*^* PikkuEnskat Viikonloppuun *^*

...ja enkeleitä ja lämpimiä ajatuksia meidän ihanalle Poppikselle!!!! Sanat eivät riitä lohduttamiseen....*halaus*



-------------



Eilisistä treffeistä kiitos Mammikselle, Karssulille ja Bejbille sekä ihanaisille pikkuneideille! Oli kivat, kiireettömät treffit vai mitä!? Kyllä hyvä seura aina piristää kotiäidin arkea :)



Makkara & Nakki tasan 5kk

((ISO HALI))



Meillä on kans suru-uutisia. Miehen isä kuoli torstaina myöhään illalla :( Ei ole Idalla enää vaaria :( Miehen isä sai tosiaan aivoverenvuodon ja oli koomassa 12 päivää...



" Antaa kyynelten virrata, antaa itkun tulla.

Antaa sydäntä pakottaa,

antaa ajatusten sattua.



Kun suru on kohdannut,

lamaannuttanut,

mykistänyt.



Kyynelet pesevät,

itku hoitaa.



Sydän aina tuntee ja ajatukset

tekevät surutyötä.

Surutyö on hyvästijättöä

ja luopumista."

[color=4682B4] Halauksia ja rutistuksia Poppikselle ja perheelle! Todella surullista ja ikävää, että piti käydä noin:( Sanattomaksi vetää... Paljon voimia lähettelen sinulle!!! Ehkä nyt pitää vain ajatella (vaikka ei varmasti siltä tunnukaan), että äidilläsi on parempi olla taivaassa enkelien kanssa... Nyt hän ei ainakaan enää joudu tuntemaan kipua, vaan saa olla vapaa kuin taivaan lintunen...



Suurensuuri halaus myös MiaMikin perheelle! Voimia ja jaksamisia sinne ihan hirmupaljon!!!



On nämä ihmisten poismenot sitten niiiiiin surullisia juttuja:( *itkettää*



Kuolemat muistuttavat, miten hauras ihmishenki voikaan olla... Täytyisi olla kiitollinen jokaisesta yhteisestä päivästä, jonka saa rakkaittensa kanssa viettää... Joskus vaan on niin kiire ja muuta, että omaa elämäänsä ja läheisiään pitää jotenkin vain niin itsestäänselvyyksinä, vaikkei saisikaan.



Nytpä menenkin heti halaamaan miestä ja ihanaa poitsua <3



~ ♥ ~ Viipuli ja Julius, kohta 4 kk ~ ♥ ~

paljon voimia ja jaksuhaleja poppikselle ja hänen perheelleen sekä miamikin perheelle! kyynel tulee itsellekin silmään..



Emme sinua nähdä enää voi,

olet hiljaa nukkunut pois.

Kaipaus yksin luonamme,

olisitpa vielä kanssamme.

Vierellämme on vapaa paikka.



Lähdit liian aikaisin taivaaseen,

liityit enkelkuoroon valkoiseen.

Muistoissamme elät kuitenkin,

sinä olet luonamme vieläkin.

Vaikkemme enää näekään sinua.

Voimia ja halauksia sekä Poppikselle ja perheelle että MiaMikille ja perheelle! Molempia olen monesti ajatellut ja miettinyt, kuinka pikkuneitien isovanhemmat voivat. Ei tosiaan sanat riitä lohduttamaan. Onneksi teillä on kauniit muistot jäljellä - vaalikaa niitä ja kertokaa tytöille sitten myöhemmin!



-Amy tippa silmässä ja Emmi iltaväsyneenä (ylihuomenna jo 9kk)

Osanotto suureen suruunne. Voimia ja halauksia tuleville päiville!



Taas valo viiltää taivaanrantaa,

se päivän yöstä erottaa.

On tullut aika pois se antaa,

jota niin paljon rakastaa.

Sen järjellä me ymmärrämme,

toinen lähtee, toinen jää,

vain pieni lapsi sisällämme

ei tahdo sitä käsittää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,

kulje kanssa enkelin.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,

sinua paljon rakastin.

-Marcus Bäckman-





Viipuli miten oikeassa oletkaan ajatuksissasi. Joka hetki pitäisi muistaa, että se voi olla viimeinen.



