~ TAMMENTERHOT ke-to ^*

Täällä ainakin on vettä satanut ihan koko aamun ja loppua ei näy.. Mutta toisaalta ei haittaa, niin eipähän tartte kastella tuota pihaa, kun mies just viikonloppuna taas vähän laittoi lisää nurmikkoa tuohon pihalle kasvamaan ja eihän ne siemenet idä, jos ei ne saa vettä laisinkaan..

Tänä kesänä meillä on ainakin pihassa alkanut hyvin toi nurmikko kasvamaan, kun on vettä satanut niin paljon (joten meidän onni, että vettä on tullut)..



Meillä on esikoinen nyt mummolassa, oli yökylässä ja sit kun mies tulee töistä, niin käydään " vaihtamassa" lapset ja viedään toi keskimmäinen vuorostaan mummolaan yöksi =) Eivät halunneet mennä yhdessä, vaikka sitä ehdotin =)



Eilinen ilta oli kyllä ihana, kun sekä pikkuneiti että poika nukkuivat jo 20.30 ja sit oli miehen kanssa koko ilta aikaa olla rauhassa.. Eipä me paljon muuta tehty, kuin katottiin telkkaria ja mentiin nukkumaan.. Oltiin molemmat niin väsyneitä, että ei jaksettu mitään muuta =) Saatin kerrankin mahdollisuus nukkumiseen, mutta silti valvottiin yli yhdentoista..



Mutta positiivista, pikkuneiti nukahti siis jotain 20.20 ja heräsi ekan kerran vasta 04.40 ja sit seiskalta aamuherätys, eli sain nukkua koko yön, joten olen todella onnellinen viime yön unista, kun viime aikoina yöt on muuten olleet tosi risaisia.. Toivottavasti suunta jatkuis samanlaisena tästä eteenpäin.



Ariellalle piti lähettää myös täältä voimahaleja ja jaksamista vaikeaan ja hankalaan tilanteeseen. Toivottavasti tilanne selviää parhaiten päin..



Mutta nyt pitää mennä antamaan pojalle hammasharjakotelo, kun hän pakkaa yökyläreppua ja sinne pitää saada nyt pakata hammaspesuvälineet, ettei vain unohdu..



-äitiliini78 ja pikkuneiti 5.1.

Ariellalle voimia kamalaan ja surulliseen tilanteeseen. Ehkäpä tää on miehelläsi joku ohimenevä mielenhäiriö. Sanoiko hän tuon riidan päätteeksi tuohduksissaan vaiko ihan rauhassa. Suutuspäissään kun moni sanoo ihan mitä vaan. Toivotaan, että asiat kääntyy parempaan ja miehesikin ymmärtää ettei tässä vaiheessa kannata lähteä tekemään isoja ratkaisuja kun lapset on pieniä. On tää vauva-aika ja pikkulapsiaika niin kuluttavaa ja uuvuttavaa välillä, elämä helpottuu kun lapset kasvaa. Sitä on monesti vaan vaikee aatella siinä väsymyksen ja turhautumisen keskellä.



Perheneuvolasta olisi varmasti apua, ainakin sinulle jos ei miestäsi saa mukaan. Me käytiin perheneuvolassa muutaman kerran jutusteleen kun isompi poika oli n. 1v. Meillä se vauvavuosi kärjistyi lopulta siihen, että olin hakenut mulle ja pojalle asuntoa ja olin aivan mitta täynnä meidän suhdetta, lähinnä sitä, että asioista ei voitu puhua, puhumattomuus ja mykkäkoulu oli tosi ahdistavaa. Koko ajan kotona leijui sellainen ilmapiiri että jokin on vialla vaikkei niin kauheesti riidelty ja riehuttu. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että miehelläkin taisi olla jotain synnytyksen jälk. masennusta...minkä minä tulkitsin niin ettei häntä kiinnosta tää perhe-elämä. Ja mun mies kun ei puhu kans tunteistaan ja hänen kans on edelleen vaikee puhua mistään henkilökohtaisemmasta, ottaa sen helposti syyttelynä ja riidan haastamisena. Meilläkin varmasti toi kriisi johtui siitä, että oltiin oltu vasta vajaa vuosi yhdessä kun poika ilmotteli tulostaan ja tavallaan sitten hänen synnyttyä se arki suhteessa löi päälle, että tätäkö tää nyt olikin. Mutta tosiaan siitä perheneuvolasta, siitä oli apua ainakin mulle. Mies ei siellä niinkään puhunut, mutta sai ehkä ajattelemisen aihetta sitäkin enemmän. Ja siellä mulle tarjoutui tilaisuus saada sanottavani sanottua sillä kotioloissa se meni aina siihen, kun yritin puhua niin mies käänsi selkänsä, lähti nukkumaan tai tuijotti vaan telkkaria ja suuttui kun pyysin, että laittais telkkarin kiinni että saan puhuttua. Perheneuvolassa sen oli tavallaan pakko istua siinä ja kuunnella. Ja meille ehdotettiin pariterapiaa, mutta siihen mies ei sitten lähtenyt. Itse kävin pari kolme kertaa vielä yksin juttelemassa. Siellä siis on mahdollista,e ttä molemmat käy yksinkin jos tilanne on niin lukossa ettei pysty keskenään jutteleen tai halua. Meidän välit ei kyllä välittömästi korjaantunut, mutta molemmat sai miettimistä ja mikä tärkeintä se päätös erosta lykkääntyi, minä olin se osapuoli joka olisi halunnut luovuttaa, onneksi jäin kuulosteleen ja katsoon mihin suuntaan tilanteet menee, muuten ei olisi tuota pikkumiestä elämässä. Mutta paljon on meillä tässä vuosien varrella ollut kaikenlaista kriisiä. Suorastaan ihme että vielä tässä yhdessä ollaan. Mutta halusin siis sanoa vaan, että suosittelen myös sitä perheneuvolaa tai sitten puhut neuvolassa ensi alkuun, jollei perheneuvolaan saa heti aikoja, sinne ainakin tällä meilläpäin oli jonoa.



