*^* PikkuEnskat Viikonloppuun *^*

[color=CD1076]Tjaahas..Noinkohan saisi tämän päivän taas alkamaan..=)



Tuli eilen yöllä vähän valvottuakin muutama tunti asioita miettiessä..Lääkärit olivat eilen lopettaneet äiskän kaikki lääkkeet ja sammuttaneet valvontalaitteet. Nyt se saa enää sitä oiskohan glukoosiliuosta?, että ei nälkään kuole. Äiskän paineet on niin alhaiset, että ei kuulemma kannata jatkaa niitä nesteenpoistolääkkeitä tai sit muitakaan. En tiedä kauan se jaksaa sinnitellä kun sillä on keuhkotkin täynnä nestettä. Lääkäri ei ollut antanut toivoa, mutta saattaahan ihmekin vielä tapahtua? Mä en vaan ymmärrä kun lääkäri oli sanonut iskälle, että he tekevät kyllä kaikkensa niin miten jos se ei ole enää valvontalaitteessakaan niin ei kai sitä meinata elvyttääkään? Noh. Mä yritän nyt vaan ajatella positiivisesti ja keskittää energiani mamalle. Käydään Emiliinan kanssa sitä tänään katsomassa jos se vaikka sais siitä voimaa. Hullumpiakin asioita tapahtuu niinhän? =) Älkää turhaan kommentoiko tätä asiaa..mä toivon, että kohta voin kertoa parempia uutisia vielä! =)



PI-KI: meillä on 3 kissaa ja aika nätisti ovat kyllä olleet vauvan tulon jälkeen, mutta mä oon niitä muutenkin aina kouluttanut. =) Eivät yritä enää (tietty aluksi yrittivät joka paikkaan) mihinkään vauvan vaunuihin tms., mutta keskimmäinen (pahin mamman poika ollut aina) joskus yöllä tulee vauvan viereen ja laittaa tassun sen pään yläpuolelle ja katsoo mua tiukasti. Sit sanon, että ei vauvan päältä saa tulla ja se on nyreissään. =D Annan sen kissan sit nukkua hoitopöydällä, että saa säilytettyä vähän arvokkutta. Kun se luulee, että itse siitä määrää ja mama sen verran alistuu..=) Ihania otuksia ne on kyllä!



LEENIS: en kommentoi muuta noihin sun kipuihin ym., mutta ainakin ketorinia (mikä on mulla ihan ehdoton ja toimiva lääke) saa ottaa ohjeen mukaan..Tietty sitä miedointa, mutta silti. =) Toivottavasti hierojalla käynti auttais tai joku-onhan tollanen nyt infernaalista!



Ne miehet onkin sit asia erikseen. On meilläkin välillä..noh..vähän aina sellaista " pakottamista" , että saa miehen sit hoitaan babya. Vaikka kovin siitä tykää ym. niin sille kävis kyllä sellainenkin, että leikkis hetken sen kanssa aina kun itselle sopii eikä oo muuta tekemistä ja mä sit hoitaisin loput. Sit kun huomautan, että alkaa vähän ärsyttään kun kaikki hoidan täällä (vauva, kissat, siivoukset, ruoanlaiton, pyykit eli oikeasti kaiken!) niin sit se aina sinä päivänä yrittää olla tosi omatoiminen ja autella. Seuraavana päivänä on taas unohtunut. pläh. =D Mutta onhan niillä tosiaan ne hyvät hetkensä..=D



MAMMIKSEN tytteli on kyllä mainion näköinen! =)



Nyt ei muista enää muuta. Pitää mennä aloittelemaan perjantaisiivous ja sit meenkin tapaan Kesisitä ja Opea Stockalle..=)



Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille. Voikaa hyvin ja halatkaa kaikkia rakkaitanne! Piuh.



t. poppis ja Emiliina 5,5kk

[color=green]Olipas eilenkin tullut vielä juttua =D



PAJUSKA, meillä oli viime yö taas hulinaa¿ Menin nukkumaan puolen yön jälkeen, jolloin Arttu heräsikin sopivasti ekalle syötölle. Sitten laittelin tuttia taas sen seittemän kertaa, ja klo 5 syötiin uudestaan. Ja taas tuttia¿ Arttu heräsi 7:15, mutta otin sen vielä puoleks tunniks köllimään mun viereen. Tänään olisi tarkoitus siirtää poitsu omaan huoneeseen, joten saapa sitten nähdä, paheneenko vai paraneeko yöt¿

Ja joo, hih! Unohdin kokonaan sitterin, mikä siis on meiän Helmin lempipaikka! Eilenkin illalla, kun huhuilin eka sitä ulkoa (luulin sen olevan vielä siellä¿), niin löytyi eka Artun huoneesta matkasängystä (kokosin sen hetkeksi sinne). Heräsi, kun räpsäytin huoneeseen valot, ja lähti ihan ite pois sieltä sängystä. Mutta vain vaihtaakseen parempaan paikkaan ¿ sitteriin =D En mä enää raaski sitä pois ajaa, on se niin lutusen näkönen siinä kerällä¿ Ja olikos se BEJPI, kun käytti vesipulloa apuna kissan häätämiseen? Meillä se oli myös ensin apuna¿mutta sitten Pikku-Kissa hiffas, että ¿jipii, mikä ihana lelu tuo onkaan¿! :O Se kun ei pelkää vettä, eikä itseasiassa paljon mitään¿ (Meillä kaikki 3 eläintä esim. myös saunoo meiän kanssa :D) Helmi kun lähtee heti pois luvattomastakin paikasta, kun vähän sanot ¿shhhhh!!!¿, mutta ei tämä toinen. No, onneks eivät tosiaan kauheesti viihdy Artun lähellä, joten ei oo kauheeta varaa, että jotain sattuisi.

