**EX-HAAHUT huhtikuussa**

Tosiaan on ollut niin hienot ilmat, että nyt kun on normaalit huhtikuun kelit, tuntuu ihan kauhean kylmältä :) Minä kyllä olisin ollut valmis jo nauttimaan lämpimistä keväisistä päivistä! Mutta eiköhän ne sieltä pikapuoliin takaisin tule.



Nette: Tuo uintiharrastus teillä kuulostaa ihanalta! Minäkin silloin suunnittelin Millan kanssa vauvauintiin menoa, mutta se sitten jäi kun jotenkin häpesin näitä ylimääräisiä kilojani ja raskausarpiani... Ihan tyhmää, tiedän, mutta oli jotenkin helpompi jäädä kotiin. Nyt olen miettinyt, että taisin tehdä typerästi sillä Milla olisi varmasti nauttinut tuosta uimisesta jo pienestä pitäen. Mutta täytyy varmaan viedä hänet nyt uimaan ja kesällä aloitella tuolla järvessä ensin. Kyllä se Teemu-poika sieltä kohta kävelemään lähtee, odotahan vaan :) Sitten alkaakin se tuttu vahtiminen, ettei kumauta päätään kaatuessaan... Tai sitten Teemu lähteekin kävelemään vasta sitten kun on varma, että jalat kantavat ja kaatuilu ei ole silloin niin pelottavan näköistä :)



Täällä vauva-arki on lähtenyt ihan hyvin käyntiin! Vauva ei ole yhtä hyvä nukkumaan yöllä kun Milla oli, mutta päivällä kyllä uni maittaa. Taitaa olla kyse siitä, että rytmi on vähän vinksallaan. Ollaan yritetty herätellä päivällä, mutta kun ei onnistu! Tuota tyttöä kun ei saa hereille jos hän nukkuu!!! Yöllä sitten heräillään 1,5 - 2 tunnin välein ja sitten aina pari tuntia pitää vielä yöllä valvoakin... Milla nukkui heti alusta asti 4 tunnin pätkiä ja silloin ei mulle tullut univelkaa ollenkaan. Tämä toinen neiti on siinäkin ihan erilainen kuin isosiskonsa. Muutenkin on ollut hauska huomata, että siskokset ovat näin alkumetreillä ainakin täysin erilaisia ja ihan tosiaan omat persoonansa. Jotenkin olin mielessäni ajatellut, että sisarukset olisivat jollakin tavalla samanlaisia, mutta eihän se tietysti niin mene. Yksi samankaltaisuus on; tämäkään vauveli ei onneksi juurikaan itkeskele! Tämä on vaan sellainen örkki, joka murahtelee ja murisee, mutta itkee tosi harvoin :)



Hormonihuurut on hieman vähentyneet siitä, mitä viimeksi teille kirjoittelin... Vieläkin on sellaisia outoja mietteitä välillä, mutta olen kyllä jo positiivisemmalla päällä. Ne alun itkukohtaukset oli kauheita ja itsekin pelästyin, että mikä mussa on vikana kun olen ihan omituinen ajatuksineni... Vauva tuntuu jo ihan omalta ja alkaa jo hieman seurustelemaankin meidän kanssa. Milla on ihan rakastunut siskoonsa ja varmaan iästäänkin johtuen ei osaa olla hiukkaakaan mustasukkainen. Aina hän osallistuu vauvan hoitamiseen, haluaa työntää rattaita, suukottelee jne. eli meillä on mennyt todella hienosti.



Tuntuu, että voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, mutta ettehän te ehdi tällaisia romaaneja lukea, joten taidanpa lopetella tällä erää tähän. Mies ja tytöt nukkuu, joten minä taidan lähteä vaikkapa valmistamaan päivällistä.