Mutta sinulle voimia, en muuta osaa sanoa. Ja jaksamista lasten kanssa, onko sun mahdollista saada lastenhoitoapua, että pääsisit vähän huilaan. Kun tilanne on tuollainen se uuvuttaa niin, ettei tahdo jaksaa lastenkaan kanssa.



Meillä oli eilen aika hulina päivä. Miehen sukulaisia tuli Ruotsista , 6 aikuista ja kolme lasta, lapset leikki pihalla koko päivän ja meidän isompi poika sai kai auringonpistoksen, kun alkoi illlalla valitteleen päänsärkyä ja oksensi monta kertaa. Tänään piti lähteä särkänniemeen mutta täytyy kai olla rauhallisemmin tää päivä, poika ei tunnu olevan kunnossa vieläkään. Ettei vaan ois sitten mitään mahatautia...



Mary tais kysellä ton isomman pojan ikää, poika on 4v., mutta hauskasti puhuu tytöistä, että tyttökavereita. Tai kai se on sen siitä oppinut kun mä oon joskus sanonut yhdestä tutun lapsesta että onko se sun tyttökaveri, leikillään siis.



Syöttötuoleista...

Minä kans suosittelen Tripp Trappia, meillä on sellanen ja poika istuu siinä edelleen. Nyt se vaan pitäis luovuttaa kohta tolle pienemmälle. Siinä on just hyvä toi että se kasvaa lapsen kasvaessa. Miinuspuolena siinä on toi kangaspehmuste, se meillä meni huonoksi aika äkkiä kun sitä joutui paljon peseen, niin aika äkkiä saumat ratkeili. Muistelisin joskus nähneeni siihen myös muovisia pehmusteita, sellanen olis helpompi pitää puhtaana. Että uusi pehmuste tarvii hommata, ne vaan on aika tyyriitä muistaakseni, lähelle 30e pelkkä pehmuste, ellei enemmänkin.



Mattopyykille taidan tänään lähteä jollei rupee sataan. Pitäis sekin saada pois päiväjärjestyksestä...



Hyviä päivänjatkoja kaikille!

Meillä on aamu mennyt niin vauhdilla jotta ei paljon koneelle ole kerinnyt :) Aamulla lähdettiin aamiaisen jälkeen kävekylle kun aurinko niin nätisti mollotti, sitten laitettiin esikolle uima-allas pihalle ja siinä se aika sitten menikin ;) Ja ukkokin vielä yllätti ja tuli kotio syömään kesken työpäivän :) just lähti takas töihin ja lapsukaisetkin menivät nukkumaan. Aah tätä ihanaa hiljaisuutta mikä täällä tällähetkellä vallitsee, en tohdi edes telkkua avata.



Ikkunapuita pitäisi lähteä maalailemaan, kun vaan sais innostuksen siihen jostain...



Maria laittelehan polttari kuvia blogiin siitä sinun asusta ja herneenpalkojen myynnistä, tahtoo nähdä :)



Mutta nyt en muista muuta kommenttia joten vääntäydyn niitä ikkunapuita maalaamaan..



äityli ja tilliäinen

Pitkästä aikaa pääsen koneelle ihan rauhassa, olen kyllä pihalla kuin lumiukko teidän turinoista ja ei kyllä vieläkään aika anna periksi, että kerkiäisin vanhoja pinoja lukemaan. Sen verran huomasin, että muutama uusikin on rohkaistunut kirjoittamaan, joten tervetuloa minunkin puolestani. Niin ja Mansmamman masuasukille toivon pitäviä jarrusukkia ja onnea uuteen kotiin.



Meillä arki sujuu samanlailla kuin aiemminkin, mies on vielä tämän viikon töissä ja aloittaa sitten lomat. Mitään suuria suunnitelmia ei ole, mökkiä pitäisi rakentaa. Sunnuntaina meillä on 7 hääpäivä ja tilasin miehelle hermoratahieronnan kotia lahjaksi. Hieronta kestää 2 tuntia, joten jospa se ukko kulta jaksaisi sitten hirsiä nostella...Yhdessä olemme asuneet 15 vuotta ja niin kuin nennkin kirjoitteli, kyllä siihen monenlaista riitaa ja sovintoakin mahtuu mukaan.



Itse en osaa kirjoittaa ajatuksiani niin hyvin kuin Nenn kirjoittaa, mutta toivon todella, Ardisia ja Ariella, että teidän tilanteenne kääntyvät parhain päin!



Pikku-neiti kasvaa ja syö nykyään jo mallikkaasti, syötän aamulla vellin ja 2 x päivässä lämpimän aterian. Pupina kyseli puuron määrästä, meillä menee iltapuuroa (kaupan valmis) se yksi purkki eli 215g. Kuukauden verran tyttö on pääsääntöisesti nukkunut yöt syömättä 11-12 tuntia, joskus tuhisee ja pyörii unissaan niin kovasti, että annan maitoa jotta pääsee sikeämpään uneen.