Ja pallofriikistä koirasta vielä sen verran, että samaa oon minäkin pohtinut ¿ tuleeko Artulla olemaan yhtään ehjää palloa¿? ;) Tai sellaset vinkulelut, jos jostain painat, mitkä sitten kuulostaa ihan koiran vinkulelulta, niin ne on kanssa Nellin mieleen :)

Tulehan tosiaan kertomaan nla-kuulumiset, ja että mitä sanoi yöhulinoista!



Ja BEJPILLE vielä lisäys, että me jouduttiin turvautumaan vaihtoehtoon B, eli suljettiin kissat yöksi kokonaan pois makkarista Artun syntymän jälkeen. Mies tosiaan väsäsi odotus-aikana 3 päivää hienoa kissasuojaa pinnikseen, mutta jotenkin se oli sitten helpompi laittaa vaan se ovi kiinni¿ Mutta oli se Helmille kova pala! Vieläkin välillä herään aamulla/aamuyöllä siihen, että se kuopsuttaa ovea ja miukuu :( Tänä aamuna sen klo 5 syötön jälkeen päästinkin sen sitten mun ja miehen väliin nukkumaan, kun tiesin, etten kuitenkaan saa enää unta, ja miehen klo soi kuudelta. Ja vaikka mä melko varma oonkin, ettei Helmi ikipäivänä menis pinnikseen silloin, kun Arttu on siellä, niin en silti uskalla riskiä ottaa¿ Mutta oli se ihana nukkua se tunti tänäkin aamuna Helmi kainalossa pitkästä aikaa :) Sittenhän se tietysti lähtee sängystä yleensä pois, kun joku nousee, eli Helmille se on yhtä kuin ruoka-aika :) Pikku-Kissa sitten taas on sellanen ¿erakko¿, että yöt nukkuu mitä omituisimmissa paikoissa, tai yleensä saunassa. Iltaisin se on kyllä kova kiehnääjä ja änkee väkisin syliin, mutta ei se niin enää tuonne makkariin meiän väliin edes halua :O



No joo, noista elukoistakin voisin höpöttää loputtomiin ;) On ne vaan ihania otuksia!



ELOVENA oli tullut reissusta! :) Ja voin kuvitella tuon tunteen, kun ihmisten katseet tuntuu niskassa¿ Vaikka aika usein se varmaan on niin, että ei se vauvan itku muita niin häiritsekään, kuin itseä :)



LEENIS, eka pakko sanoa vielä pipo-jutusta, että mä itse olen ollut koko ajan siinä luulossa, että pipoa juuri sen tuulen/vedon takia pitää pitää. Mutta tuo ¿tieto¿ siitä, että se korvatulehdus tulee jälkitautina, on näistä pinoista täällä, joten jos jollain on asiasta varmaa tietoa, niin kuulisin sen mielelläni :) Mutta th sanoi, ettei vaunuissa helteellä hattua tarvii välttämättä pitää, ainoastaan auringonsuojana. Eli en tiedä¿ Oma äiti niin vannottaa sitä hatun pitämistä just tuon tuulen takia, että mikä se nyt sitten on oikea tieto ja tapa..???

Hitsi, oot sitten polkassu ihan meiän ohi =D Pitäis nähdä jossain välissä, niin sitten jos vielä innostut samaisesta lenkistä, olis meillä katsos hyvä pysähtyä kaffe-tauolla, hih!

Särkylääkkeistä sen verran, että kyllä mullekin laitoksella siihen häntäluukipuun tarjottiin sekä panadolia, että buranaa. Ja buranahan on enempi tulehduskipulääke, niin varmaan auttaisi paremmin? Mutta lääkärihän en ole¿

Ja HEI!!! Meillähän oli Artun kanssa silloin ihan sama tilanne, eli syy miksi aloitin vellit niin aikaisin, oli se, että Arttu veti maitoa ihan mielettömiä määriä, ja kitisi sitten vatsakipua, kun oli niin täysi maha. Joten jos neuvolastakin vielä on neuvottu, että kannattaa velliä kokeilla, niin yhdyn kyllä tuohon! Koska onhan se paksumpaa, niin täyttää kerralla enempi kuin maito. Mutta aloita ihan pienistä määristä, ite laitoin ihan max 20ml ekan kerran. Etenkin, jos Roope ei syö korviketta, niin ettei sitten mene masu siitä vellistä sekaisin. Mutta jos kipuilut ja kitinät johtuu tosiaan ähkystä, niin kannattaa kokeilla! :)

