**MAALISkuiset ' 05 Pääsiäiseen!!**

Rukalla oli hieman erilainen talvi kuin meillä. Kävin hiihtämässä moneen otteeseen, kun noita lastenhoitajiakin oli tarjolla (mies ei siis ollu reissussa matkassa) ja nautin suunnattomasti. Olin ladulla nimittäin itsekseni ja hiihtelin aina n. 16 kilsan lenkin. Sai siinä olla rauhassa omien ajatustensa kanssa.



Ja muutenkin oli rentouttavaa yhdessäoloa. Lapsetkin tykkäsi. Menin heidän kanssaan lastenmaahan pulkkailemaan ja nautimme kauniista säästä ja liukkaasta mäestä!



Kotona. Huomista työpäivää jo valmisteltu. Loma on siis ohi. Nyt menen pesemään ammeet, jotta lapset saan pestyä-ovat miesten kesken ulkona riehumassa.



Kiitos teille noista koira-lapset-ajatuksista.



Pippandii

Tulin kertomaan, että prinsessamme sai eilen nimekseen Katariina Ada Maria. Tuo Katariina on ollut meillä aina jemmassa tyttöä varten. Ada Maria oli minun rakas mummoni. Ristiäiset menivät hienosti, ylpeä isoveli sai kuivata pään ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Oli ihana juhla. Kaikki onnistui hyvin. Ollaan tosi tyytyväisiä tähän pitopalveluun, jota on käytetty aiemminkin. Mentiin siis itse täysin valmiiseen juhlaan. Huomenna pitänee mennä maksamaan esim. kukat, jotka tuttu kukkakauppias teki ja vei juhlapaikalle. Nähtiin siellä ekan kerran ne. Mahtavaa palvelua.



Nyt menen haukkaamaan iltapalaa, vatsa kurnii, kun kyläilyn vuoksi jäi iltaruoka syömättä. Sitten lueskelemaan tai telkkua katsomaan. Lapset uinuu jo.



YÖTÄ!



T: Tuula, Aleksanteri ja Katariina

Miuqulle ja koko perhellee paljon paranemissäteitä! Voin vain kuvitella huolesi..Onneksi olette jo paranemaan päin!! Ihme juttu, kun pieni lapsonenkin voi sairastua noin kovin.



Pippandiille vastaisin myös. Pystyn näkemään tilanteen teidän kummankin osapuolen kannalta. Jos koira on vaaraksi muille, vaikka vain oletetusti, pitää asiaa puuttua ennenkuin jotain todella kerkeää tapahtumaan.Sitten on liian myöhästä jossitella, jos koira on jo purrut lasta. Mielummin nihkeät välit, kun oikeasti käy jotain. Kertomasi koira käyttäytyy arvaamattomasti. Voisiko koiralle tehä koiratarhaa, jossa koira olisi silloin kun lapset on mummilassa? Lapsille painottaisitte, ettei koiran lähelle saa mennä..



Sitten omistajan kannalta. Sitä haluaa aina uskoa hyvää omasta koirastaan " eihän meidän koira nyt" -asenne on ollut itselläkin. Meidän pitää koirastamme luopua juuri tuon puremmisen takia. On nähty merkkejä, että koiramme puree/näykkii vieraita ihmisiä. Sillä on aina ollut kammo vieraita kohtaan ja nyt meinaa käydä päälle. Tutuille ihmisille on itse lempeys, sekä meidän lapsille. En pelkää hetkeäkään, kun lapset nujuaa tämän ko. koiran kanssa. Silti lenkillä kävisi joka vastaantulijan kimppuun. Toisaalta olen hyvilläni, että koiran henki säilyy. Mutta kerkesin jo itkeä lopettamisen takia, nyt ne itkut on itkettävä vielä toistekin tulevaisuudessa. Emmehän tiedä miten koira kotiutuu isälleni, vaikka tuttu paikka onkin. Entä miten tämä nuorempi koira sopeutuu ilman veikkaa..Suuria pohdintoja. Silti tämä koira on niiiiiiiiiiiiiin rakas, hulluudestaan huolimatta. Sitä kiintymystä on vaikea selittää, saatikka toisen ymmärtää. Koira on kuitenkin eläin, eikä siitä pääse mihinkään, vastuu on aina omistajalla. Joskus se vaatii uhrautumisia, se on vain eläin.