-kyynelsilmäinen Ninca ja untenmailla oleva Joona-

[color=green]Onpa surullisia uutisia MIAMIKIN perheessäkin =( Osanotot teillekin, ja paljon voimia ja jaksamista!!! Elämä on kyllä toisinaan niin epäreilua¿ :(



Mietin jo tässä konettakin availlessa, että mitenköhän Poppis jaksaa¿ Oletkohan saanut nukuttua yhtään, yöllä edes? Toivottavasti. Surun määrää on vaikea kuvitella, kun en itse ole joutunut elämässäni vielä noin kovan paikan eteen. Jaksamista vielä!



Nyt vaikea jatkaa enää näistä normaaleista arkipäivän asioista kirjoittelua¿ Täytyy kai kuitenkin yrittää¿



Arttu siis nukkui ekan kerran omassa huoneessaan. Ja ilmeisesti hyvin nukkuikin, tai ainakaan minä en herännyt kuin nälkä-kitinään :) Eli ei tarvinnut tuttia juosta laittamassa.

-Nukahti heti 19:30 jälkeen.

-Söi ekan kerran heti puolen yön aikaan, ja itse menin sen jälkeen myös nukkumaan.

-Sitten nukuinkin Helmi tiukasti kainalossa (se oikein väkisin painautui mahdollisimman lähelle :O !!!) klo 5:30 asti, jolloin heräsin silleen ¿BLING! Miksei Arttu ole vielä syömään herännyt!¿, mutta jatkoin kuitenkin makoilua.

-Nukahdinkin uudestaan, ja klo 6:30 alkoi kuulua iloista jodlausta toisesta huoneesta. Menin ja annoin 2dl maitoa, ja jäbä päättikin vielä onneksi jatkaa unia =D

Ja syy, miksi Arttu nukkui niinkin pitkän pätkän 00-06:30, oli siinä, että annoin sille klo 00 niin paljon maitoa, kuin hän halusi. Meni 1,5dl. Normaalisti olen koittanut öisin säännöstellä, ja antanut molemmilla syötöillä sen desin verran. Eli kun ei nälkä ole, niin mitäpä sitä suotta heräilemään liian aikaisin :)



On muuten viim. pari päivää mennyt muutenkin oikeastaan ilman kitinöitä, kun aloitin sen ruokien tarkan kokeilemisen. Eli olisiko tosiaan se pelkkä maissi tai kukkakaali aiheuttanut vatsanväänteitä? No, joka tapauksessa tällä erittäin lempeällä linjalla jatkan. Tällä viikolla syöty kasviksista vain perunaa ja porkkanaa, sekä maistettu ihan pikkiriikkisen kesäkurpitsaa. Hedelmistä ruusunmarja, luumu ja persikka. Ja mistään ei näyttäisi mitään tulevan :) Tänään sitten kokeilen uudestaan aprikoosi-päärynää, koska tiedän jo, ettei päärynästä ainakaan mitään tule, sitä on syöty jo niin ¿kauan¿. Let¿s see, let¿s see¿



Hih, milloinkohan olisi käynyt niin päin vkonloppu-aamuna, että minä olisin ennen miestä ylhäällä? Mutta tänään olin, ja ihan pirteänä :) En tosiaan sen 6:30 syötön jälkeen viitsinyt mennä enää sänkyyn, vaan laitoin kahvin porisemaan. Ja kyllä näin nätteinä aamuna jaksaakin herätä, talvella onkin ehkä eri juttu.



Kiva, että MAMMIKSEN Oona tykkäsi suihkuttelusta :) Me ollaan yritetty aina kylvyn jälkeen tehdä kanssa niin, että jompikumpi ottaa Artun syliin, ja käväisee suihkun alla. Niin, että Artun pääkin ihan kastuu. Kun jostain muistan lukeneeni, että kannattaa totuttaa lapsi siihen pään kasteluun, ettei sitten isompana sitä pelkää. Tai jotain¿ Itseasiassa isäpuoleni tytön tyttö (okei, sanon häntäkin siskopuoleksi) on nyt 3, ja ainakin vielä 2-vuotiaana pelkäsi/inhosi suihkussa pään kastelemista ja pesemistä. En tiedä miksi. Mutta voisko olla, että jollet käytä lasta jo vauvana välillä suihkun alla, niin se on sitten pelottava kokemus isompana, kun vettä tuleekin kamalasti ylhäältä naamalle, eikä äiti tai isi sivelekään sitä hennosti päälaelle..? No, ehkä kaukaa haettua¿ Mutta mistä sitä tietää? Joka tapauksessa Arttu on ainakin ottanut suihkuttelun hyvin, eikä pelkää. :) Mies odottaa innolla, että Arttu kasvaa, niin pääsee pojan kanssa sitten saunomaan =)