Ja miehet miehet¿ Meillä mies onneksi osallistuu oikeinkin kiitettävästi Artun hoitoon. Mutta sen olen minäkin huomannut, että kai noilla isillä on kaikilla iskostettu päähän ajatus, että ¿äiti hoitaa¿. Siis tarkoitan esim. tilanteita, että mies voi vaan lähteä ovesta esim. huikkaamalla ¿menen autotalliin¿, mutta jotenkin mulle äitinä tuo paikalta poistuminen on paljon suuremman työn takana. Eli täytyy ohjeistaa mies, että esim. mitä ruokaa Artulle ja moneltako. Välillä se sitten kiukuttelee, että ¿ei kaikkea tarvii neuvoa, osaan mä itekin!¿, mutta ei aina sille tunnu. Vkonloppuaamuisinkin, kun mä jään nukkumaan, ja ne lähtee ulos, niin tulee usein kysymään multa, että ¿mitä laitan päälle?¿. No, enhän minä voi tietää, millanen ilma siellä on, kun makaan sängyn pohjalla! Sitten se tulee ulkoa, ja valittaa, että pojalla oli kuuma niissä mun määräämissä vaatteissa¿ Daa! Voi kai sitä vaatetta sitten vähentää, jos sille tuntuu? Äh. Mutta miehet on miehiä. Silti väitän, että isän rooli on tuhat kertaa helpompi, kuin äidin ;) Ei yöheräämisiä, ei tarvii miettiä milloin aloitat kiinteät jne. jne. Miehen pitää pitää vain huoli siitä, että tuo leivän pöytään :) Siitä olen kuitenkin kiitollinen, että mies kyllä hoitaa Arttua ihan niin paljon kuin on tarvis, ja jaksaa olla pojan kanssa aina, huolimatta onko ollut tosi raskas työpäivä, väsyttääkö tms.! Mutta niinhän se pitääkin ¿ parisuhteen kuuluu olla tasa-arvoinen. Eihän kukaan multakaan kysy yöllä klo 1, että jaksanko mahdollisesti herätä ruokkimaan lapseni. Molemmat vanhemmat tarvii vapaa-aikaa, ja sitä pitäis olla tasapuolisesti¿



LYCKA, peruna ja porkkana on varmaan hyviä aloitussoseita. Ja luumu kannattaa kans ottaa kuvioihin, jos vaikka kakka menee kovalle. Meillä alotettiin perunalla, porkkanalla, päärynällä ja luumulla. Ja kannattaa tosiaan aloittaa varovasti ¿ varmuuden vuoksi, niin ei sitten tarvitse kuunnella kipu-itkuja ;)



SARA otti puheeksi myös tuon, ettei me äidit täällä tosiaan kotona päivät pitkät kynsiä viilailla/syljeskellä kattoon jne., vaan kaikki on täyttä työtä. (Ja se ainoakin ¿vapaa-aika¿ menee surffailuun, heh!) Kun oon miettinyt sitäkin, että ei nuo miehet oikeesti taida aina käsittää, mistä se kotiäidin päivä koostuu¿pyykkiä..tiskiä..vaipanvaihtoa..ruokaa..ruokkimista..leikkimistä..*huoh* Eli mitä jos LEENIS ottaisit asian puheeks miehes kanssa, ja kertoisit sun päivän kulun, ja lopuksi kysyt, että ¿milloin mun työpäivän tauko olisi??? Pidemmästä vapaasta puhumattakaan¿¿ ;) Miehet ehkä tekee raskasta työtä päivät, mutta saavat sentää aikuista seuraa, saavat syödä ruokatunnilla rauhassa jne. jne. Me kun juostaan vielä puolilta päivin yökkärissä tukka likaisena ja nälkä mahassa kourien, periaatteella ¿ensin lapsen tarpeet, sitten vasta äiti¿¿



Hih, MAMMIS oli kivoja kuvia laittanut! =D



I-L:n tyttönen kasvanut hienosti, mahtavaa! :) Ja nukahtanutkin itsekseen =)



POPPIS, toivottavasti tulet kertomaan sairaala-käynnin jälkeen hyviä uutisia..! Ja tein työtä käskettyä, ja halasin heti Arttua =D



Nyt kauhea kiire ruokkimaan tuo lapsonen¿palailen taas!

Pi-Ki ja Arttu 4,5kk

Enpä sit eilen mitään enää kerinnytkään tänne, siivoilin ja viihdytin tuota pikku miestä loppu illan, vieläkin on matot laittamatta lattialle ja sieltä täältä tattis hiukka vielä järjestää¿tuntuu, että kun alkaa oikein kunnolla siivoamaan niin aluksi vaan tulee entistä sekaisempaa¿



Ja sit niitä NEUVOLAKUULUMISIA: pituutta oli 67.7 ja painoa 8060g, pipo oli 43.6.. rokotuskaan ei itkettänyt kuin ehkä 5 sekuntia, laitoin yöksi kuitenkin varmuudeksi supon, kun illalla oli vähän kitiseväinen ja nukuttiinkin suht hyvin taas vaihteeksi¿ en tiedä oliko iskän kotiintulolla osuutta asiaan, vaikka ei eemeli siitä mitään tietänyt kun oli jo untenmailla kun iskä kotiutui¿