No tässä lyhyesti kuulumisia, täytyy yrittää ryhdistäytyä ja lueskella useammin kirjotuksianne, ainakin sitten kun eskarit ja kerhot kuukauden päästä alkaa niin aikaa on vähän paremmin.



mamm@mia kera kolmen neidin

Pitkästä aikaa minäkin ilmoittaudun. Päivät on nykyään aika hässäkkää meillä, joten tuntuu ettei aikaa jää kirjoittelulle. Luen jutut kyllä päivittäin. Kaiken hässäkän keskellä tunnen itseni jotenkin niin väsyneeksi kaikkeen tähän; kotitöihin, lapsiin, marinaan, kitinään, mieheen, uhmaan, ainaiseen passaukseen jne.. Maksaisin mitä vain, että pääsisin vaikka autiolle saarelle yksin vaikka viikoksi :-). Jotenkin tässä on vielä koko syksy luovittava. Oman ajan puutettahan tämä suuresti on, mutta tässä elämäntilanteessa sitä tuntuu olevan kovin vaikea tarpeeksi järjestää. Odotan kuin lehmä kesää elokuun puoliväliä, jolloin minulla alkaa taasen opinnot 2 iltaa/ viikko ja lauantaipäivät. On se ainakin ihan muuta, kun tää kotielämä, vaikka tietysti opintojen eteen joutuu jotain sitten tekemäänkin (tehtäviä yms.). Toivottavasti tuo poika tottuu sitten hoitajaan; vierastaa nimittäin aika lailla kaikkia. Ei miusta taida olla kotiäidiksi, kun näin kovin ottaa päähän. Kaksi vuotta olen nyt ollut putkeen kotona, ja elänyt melkein pelkästään tämän huushollin ympärillä.. huokaus.. Nostan kyllä tosiaan hattua teille suurperheiden äideille, jotka jaksatte vuodesta toiseen tätä rallia!! No vali vali tätä..



ARIELLALLE todella voimia yllättävään perhetilanteeseen. Toivottavasti saatte asiasta keskusteltua vaikka sitten perhe- tai pariterapiassa. Ehkä miehelläsi on vain " tilapäinen mielenhäiriö" . Voimia!



Niin ja kiitos MONTULLE ja TIKRULLE tapaamisesta. Otetaan toki uudestaan! Tapaaminen oli tosiaan valopilkku tässä harmaudessa!! Blogissa on valokuva tapaamisesta. Jestas, että oon kuvassa vanhan, väsyneen ja läskin näköinen. Olispa vielä nuori ja nätti, ja 20 kg laihempi.. toiveajattelua.. Ei kai sitä oo niihin aikoihin paluuta. Minä täytän muuten tänä vuonna 36 v(jossain vaiheessa oli puhetta iästä).



Jotain valoa sentään tähän väsymykseen.. :-), tyttö 3 v. oppi eilen ajamaan pyörällä, siis apupyörien kanssa. Nyt ajelee tosi polleana, aiemmin sitä ei ole pyöräily juurikaan kiinnostanut. Ja poika kasvaa ja komistuu:-). Nyt istuu lattialla koko ajan, ja leikkii leluillaan. Eteenpäin menee konttauksen ja ryömimisen välimuotoa. Ilmeisesti on niin painava (yli 9 kg), ettei jaksa vielä koko aikaa kontaten edetä. Pari kertaa on noussut polviseisontaan esim. pöytää vasten. Varmaan siitä sitten aika pian nousee kokonaan seisomaan. Olen käyttänyt pojalla konttauskypärää, kun kaatuilee välillä minne sattuu. En ehdi koko aikaa vahtimaan, ja minua pelottaa että lyö päänsä johonkin terävään. Pojalla on iso ja painava pää, joka vie vielä hyvin mennessään. Hampaita herralla on nyt 5; 2 alhaalla ja 3 ylhäällä.



Meillä kanssa yöt menee vaihtelevasti. Ei syö kuitenkaan yöllä, mutta nukkuu aamuyöt levottomasti. Minä sitten heräilen vähän väliä pojan piehtarointiin. Saattaa joskus herätä keskellä yötä valvomaankin. Aamut sitten meillä alkaa klo 6-7 välillä riippumatta nukkumaanmenoajasta tai yövalvomisesta. Päivällä nukkuu 2 x 0,5 h unet ja yhdet 1,5-2 h unet. Kokonaisunimäärä vuorokaudessa on noin 13 tuntia. Mites teillä muilla? Tuo määrä tuntuu jotenkin vähältä tuon ikäiselle, mutta meillä on tyttökin aika vähäuninen tapaus. Selvä unen väheneminen oli pojalla havaittavissa tässä 6 kk korvilla. Tuo yöheräily/ levottomuus ainakin minun kokemuksen mukaan kuuluu pikkulapsilla asiaan. Tyttökin oli varmaan lähemmäs 2-vuotias, kun nukkui melko varmasti yöt läpeensä (oli tuttirallia ja millon mitäkin). Tietysti jotkut lapset osaa nukkua yöt jo pienestä pitäen.



Mutta tässäpä tätä. Taitaa taas alkaa satamaan; johan se vuorokauden olikin satamatta..



T: pinus, joka on aina kun peffaan ammuttu karhu

Piti aloittaa pino jo 4 jälkeen ku oltiin poitsun kanssa tunti hereillä, mutta siinä sitten väsähtikin että oli parempi mennä takas pehkuihin!



Meillä siis tosiaan mentiin eilen yöunille suoraan jatkona iltatorkuilta klo:19 jälkeen, jäi kylvetykset sun muut aamulle....