Ne, kenen vauvat pyörähtää jo selältä mahalleen ¿ tai muuten vaan pyörivät selällään kellonviisareina ¿ oletteko huomanneet, että pyöriminen on toiseen suuntaan painottuvaa? Arttu ainakin tykkää kovasti pyöriä sängyssäänkin myötäpäivään, ja jos mahalleen kääntyy, niin tosiaan oikean kyljen kautta. Mutta se on kai yleistäkin, että toinen puoli on ¿enempi aktiivinen¿. Heh, silloin ekalla yösyötöllä Arttu oli saanut käännettyä ittensä pää jalkopäähän päin :) Ja aamulla oli poikittain. Kova on meno ja meininki unissaankin. Nytkin tuossa lattialla jumppailee kovasti ja leikkii leluillaan. =)



SARA oli onnistunut pidemmässä vaunulenkissä, hienoa!!! Pitääpä pitää tuo konsti mielessä, että laittaa jotain mielenkiintoisia kuvia kuomuun¿ Mutta ¿kohtahan¿ A saa jo istuakin, niin menee aika maisemia katsellessa :) Eikä meillä itseasiassa ole juurikaan ongelmia vaunuissa viihtymisessä, jos vaan vaunut liikkuvat. Sitä en ole pitkään aikaan kokeillut, että laittaisin Artun vaan pihalle suoraan nukkumaan, että nukahtaisiko sinne ilman liikettä¿ Ei varmaan.



Mieskin lähti piiiitkästä aikaa baariin ystävien kanssa. Tulin miettineeksi, että siinä se taas nähtiin, kuinka helppoa se isin lähteminen on ;) Siis ihan hyvillä mielin sen sinne ¿päästin¿ (kysyi tietysti kohteliaasti luvan, ennen kuin lähti), mutta..höh..ajatus katkesi. Tai oikeastaan tämä on varmaan mun oma päänsisäinen ongelma. Eli mulla lähteminen esim. baariin olis paljon vaikeampaa sen takia, että ajattelen ¿onkohan miehelle liikaa vaivaa herätä yöllä lapsen kanssa? pärjääkö ne?¿¿ SIIS TÄH?!? Miks mun päähän on edes tuollainen ajatus tullut? Tajuan sen itekin kuulostavan hölmölle, mutta jotenkin, kun on itse lähes 24/7 kotona lapsen kanssa, niin kai sen alitajuntaisesti enimmäisvastuun myös itselleen langettaa. Eli niin kuin se olisi mun työ, mitä mies joutuu sijaistamaan. Vaikka tosiasiassa se on yhtä lailla molempien työ, eikä moista ¿syyllisyydentunnetta¿ mulle tarviis tulla. Siis ymmärtääkö kukaan, mitä yritän selittää? x) --Ja kyllähän jotkut isät yölläkin heräävät lasta syöttämään, mutta meillä toimii parhaiten se, että minä herään, ja saan aamulla nukkua pidempään.-- Mutta siis ..no höh! Miten mä selitän ajatukseni¿ Äh, en nyt saa asiaa selitettyä mitenkään järkevästi. Ehkä mun pointti oli lähinnä se, että mies pystyy ottamaan paljon rennommin, kun ei tarvitse toisella aivolohkolla ajatella, pärjääkö vaimo lapsen kanssa, ja siksi lähteminenkin on helpompaa. Vaimo kun lähtee, niin varmasti aika usea ajattelee lähes koko illan, että miten kotona pärjätään¿