PI-KI: meillä meni viime yö suht hyvin niin kuin jo aiemmin kerroin¿ nukahti unille yhdeksän jälkeen, heräsi tunnin päästä kähisemään, mutta sai itse unen päästä kiinni ilman apuja, puolilta öin kun menin nukkumaan niin heräsi ja annoin maitoa kun ei yksikseen nukahtanut¿ sitten en tiedä kuinka monta kertaa annoin tuttia, mutta vasta viiden jälkeen söi seuraavan kerran ja oli reilu tunnin taas hereillä, söi taas hiukan ja nukahti, heräsi kasilta ja söi taas hiukan ja lopulta yhdeksän jälkeen heräsi¿tämä siis meillä suht hyvä yö :0)

Neuvolassa yöhulinoihin sanottiin vaan, että siirrä omaan huoneeseen, että saat nukuttua toisen kähjäämiseltä¿ allergia ei kuulemma ole todennäköinen, kun iho-oireita ei ole minkäänlaisia ja kakankin pitäis olla ennemmin ripulimaista kuin kovaa ja eemelillä se tosiaan on luumuista ja mallasuutteesta huolimatta melko kovaa¿ korvat katottiin taas eikä ollut onneksi mitään, joten ratkaisuksi taisi jäädä vaan omaan huoneeseen siirto.. ollaan tänään lähdössä ostamaan eemelin huoneeseen pimennysverhoa ja sitten kova harkinta päälle siirretäänkö hänet¿ toisaalta tekis mieli, jos oppis sitten nukkumaan vähän paremmin ja vähän vähemmillä palveluksilla..mutta jos yöt vaan jatkuu samanlaisina niin yhtä hyppäämistä se eemelin huoneessa sitten on¿ on kyllä ihan fifty-fifty juttu¿

Puuron käski kanssa pikku hiljaa aloitella ja kun eilen neuvolan jälkeen annoin ekan maistiaisen niin eemeliä oikein puistatti, saa nähdä tuleeko puurosta pelastusta, kun ainakin nyt näytti olevan tosi kammoksuttavaa :o)

Meillä kissat ja koiruus nukkuvat yöt makkarissa meidän kanssa¿toisella kissalla on tyyny miehen pään vieressä ja toinen kissa nukkuu miehen vieressä¿koiruus nukkuu joko sängyssä jalkopäässä tai sitten lattialla omalla patjallaan :0) minä kun olen niin herkkä uninen niin oikeastaan toivoisin, että tuo eläinpoppoo nukkuis jossain muualla kehräämisinensä ja kuorsaamisinensa, onpa sanoja :0)

----



Taas antamassa vähän apuja, että poitsulle tulis uni silmään¿



MIEHET: meillä kanssa pojan kanssa ollaan silloin kun itse sopii ja nytkin kun tuli kotiin niin kovasti on jo kaikkia suunnitelmia ett mitä pitäis tehdä ja minä kun suunnittelin ett mies olis paljon pojan kanssa ett itellä olis hiukka omaa aikaa mutta ei¿ tänäänkin aamulla kun söin aamupalaa, eemeli oli lattialla ja mies olkkarissa kattomassa telkkaria ja lukemassa viikkosia lehtiä niin eemeli alkoi kitistä, mutta mies ei tehnyt liikettäkään, että olis ottanut eemelin, no söin aamupalan loppuun sitten eemeli sylissä :0) tätä juttua riittäisi kyllä loputtomiin ,mutta olen ajatellut, että sitten kun eemeli kasvaa niin miehellä ja eemelillä on silloin paljon yhteisiä juttuja ja viettää sitä aikaa sitten silloin pojan kanssa¿ kyllä on eemelin kanssa nytkin kun sanoo, mutta ei viitsisi aina olla sanomassa ja neuvomassa, olisi kiva kun osaisi tehdä sen ihan oma-aloitteisesti¿



POPPIS: toivottavasti vielä kuitenkin kaikki tapahtuis parhain päin ja totta tosiaan, kun on jotain kamalaa tapahtunut niin taas muistaa iloita pienemmistäkin asioista ja siitä, että se läheinen on olemassa ja niitä halauksia tarttis ihan oikeasti antaa useammin, koskaan ei tiedä koska on se viimeinen, mutta toivottavasti teillä maman kanssa on niitä vielä monta edessä :0)



MAMMIKSELLA on niin suloinen tyttönen :o)



Sitten vielä sellaista gallupia ihan mielenkiinnolla, ett joko on tullut ajatuksia, että sitten jos tulee toinen niin mitä teen eritavalla? no mulla ehdottomasti muutos tulee tuohon nukuttamiseen, ett nukutan alusta asti masullaan niin jos nuo vatsavaivat sit hiukkahelpottasi tai ei tulis ollenkaan ja sit sen imetyksen kanssa yritän taistella enemmän, kun se tavallinen vauva-arki on jo tuttua.. nämä on ainakin nyt jo tullut mieleen..



Mutta nyt touhuamaan taas jotain muuta hyödyllistä :0) kun poitsukin on taas unilla..

Rentouttavaa v.loppua kaikille jos en ehdi taas palailemaan!

Saas nähdä muuttaako eemeli tänään omaan huoneeseen¿



Pajuska+eemeli 5kk

[color=green]Onpi vkonloppu niin täynnä ohjelmaa, etten ehkä ehdi koneelle, niin laitanpa vielä pari riviä. (Aion vaikka väkisin saada tän kodin näyttämään kodilta... Lähetään reissuun viikon päästä, enkä halua tulla tämmöseen kaaokseen takasin!)