Poitsu heräs ukkoseen yhentoista maissa ja söi samalla, samaten tankattiin klo:2 ja klo:4 sekä 5 jälkeen ja nukuttiin sit klo: 7.14 asti (tähän samaan aikaan poitsu siis herää minuutilleen nykyään aamuisin, oli yö mennyt miten tahansa!). Mutta iltapuuro jäi siis väliin, siitä syystä useat yösyötöt.

Torkahteli onneksi autossa mennen tullen neuvolaan, sinne lähettiinkin tuntia etuajassa ja ajelin puolisen tuntia ympäriinsä että sai pidemmät unet!

Ja äsken vetäs 40 minsaa ulkona, vaikka on lämmin niin tuulee ja se hieman viilentää joten meilläkin nukutaan paremmin!

En usko että kahta peräkkäistä päivää jaksaa valvoa, mennäänki kohta taas vaunuilemaan!



Ai niin, tuoreet 6 kk mitat oli:



paino: 9290 g, pituus: 71,5 cm sekä pipo: 45,3 cm



eli rupee selvästi tasaantumaan tuo kasvu, mutta edelleen mennään pituuskasvussa + 10 % ja painossa + 3 % käyrällä. Tasaisesti samalla tavalla mennyt koko ajan, pääasia että kasvaa!



Nyt menee tää ykskätisyys taas hankalaks, palaillaan!



Pupina & näppiksestä kiinnostunut poitsu

Pitää vähän tulla purkamaan, kun tuntuu, että taas mättää joka tuutista. Mistähän sitä aloittais...



Noh, Lillukka on saanut eilen ja tänään bataattia ja iltapäivällä tuli taas vihreetä kakkaa. Voi kökönkökönkökkö. Eli se oli sittenkin bataatti, joka oli pahis, eikä mansikka (tai sit yhteisvaikutus), mutta nyt en ole mansikkaa edes maistanut, mitä nyt muutaman vadelman. Harmittaa taas ihan kympillä, just kun oli kaikki suht hyvin, ei enää ripulia ja banaani osoittautui sopivaksi. Ihottumaakin pukkaa edelleen jalkoihin ja sekin oli jo jossain vaiheessa paremmassa kunnossa.



Seuraava stressin aihe onki sit miehen kesäloma, joka alkaa ens viikolla ja pitäs lähtä käymään miehen isän kotona, eikä huvittais yhtään, kun se ei ole lapsille sopiva ympäristö. Kauheen sotkuista, hiirenpaskoja ympäriinsä, ulkohuussi, kantovesi... Nii, tää appi asuu siis yksin korvessa, huononäköinen ja -kuuloinen. Oon vinkannut miehelle, että jos ehdottais vaikka kunnallista siivousapua, mutta eihän sitä semmosta. Ja on kait se tieten niinkin, että jos ei ite näe sitä sotkua, niin ei se häiritse... Aina kun myö käyvään siellä, niin meillä menee mahat sekaisin, onko sit kaivossa jotain tai sit on vaan se yleinen hygieniataso nii onneton, ettei meidän elimistöt sitä kestä. Oon mie tästä ennenkin purnannut, mutta nyt jotenkin tökkii ihan täysin, kun pitäs vauvan ja joka paikkaan sormensa laittavan, tutkivan taaperon kans lähtä sinne. Mies tietää tasan tarkkaan, miltä miusta tuntuu, mutta pitäähän siellä käyvä. Appi kun on sen verran saamaton, ettei se tänne meille tule omatoimisesti, vaikka kui pyydettäis. Lisäksi se jo oli tänään kysyny, että tullaanko jo heti maanantaina ja sit se kuvittelee, että myö ollaan siellä ainakin viikon, ku kyllähän siellä tilaa on. On joo, mutku ei nyt olekaan tilasta kyse vaan olosuhteista. Mieskin sanoi, että on vähän epäsuhteessa, kun ollaan miun äitin luona melkein kaks viikkoa ja sit sen kotona vain muutama päivä. Mutta on se nyt vähän eri juttu, ku miun äiti asuu Ruotissa, eikä kovin usein siellä käyvä. Oon ehdottanut, että lähtis sinne yksin, muttei se siellä yksin halua käyvä, kun ei siitäkään ole kovin hauskaa siellä. Lisäksi mies sanoi, että mie saan sit selittää sen isälle, miks ei olla pitempään. Tosi reilua. Prkl.



Eikä esikoinen nukkunut tänään päiväunia, taaskaan, ja vauhti ja uhma on taas semmosta luokkaa, että mie oisin valmis laittamaan koko pennun kellariin istumaan vähäks aikaa. Onneksi Lillukka edes nukahti äsken viimeisille unilleen ennen yöunia, eilen jäi nää väliin, kun neiti ei vaan nukahtanut vaikka kui yritettiin ja se valvoi 15-20, eikä kyllä ollut kovin hauskaa sekään.



Mutta eiköhän tässä ollut tarpeeksi purnausta tältä erää. Jos taas ens kerralla iloisempia juttuja.



Ariella ja Ardisia, valtavasti tsemppiä teille! Tuli surullinen olo, kun luin teidän juttuja. Toivottavasti kaikki järjestyy parhaiten päin!