Tulkaahan kaikki joukolla kertomaan kuulumisia ja vielä piti toivottaa Neten esikoiselle riemukkaita synttäreitä!



napoltti, Milla 1v 7kk ja vauva kohta 1kk

Ja tervetuloa keskusteluihin!!! Meillä onkin tosiaan samanikäiset nuo kuopukset eli varmaankin aikalailla samanlaisten asioiden kanssa painitaan :) Meillä on onneksi yöunet hieman parantuneet, nyt on eka pätkä jo usein sen 3h ja se on mulle ihan riittävä. Sen jälkeen mennään n. 2-2,5h välein, mutta tuo rytmi sopii tässä vaiheessa ihan hyvin. Kyllä se 0,5-1h välein herääminen oli melko rasittavaa.



Nyt on vauvan naama ihan täynnä hormoninäppyjä, tai ainakin toivon, että ne olis vaan niitä eikä mitään ihottumaa. Esikoisella ei ollut niitä juurikaan, joten tämä näyttää nyt mun silmään tosi hurjalta. Nukkuessa ja ulkona naama on melko hyvä, mutta kun on hereillä, niin jostakin syystä silloin on näpyt pahemman näköisiä ja ihan punaisia! Iho on myös tosi kuiva, joten olen sitä vähän rasvonutkin. Nyt vaan odotellaan milloin ne häipyvät...



Ei tästä kirjoittamisesta tule mitään, molemmat lapsukaiset tahtoo nyt multa jotakin ;) Palailen paremmalla aikaa.



Missä luuraavat Molli, Pilkukas ja muut???



napoltti, Milla 1v 7kk ja vauva 5vko

Np-ultrassa tiistaina kaikki ok. Vastasi vauveli viikkoja, niskaturvotus ok, eli kaikki tällä hetkellä hyvin. Pituutta päästä peppuun huimat 5 cm.

molli ja Antti 1 v 7 kk ja masuvauva rv 12

Kiva kun tulit kertomaan kuulumisia! Nyt näyttää jo todella hyvältä!!! Täällä kuumeisesti olen odottanut mitä sulle kuuluu :)



Mitenkäs muuten Kianan raskaus etenee? Tulepa ilmoittautumaan kun ehdit!



napoltti

napoltti, meillä kans hormoninäppyjä. ei kyl vielä paljoa. Kaippa siitä erottaa että ovat erillisiä, selkeitä pyöreitä näppyjä. Esikolla alkoi allergiat tulla iholle 2-3 kk:n iässä, mutta olivat enemmänkin sellaista hilseilevää läikkää. Näinhän nää näpyt tulee just ristiäiskuviin sopivasti..



molli-soinnulla mukavia ultrauutisia! Ajatella miten pieni ja alussa, ja miten uskomattoman paljon siellä elämänalusa on jo valmista! Mua jaksaa tää elämän ihme aina vaan hämmästyttää : )



eih, on tää liian hankalaa, palaan taas paremmal ajalla.

eka-vekara

Kiva kuulla, että Milla on ottanut pikku-siskon hyvin vastaan ja hoitaakin jo kovasti. Toivottavasti saatte käännettyä tuon unirytmin, saisit sinäkin yöllä nukkua kunnolla, eikä tulisi univelkaa. Jokos olette kolmistaan tyttöjen kanssa päivällä vai saako miehesi olla vielä isyyslomalla?



Iloista Pääsiäistä kaikille ex-haahuilla perheineen ja toivotaan, että ilmat taas tästä lämpenevät niin saadaan nauttia täysillä keväästä!

näin lähestytään jo huhtikuun puoliväliä..: )! Tosi nopeasti aika rientää eteenpäin, ei meinaa ite mukana pysyä.. Tänne pohjois-savoon satoi lunta alkuviikosta reilu 10 cm, mutta onneksi se on jo lähteny, olin jo niin varma aikaisesta kesästä. No, nyt on sitte tosi kurakelit, kunhan piha kuivuu uudelleen. Mollille onnittelut ihanista ultra kuulumisesta!!! voih, siitä on niin vähä aikaa kun omaa ultraa jannäsin, mutta toisaalta niin kauan.. Joona on jo 4 kk 10pvä! uudet mitat saatiin aamulla; painoa jo reilut 8320g, pituutta 66cm! jatkan siis pelkällä rintamaidolla ku niin hyvin kasvaa.. Eka-vekaralle tervetulo toivotukset joukkoon myös! Mukava kun tekin saitte vihdoin nyytin kainaloon!!!