Eli PAJUSKA kysymykseen: Jos lapsi(a) vielä suodaan, niin olen kanssa imetyksen kanssa päättänyt taistella enempi ja lujemmin. Arttu kun oli sellanen suursyömäri, niin tuntui ettei muuta ehtinyt tehdä kuin tissitellä, ja siispä tavallaan luovutin sitten imetyksen suhteen omaa laiskuuttani... Ei ollut minusta tunnin välein tissiä tarjoamaan. Ja nyt kun jälkeenpäin miettii, niin oon varma, ettei mun oma maito olis mitenkään voinut riittää, vaikka tunnin välein olisinkin imettänyt. Eli sinänsä se ei harmita... Luovutin siis kuitenkin, koska olisinhan voinut " huvitissiä" sitten toiselle edes tarjota, vaikkei siitä näläntyydyttäjäksi olisikaan ollut... Ja toisaalta on niin ikävä niitä läheisyys-tuokioita, kun toinen on rinnalla, että sen vuoksi täytyy ensi kerralla yrittää kovemmin. (Kuten huomaatte, tämä imetys- ja ruokailuasiat painaa mun mieltä aina vaan. En tiedä miksi. Ehkä sen takia, että kun luovutin laiskuuttani, niin tulee huono-äiti-fiilis väkisinkin... No, menneet on menneitä, ja katseet eteenpäin! Onneksi Arttu on kuitenkin hyvinvoiva ja hieno pieni mies, se on tärkeintä.)

Ja mitäs muuta... No, ainakin seuraavan lapsen kohdalla osaa olla jo paljon " rennommin" , kun tietää ja osaa alusta asti paremmin vauvaa käsitellä. Arttu on ollut hyvä " harjoituskappale" , heh! Niin, ja nukkumisjärjestelyistä en sitten tiedä... Olen alkanut harkita sivuvaunua, niin ei tarttis pomppia koko ajan pinniksen luo... Mutta siinä on monta muttaa, joten jää nähtäväksi. Esim. missä Arttu haluaa sitten nukkua, jos vauva meiän huoneessa? Haluaako sekin meiän makkariin? Onko sittenkin parempi, että lapset (meinasin kirjottaa pojat!!! ihan kuin tietäisin, että poika on seuraavana tulossa... :O sekopää-Pi-Ki) nukkuu samassa huoneessa?

Eli onhan noita juttuja. Nuo nyt tuli ekana mieleen. Ja ehtiihän tässä tulla kaikkea uutta vielä eteen, missä ehkä tekee virheitä - niistä sitten vaan opiksi ottamaan :)



Ja sitä mun piti tulla kertomaan, että pääsinkin alottamaan ne e-pillerit jo tänään!!! Jipiiiiii!!!!! En kyllä yhtään tiedä, onko nää menkat, mutta koska oli 3 (tai 4) vuodotonta päivää tässä välissä, ja nyt alkoi taas vuoto, niin aloitan kyllä ne pilleritkin. Olkoon menkat tai mitä lie. Mutta voi kun on ihanaa, kun tästä eteenpäin tietää, milloin menkat alkaa!!! Ja ei tarvii ässäillessä käyttää enää kumia... ;) --Hitsi, menin ostamaan jo pari pakettia, eikä tullut kuin 1 tässä välissä käytettyä...-- Ja ihanaa, että tosiaan saan ne epämääräiset vuodot nyt kuriin, hope so! Jipii jipii jipii! Pienet ne on ilot ihmisellä =D



Mutta nyt poiiiiiss...

Pi-Ki

En ehtinyt aamulla kirjoitella ja jää nytkin lyhyeksi. Kiukkuinen poika täällä. Kauhea nälkä, muttei suostu juomaan ja soseet pitää nälkää noin 1,5h=( Mä olen aivan poikki!! Ikinä ei Oliver ole itkeskellyt turhia ja ollut kuin aurinko, ja nyt nämä lähipäivät ihan kauheita ollut. Näkee että toisella TOSI paha olla=(



Poppikselle kuitenkin lähetän hirmuisesti voimia ja ison halauksen!



Tässä muutama kuva taas:

http://s129.photobucket.com/albums/p221/Aurora-79/Poitsu/?action=view&c…



Ihania kuvia oli Mammiskin laittanut=)



Kohta soitan sille lääkärille jos tää ei tästä tilanne parane ja kysyn että mitä voin tehdä?????????



A & O

[color=green]Ehdin (tai ehdin ja ehdin, oishan tässä puuhaa..) nopeasti taas kirjoittaa, kun multa vietiin lapsi! :) Miehen sisko tuli ja nappas sen mukaansa. Haetaan Arttu illemmalla, kun mennään niille =D



Mutta siis AURORALLE: Tutkittiinko Oliver viimeksi lääkärillä " päästä varpaisiin" ? Ettei ole jotenkin kipeä, esim. flunssa tulossa tms., koska silloinhan ei varmaan ruoka maistu. Tai tuleeko sitten lisää hampaita, jotka kenkuttaa? Mitä hän sanoisi kylmästä purulelusta? Mutta kyllä kuulostaa minustakin oudolle, jos lapsi, joka normaalisti on iloinen ja aurinkoinen, kieltäytyy yht' äkkiä syömästä, ja ihan näet, että toisella on paha olla. Ei sen tosiaan tarvitse olla pientä flunssaa pahempaa, niin jo kenkuttaa ja on paha olla. :( Soita toki lääkärille, jollei helpotusta löydy. Parempi " tutkia ja hutkia" vaikka sitten turhaan, eihän siinä mitään menetä. Toivottavasti Oliverin vointi kohenee ja ruoka alkaa taas kunnolla maistua!!!