Noin! Olikohan tuo paremmin selitetty? :) Hassua tässä mun ajatusmaailmassani on se, että miksi mä niin kovasti huolehdin poissaollessani ¿ tai jo etukäteen ¿ että pärjääkö mies??? Kun olenhan mä nyt nähnyt, miten se lasta hoitaa, eli aivan yhtä hyvin kuin minä! No okei, kyllä väkisinkin jotkut asiat hoituu multa paremmin, kun ollaan päivät pojan kanssa¿ Mutta osaahan nyt hyvänen aika isä lastaan hoitaa, eikä mun tarttis sitä stressata! Miksi siis se kuitenkin mietityttää? Onko se sitä, että tulee itselle tunne, että sälytän oman työni toisen harteille? Että tulee tunne ¿mun kuuluisi hoitaa tämä homma, eikä miehen¿? Ehkä¿



Olen siis huomen illalla lähdössä kaverin synttäreitä juhlistamaan, ja mietin jo etukäteen, että mitenköhän täällä pärjätään ;) Hassu minä!



Mutta nyt jos menisin sänkyyn ja pitkästä aikaa syventyisin johonkin kirjaan¿ Öitä!

Pi-Ki



P.S. Olittepa ensikot laittaneet Poppikselle ja MiaMikille kauniita sanoja/runoja/värssyjä..! Tuli uudestaan kyynel silmään. Tällä kertaa jopa hieman iloakin mukana siitä, kun on ihana huomata, miten täällä toisistamme välitämme, ja toisiamme tuemme! Ollaan me kaikki aikast¿ mahtavia! =D

Viesti saattaa paikoin kuulostaa hassulle. Esim. kohta, että " nytkin Arttu pyörii tuossa lattialla ja jumppailee" -- No ei nyt sentään tähän aikaan... x) Olen kirjoittanut tuota pätkissä koko päivän, siinä syy hassutuksiin!

[color=#8B008B]PI-KI ¿ tämä mamma kans miettii aina että ¿pärjääkö¿ mies Oonan kanssa vaikka ovat kyllä pärjänneet aina loistavasti! ;) Kai se on sitä äitien ¿ylihuolehtivaisuutta¿ mitä tuskasteltiin itse omien äitien kohdalla.. hih!



IHANA ILMA ULKONA! ¿Harmi¿ vaan kun menen pitämään pari jumppatuntia ja pitää olla hikisessä jumppasalissa.. No, tekee kutaa kuitenkin. :) Mies lähti rantalentikselle ja Oona ottaa pikapäikkyjä puuhiksessa. Meillä onkin huomenna sitten 3kk neuvola ja taitaa Oona saada ekan rokotuksen. Hui! Nyt taidan mennä näyttämään nenää vähän auringolle jos ei Oona ole jo herännyt. ;) Mukavaa sunnuntaita!



Mammis & Oona[/color]

Osanottoni Poppiksen ja Miamikin perheille suuressa surussa! Voimia teille molemmille! Rakkaan läheisen poismenon edessä on vaikea löytää lohduttavia sanoja...



t. pikku-Juska

Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut kirjoittamisen tänne ja saanut aikaan pari lausetta, kun vauva on alkanut kitistä nälkäänsä ja on pitänyt luovuttaa kirjoittamisen kanssa kesken kaiken? Saa nähdä, nytkin kuuluu sellaista pientä kitinää, mutta ei vielä varsinaista nälkäparkumista.



En ole taaskaan ehtinyt kuin nopeasti selata juttunne läpi, joten taas tulee omaa (ja vauvan) napaa...



Saatiin lääkäriltä resepti siihen suun sammakseen ja lääkettä sitten metsästettiin ympäri Helsinkiä, kun se oli kaikkialta lopussa. Annettiin sitten syötön jälkeen vauvalle varovasti ruiskulla suun etuosaan tököttiä. Saatiin menemään 0.3 milliä 0.5 sijasta ja tuossa vaiheessa vauvan hengitys rupesi korisemaan ja heti lopetettiin. Mies sitten sai takoa vauvaa selkään ja pikkuhiljaa poitsu sai henkensä kulkemaan kunnolla. Tuota lääkettä ei kyllä vauvalle enää anneta! Lääkkeen pakkausselosteessakin lukee, ettei sitä saisi antaa alle 6 kk ikäisillä, koska pienten vauvojen nielemisrefleksi ei ole vielä kunnolla kehittynyt. Miksi neuvolassa lääkäri meille sitten tuota kirjoitti??? Nyt kokeillaan puolukkamehulla, joka tosin ei vielä päivässä mitään tehnyt. Vauva tosin vaikuttaisi tykkäävän puolukan mausta, kun sitä mielellään maiskuttelee. :-)