Kovasti jo kesää odotellaan tänne et pääsis vähä helpommalla (lue ei tartte juuri pukea lasten päälle), joonalla on alkanu huutaminen lähes aina pukiessa, viimeistään hanskojen ja hatun laitossa..

Mutta nyt alkaa ähiseminen kuulua ulkoa, oikein hyvää kevättä kaikille Exille!!!! Käyn taas rustailemassa kuulumisia.



-marrasmamma ja joona-

Ja kiitoksia huhuilusta, pitkästä aikaa pääsin teidän kuulumisia lukemaan, meidän kotikone ei jostain syystä enää näille sivuille päästä, nyt sitten työnantajan aikaa hyötykäytetään ;)



Onnea [b]eka-vekaralle![/b]



Ja sopivasti aina satun näemmä [b]mollin[/b] hyvät ultrakuulumiset lukemaan, onnea sinnekin <3



[b]Nette[/b], meidän pikku-ukko lähti kävelemään reilu 14kk ikäisenä, ja usko pois, ihan sopivan myöhään ;) Vauhtia siis riittää. Meillä myös asuu vesipeto, sukellukset saa riemun kiljahdukset ja naurun aikaan :) Mukavan pitkään ollaan voitu käydä, ikää pojulla 1v6kk ja tämä kevät saadaan vielä käydä. Ensi syksy täytyy sitten omatoimisesti kulkea, mutta toivon mukaan tammikuussa päästään sitten sisarusryhmään.



Mukava että [b]napoltin[/b] vauva-arki on lähtenyt hyvin sujumaan, toivotaan että pienen rytmi kääntyy sopivaan suuntaan :)



Mahassa huidellaan ja lähellä puolta väliä, uskomatonta vauhtia aika menee. Ensi viikolla on rakenneultra, josko saataisiin sukupuolestakin vihiä. Maha on kasvanut huimasti, (ihme kyllä omat vaatteet vielä kuitenkin sopii) saa nähdä kuinka iso tästä tulokkaasta tulee. Esikoinen oli sen 4360g/55cm, ja tämä pieni oli np-ultrassa jo 6 päivää kasvussa edellä.

Tuosta np-ultrasta jäikin pieni pelko mukaan kulkemaan, turvoketta oli silloin vähän liikaa, mutta veriseulan ja sen yhteisriski ei antanut aihetta jatkotutkimuksiis. Mutta silti, *huokaus*, se pieni epäilys jäi kaihertamaan.

Selkävaivat on onneksi toistaiseksi voitettu ja olen pystynyt töissä olemaan, kesäkuun loppuun asti olisi tarkoitus olla. Ja ihan tyytyväisenä olenkin, pikku-ukko tykkää olla tarhassa, ja minä olen saanut kokea itseni taas hyödylliseksi vähän muullakin saralla kuin äitinä :) Nyt " nautinkin" työelämästä kunnolla varastoon, tarkoitus olisi olla sitten pidempi pätkä lasten kanssa kotona.



Ihania kevätpäiviä kaikille!