T: Monttu

ariellalle ja ardisialle täältäkin toivotaan jaksamista. ikäviä nämä parisuhdekriisit...



kiirettä pitelee siis täällä päin, kaiken maailman virastoasioita on kasapäin ja tontillaki pitäis ehtiä tehdä vielä vaikka mitä ennen ku miehen loma loppuu... olen huomannut itsessäni jo pienen pirttihirmun oireita ku stressiä pukkaa oikein urakalla... oltaispa vaan ostettu joku valmis talo. pinoja oon kyllä lueskellu pikasesti, mutta mitään en ole ehtiny kirjottelemaan.



kemmerilläki iltahuudot vaan jatkuu, ja tuntuu, että joka ilta menee neki vaan pahempaan suuntaan. tekiskö lisää hampaita tai jotain, mene ja tiedä... huoh.



toissayönä meillä kuitenki nukuttiin ensimmäinen kokonainen yö ja oikein säikähdin aamulla ku kello soi, että missä kemmeri on. yleensä se jää yösyönnin jälkeen meidän väliin nukkumaan kun minäkin nukahdan. piti paniikissa tarkistaa sängyn aluset ja kaikki ku olin ihan varma, että olen laittanu sen yöllä tokkurassa laidan puolelle syömään ja se on pudonnu lattialle. mutta kun sängyn altakaan ei löytyny ketään niin sitten vasta tajusin katsoa pinnikseen ja siellähän se pieni venytteli ku oli kans heränny kellon soittoon. piti oikein käydä jääkaapista tarkistamassa, että onko siellä illalla laittamani maitopullo vielä tallessa ja siellähän se oli. en ollut onnistunut siis syöttämään kemmeriä heräämättä itse, vaikka sitä epäilinkin ensin. viime yönä taas syötiin, joten taitaa olla nuo täydet yöt vielä enemmän poikkeus kuin sääntö.



kemmeri täytti tänään puoli vuotta, mutta sitä ei ehditty kyllä juhlistaa mitenkään. yritetään puolen vuoden kuluttua sitten paremmalla onnella.



ninnu ja kemmeri

Esikoinen on sängyssä oottelemassa nukkumattia. Lillis nukkui reilun tunnin, nii jaksaa vielä tunnin verran seurustella. Nyt teki iltasella uudet kakat, eikä ollut enää vihreetä. Ota sit tuosta selvää. Mie oon _niin_ pihalla koko kaikesta.



PINUS, on kyllä niin samanlaisia mietteitä arjesta ja elämästä kuin siulla. Samaten ulkonäöstä, siis omasta. ;) Hirmu väsyneen näköinen pläski nykyään jokaisessa kuvassa, ihan eri oloinen ihminen kuin parisen vuotta sitten. Vissiin tää unen puute verottaa. Kaik sympatiat kuitenkin siulle, kun sie viikot pyörität yksin huushollia! Täällä kun on mies auttamassa, mutta kuitenkin ketuttaa. Onneksi enää 2,5 viikkoa, niin päästään Ruotsiin ja siellä mie aion ottaa sitä omaa aikaa, edes yhden päivän verran.



SULINA, harmi, että pojulle tuli persikasta reaktio. Toivotaan, että paranee pian. Mites sie oot tehnyt, kun on tullut ihottumaa, ootko odottanut, että paranee, ennen kuin annat uutta ruokaa vai heti uutta kehiin? Vai olikos se niin, että tää oli eka sopimaton perunan jälkeen? Mie vaan sitä aattelin, että uskaltaiskohan huomenna jo antaa riisiä, vai pitäskö oottaa se viikko ja vaikka syöttää sen aikaa banaania, kun se maistui tytölle.



Eipä muuta tällä kertaa.



T: Monttu

Voi kiitos teille kaikille, kun ootte kirjoitelleet niin kauniisti ja viisaasti, mulla on jo miljoona kertaa parempi mieli!!! Niin ja tsemppiä myös Ardisialle ja mahdollisesti muillekin samassa tilanteessa oleville. Ja en tietenkään Ardisia puhu yhtään mitään, ethän säkään... ;)



Sehän tässä onkin, kun ei meillä ole mitään riitoja ollut. Oon kyllä viime syksystä saakka ajatellut, että jokin on pielessä, kun läheisyys on ollut vähissä eikä mistään oo oikein puhuttu. Just sellaista on ollut meilläkin, että kun yritän alkaa puhua, toinen kääntää selkänsä ja käy nukkumaan tai lähtee pois... Ja se välinpitämättömyys, täytin äskettäin 30 eikä mies muistanut sitä yhtään mitenkään! Tuli niin mieleen Sulinan ihana mies ylläreineen :) Tähän asti mies on kiistänyt kaiken ja väittänyt vaan, että kaikki on hyvin, mutta nyt alkoi oma-aloitteisesti puhua fiiliksistään, siitä nostan hattua, vaikka ehkä ei ois heti kannattanut erosta alkaa puhua...



Tää asioiden selvittely on todella vaikeaa kun lapset on aina läsnä. Esikoinen on vielä jättämässä päiväunia pois, joten ainoa hetki, jolloin voidaan kunnolla puhua, on myöhään illalla ja silloin jo itseäkin väsyttää. Ei mies mitään konkreettista ole tehnyt ja tuntuu olevan itsekin tosi surullinen, mutta ei ole perunutkaan sanomisiaan. Ja sehän tässä pelottaakin, kun ei hän sano tuollaisia asioita kiivastuksissaan, sanoo vaan sellaista mitä oikeasti tarkoittaa...