Pi-Ki - ja nyt hommiin, hus! :)

[color=#8B008B]Pikku hetki aikaa kun mies hoivaa Oonaa ennen kuin lähtee pelaamaan. Olin niin ¿kiltti¿ että päästän hänet pelaamaan, saa sitten kylvettää Oonan illalla ja muutenkin sylitellä kun kotiutuu.



Junailu treffeille onnistui tänään oikein mukavasti! :) Menomatkalla oli matalalattiajuna johon suhattiin helposti ja Oona nukkuikin koko matkan Rav. Kaisaniemen terassille asti. Kotimatkakin meni ihan OK, vähän piti viihdyttää ja oli sellanen ¿vanha¿ juna, mutta olipa mukavia ihmisiä ¿ ihan kysymättä auttoivat! :) Kiitos vaan treffikamuille - oli kivaa!



IIDA-LINNEAKIN oli yökyöpelinä illalla täällä vaikka reissussa viilettää.. Huiskutukset teille!



Olikos KESIKSELLÄ, OPELLA & POPPIKSELLA kivat treffit Stockalla? :)



PI-KI ¿ teillä siirrytään omaan huoneeseen tänään. Lycka till, toivottavasti unet paranee! :) Ja onnittelut kun pääsit pilleritkin aloittamaan. Hauskaa kun teillä oli ¿napattu¿ lapsi!



Oi kun PAJUSKAN Eemelillä oli hienot mitat! Jos meille toinen tulee joskus, vähän samoja mietteitä mulla kuin sulla, en tosiaan pelkää masulleen nukuttamista jos on masuvaivoja.. ;)



Voi AURORA & Oliver!!! Kurjaa kun on tuommoinen lakko menossa.. :( Soita ihmeessä sille lääkärille, tämmöisillä helteillä kun olisi hyvä toisen saada maitoa tai edes jotain nestettä sisäänsä.. * voimahali * IHANIA KUVIA! :)



Jep, nyt neitiä viihdyttämään. Illalla taas saunotaan ja suihkutetaan Oonaa! (Muistinkohan kertoakaan että Oona kävi toissailtana ekan kerran suihkussa ¿ ja kivaa oli!)



Voikaa hyvin! Ja mukavaa viikonloppua!



Mammis & Oona[/color]

Olipas mukavaa nähdä Kesis ja Lenni ja Emiliina ja Poppis! Lenni oli niin suloinen pieni mies ja Emiliina ihana tuumaileva neiti! Aino on kyllä Emiliinan kiharoista hiukan kade :DD



Poppis, luin vasta nyt sun aamupäivän viestin. Kurjalta kuulostaa tilanne Maman suhteen, toivon kovasti voimia koko perheelle vaikeassa tilanteessa! Tukekaa te muut toisianne ikävässä tilanteessa ja tosiaan uskon että läheisiä arvostaa ihan eri tavalla tälläisessa tilanteessa... Jaksuja ja iiiiiso hali!! Ihan oikeesti!





- - -

Ainoa kovasti kiinnostais myös äitin leikkikalut (= kannettava), mutta koitan pitää pikki käpälät hieman loitommalla, ne kun kerran jo sai napattua jonkun näppäimen irti :/



Auroralle myös voimia Oliverin syömälakkoon! Toivottavasti selviää pian mistä moinen lakkoilu voi aiheutua! Meillä ei sentäs koskaan ihan totaalilakkoon asti ole ryhdytty, aina on jollain konstilla huijattu Aino syömään.



Nyt pitänee lähteä iltapuuron laittoon!



t. Ope ja Aino 9 kk

talkoot on takana ja ainakin nuori neiti oli kovasti sippi....kuten jo aiemmin todettua, on rankkaa olla niin ihana!pitää hymyillä ja flirtata kaikille koko ajan...se kysyy voimia!näimmä...



nyt taitaa olla kellontarkat max. 40 min vaunulenkit historiaa...ihana siskoni lähetti meille tukun kivoja kuvia, oli leikellyt lastenlehdistä.ompelin niitä kiinni vaunun kattoon ja seiniin ja niitähän neiti ihasteli kun käytiin päivällä isomummia (94 vee) vanhainkodilla katsomassa. kiersin tarkoituksella pidemmän kautta kun siis olimme kotikylässäni joka tosiaan on aika pieni kylä ja siellä ei ole niin kuulijoita vaikka vähän vaunuissa melskattaisiinkin...ja niin meni mennen tullen tunti kivasti kuvia katellessa! huomenna suunnistankin heti aamulla torille ja takaisin, se on noin puolitoistatuntia joten varsinainen tulikoe...olispa ihana jos nyt alkais tuo vaunuilukin sujua!