-Kiana rv 19+3

Kiva Kiana kun ehdit kertomaan uusimmat kuulumiset! Hienoa, että voit hyvin ja olet lisäksi hyvillä mielin töissä! Voi kun aina itsekin osaisi ajatella noin positiivisesti työnteosta. Vaikka ihan oikeasti tykkään mun työstä, tällä hetkellä tuntuu, että miten ihmeessä pystyn palaamaan sitten aikanaan töihin, kun tykkäisin niin kovasti olla sen kolme vuotta kotona, mutta ei siihen ole kyllä mahdollisuutta tällä hetkellä. Mutta kaikki aikanaan. Jospa nyt keskittyisin tähän vuoteen kotona ja nauttisin siitä, enkä aina murehtisi tulevaa :)



Piti Kianalle vielä sanoa, että sullahan olikin komean kokoinen tuo esikoinen! Meinaavatko tehdä sulle lähempänä ekstraa jotakin painoarviota jos tämä vauva näyttäisi siis olevan vieläkin isompi? Mulle tästä kuopuksesta painoarvio oli 4,1kg ja lääkäri tuolloin vain totesi, että vaikka olisi reilustikin yli 4kg niin hyvin mahtuu tulemaan. Mulla on kuulemma niin hyvät lantion mitat, oikea mallisynnyttäjä. Silloin se ei tuntunut lohduttavalta, kun ajattelin, että helppoahan se on niiden sanoa, mutta sitten tämä vauveli syntyi ja oli sen 4290g ja synnytys oli ihan älyttömän hieno ja helppo. Ei tullut repeämiä, ei nirhaumia, ei siis yhtään mitään tikattavaa ja ponnistus kesti vain 5 min. Nyt tuntuu, että sieltä tosiaan olisi tullut vaikka kuinka iso vauva ulos ihan tuosta vaan :) Toivottavasti sulla on samalla tavalla!



Olisi vielä muutakin kirjoitettavaa, mutta kutsu kuuluu ja mentävä siis on...



napoltti ja tyttäret

Napoltti, voi kun kuulostaa tutulta nuo sinun ajatukset töistä! Taisin täälläkin käydä silloin ennen töiden alkua panikoimassa, oikeasti tuntui etten pysty/halua/kykene enää töihin! Alku oli raskasta koko perheelle, etenkin minulla ja pojalla " symbioosista" irti pääseminen ja pidemmät erot. Mutta niinpä se arki lähti sujumaan, minä pääsin kiinni työrytmiin ja huomasin ettei äitiys pehmentänytkään täysin aivoja, poika alkoi nauttia tarhassa olosta ja nyt sinne mennään hymyssä suin, ei kuulema ehdi enää edes isälle vilkuttamaan kun on niin kiire leikkeihin ;)

Nauti nyt kotona olosta, stressaa töistä sitten kun on sen aika ja myöhemmin huomaa kuinka hyvin arki lähtikin sujumaan :)

Vauvan painosta, jonkinlaista kontrollia siihen toivon mukaan nyt saadaan. Esikoisesta minulle hoettiin loppuun asti että ei ole iso vauva, reilusti alle 4kg mutta niinpä äidin tunne oli kuitenkin oikeassa.

Neuvolalääkärillä tuntui olevan taas aika väheksyvä asenne, mutta onneksi oma th tietää tilanteen, ja olen muutenkin loppuraskaudesta menossa pelkopolille. Esikoisen synnytys jäi sen verran mieleen kummittelemaan että parempi käydä koko episodi ammattilaisen kanssa läpi, ja tarvittaessa tehdä suunnitelmaa tulevaan synnytykseen.

" Synnyttäjän lantio" löytyy minultakin, sinällään en pelkää sitä ettei vauva mahtuisi, haluan kuitenkin että asiaa seurataan, eikä tule sitten yllätyksenä yli 5kg nyytti... Meillä nuo vajaa 2-metrisen miehen geenit jyrää, senkään vuoksi en koskaan ole pientä vauvaa odotellut ;)



Mutta nyt vielä hetkeksi töiden pariin.