Mä olen myös niin täysin sitä mieltä, että pienten lasten vanhemmat EI SAISI erota!!! Eihän nää asiat (ainakaan pelkästään) meistä vanhemmista johdu vaan tästä tilanteesta. Väsyttää ja tympii ja kotitöitä on ihan liikaa. Ja nää hemmetin iänikuiset rutiinit voisi työntää kaivoon, mut ilman niitä ei kuitenkaan mikään suju. Miten siinä sitten jaksaisi kovin täysillä panostaa parisuhteeseenkaan? Eikä me oikeastaan koskaan päästä kahdestaan minnekään, kerran ollaan käyty leffassa ja kerran kuntosalilla. Onko miehet niin tyhmiä, ettei ne osaa ajatella yhtään nenäänsä pidemmälle, eihän tämä ole mikään pysyvä olotila vaan väliaikaista!! Vielä jonain päivänä sitä vietetään viikonloppuja keskenämme ja yritetään houkutella lapset edes piipahtamaan välillä kotona ;) Et kannattaako todellakaan heittää hanskoja naulaan näiden muutaman pikkulapsivuoden takia, kun sen jälkeenkin on vielä edessä koko elämä?! Ja mä oon kyllä nauttinut tästä vauva-ajasta enemmän kuin mistään muusta elämänvaiheesta ja todellakin haaveilen saavani lisääkin lapsia...



En mä usko, että tässä mitään eroa tulee, kyllä nuo lapset on ihan kaikki kaikessa miehellekin. Ehkä tämä on just sitä oman tilan hakemista ja hiljaista kapinointia lähestyvää keski-ikää kohtaan =) Mut kyllä kieltämättä itsellä on aika katkera olo, kun tässä sitten vaan odotellaan toisen päätöstä, joka sitten vaikuttaa meidän kaikkien elämään... Sitä mäkin oon miettinyt, että auttaisko jos pistäisin ukon pariksi viikoksi muualle asumaan tai lähtisin itse lasten kanssa jonnekin. Se vaan kun meillä on vielä tuo koirakin, niin on niin paljon helpompaa pyörittää arkea molempien vanhempien voimin kuin yksinään.



Mutta on varmaan joka kriisissä paljon hyvääkin. Ollaan keskusteltu enemmän kuin pariin vuoteen yhteensä, listattiin toistemme hyvät & huonot puolet eikä todellakaan tuu pidettyä toista enää liian itsestäänselvänä. Ja sinne perheneuvolaan aion ehdottomasti soittaa, kunhan kuun vaihteessa aukeaa!



Ja mulle paras mahdollinen resepti masennukseen on liikunta, kävin tänäänkin kunnon hikijumpassa ja päälle vielä juoksulenkillä. Heti tuntui, että tuli mitä tuli niin kyllä tästä selvitään!



Mutta kiitos vielä kaikille, ootte ihania :)



ariella

[color=maroon][b]Ariella[/b], kovasti voimia tilanteeseen. Tiedän mitä tuollainen odottelu on, itse olen myös ollut vastaavassa tilanteessa. Kriisejä on varmasti kaikissa pitkissä parisuhteissa, myös meillä on vajaan 9 vuoden aikana ollut ja kaksi kertaa ollaan oltu erossa pari viikkoa kerrallaan. Mutta kaiken avain on puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Onneksi olette päässeet keskustelemaan ja menette sinne perheneuvolaan. Ihanaa että saat liikunnasta myös voimaa, mullekin se on parasta terapiaa. Toivottavasti kaikki menee lopulta hyvin ja sitten sitä taas osaa arvostaa suhdetta ihan uudella tavalla. Onnea vielä pyöreistä vuosista!!



[b]Ardisialle[/b] myös tsemppiä tilanteeseen, onneksi se on jo parempaan päin.



[b]Monttu[/b], voi harmistus noita Lillukan allergioita. Toivottavasti pienen maha siitä rauhoittuu. Mulla nousi niskakarvat pystyyn kun luin tuosta kaivovedestä ja siitä että teillä on aina maha sekaisin sen vierailun jälkeen. Olen työkseni tutkinut vesiä, mm. juuri kaivoista ja kuulostaa että suurella tod.näköisyydellä vedessä voisi olla ulosteperäistä saastumista (E. coli bakteeri). Onko kaivo esim. huussin alapuolella? Onko vettä koskaan tutkittu? Ettehän anna vettä lapsille, ainakaan keittämättä?? Bakteerien lisäksi kaivoveden vaara on korkea nitraattipitoisuus, koska nitraatti haittaa hapen kulkemista punasoluissa. Siksi raskaanaolevat naiset ja imeväisikäiset lapset eivät saisi koskaan juoda tutkimatonta kaivovettä. Siksi myös vauvauintialtaista tutkitaan aina nitraatti. Noh, se siitä ammatillisesta paasauksesta, ottakaa vaikka pullovettä mukaan ja maitohappobakteereita :) Ja aikuisillekin kannattaa vesi keittää, jos sitä ei oo tutkittu.



[b]Ninnu[/b], onnea puolivuotiaalle Kemmerille!!



[b]Hiustenlähtö-G[/b], lähtee ja paljon lähteekin!! Just käytin viime viikolla miehen siskontyttöjä Edenissä kylpylässä ja uinnin jälkeen pyysin noukkimaan irtohiukset selästä. Tytöt tuumasi, että voi kauhia, sulla lähtee koko tukka!! :-D



Mutta nyt neiti hermostuu, joten parempi lopetella.



Sinda & Nipsu 22.1.

Voi Ariella, itku mulle tuli kun luin sun viestiä. Sä olet ollut niin mun ajatuksissa ja olen odottanut sun viestiä. Toivotaan tosiaan, että mies järkiintyy, mutta hienosti sä osaat löytää positiivisetkin puolet asiasta. Voimia sulle ja halaa niitä lapsia entistä enemmän jollet mieheltä halauksia saa.