Nyt tuli niin pitkää tekstiä, että palaan myöhemmin. Pitää pessä monta koneellista pyykkiä, pakata tavarat..sitten päivällä lähtään isälleni viemään koirat, sitten mummolle lapset ja nokka kohti helsinkiä. Apua, mitä minä laitan päälle-paniikki alkaa nousta =)



Huomenna 30v- Tuulia...yäks!! ;)



(Te yli komekymppiset, millaset kriisit teillä oli, vai oliko ollenkaa??? Miulla suurin itku tässä tuli, kun maha/rintojen nahka on sellasta ryppyä..tällänenkö olen nyt kolmekymppisenä, ruttuinen akka =)

Ja terkkuja talvilomalta! Ehdimme jo käydä Saanan kanssa aamulla neuvolassa, kaikki oli kunnossa, kasvettu oli hyvin ja painoakin oli tullut sopivasti ;-) Neiti sai kehuja puheestaan ja palapelinkokoamistaidostaan... Ja äiti oli taas ylpeä. Saana kyllä veti niin sanotusti porot nokkaan, kun piti mitata pituutta makuullaan... Jostain syystä Saana inhoaa syvästi sitä, että hänet laitetaan makaamaan esim. vaipanvaihdossa (siksi vaihdankin seisaaltaan), ja nyt oli sitten ihan hirveä paikka, kun neuvolassa joutui makuulleen. Inhoa herätti myös päänympäryksen mittaus... Mutta muuten neitonen oli oikein mallikelpoisesti ja jutteli kovasti tädin kanssa.



Imuroituakin sain ja pölyt pyyhittyä. Kohta haen pääsiäiskoristeet ja laitamme ne lasten kanssa sitten paikoilleen. Muuten ei olekaan ihmeempää ohjelmaa. Vähän mietin, josko tässä pesisi pääsiäisen aikaan ikkunat (1 huone / päivä), mutta on vielä harkinnassa, että jaksaako...



Pippandiille piti koira-asioista sanoa: Meillähän tuo hurtta on myös sellainen, että on varautunut vieraita kohtaan ja lapsia vähän pelkää. Niinpä minä yleensä teen niin, että jos on vieraampia vieraita lyhyen aikaa, pistän koiran toiseen huoneeseen - niin koira ei stressaa enkä minäkään joudu sitä pitämään silmällä koko aikaa. Jos sitten on vieraita pitempään, laitamme koiralle kuonokopan ja se saa olla ihan muiden kanssa normaalisti. Ei ole kyllä mitään tehnyt, mutta osoittanut oireita siihen suuntaan, että jotain voisi tapahtua. Siksi olemme olleet varovaisia ja ennakoineet. Nyt kun on kuonokopan kanssa (on tottunut siihen, ei stressaa siitä yhtään), minäkin voin olla rennosti, ja koira näkee sen ja on myös rennosti vieraiden kanssa. Meillä tuo on toiminut hyvin.



Siis teidän tilanteeseen: Kannattaa jutella (varmaan tietysti miehesi ehkä kannattaa aloittaa) tilanteesta ja sanoa, että huolestuttaa. Tietysti tilanteessa voi riittää, että koira ja lapset ovat erityisseurannassa, mutta pitemmän päälle se voi olla rasittavaa. Mutta jos tuntuu, että se ei riitä, voi aina ehdottaa sitä, että koiria ja lapsia pidettäisiin pääsääntöisesti erillään (ainakin silloin, kun ei ehditä kunnolla tarkkailla tilannetta koko aikaa). Ja tietysti lapsille kannattaa sanoa, että eivät lääpi koiraa jne., mutta lapsiin ei voi kuitenkaan luottaa, eikä eläimiinkään. Eläimet ovat kuitenkin aina eläimiä, ja se kilteinkin voi joskus esim. tuntea kipua ja hermostua siitä sitten viattomalle sivulliselle.



Mutta ovathan ne eläimet rakkaita omistajilleen, siksi kai meilläkin on tuon koiran kanssa ruvettu erityisjärjestelyihin vieraiden kanssa. Meilläkin siis koira on tuttujen ja omien lasten kanssa itse lempeys, mutta vieraita kohtaan varautunut. Koettakaa siis, jos pääsisitte johonkin sopuratkaisuun.