Kateellisinä luin teidän pääkaupunkiseututreffeistä. Ensi kerralla toivottavasti päästään mekin mukaan, kun poitsu alkaa olla tarpeeksi iso ihmisten ilmoille. Toistaiseksi ollaan pysytelty tungoksesta poissa ja lähinnä tehty vaunukävelyretkiä ympäristössä. Eilinen lenkki kestikin noin tunnin, joten näyttää siltä, että minunkin voimani ovat synnytyksen jälkeen palautumassa.



MIESG: Täällä mies hoitaa vauvelia oikeastaan enemmän kuin minä, jos imetystä ei oteta huomioon. Mies pesee vauvaa ja vaihtaa suurimman osan vaipoista (mikä on ihan kiittettävää, koska olen itse innostunut kestovaipoista, jotka lisäävät vaipanvaihtohaastetta) ja tuo välillä poitsun tissille asti, jos sillä on nälkä. Mies on myös se, joka leikkasi pojan raatelukynnet perjantaina, kun kaksi viikkoa tuli pikkumiehelle ikää. Välillä tuntuu, että olen niin tottunut miehen hemmotteluun raskausaikana, että olen tullut piloille hemmotelluksi. Niin, mies käy myös kaupassa ja laittaa ruoan... Noh, kunhan miehen isyysloma loppuu, roolit vaihtuvat takaisin perinteisempään asetelmaan. Sitäpaitsi alapääkin alkaa olla kohtapuoliin ihan kunnossa, joten pystyn jo esimerkiksi siivoamaan, mikä on meillä ollut aikaisemmin minun hommiani. Mies on kyllä muuttunut järkyttävästi vauvan synnyttyä siinä, että tarttuu nyt tosi hanakasti kotihommiin, kun hänellä on ollut tapana lykätä toimeen tarttumista. Usein menen vaikkapa tyhjentämään astianpesukonetta ja huomaan, että mies on sen tyhjentänyt jossakin välissä huomaamattani. Ihana mies!



Mies bongasi, että poitsu osaa kääntyä ilmakylpyillessään mahaltaan selälleen! No, tuo on varmaan niitä taitoja, jotka katoavat sitten, kun poitsu vähän pyöristyy, koska olen ymmärtänyt, että tuollainen kääntyily opitaan vasta vanhempana.



Tällaista tällä kertaa. Tulehan Peipposkakin pikkuhiljaa kertomaan kuulumisia! Ja odotuspuoleltahan ovat myös HOYT ja JUSHKA liittyneet vauvallisten kerhoon!



t. pikku-Juska

Poppikselle suuren suuri osantottoni... Kyyneleet silmissä täälläkin kun luin viestisi.

Kovasti voimia sinulle (((rutistus)))



Viipero & Aleksi

Osaottoni Poppiksen ja MiaMikin perheille!



Jos kohtalon määrätä saisin,

niin surut nämä kauas,

kauas karkottaisin..



Elovena

sitten terassille jäätelölle. miehen loma on loppu, huomenna alkaa arki ja työ...mies on koko viikon iltavuorossa eikä mulla ole edes autoa...äh. onneksi on toinen sisko turusta tulossa tiistaina käymään, saa vähän semmoistakins seuraa joka osaa ite hoitaa nuo vessajutut...(esim). hehheh.



juskalle vinkkinä jos sitä lääkettä vielä haluatte kokeilla. kannattaa ruiskulla(siis ilman neulaa!) laittaa lääke syvälle poskeen, posken ja alaikenen väliin. silloin ei valu kurkkuun ja sieltä vauva saa sen nieltyä. silloin kun sinne tulee nestettä niin vauva myös yleensä nielaisee automaattisesti. kannattaa myös laittaa ihan pienissä erissä, taukoja pitäen. mutta tuo puolukka on kyllä tosi tehokasta, sitä suuhun ja pullontutteihin/rinnanpäähän sekä myös huvituttiin.



