ihan samanlaisessa tilanteessa np ultrassa tulos 2.2. Minä asun Englannissa, jossa ikäni ja tuon tuloksen kanssa minut laskettiin riskiryhmään ja annettiin mahdollisuus istukka näytteeseen. Konsultti piti pitkän istunnon meidän kanssa antaen tietoa tuutin täydeltä. Ihan meni pää pyörälle.



Sitten kuitenkin kun minulle annettii vertailu tulokseksi " mahdollisuus mallin" tulos ilman np ultraa, siis vain ikäni perusteella, joka oli melkein kolme kertaa pahempi kuin tulos tuon ultran kanssa muuttui minun mielipide.



Tuohan itseasiassa onkin ihan hyvä tulos! Päätimme kumpanini kanssa ettei lisäkokeita tehdä. Varsinkin kun lisätietoja kaivelimemme ja kyselimme tutuilta lääkäreiltä saimme selville ettei tuo np tulos niin luotettava ole. Se kun perustuu vain todennäköisyys malliin.



Kiva oli myös kuulla että naikkarilla riskirajana on 3.0.



Ei sitten muuta kuin onnittelut kaikille muille ultrassa käyneille! Ja jakseluja väsymyksen kanssa taisteveleville.



Ninnukka (13+5)

tuli meille tänään, eli veriseulan tulos joka pudotti lääkärin mukaan riskisuhteen 1:140-stä (np-ultra + ikä) alaspäin aina 1:560-een saakka.



Peruin sitten punktion, kun se tuntui jo etukäteen niin suurelta huolelta ja nyt riskikerroin on jo varsin matala.



Tilastotodennäköisyyksiähän ne laskelmat tietty ovat, mutta olen jo paljon rauhallisemmin mielin.



Toivotan kaikille tyyntä ja iloista odotusmieltä, ja karheita kengänpohjia :)

ovat nyt 13+2

Pikku tarkennus vielä edelliseen viestiini eli ajattelin nimenomaan ottaa esikoisen mukaan synnytyksen JÄLKEEN perhehuoneeseen meidän kanssa. Tosin jos synnytys olisi samanlainen kuin viimeeksi voisi siinä ihan hyvin mukana ollakin. Lisäksi olen sellainen, että mitä kovempi kipu niin sitä hiljaisemmaksi menen. (Jännittävissä tilanteissa vaikutan sen takia muiden mielestä viilipytyltä vaikka olisin just sinkoamassa ikkunasta ulos... :)



Mutta kun ei ole takeita mitä siinä synnytyksessä tapahtuu niin en taida uskaltaa noin pientä sinne ottaa. mutta olisi kiva jos hän tosiaan pääsisi mukaan mahdollisimman pian tositoimien jälkeen. Mietin vaan just sitä että tuleeko aika pitkäksi ja miten hän reagoi yms. eli myös riittääkö voimat vielä esikoisen " ohjelmatoimistoksi" . (No, isälle se homma menisikin...)



t äitimiia rv21+6

heips!

Mareeballe TUPLAonnittelut! Aikast hurjaa saada kaks nyyttiä kerralla!



Meitsille on yrittänyt joku pöpönpoikanen pukata keskiviikosta asti. Nenä on tukkoinen, aivastelen, päätä vähän särkee, jär-je-TÖN väsymys päällä. Mies valittelee samoja oireita, joten joku virus se lie.



Olen edelleen kauhuissani vaakalukemista. Voi itkujen itku. Eihän tässä muuten mitään, mutta olen tosi huolissani siitä, miten pärjään parin kuukauden kuluttua, kun nytkin olen jo varsinainen önkkötönkkö, hengästyn, jalat väsyy ja kramppaa ja särkee öisin, yläselkään pukkaa ryhdinmuutoksen takia rankalukkoa. Yhyyyyyy... Pakko ruveta kyyläämään tarkemmin, mitä syö, muuten meitsi tarvii jonkun sähköisen kuljetusvälineen niin kuin ne uusiseelantilaiset muijat siinä 4D-dokkarissa.



Yritän vääntäytyä kävelylenkille, JOTAIN on tehtävä...

t. Bonita 27+6

...ja olla kehuskelematta hyvällä ololla. Töitä on vielä ihan liikaa, kotona itkettää ja ärsyttää kun lattiat ovat niin tahmaiset että sukat juuttuvat kiinni. Koirankuola on varmasti tapettiliisteriä tarttuvampaa! Vaikka kuinka yrittää tehdä kunnon siivouksen kerran viikossa, kaikki karkaa käsistä - pyykkivuoret, koirien kynsien leikkaukset, vauvan vaatteiden pesu ja silitys. Tulee välillä niin riittämätön olo että miettii osaako sitä kovin kummoinen äiti pienelle olla!



Nyt on kuitenkin siivous tehty ja olo hiukan helpottaa. Siis henkinen. Nyt on muutama päivän ajan ollut sukkapuikkotuntemuksia. Jokin tuikkii alakautta niin että vedet tihkuvat silmistä. Kaikki vauvan liikkeet ovat siirtyneet alavatsalta jalkojen väliin ja pienet jalat näyttävät porautuvan vatsanahasta läpi. Ja tuntuu, että tytteli liikkuu ihan taukoamatta! Oih ja voih. Voisi tietty yrittää muutaman päivän vain olla ja loikoilla. Tänään oli kuitenkin niin ihana ilma, että raahustin kolme varttia metsässä koirien kanssa. Vauhti ei tosiaankaan ollut kova mutta raitis ilma teki hyvää. Nyt raahustan vielä parinkymmenen minuutin kävelylle vaikka olo ei ole kovin auvoinen - tiedän, että viiden vuoden takainen selkäleikkaus muistuttelee itsestään heti jos jätän kävelyn pois päiväohjelmasta. Siitä olen ollut ihmeissäni että olen selvinnyt kahdeksan kuukautta ilman minkäänlaista selkäkipua, se on ollut kuitenkin osa elämääni lähes aina. (KOPKOPKOP).