Mitähän minun vielä piti kirjoittaa... Ai niin, kolmenkympin kriisistä. Mulla taisi olla pahin kriisi 29-vuotiaana, kun ajattelin, että kohta se 30 on täynnä enkä ole saavuttanut mitään... Sitten ensimmäinen vanhenemiskriisi oli joskus n. 34-vuotiaana, kun tajusin, että kohta ollaan lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä... Silloin rupesi kyllä tarkkailemaan naamanympärystä jne. Nyt (kun 40 on parin vuoden päästä täynnä...) on jotenkin seesteisempää, vaikka kyllähän se jotenkin raskasta on, että ryppyjä tulee lisää, painoa ei saa putoamaan niin helposti kuin ennen, näyttää muutenkin jotenkin veltostuneelta jne. Mutta jotenkin sitä ei enää stressaa niin paljon kuin siinä vähän reilu kolmekymppisenä. Mutta lohdutuksen sana: se menee kyllä ohitse.



Jahas. Muksut ovat syöneet tämän kirjoittelun aikana, nyt kuulostaa siltä, että alkaa mennä leikkimiseksi. Pitää siis mennä katsomaan...



Hauskaa pääsiäistä kaikille!



Terhi

...meidän Saanan uusin väläys... Neiti sanoi mulle eilen vakavana: " äiti, mulla on sulle salaisuus" . Kumartui sitten minun korvaani kohti ja kuiskasi: " salaisuus" ...



Vähän pisti hymyilyttämään...



Terhitaas

Meillä on Juusolla taas korvatulehdus!!!Tai siis varmaa diagnoosia ei vielä ole kun lääkäri vasta iltapäivällä mut merkit viittaa siihen.Jos nuo korvat nyt on sitten tässä välillä terveet olleetkaan.Viimenen kuuri loppui viime sunnuntaina.



Ja toinen harmituksen aihe on tuo lumen pyryttäminen.Onneksi on lämpöasteita niin sulaa onneksi heti pois vaikka tuuli on täällä ihan törkeen kova ja kylmä.Eipä vaan miehen auta silti kuin lähtä talon purkuun vaikka säälittää laittaa toinen tollaseen ilmaan.Sairaaksi tulee..



Tel:n Saanan salaisuus-juttu pisti täälläkin suun leveään hymyyn!Mainioita nämä lapset.



Tuulialle en osaa kolmekympin kriisistä kertoo mitään.Minä kun täytän ensi viikolla 26,et lähellä se rupee mullakin jo oleen toi 30.



Nyt vaan hauskaa pääsiäistä kaikille!Luultavasti palailen illalla vielä kertomaan lääkäriterkut.Mun viime aikaiset viestit tänne ovat olleet aikas negatiivispainoitteisia...toivottavasti ketään ei ota jo kupolista...



Suohomppeli81 ja Juuso

Ja oikea korva tulehtenut.Eli kuuria pukkas taas.Lääkäri meinasi jo et luultavasti putkitukseen käy tiemme jossain vaiheessa.



Jep,vaan nyt pakkamaan poitsulle vaatetta mukaan,isovanhemmt halusivat pojan yökylään.



Suohomppeli81 ja Juuso

Heissan vaan ja laiten vähän tällasta lapsijuttua viestini oheen.



Ja Suohomppelille ja Juusolle toivon kovasti jaksua! Täällä menossa ihan samat meiningit. Tosin nyt näyttäisi jo vähän paremmalta, että toivotaan jotta lääke tällä kertaa puree eikä tarvitse taas mennä lekurille. Sit se olisi jo kolmas kerta kuukauden sisällä, joka vissiin meilläkin tarkoittais sitä, että putkitukseen tulee passitus. Njääähhh...



Ja sitten sitä ajattelemista ja naurun tirskahduksia:





Kaikille, joilla on lapsia elämässään, olivatpa ne sitten omia lapsia,

lapsenlapsia, veljentyttäriä, veljenpoikia, oppilaita, hoitolapsia tai

vaikkapa naapurin kakaroita.



Aina kun lapsesi riistäytyvät hallinnasta, voit lohduttautua ajatuksella,

että edes Jumalan kaikkivoipaisuus ei yltänyt hänen omiin lapsiinsa asti.



Luotuaan maan ja taivaan Jumala loi Aatamin ja Eevan. Ensimmäinen asia,

jonka hän sanoi oli:

" Älä!"

" Älä mitä?" vastasi Aatami.

" Älä syö kiellettyä hedelmää" , Jumala sanoi.

" Kiellettyä hedelmää? Onko meillä kiellettyjä hedelmiä? Hei Eeva! Meillä on kiellettyjä hedelmiä!"

" Eikä!"

" Kyllä vain!"

" Älkää syökö niitä hedelmiä!" sanoi Jumala.

" Miksei?"

" Koska olen Isänne ja minä sanon niin!" Jumala vastasi, miettien miksei hän lopettanut luomistyötä luotuaan elefantit.