Kianna; meilläkin keskimmäinen poika oli 4300g ja silloin itse jotenkin vaistosin, että on suuri vauva tulossa. Ei muakaan kukaan lääkäri ottanut tosissaan ja kätilölle vielä synnytyssalissa sanoin, että mua pelottaa vauvan koko. Kätilö teki viimehetken kokoarvion ja sanoi vauvan olevan maksimissaan 3700 g. Keskimmäinen jäi synnytyksessä hartioistaan kiinni ja jouduttiin vetämään ulos, onneksi ei mennyt hartiat sijoiltaan. Sit tottakai pelkäsin kuinka suuri kolmas tulokas on, että kasvaako vielä suuremmaksi kun keskimmäinen, no onneksi Teemun synnytys käynnistettiin rv 38+0(hepatoosin takia), niin ei kerennyt kasvaa kun 3,5 kiloiseksi.

Vaadi päästä kokoarvioon loppuraskaudessa, jos se edes vähän helpottaisi pelkoa.



Teemu heräsi päikkäreiltä, joten välipalan syöttöön, palaillaan ja pidetään pino korkealla

isoista vauvoista: Anttihan oli 4650g syntyessään ja juuttui myös erittäin tiukasti hartioista kiinni ja runnomalla ja imukupilla ulos saatiin onneksi kuitenkin suht pienillä vaurioilla. Itselleni ei yllättäen ole jäänyt kovin suurta pelkoa tuosta tilanteesta, olin kai jo niin tajuttomana väsymyksestä, etten oikein enää pysynyt tilanteen tasalla loppuvaiheessa. Suurin pettymys oli kuitenkin se, etten saanut Antttia edes nähdä , kun hänet vietiin heti vauvateholle ja tämän tilanteen haluaisin tulevassa synnytyksessäni välttää, eli toivoisin pääseväni kokemaan sen verrran normaalin synnytyksen, että saisin vauvan rinnalleni heti vierihoitoon. Sen vuoksi en myöskään haluaisi sektiota, vaan mielelläni synnyttäisin alakautta, mutta en kylläkään uutta jättiläistä. Pääsen viikolla 36 synnytystapa-arvioon ja saavat silloin kyllä lantion kuvata, ainakin kätilö viimeksi sanoi, että ehdottomasti olisi pitänyt viimeksikin kuvat, kun vatsahan mulla oli ihan valtava, vaika kokoarviot ei ihan kauhean suurta vauvaa luvannutkaan. niin menen siis sinne arvioon ja kyllä jotenkin itse toivoisin eniten vähän etuajassa käynnistystä, mutta eihän tämä tietysti mikään toivomusleikki ole, vauvan parastahan sitä on ajateltava ja jos sektiota tarjoavat, niin kai se on sitten hyväksyttävä.



Huono olo ja väsymys ei oikein meinaa hellittää, eikös se kuuluisa virkeä aika pitäisi jo kohta alkaa:) Aina Antin päiväunien aikaan makaan puolihorteessa ja se vähän helpottaa, yöunille on kömmittävä jo yhdeksältä.



Muuten menee ihan ok. Antti opettelee kovaa vauhtia puhumaan ja on sitä ihan kuunnella, kun toistelee sanoja ja vääntelee niitä eri muotoihin. Talo, talolle, talossa.. jne,

Suosikkisana on pölyä; kuinkahan monen puolitoistavuotiaan ykkössana sellainen on:) Mutta Anttihan rakastaakin siivousta, ja pölyähän meiltä tunnetusti löytyy.

Touhutaan kovasti pihalla, sisällä leikkiminen ei nyt oikein tunnu innostavan, ei lelut oikein kiinosta ja ulkoilu sopii minunkin huonolle ololle oikein hyvin.



Huomenna menen neuvolalääkäriin, kuuleepahan sydänäänet, mutta muutenkin luulen vatsassa kaiken olevan ok, se on nimittäin iso!



Kianallakin oli ollut np-ultrassa jo viikkoja isompi kaveri, oikea kasvuspurtti, kun noin monta päivää on jo edellä. Samoin meillä oli muutaman päivän isompi ja viikot ei kyllä voi enempää olla, eli kyllä siellä kai uusi jättiläinen on kasvamassa, huh hei.