Noin. Valitukset on nyt sanottu ääneen ja mies selvisi helpommalla. Olette kyllä korvaamattomia, te kuuskymppiset!



Onnea Mareeballe myös minulta, voin kuvitella tunteen kun kaksi nyrkkeilijää näkyy yhtä aikaa monitorissa. :)



Tänään täyttyi on uudet lukemat, 36+0!

Huomenna nukun pitkään, ihana viikonloppu!



belinda_x

Viikkoon en ole ehtinyt koneella edes käväistä ja tuntuu, että täällä aivan huiseja tapahtumia viikonaikana tullut ilmi,ketjua lueskellessa on välillä selkäpiitä myöten menneet kylmät väreet ja välillä silmiin nousseet liikutuksen kyyneleet!!



Ensiksikin Mareeballe onnea tuplista! Tuntuu niin hiumalta ja välillä pelottavalta jo tämä yhdenkin odotus,saati sitten kahden.



Oli myös hienoa lukea Tinkan odotuksesta " selviytymistarinaa" ,ja todeta että kyllä lähes mahdottomistakin olosuhteista voi seurata suuri onnistuminen ja onni:-)!!!



Tuo Bonita painon kanssa tuskailu kuulostaa tutulta,minulla menossa vasta rv 18+4 ja jo nyt tuntuu, että vaakan lukemat karkaavat käsistä, minä en enää tiedä mitä uskallan syödä,kun tuntuu ettei " kevyestä" täyty ja syötävä on vähintään 3h välein,jos aikoo välttyä phv:ltä. Tiistaina menen neuvolaan ja vaa' an ajatteleminen saa jo nyt vapisemaan. Ja vatsa tuntuu " työntyvän" ulos aivan käsittämätöntä vauhtia, ei ollut voinut kuvitella miten nopeasti vatsa voi kasvaa ja tulla näkyviin, ja mieskin jo tuossa vitsailee, että pitääkön ovia alkaa leventää ennen kesää, että rouva mahtuu kulkemaan;-((..

Torstaina olisi sitten " rakenneultra" , mitähän kaikkea siitä selviää?joko määrittelevät " lopullisen LA:n" ?ja mitä muuta?

Tuo lasketun ajan määritys ollut hiukan hakusessa,kun istukkatutk.tehnyt lääkäri totesi sikiön koon raskausviikkoja isommaksi,mutta kun menossa IVF raskaus,eivät hevin muuta LA:ta ja neuvolassa arpoivat, että minkähän mukaan viikkoja pitäisi nyt laskea...Mutta toisaalta kaipa se lapsi syntyy sitten kun on " valmis" riippumatta siitä mikä päivä papereihin on merkitty:-)))



Tuolla aiemmin oli myös puhetta sokerirasitus kokeesta. Minullekin sanoivat että se tehdään.Miten se nyt konkreettisesti tapahtuukaan?



Hyviää viikonlopun jatkoa kaikille,täytyy lähteä maha-asukkia kylvettämään saunanlauteille:-)



t.Tuah

Tuo onkin jännä juttu tuo selkäkipu. Mullakin sitä on ollut " aina" , joten pelkäsin, kuinka mahdan selvitä esikoisen odotuksesta. Mutta yllättäen selkä ei ollut kertaakaan hetkeäkään kipeä koko raskausaikana! :)



Tuah, se sokerirasitus menee jokseenkin siten, että menet aamulla 12 tunnin paaston jälkeen labraan ja sulta otetaan verikoe. Sitten saat nopsaan juotavaksesi pullollisen sokerilientä (vähän kokiksen tapaista) minkä jälkeen odotellaan tunti ja otetaan uusi verikoe. Sit vielä tunti odottelua ja kolmas verikoe. Tai tällee se ainakin meni vielä vuonna 2004. :) Kannattaa varata joku pieni eväs mukaan ja syödä se viimeisen verikokeen jälkeen, jos on pitkä kotimatka. Ikävintä tuossa testissä on se kahden tunnin istuskelu jossain kuppaisessa labran odotushuoneessa kaikkien keuhkotautipotilaiden seassa...



Heh, meille tuli tänään " uusi" auto. Viime vuosituhannelta sekin on, mut uudempi silti kuin meidän vanhat romukasat. Ja farmari - ei tartte enää vaununpyöriä irrotella. :) Enpä olis uskonu että tämäkin päivä joskus (tällee yhden palkalla eläessä) koittaa. Nyt pitäis hankkiutua ainakin yhdestä romusta eroon pikimmiten, keväämmällä vaan vois olla tuottoisampi aika tuommoisia kärryjä myydä.



Komiat on kelit, kelpaa tässä lomaviikkoa aloitella. Eilen ja tänään olen jopa jaksanut vähän aikaa ulkoilla, jospa se etominen tästä alkaisi hiljalleen hellittää.



hankalin 14+3