Muutama minuutti myöhemmin Jumala näki lapsensa syömässä omenavälipalaa ja ärsyyntyi.

" Enkö minä kieltänyt teitä syömästä niitä hedelmiä?" Jumala kysyi.

" Joo-o" , vastasi Aatami.

" No miksi sitten söitte niitä?" sanoi Isä.

" En minä vaan tiedä" , sanoi Eeva.

" Hän sen aloitti!" Aatami sanoi.

" Enpäs!"

" Juupas!"

" Enpäs!!"

Silloin Jumala sai tarpeekseen ja päätti rankaista Aatamia ja Eevaa

antamalla heille omia lapsia. Näin kaava sai alkunsa eikä se ole koskaan muuttunut.



Mutta tarinassa on lohduttava opetus!! Jos sinä olet sinnikkäästi ja

rakastavasti yrittänyt jakaa viisauttasi lapsille, eivätkä he ole ottaneet sitä vastaan, älä ole ankara itsellesi. Jos Jumalalla oli vaikeuksia lastenkasvatuksessa, mikä saa sinut luulemaan, että se olisi helppo nakki sinulle?



AJATTELEMISEN AIHETTA



1. Sinä vietät kaksi ensimmäistä vuotta heidän elämästään opettaen heitä kävelemään ja puhumaan. Sitten vietät seuraavat kuusitoista vuotta käskien heitä istumaan alas ja pitämään suunsa kiinni.



2. Lastenlapset ovat Jumalan antama palkinto siitä, ettet tappanut omia lapsiasi.



3. Teini-ikäisten äidit tietävät, miksi jotkut eläimet syövät

jälkikasvunsa.



4. Lapset harvoin lainaavat sanojasi väärin. Itse asiassa, he toistavat usein sanasta sanaan sen mitä sinun ei olisi pitänyt sanoa.



5. Lastenjuhlien järjestämisen perimmäinen syy on muistuttaa itsellesi, että on olemassa lapsia jotka ovat vielä kamalampia kuin omasi.



6. Teemme kodeistamme lapsiturvalliset, mutta silti he onnistuvat pääsemään sisälle.



PÄIVÄN NEUVO:

Ole kiltti lapsillesi. He valitsevat vanhainkotisi jonain päivänä.

Täällä on rauhallista. Esikoinen on ulkona kaverin kanssa, Saanan pistin juuri päikkäreille (tosin ei varmaan vielä nuku). Mies on vuorokauden mittaisella Tallinnan-risteilyllä. Minulla on siis hetki omaa aikaa. Tosin sen keskeyttää säännöllisin väliajoin esikoinen, joka käy kyselemässä kaikenlaisia asioita ulkoilun lomassa...



Lehtoville kiitokset hauskutuksista. Ihan hyviä muistutuksia ;-) Ja niin totta...



Ajattelin seuraavaksi surffailla vähän viikonloppulomakohteita. Tarkoitus on nimittäin lähteä miehen kanssa kaksin heinäkuussa (hääpäivän kunniaksi) viettämään pitkää viikonloppua jonnekin Euroopan kaupunkikohteeseen. Mietinnässä ovat Barcelona, Lissabon, Rooma... Muutkin käyvät, jos vain saisin ideoita... Osaisiko joku sanoa, missä olisi suurin piirtein siedettävä lämpötila keskellä kesää? Ei siis ihan sikakuuma? Ja tosiaan joku muu kuin rantalomakohde... Otan vinkkejä kiitollisena vastaan ;-)



Meidän muuttokuviot näyttävät taas vähän todennäköisemmiltä kuin viime viikolla... Mutta " löysässä hirressä" roikutaan vielä pari viikkoa, ennen kuin tiedetään, saako mies sen hakemansa työn vaiko ei... Vähän sinänsä kypsää, kun ei sitten viitsi hirveästi suunnitella mitään kodinsisustustoimenpiteitä tms., kun ei tiedä, mitä kotia sisustaa... En ole edes viitsinyt siivota lasten talvihaalareita pois kaapeista, kun en tiedä, laitanko suoraan muuttolaatikkoon vai jonnekin muualle. No, ehkäpä minä tämän pari viikkoa vielä jaksan odotella...



Tämän päivän ohjelmassa ei ole ihmeempää, ihan oleilua vain, ja vähän tarvitsisi katsella yhtä opiskelujen harjoitustyötä (siis aloitella sitä pikku hiljaa). Huomenna menemme lasten kanssa aamulla vähän kaupoille, iltapäivällä haemme miehen satamasta kotiin. Sunnuntaina tai maanantaina kyläillään yksillä kavereilla. Muuta suunnitelmia ei sitten olekaan.