vielä pi-kin mieskommentteihin;ite inhoan sanontaa " kiva kun sulla mies auttaa noissa vauvanhoitohommissa..." siis ihan niin kuin minulla olisi automaattisesti kaikki vastuu ja velvollisuus ja mies armollisesti auttaa siloin kun en osaa/kykene/jaksa tms...vastaankin yleensä että kyllä, mies tekee osuutensa niin kuin pitääkin. onhan se lapsi yhteinen.vähän ehkä ilkeästi sanottu, mutta tarkoituksella haluan herätellä ihmisiä huomaamaan että niin tosiaan.



nyt ei muuta, pian ulos kun aurinko vielä paistaa.



sara&sohvi 3kk

...teidän suruunne. Jaksamista ja voimia. En osaa lisätä mitään niihin kauniisiin ajatuksiin joita muut enskat on jo kertoneet.



Leenis & Roope

Jaksamista molempien perheisiin! Ja antakaa ei-vauvallisten kantaa päävastuu järjestelyistä, jos vaan suinkaan mahdollista. Antakaa aikaa perheillenne, jaettu suru on kevyempi kantaa!



Kandi & Noel 7kk

..ikäviä uutisia teiltäkin :( Jaksamista ja voimia perheellenne.





Pikapiipahdus täältä kesälomareissulta Pohjanmaalta. Isovanhemmilla ollaan, Roope on jo unilla, mies katsoo appensa kanssa golffia tv:stä ja mummi alustaa huomisen lunchia. Joten, tässä on hyvä hetken hengähdystauko itselle :)



Mies-kommentointiin, kohtalotovereille ja sympatiaa antaneille, ensiksi kiitos! =) Oli oikeasti tosi kiva kuulla muidenkin tilanteita ja ajatuksia aiheesta. Ja joo - oon todennut että miehiin (tai siis yksikössä " mieheen" tässä tapauksessa =) pätee sanonta ' mahdotonta niiden kanssa on elää, mutta mahdotonta olla ilmankaan' ... mä purkasin tänne varmaakin sen pahimman kiukkuni, sillä kun mies tuli illalla golffireissultaan, vähän juteltiin ja tuntui jo heti paremmalta. No, ei se silti muista sitä taas seuraavalla kerralla... mutta, kai tää on vielä myös sitä muutos-tuskaa tuolle ihanalle sietämättömälle omalle köriläälle ;), onhan se elämä hälläkin aikamoisen häränpyllyn muutamassa kuukaudessa heittänyt. Lisäksi puhumallahan sitä aika monesta selviää, mutta kiukkupäissään kumpikaan ole kovin vastaanottavainen, joten pitää antaa pölyn vähän tasaantua. Sen verran kuitenkin jo sovittiin, että kun lomareissut on ohi ja " normi-arki" alkaa, otetaan kalenterit esiin ja sovitaan milloin on kummankin vapaa-ilta ja milloin yhteistä aikaa. Sitten on sovittuna, ja jos tulee muutoksia voi tehdä " vaihtareita" ! :) Ehkä vähän liiankin suunnitelmallista, mutta veikkaan että sitten ei tule niin paljon hampaiden kiristystä kun on etukäteen mietitty tilannetta.



Noh, nyt iltapesulle ja nukkumaan. Koko päivän ulkoilu sai väsyneeksi ja luulen että tulee uni linssiin aikalailla heti kun pään saan tyynyyn.



Leenis & Roope

[color=#8B008B]En sitten ehtinyt olla tänään ulkona OLLENKAAN.. :( Yhyy.. Onneksi pääsin hikoileen pariksi tunniksi jumppiin ja mies pärjäili Oonan kanssa oikein mainiosti täällä kotona. :) Paitsi että Oona ei malttanut nukkua iltapäikkyjä ja ollut hereillä klo 16.30 asti.. Äsken nukahti rinnalle mutta 5min päästä havahtui sängystä huutamaan. On nyt miehellä hyssyteltävänä.



Mies ei töistä pääsekään meidän kanssa neuvolaan. Eli meidän tyttöjen pitää kestää rokotus ihan kahdestaan, IIK! Täytyy yrittää olla TOSI rauhallinen ja ajatella positiivisesti niin Oonakin voisi kestää sen kuin ¿nainen¿.. ;) Onko muuten teidän vauveleille tullut jotain reaktioita niistä ekoista piikeistä? Että tarviiko varata jotain suppoja tms kotiin seuraavaa yötä varten?