Monet on niin hienosti kirjoittanut tästä vauva-arjesta ja parisuhteesta, mm Nenn ja Fable. Varmasti meistä ihan jokainen, myös ne keillä menee miehen kanssa hyvin, voivat samaistua tarinoihin. Siis onhan tämä täysin eri elämää, kuin mitä oli miehen kanssa oli kahdestaan. Aivan ihanaa, mutta myös raskasta ja takuulla parisuhdetta verottavaa.



Sitten muihin aiheisiin. Likalle oli pulpahtanut myös toinen hammas alaleukaan. Ihana sahalaita ku sormella kokeilee.



Kukas kyselikään unien määrästä? Pinus? Laskin juuri, että viimeisen vuorokauden aikana tyttö on nukkunut vain 11 tuntia. Normaalisti nukkuu kyllä enemmän, tänään on taas ollut päikkärit hakusessa ja viime yönä nukkui vain 9 tuntia. Nyt sain pitkästä aikaa nukkumaan heti ysin jälkeen, toivottavasti vetelee aamuun asti.



Pupina tais kysellä ruoka- tai puuromääristä. Sori, jos menee nimet sekaisin, muistista vetelen ja se tunnetusti on nykyään aika heikko. Meillä syödään aamulla kaurapuuroa ja illalla riisipuuroa ja niissä on desi vettä ja ehkä neljä ruokalusikallista jauhetta sekä puoli purkkia jotain hedelmäsosetta. Päivällä syö kaksi kertaa noin pilttipurkillisen verran kasvis-lihasosetta ja välipalaksi sosetta tai jugurttia puoli-koko purkillinen. Ja tissiä joka välissä.

Ja kokoa meillä oli puolivuotisneuvolassa 7840 g ja 69 cm, siinä samalla myös Ninnukille vastaus.



Nyt menen suihkuun ja sit iltapalalle.



Katsku ja lyyli 6 kk+

Suihkuun menossa, mutta kirjoittelenpa muutaman rivin. Ja tosin samalla " vahdin" eskoista, joka yrittää nukzhtaa. Eli siis tytöllä 3v on ollu niitä pelkoja iltaisin sängyssä ja nyt ollaan siinä vaiheessa että ei olla vieressä katsomassa kun hän nukahtaa. Olen koneella ja tyttö makaa meidän sängyssä pää jalkapäässä, kun siitä on suora linja tähän koneelle. Niin hän näkee minut.



Me palasimme tänään lomareissulta.Oltiin kaksi yötä Ähtärissä tuttejen mökillä järven rannassa naapureiden kanssa. Asuntoautolla mentiin. Sitten tiistaina oltiin koko päivä Ähtärin eläinpuistossa. Ja muu aika saunottiin ja uitiin mökillä. Laitan kuvia blogiin tulemaan, oli meinaan aivan IHANA paikka!!!Lapset nautti. Naapureilla on yksi 4,5v tyttö. Pojukin oli tosi kiltti. Tissi taas vain ei kelvannut julkisilla paikoilla, kun oli niin paljon muuta nähtävää. Ja jos otti tissin suuhun niin vain purasi auuuuuu!



Tissin syöntiG: Te joiden " kukkapäillä" (siis vauvoilla) on hampaita, niin miten toimitte jos vauva purasee tissistä? Joku opasti minua että kun vauva puree niin ottaa lapsen nenästä kiinni niin sitten ote irtoaa...??Toimiiko...ei nimittäin meillä!



Syöttötuoli: Meillä sellainen oliko emman pöytään kiinnitettävä. Ja me ollaan tykätty!!! pehmeä ja tukeva! Eikä tarvi varoa että vauva potkaisee nurin itsensä.



Libero-lahja: Minäkin hain sen lindeksiltä. Suosittelen kaikkia hakemaan sen kenellä tullut se lahjakortti!!!Oli kyllä hyvä!



_aityli_Minä se kyselin siitä kuukautiskupista. Minä kun vuodan kun esterin p.....ä.



Soseg: Aika paljon ostan, mutta teenkin itsekkin. Mutta en pakasteeseen asti. Jos teen niin aina parin päivän annokset.



PARISUHDEG:Voimia kaikille joilla vaikeaa. Omien vanhempien eron kokeneena voin sanoa että puhukaa, puhukaa ja puhukaa!Ja minun mielestäni ainakin vanhempieni OLISI PITÄNYT ANTAA ANTEEKSI TOISILLEEN!!!Aikoinaan eivät antaneet anteeksi ja nyt molemmat ovat kärsineet siitä! Eli älkää tehkö liian hätiköityjä päätöksiä!!!Ja koittakaa järjestää yhteistä, kahdenkeskeistä aikaa toisillenne, jotta voitte näyttää mitä varten rakastatte toisianne!!!Me ollaan miehen kanssa molemmat sellaisia että joka päivä vaaditaan yhteistä aikaa (silloin kun apset nukkuu). Ja joka viikko molemmat omaa aikaa pari kertaa.



Nyt minulla on vain joku ihme kiukuttelu-vaihde menossa. Jostain syystä kaikki vain ärsyttää...olisiko NE alkamassa kohta??Yhdethän minulla on jo tullut. Olen kyllä sanonut miehelle, että nyt kiristää hermoja...Se kans sano että no kohta alkaa.



HUI!Nyt suihkuun ja syömään!



Maria:Laittele polttareista kuvia blogiin...