Semmottista tänne. Paranemisia sairastupiin! Nauttikaahan kaikki pääsiäisestä!



Terhi & sängyssä höpöttävä Saana

Täällä on rauha maassa, mies lähti maalistytön kanssa mökille ja minä jäin kotiin, koska mulla on pyhät töitä. Täällä siis tiedossa aikaisia nukkumaanmenoja ja pientä siivoilua ja pyykkäilyä iltaisin. Tänään innostuttiin käymään työkaverin kanssa leffassa päivän päätteeksi. Kovin oli hiljaista kaupungissakin.



Maalistyttö pääsee neuvolaan vasta huhtikuun lopussa, meillä on vain kaksi terkkaria, ja heistäkin toinen osa-aikaeläkkeellä, joten ajat ovat kortilla. Kotipuntari näyttää noin viittätoista kiloa ja mittanauha reilua yhdeksääkymmentä senttiä.



Pakko tästä on lähteä ottamaan juotavaa, popparia tuli syötyä aivan liikaa, ja se kyllä näkyy huomenna silmäpusseissa. Mistä tulikin mieleen, että en ole kolmenkympin kriisistä kuullutkaan, ainoastaan viidenkympin sellaisesta. Jossain vaiheessa vain huomasin kasvoista, että ne kevyet kosteustuottet eivät enää riitäkään, vaan oli siirryttävä " aikuisen naisen" tuotteisiin, ettei iho kiristä koko ajan.



---> Korvapuustit

Täällä lähes yksinäni juttelen ;-) No, haitanneeko tuo...



Tauti on rantautunut meillekin. Saanalla on nimittäin kuumetta ja hirveä köhä. Kuumetta on kuitenkin vain vähän, ja neiti on pirtsakka, mutta kauppareissu taitaa jäädä väliin. Blääh, olisin kaivannut vähän kodin seinien ulkopuolista elämää... Onneksi mies tulee iltapäivällä kotiin, niin saa aikuista seuraa...



Korvapuustit huomasi tuosta kolmekymppisyydestä hyvän pointin, eli ensimmäisenä vanhenemisen varmaan huomaa siitä, että pitää vaihtaa kasvovoiteet sellaisiin, jotka " häivyttävät ensimmäiset ilmerypyt" ... Tuhdimpaa tavaraa on siis jo tuolla kaapissa...



Hyvin on mennyt tämä miehen reissaus taas lastenhoidon kannalta, ts. ei ole ollut mitään ongelmia, päinvastoin, lapset ovat olleet tosi ihania. Mutta täytyy sanoa, että ei tätä kyllä mielellään jatkuvasti tekisi, aika yksinäistä olisi olla koko ajan vain lasten kanssa. Nostan siis hattua korkealle kaikille yksinhuoltajille, todella arvokasta ja raskasta hommaa!



Sellaisiin päätän raporttini tänä aurinkoisena päivänä... Kirjoitelkaa nyt joku muukin... ;-)



Terhi & kuumeinen Saana & toistaiseksi terve Nuutti

Aamuyöllä tuli keskimmäinen lapsi kipeäksi. Meni vähäisetkin suunnitelmat uusiksi. Esikoinen lähti mummin kanssa mökille ja maalisneiti on päikkäreillä.



Torstaista alkaen on täällä tuullut tosi rajusti. Olen juossut hakemassa kaikennäköistä tavaraa naapurien pihoilta. Pihapenkki lentelee, kesällä sadevesienkeruuseen käyttämäni tynnyri häippäs, roskiksen ympärillä ollut ritiläkehikko jossa postilaatikko oli kiinni lähti lentoon. Se olikin ainoa varsinainen vaaranaiheuttaja kun lens keskelle ajotietä, ja taas juoksin. Mies kiitteli kun sain to iltana ruveta väsäämään uutta postilaatikko telinettä. Tänään yritin tuulettaa vuodevaatteita, mutta oli turhan lennokasta puuhaa;). No kunhan ei katto lähde talosta.............



Kukas täällä puhui lapsen pelkäämisestä tai " pelkäämisestä" . Meidän neiti keksi nyt alkaa " pelätä" imuria. Siis ei oikeasti luullakseni pelkää, koska kuitenkin innokkaasti auttaa imuroinnissa. Ilmoittaa kun puhun imuroinnista " imuri pelottaa" Saa nähdä alkaako muutakin pelkäilee.



Nyt pääsiäispupua odottelee.............Hyvää Pääsiäistä kaikille!