Huiskuttelen vain hyvät yöt ja tulen jutskailemaan sitten huomenna neuvolan jälkeen jos/kun Oona ottaa unia.. Öitä!



Mammis & Oona 3kk + 1,5vkoa[/color]

[color=green]Siis taas tää tekee tätä (kone/netti). Näyttää, että ennen tätä mun kirjoitusta pitäisi olla 41 kirjoitusta, mutta Mammiksen teksti on viimeinen, numerolla 39. Siis mihin ne 2 viestiä on hävinnyt? Ja näin käy monesti - jollei tässä omassa pinossa, niin muiden. Tietääkö joku, miksi? Vai onks täällä muka joku käyny rumia puhelemassa, ja it-tuki on ne viestit sen takia poistanut? ;)



No mutta asiaan... Eli kotona olen (jo!). Oli kiva istua iltaa pitkästä aikaa kavereiden kanssa, ja kiva jo senkin takia, että sai olla rauhassa, eikä tarvinnut huolehtia vaipanvaihdoista ja muista. Artulla on ollut melko känkkä tänään, joten vähän harmitti jättää se tänne isille känkkäämään. Mutta hienostihan nuo olivat " selvinneet" , ja Arttu oli mennyt jo ennen puolta kahdeksaa nukkumaan, kun oli niin väsy. En tiedä, tuliko känkkä-kenkku taas siitä aprikoosista... Mutta en taida sitä enää kokeilla... Viimeksikin ne kenkku-päivät alkoi silloin aprikoosia ja maissia maistellessa. Mutta onko sitten vaan sattumaa? No, huomenna ihan tavallista päärynää sekä pe-po:a, sitten kenkkuiluiden loputtua taas kokeilen jotain uutta.



Mitäs kommentteja pitikään heittää... MAMMIS oli ainakin päässyt hikeä vuodattamaan :) Vähän kyllä harmi, ettet ulkoilmasta voinut nauttia...mutta onneksi on vielä kesää jäljellä! =)



Tuli Mammiksen kuntoilusta mieleen, että pillahdinpa tänään kaverit nähtyäni melkein ensi töikseni itkuun... (Ne hormonit, ne hormonit...) Ihan vain siitä syystä, että tämä paino-asia alkaa painaa mun mieltä päivä päivältä enemmän. Ja kaverit nähdessä se vaan korostui - he kun tänä iltana sattuivat olemaan ne pari läheisintä sinkkuystävää, langanlaihoja ja jaksavat laittaa itseään nätiksi = ovat siis niin kovin kauniita. (Joo, tiedän tiedän - enhän minä juuri synnyttäneenä voikaan samalle näyttää, mutta kuitenkin!) Kyllä tuli taas niin homssuinen kotiäiti-fiilis siinä vaate- ja korumeressä kauniiden rusketuksien saattelemana... Olisi ihanaa itsekin, jos voisi miettiä, että " hmm, mitäköhän laitan tänään päälleni...? Aah, tuon MINIhameen!" ... Mutta aika kaukana on ne päivät, että minä voin minarissa kulkea... Ystävät sitten jaksoivat onneksi tukea ja kannustaa. =) Ehdottivat personal traineria (MAMMIS, huhuu, hih!) ja Painonvartijoita jne. Ja kyllä mun on oikeesti pakko alkaa jotain kokeilemaankin. Täytyy heti tän jälkeen mennä P.vartijoiden sivuille, jos tilaisin sen pistelasku-kirjasen... Mä oon oikeesti valmis lähes mihin tahansa! Jotenkin en saa tarpeeksi motivaatiota yksin, että kävisin säännöllisesti jumpissa, oikeasta ruokavaliosta puhumattakaan. Mutta koitan taas ryhdistäytyä :) Tällä hetkellä siis painan ainakin 18kg (!!!) enemmän, kuin mitä mieheni tavatessani... Että urakkaa on. Jos edes alkuun saisi sen kympin pois, ja sitten vähän kerrassaan vielä sen viitisen kiloa, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen...



