2v ruokapöydässä
Olisiko jollain vinkkiä 2v mahdottomaan ruokapöytäkäyttäytymiseen. Lapsi on siis erittäin tempperamenttinen ja voimakastahtoinen. Jos on nälkä, syö hyvin. Syö täysin itse, ei tarvitse auttaa. Haluaa syödä aikuisten välineillä, ei mitään vauvajuttuja enää. Pöydässä kuitenkin käyttäytyy arvaamattomasti, saattaa heitellä kaikki ruoat pitkin seiniä, jos ei ole nälkä. Ollaan aika tiukkia ruokapöytäkäyttäytymisestä ja ruokailu loppuu aina heittelyyn ja lapsi nostetaan pöydästä pois. Ollaan myös keskusteltu asiasta, miten kauniisti syödään jne. Ollaan kannustettu ja lahjottu. Tilanne ei kuitenkaan muutu. Tarhassa on sama meno, vaikka yleensä tarhassa lapset pysyvät paremmin ruodussa kuin kotona. Hieman jo hävettää, että mitä hoitajat kuvittelevat, että me kotona tälle lapselle sallimme, kun käyttäytyy noin. He myös ovat keinottomia. Lapsi on älykäs ja ymmärtää puhetta ja puhuu itse täydellisesti. Kokeeko hän asian kivaksi leikiksi? Odotteleeko mielenkiinnolla, miten aikuinen reagoi? Vältämme ylireagointia eli vähäeleisesti vain lapsi pöydästä pois. Tarrataulut yms kokeiltu. Neuvoja otan vilpittömästi vastaan ja ihan vertaistukeakin.
Kommentit (4)
joka on aina syönyt hyvin ja käyttäytynyt hyvin ruokapöydässä, syönyt itse alle yksivuotiaasta. Ei kuitenkaan onneksi heittele ruokaa, mutta muuten temppuilee, kieltäytyy syömästä, tänään esitti oksentavansa, kun pyysimme maistamaan ananasta (sehän onkin kamalaa :D), halusi syödä vain leivän sisuksen (ei kuoria) jne. Kiukuttelusta ja huutamisesta huomautetaan, jos ei lopu, nostetaan pois pöydästä, kerran saa tulla takaisin ja jos sama homma jatkuu, pois pöydästä eikä saa tulla häiritsemään muiden ruokailua. Jos heittelee ruokaa, joutuu jäähylle portaille, josta pääsee 1-2minuutin päästä anteeksipyynnöllä pois ja siivoamaan omat sotkut. (Siivoaa ihan tohkeissaan muuten, joten en tiedä onko se rangaistus.) Mutta tosiaan ruokaa ei yleensä heittele, en tiedä eikö halua vai onko tuo rangaistuskäytäntö tepsinyt. Myös silloin, kun kiukuttelee, ruoasta pitää kiittää ennen kuin nostetaan pois - eli siis tietää, että poistetaan pöydästä ja miksi, mutta ennen sitä kiitetään ruoasta. Jos heittelee ruokaa tai ruokailuvälineitä, joutuu heti jäähylle mutta siivottua sitten kiitos.
Kuulostaa siltä, että lapsesi tosiaan on temperamenttinen, ja minusta nuo kertomasi toimintatavat ovat niitä, mitä meilläkin. Ehkä tosiaan seurasta voisi lisätä, eli jos heittelee ruokaa/ruokailuvälineitä, ne pitää itse siivota pois lattialta. (En tiedä, teettekökin niin?) Minä kyllä suutun yleensä ihan kunnolla ruoan heittelystä, eli teen selväksi, että sitä en siedä. Mutta meillä tyttö on luonteeltaan kohtuullisen sopuisa, ja nuo kohtaukset ovat hänellä minusta selvästi uhmaan kuuluvaa kokeilua. Eli ehkä teidän lapsella ovat voimakkaamman tahdon takia myös uhmakohtaukset kovempia. Uhmaako hän voimakkaasti myös muualla kuin ruokapöydässä?
Kyllä uhmaa muutenkin siis 100% voimakkaasti. Kaikki on ei aluksi, kamalia lattialle heittäytymiskohtauksia yms yms. Meillä aika tiukat säännöt ja uhmalla ei saa mitään etuuksia, mutta toisaalta jäähyjä käytetään muutenkin paljon. Eikä niillä tunnu olevan vaikutusta. Se ei siis ole varsinaisesti uusi keino. Rangaistukset tuntuvat lisäävän vain uhmaa ja yleensä kai asiantuntijat suosittelevat palkitsemista ja kannustamista rangaistusten sijaan, en sitten tiedä, kun molempia on kokeiltu. Tuntuu, että riemastuu vain, kun äiti suuttuu ja siksi on koetettu tuota hyvin välinpitämätöntä reagointia. Tuota siivousta voisi kokeilla systemaattisemmin. Itse en oikein ehkä enää usko, että mikään varsinaisesti muuttaisi lasta. Uskon, että hänen uhmansa on kova. Esikoiselle ei koskaan vastaavaa, eli lapset on 100% erilaisia. Uskon, että aika auttaa, kun uhma-aika laantuu ja sieltä kuoriutuu se oma ihana lapsi. Mutta hävettää vaan, jos ihmiset ajattelevat, ettei kasvateta lasta. :(
jos tiedät kasvattavasi lasta systemaattisesti, tiedät, että se joku päivä tuottaa myös tulosta. Eli jatkat vaan sitkeästi niin lapsella on turvallinen olo, kun mikään uhmaaminen ei sääntöä muuta. Ja unohdat sen, mitä muut ajattelee, koska kun sille tielle lähtee, niin ei muuta ehdikään miettiä.. :D Keskustele vaikka vielä kerran tarhassa asiasta, painota että kotona sitä ei hyväksytä eikä tietenkään tarhassakaan. Kyllähän heidän pitäisi ammattikasvattajina tietää, että toisilla on kovempi uhma ja siitä päästään vain ajan kanssa.
Minäkään en tykkää rangaista jatkuvasti, joten meillä sitä käytetään vain meidän asteikoilla pahoihin uhmakohtauksiin, joita nuo ruoan heittelyt siis ovat. Monesti huumorillakin pääsee pitkälle, esim. jos jompikumpi vanhemmista tekee liiotellen samaa kuin uhmaava lapsi, tosin tietenkään ruoan tai tavaroiden heittelyyn emme lähde mukaan. Mutta siis jos lapsi kiukuttelee ja vänisee, niin usein isin tai äidin liioteltu väninä laukaisee naurun ja tilanteesta päästään ohi. Harmi tosiaan ,että tätä on vähän huono ruveta ruoan heittelyyn soveltamaan... :)
Minulla myös 2v4kk ikäinen vilkas lapsi joka osaa käyttäytyä todella hyvin ruokapöydässä, mutta jos tuollaista tekisi joutuisi heti jäähylle (2min), jonka jälkeen pyytämään anteeksi ja siivoamaan sotkunsa (kykynsä mukaan tietenkin siivoaisi ja minä viimeistelisin siivouksen). Minusta lapsesi tekee sitä hakeakseen huomiotasi ja koska siitä ei saa mitään rangaistusta.