PAJUSKA kyseli että miten ollaan viisastuttu..jos meile tulee vielä lapsi niin osaan ainakin kuunnella omis vaistoja paremmin enkä usko ja kuunttele jokaista neuvojaa!ja varmaan muutenkin on levollolisempi ja rauhallisempi, onhan sitten jo kokemusta. ja minä taas meinaan aiemmin lopettaa pään lyömisen seinään;jos imetys ei onnistu niin se ei onnistu, en kuluta voimiani yrittämällä kahta kuukautta(kuten nyt tein) jos tilanne on toivoton. mutta erityisesti tuo omiin vaistoihin luottaminen on semmoinen mitä koko ajan yritän opetella ja itselleni muistuttaa että vaikka joku muu olisi kuinka kokenut niin juuri tämän lapsen tunnen minä parhaiten ja juuri hänen hoidossa olen minä pätevin!jep!



AURORA- toivottavasti teillä jo tilanne helpottanut. kuinkas vanha teidän lapsi olikaan?meillä oli vähöän vastaavaa tuossa viikko sitten. kokeilin tosiaan taas antaa sitä lypsymaitoa, oli pari viikkoa tauolla kun oli ne allergiaepäilyt. ja niinhän siinä kävi että heti samana päivänä kun aamulla annoin sen 20 ml niin tuli näppylät ja helakka puna poskiin ja rintakehälle ja oli muutenkin tosi kiukkuinen ja kipeän oloinen. annoin viitenä päivänä ja tilanne paheni koko ajan. sitten viidentenä päivänä ei syönyt enää mitään. nälkä oli mutta kun laittoi pullon suuhun niin pelkkää huutoa. silloin lopetin sen lypsymaidon annon. kaksi päiväää' sitä kesti, narraamalla sai menemään noin puolet siitä mitä yleensä muttta koko ajan piti olla huomio kiinnitetty muualle ja selvästi nieleminen kävi kipeää ja oli työlään oloista. mitään punoitusta tms ei ollut suussa mutta ite epäilen että allergeeni aiheutti jonkinlaista kipua tai poltetta suuhun. mutta meillä oli tosiaan ne näppylät ja muitakin merkkejä. mutta siis isot sympatiat sinne!



PI-KI tarttui siellä siihen mikä itseltäni unohtui eilen kirjoittaa; kuinka helppoa isille on mennä! just eilen mies sanoi että käy äkkiä k-raudassa. tuli takaisin 3 tunnin kuluttua, oli innostunut käymään naapurikaupungissa...kyllä, k-raudassa ja muutamassa muussakin työkaluliikkeessä...ite olin aamulla käynyt apteekissa ja mietin kun ohitin torin että ehtisinkö hakea mansikoita....hain ja mietin koko paluumatkan että mitenkähän nyt kun meni 10 min. kauemmin kuin arvioin, onkohan siellä mikä tilanne...että näin.

mekin tässä jo on mietitty että koska sohvi siirrettäisiin toiseen huoneeseen. nyt on viikon jo ollut eka nukkumisspätkä 7-8 tuntia ja sitten vielä noin kolme tuntia ennenkuin herää kunnollla. on vain kaksi ongelmaa:neidillä on niin pieni ääni kun se herää yöllä nälkäänsä ja meillä ylimääräiset makkarit on toisessa päässä taloa että mietin, heräänkö...ja toisekseen molemmat " lastenhuoneet" on täynnä roinaa!toisessa on mun jumppavehkeet ja kissojen raapepuut ja toinen on sitten miehen valtakuntaa:tietokone, sekalaista antennijuttua yms.eli pitäis siivota ja järkätä...yök.ei siis vielä kovin pian siirtoa meillä tule...



siellä on treffailtu-onpa ihanaa!ite olen niiin yksinäni kotona, kaikki ystävät on töissä ja suurin osa lapsettomia. ajattelinkin jo että laitan neuvolan seinälle kuulutuksen muista äiti-vauvapareista, olisi kiva saada päiväkahviseuraa...ja sohville vauvakavereita.



kivoja kuvia oli siellä taas, on niin ihana aina katella niiitä!ite en tahdo saada aikaiseksi teettää digikuvista paperiversioita, valokuvakansiot ammottaa tyhjilläään...jos syksyllä reipastuisi!



lähdenpä vielä pihalle, sain äidiltä kärhön ja se odottaa istutusta! illanjatkoja kaikille!



sara&sohvi 3kk

Kiitos tosiaan opelle ja kesikelle treffeistä. Oli kyllä oikein mukava tavata!



Äiti menehtyi tänään klo 14.15 eli just silloin kun oltiin Stockan kahviossa..Emme siis ehtineet enää mummia katsomaan Emiliinan kanssa..



Kiitos kaikille jotka jaksoitte valaa uskoa, vaikka sitä ei ehkä enää ollutkaan. Teidän kauniit sanat viipyvät kyllä mielessäni.



Nyt pitää keskittyä käytännön asioihin ja yrittää kunnialla saattaa mama viimeiseen lepoon.



Palataan kun taas jaksaminen on parempaa.



t. poppis ja Emiliina ilman rakasta mummia. =´(

Kovasti voimia ja osanotot sinulle! En osaa edes kuvitella oloasi enkä löydä oikeita sanoja. Mutta ajatuksissani olet.



Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme

tuhansin sitein meihin liittyen,

ja kotihin ja liki sydäntämme

jäi kaiku askelten rakkaitten.