Tässähän tätä, Antti yskii siihen malliin sängyssä, että kohta taitaa herätä ja sitten lähdetään mummon synttäreille, eli heipat teille kaikille

molli, Antti 1v7kk ja masussa rv 13+4

eli vauvautunut ex-haahu esittäytyy:



Täytyy myöntää, että vielä nimimerkit tuntuvat vierailta kun vasta yhtä kuukausipinoa on lueskellut, mutta eiköhän me tulla tutuiksi.. (ainiin, heips marrasmamma ja Ennis, olihan täällä pari tutumpaakin nimimerkkiä!)



Eli siis eka-vekara esittäytyy:

olen " kohta kolmekymppinen" , uusmaalainen kahden lapsen äiti. Ensimmäisen lapsukaisen sain 2003 jouluna, silloin ei ollut mitään tietoa eikä pelkoja keskenmenoista. Reilu vuosi sitten sovimme pikkukakkosen yrityksestä, eka raskautuminen päättyi spontaaniin keskenmenoon rv:lla 7, mutta tulin heti seuraavasta kierrosta uudelleen raskaaksi. tällä kertaa onnea kesti np-ultraan, jossa sikiön huomattiin lopettanenn kasvunsa joskus rv 7. Suru oli taas melkein sietämätön, varsinkin kun muutama viikko kaavinnan jälkeen vietimme mieheni kanssa häitämme. Aika sumussa ne juhlat meni.. yksi kierto vierähti välissä, mutta heinäkuussa plussasin taas.. tällä kertaa pysyvästi. Pelko ei jättänyt koko odotusaikana, muutti vain muotoaan. Onneksi odotuspuolen ex-haahut olivat tukena ja olkapäänä koko pitkältä tuntuneen matkan!! Halit ja kiitokset vaan kanssasiskoille.



Ja tässä sitä nyt ollaan, kotona on ylpeä, hieman " itkuherkkä" 3-vuotias isoveli ja ihana, tomera pikkuinen 1 kk:n ikäinen pikkuneiti. Vielä hetken jatkuu vauvaloma meillä kaikille, ensi viikolla mies palaa takaisin töihin ja esikko aloittaa päiväkodissa 2 krt/vko (aikaisemmin kokopäivähoidossa). Sitten nähdään miten tää mamma pyörittää kahden lapsen arkea : ) Mietityttää oikeasti, miten kädet riittää ja miten sovitellaan voimavarat ja aika kahden lapsen kesken... eiköhän sitä pärjätä..



Mukavaa olisi aina kun kerkii käydä täällä jutskailemassa kuulumisia, ihan niin ahkera en usko olevani että maalismassujen pinoon kerkeisin tutustua, mutta elän toivossa että täältä yhytän ennestään tutut ja tuntemattomatkin ex-haahut aina silloin tällöin.



Huhuilen nyt samalla, josko tänne pinoon olisi löytäneet Enniksen lisäksi esim Hannele, Lizie ja Titi? Mukava olisi vaihtaa maitohuuruisia kuulumisia teidän kanssaodottajieni kanssa!!



Sen verran meitin kuulumisista, että neiti kasvaa tohottaa kovin, pituutta oli kuukaudessa tullut 5 senttiä ja painokin oli jo melkein 3900g. Tissiä syö komeasti, välillä kyllä joutuu rajoittamaan kun esim vässyynsä lutkuttaisi ja pulauttelee sitten koko ajan yli äyräiden. Nukkuu useimmiten hyvin, selkeästi on jo aamupäivästä ja illasta sellaiset virkummat hetket jolloin seurustellaan, muuten vetelee useampaan otteeseen päivästä pidempiä unia. Öisinkin melkein järjestään tulee yksi pidempi unijakso, 4 tuntia ja sitten syödään 2-3 tunnin välein.. ja onhan siellä yöaikaankin vielä klo 4-6 sellainen öhkimisjakso, jonka olen tulkinnut vaan hereilläoloksi. Neiti juttelee kovin röhkimällä, vinkumalla ja hennoilla huokauksilla ja tunnistaa ihanasti jo oman perheen. Neidillä on myös niin somat ja ihan omaty piirteensä, suloinen tummatukkainen tillottaja on! Ristiäisiä vietetään vasta toukokuun puolessavälissä, kun toivotulla papilla löytyi silloin ekan kerran kalenterista vapaata. Nimestä päästiin eilen sopimukseen.. kait, ellei vielä keksitä parempaa ; ) Eka nimi on kuitenkin lyöty jo lukkoon ja ihanaa hehkuttaa, että on ollut koko odotusajan mun ehdoton suosikkinimi tytölle!