No valivali... Aina jauhan tätä samaa kakkaa... Mieskin on melkoisen kyllästynyt, kun kuulema hoen aina " sit ku" , " sit ku" ... Ja ikinä ei mitään tapahdu x)



No, mutta hus pois tuo aihe nyt mielestä. Se ei siitä valittamalla parane.



JUSKA, puolukka on tosiaan hyvä keino, samoin se sirtuuna. Kokeile niitä, ja aina kun jaksat/pystyt syötön jälkeen, niin se vesitilkkakin auttaa. Toivottavasti ikävä vaiva pienen suusta katoaa, eikä takaisin tule!



SARA, niinpä, on se aika hassua, että lapsenhoito mielletään niin yksinomaan äidin hommaksi, että jos mies kerran vkossa vaipan vaihtaa, niin ollaan jo aaltoja tekemässä... Onneksi oma mies tuntuu tajuavan, etten minä yksin jaksaisi. Kun en yksin ole siellä sängyssä sitä lasta ollut siittämässäkään, niin miksi jaksaisin yksin hänet hoitaa ;) Siitä olen kyllä tosi kiitollinen, että mies tosiaan osallistuu kiitettävästi Artun hoitoon. Piha-/autotallihommiinkin ottaa Artun joko vaunuihin tai rintareppuun mukaan. Eli ei paljon moitteen sanaa tarvitse siitä sanoa :) Muuten kyllä tuntuu, että riidellään liikaakin, muista asioista... Eilenkin jostain ihan tyhmästä pikkuasiasta, joka onneksi sitten unohdettiin. Mutta kyllä sen arjen muuttumisen hyvin huomaa tässä parisuhteessa =) Toiset asiat muuttuu parempaan suuntaan, toiset vähän huonompaan. Mutta onnellinen olen, eihän se mikään parisuhde ole, jollei välillä vähän höyryjä päästellä :)



LEENIS, ei kuulosta ollenkaan hassummalta, että sovitte etukäteen nuo vapaaillat ja omat ajat. Sitten voi tosiaan tehdä vaihtareita, ja homma toimii tasapuolisesti! Luulen, että jos meillä olisi miehen kanssa paljon menoja ja harrastuksia (mitkä nyt jääneet niin minimiin, ehkä taas joskus enempi), niin ottaisin meillekin saman systeemin käyttöön :)



Mittees muuta... En muista... Menen nyt tilaamaan pistekirjasen, niin loppuu valitus =D Joo, niin varmaan... ;)

Mutta hyvää yötä kaikille, ja hyvää alkavaa viikkoa!!! Ja Poppikselle ja MiaMikille toivotan parempaa ensi viikkoa..!!! Yrittäkää jaksaa!



Pi-Ki ja kolmatta yötä omassa huoneessa nukkuva Arttu 4,5kk :)



P.S. Piti tuosta omassa huoneessa nukuttamisesta sanoa, että hitsiläinen kuulkaa, kun pelotti perjantaina nukkumaan mennessä, etten herää Artun itkuun yöllä... Testasin sen tietysti aiemmin, että kuinka kovaa äänet kuuluu, mutta pelotti ihan hirmuisesti! Muutenkin taas niin iso askel...oma huone hei! Kohta mun poika muutta pois kotoa..*nyyh* No ei nyt sentään... Mutta onneksi siis herään oikein hyvin Artun itkuun/jutusteluun, mutta ihanasti pienet uniähinät häviää seinien väliin =D

Rokotteesta ei Artulle tullut minkäänlaisia oireita. Ei huomannut nlassakaan, että häntä edes pistettiin =D Mutta kannattaa se ehkä varautua lääkkeellä - on sitten valmiina, jos joskus muulloin sairastuu tms., vaikkei rokotuksesta mitään tulisikaan (ja harvoin kuulema nykyään tulee). Mutta suppojen sijaan suosittelen sitä Panadolin nestemäistä särkylääkettä. Se annostellaan painon mukaan ruiskulla suoraan suuhun. Ja lapsi nielee sen ihan hienosti, kun siinä ilmeisesti on jotain makeutusainetta (?). Mun mielestä helpompi käyttää, kuin supot...



Hienosti teillä siellä menee! :)