Hj. Procopè

Poppis, :( Olen niin pahoillani menetyksenne vuoksi. Itku tuli täälläkin. Toivotan sinulle ja perheellesi paljon voimia kohdata suru. Tässä kaunis värssy, minkä löysin



Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,



saan kulkea rajoilla ajattomuuden.



Olen kimallus tähden, olen pilven lento,



olen kasteisen aamun pisara hento.



En ole poissa, vaan luoksenne saavun



mukana jokaisen nousevan aamun,



ja jokaisen tummuvan illan myötä,



toivotan teille hyvää yötä.







<3 Paljon voimia, Poppis! *voimahali*



Han

Lämmin halaus ja jaksamista suuren surun keskellä. Oli ihan pakko tulla kurkistamaan teidän kuulumiset kun jäi niin mietityttämään viime päivien kirjoituksesi.



Kun Emiliina kasvaa voit sanoin ja kuvin kertoa ihanasta mummista, joka ehti Emiliinan onneksi tavata. =)



Jaksamista, kun alatte hoitaa käytännön asioita. Ne vie voimia mutta ehkä omalla laillaan auttaa surutyössä.



Vaikka rakas ihminen on poissa niin kaikki rakkaat muistot elävät ja pysyvät mielessä.



T: iida-linnea ja tyttönen

kasvaa ja tulee suureksi.vain murhe,joka syntyy suurena pienenee ja hiljenee ajan myötä. voimia teille, poppis ja perhe. tässä itseäni viisaamman sanoin:



tulee päiviä,jolloin et jaksaisi jatkaa

tätä yksinäistä,mutkaista matkaa.

niin raskaalta kulkea tuntuu tie,

et ehkä tiedä, minne se vie.

ne,jotka kulki sen aikanaan,

eivät palaa takaisin kertomaan

miten surujen metsässä suunnistetaan,

kuinka ikävän portit avataan

tai koska ja missä tavataan.

se on paikka, josta vaietaan...

Vai onko juuri tuo oksa tässä

rakas käsi kättäsi etsimässä?

ja kun tuulen hiuksillas leikkivän luulet,

ole hiljaa, kaivatun äänen kuulet,

hyväilee sinua rakkaan huulet.

hänen hymyään luontokin hymyilee,

puhu,ystävä,kyllä hän kuuntelee.



sara&sohvi

Voimia jaksaa eteenpäin, vaikka vaikeaa voi välillä ollakin, ja saakin olla!



Mä oon huono sanomaan yhtään mitään, mutta olette ajatuksissani ja iltarukouksessani!



t. Ope

...Poppikselle! Noin suureen suruun en löydä lohduttavia sanoja... :´( Kovasti voimia toivotan minäkin koko perheelle! Yrittäkää isänne (ja siskonne) kanssa turvautua muihin sukulaisiin ja ystäviin rohkeasti, jos tuntuu, ettei omat voimavarat riitä esim. hautajaisjärjestelyistä tehdessä. Olette kohdanneet suruista sen varmasti pahimman, lähimmäisen menetyksen. Sen surun kohtaamiseen ja käsittelyyn tarvitaan paljon voimia, ja siksipä muista, että itku helpottaa. Se ei vie pois surua, mutta se helpottaa. Ja onneksi on muistot, mitä vaalia! *halaus*



-----



Tuli mieleen, kun pohdin tätä kirjoitustakin kauan... Että:

Kyllä tämä ilojen ja surujen jakaminen tuntemattomien ihmisten kanssa vaikuttaa loppujen lopuksi melkoisesti - itsellä ainakin kohosivat kyyneleet silmiin, kun Poppiksen viestin luin... Mutta jos monta kuukautta täällä jakaa asioita ihmisten kanssa, niin myötäelämisen tunne tulee vahvana varmasti väkisinkin. Molemmissa, iloissa ja suruissa. (Ehkä se kuulostaa ulkopuolisesta hassulta, mutta melko tunteeton ihminen saisi olla, jollei toisten ilot/surut herätä mitään ajatuksia, eikös?)

Muista POPPISKIN, että olemme täällä tukenasi! VOIMIA!!!

[color=#8B008B]En osaa sanoa muuta kuin että lämmin osanottoni ja hirmuisan iso rutistus! Emiliina antaa varmasti teille kaikille voimia jaksaa surun keskellä.



Mammis + Oona unten mailla[/color]

Iso rutistus sinulle, olen niin pahoillani äitisi poismenosta. Sydän syrjällään olen seurannut hänen sairautensa etenemistä ja sinun jaksamista.



Ei ehkä nyt ole päällimmäisenä mielessä, mutta muista nyt olla itsellesi kiltti ja pitää huolta itsestäsi, että jaksat eteenpäin, Emiliinan vuoksi.



Kaikella lämmöllä



Karssuli & Aino

Piti tietenkin vielä kiittää Mammista, Makkaraa ja pikkuneitejä treffiseurasta! :) Oli tosi mukavaa, otetaanhan taas pian uusiksi!



Aino btw simahti sitten saman tien kun päätiin tien päälle, eli oli ihan väsy. Aikamoinen meteli lähtee meidän neidistä! :D



Karssuli ja mökä-Aino

Osanotot ja isot halit!!!! Ja voimia tuleville päiville ja viikoille!



burde ja heidi <10kk