jahas, paras lähteä vissiin seurustelemaan isoveikan kanssa kun pikkuinen taitaa nukkua sen verran rauhallisesti..



eka-vekara kera ekan- ja tokavekaran

Nimimerkkisi tuntuikin tutulta ja ensimmäinen reaktio oli Ihanaa olette saaneet nyt maailmaan kauan kaivatun kakkosen. En tiedä mikä ihmeen pakkomielle mulla on aina välillä käydä lukemassa vauvakuumeen haahu pinkkaan, mutta siellä on joitakin nimimerkkejä joiden kohtalo on koskettanut ja sinä olit yksi heistä, joten siinä mielessä vauvauutisesi oli tosi iloinen uutinen.

Kyllä sitä kahden pienen kanssa oppii tulemaan toimeen, kunhan pääsee arkeen kiinni. Vaatiihan se erilaisia järjestelyjä ja välillä varmasti tuntuu, ettei kädet riitä, mutta ehkä meillä naisilla on jokin ihmeen selviytymistaito:)



Itsekkin pyörin vielä täällä vauva puolella, vaikka meidän vauva on jo 13kk, mutta tuntuu, ettei viitsi tuonne taapero puolelle vielä siirtyä:(. Ehkä sitä itse ajattelee, että kuopus on vauva vielä kaksikymppisenäkin, Teemu voi tosin olla jossakin vaiheessa eri mieltä.

Heippa Nette ja kiitokset tervetulotoivotuksista!



Täytyy myöntää, että varsinkin odotusaikana itsekin lueskelin noita vauvakuumepuolen yrittäjiä ja moni nimimerkki on tullut tutuksi ja sitä toivoo kuin jollekin läheiselleen sitä kestävän raskauden onnea. Yli vuosi on itsellä takana suurta tunne- ja hormonimyräkkää, mutta silti näin jälkikäteen koen, että odotuksemme aika ei ollut kohtuuttoman pitkä (kiitos vissiin hyvin sikiävät geenini ; ). Moni tuttu nimimerkki siellä odottelee edelleenkin kestävää plussaa, sellaisia jotka ennen minua haahuihin listautuivat..



Mukavaa nähdä, että napoltillakin on suurinpirtein samanikäinen vauveli, niin on kanssaihmettelijä näissä ekoissa ihmeellisisää vauvakuukausissa, kun kehitys on huikean vauhdikasta ja pienokaisetkasvavat vauhdilla. Sinulla on siellä tosin toinenkin vielä tosi pieni, tsemppiä paljon arjen jaksamiseen ja ehkä seuraavat kuukaudet kääntävät unirytmin pienimmältä myös äitiystävällisemmäksi!



Meillä esikko nukkuu parhaillaan päikkäreitä (ekat varmaan pariin viikkoon) ja pienempikin nauttii raikkaasta ilmasta rattaissaan. Pannari odottelee syöjiään uunilämpöisenä. Itseä väsyttää kovin, taidetaan ottaa ilta ihan rennosti..



jahas, nyt potkimaan esikkoa ylös, ettei mene ilta liian pitkäksi ja kerkiää itsekin maistelemaan pannaria ennen seuraavaa imetystä.



palaillaan

eka-vekara