Eteenpäin sano mummo lumessa! Eli VOIMIA KAIKILLE ARJEN PYÖRITTÄMISEEN, VAIKKA VÄLILLÄ TUNTUU ETTÄ TAIVAS TIPPUU PÄÄLLE TAI MAAILMA ROMAHTAA!



Aurinkoisin terkuin



Evelyn &Akseli 6.1.

Meillä myös on jo alhaalla kaksi hammasta!

Onnea kemmerille ja muillekin puolivuotiaille!



Ariellalle jaksamisia täältäkin; hienoa jos saatte nyt asioista puhuttua miehen kanssa. Minä en osaa mitään neuvoja antaa, kun itsekin olen vähän huono sanomaan suoraan, jos joku mättää (kuten miehesi?). Toivottavasti mies tuosta " järkiintyy" , huonon ajankohdan ainakin on valinnut eropuheille :(



Nukkumisgallup: En ole niin tarkasti pitänyt kirjaa, mutta Pintxo nukkuu yleensä klo 21.30-6.30 ja 9-10.30, ja sitten epämääräisesti pätkissä iltapäivisin, tänään 2x30min ja 1xtunti. Ennen nukkui aina pitkät päiväunet noin klo 12-15, mutta ne ovat nyt jääneet pois. On kyllä usein kitisevä kun päiväunista on pitkä aika, ja varmaan tarvitsisi vähän enemmän unta, mutta eipä nuku.



Unihuudoista joku puhui. Pintxo on nykyään usein ruvennut heräämään huutamalla. Kiljuu silmät kiinni vielä puoliunessa, eikä siihen auta yhtään mikään. Ei halua tuttia eikä kuuntele mitään rauhoitteluja. Sitten vasta kun avaa silmänsä kunnolla, huuto loppuu ja on taas normaali iloinen itsensä. Minun pitikin kysyä siitä seuraavalla kerralla neuvolassa, mutta joku täällä osasi kertoa, että se liittyy hermoston kehittymiseen. No, hyvä jos se on normaalia...



Kävin tänään katsastamassa kaverin uutuusvauvan, joka syntyi viikonloppuna, ja kyllä oli pieni tyyppi! Oma näytti mahtavalta jötkäleeltä siinä vieressä. Ihana musta peikkotukka oli pojalla :)



Puuru ja Pintxo 21.1.

ja neuvolassakin käytiin. Ei meidän pirpana vaan ota tuulta purjeisiin kasvussa. Painoa on kyllä tullut vähän paremmin, mutta pituus laahaa perässä. Voipi olla että joudutaan kuiteskin jatkaa sairaalassa kontrolleja.

Paino on nyt 6820g ja pituus vain 63cm ja pipo 42.2cm.



Ollaan oltu tänään mustikka metsällä ja saatiin poikien kanssa ihan kiva saalis. No, pojat söivät kyllä heti sen minkä löysivät, mutta saatiin kuitenkin sen verran että saatiin tehtyä pellillinen piirasta, kun mun vanhemmat tuli juhlimaan 6kk päiviä.

Mies väitti tänään löytäneensä meidän 3v pojan vaatteista hirvikärpäsen????? Eiks ne vasta esiinny syksyllä kun ilmat viilenee?



Ariella; stemppiä kurjaan tilanteeseen ja toivottavasti hommat lähtee luisuun. Voin lämpimästi suositella perheneuvolaa, saatiin apua sieltä esikon tilanteeseen.



NINNUK onnea ikätoverille Ü, meillä myös flickan nukkuin toissa yön kokonaan heräämättä, siis 21.20-7.10, myös mä ihmettelin hetken missä tyttö on ;D



nyt nukkumaan jotta huomennakin jaksaa, öitä kaikille.



-MM- ja F 18.1

Lapsille, tai siis esikoiselle, on aina pullovettä mukana, en ikimaalimassa antais sitä kaivovettä lapsille! Tosin siitä laitetaan ruokaa, mutta silloinhan se tulee keitettyä. Olen monesti sanonut, että pitäs se vesi tutkia, mutku kaikki tuntuu aina olevan tosi hankalaa. Pitäs varmaa ite ottaa se hoidettavaksi. Kun miehen isäkin aina valittelee epämääräistä pahoinvointia, niin ihan takuulla siinä vedessä on jotain vialla. Kaivo sijaitsee tosiaan alempana kuin huussi, välimatkaa on varmaan joku 50 metriä. Voikos ne colibakteerit kulkea tuolleensa " viistoon" maaperässä?



T: Monttu

Evelyn, mua ollaan purtu tässä tissiin muutaman kerran ja saan otteen hellittään, kun laitan sormen vauvan suupieleen, irrottaa hyvin otteensa. Ei oo mukavaa ei toi tissin pureskelu. Herrallekin kun on tullut jo molemmat sekä ala,- että yläetuhampaat.



Mulla kans lähtee hiuksia aivan liikaa, oon tällä menolla todella kalju kohta. Joskus tossa keväällä olin viä mielissäni, että kun tukka pysyy päässä imetyksestä huolimatta, mutta sitten niitä rupes lähteen ja lähtee ihan tupottain. Mulla on kyllä pitkät hiukset, että sitä hiusta on sitten paljon niissä tupoissa ja selvästi on ohentunut tuo hiuspehko. Ihan hirvittää että kuinka paljon niitä voi todella lähtee.

Tossa yks päivä katselin hiusvärejä sillä silmällä, että jos jotain laittais pitkästä aikaa, mutten kyllä taida uskaltaa tän sulkasadon takia.



Meillä maisteltiin illalla jo puuroo, kaurahiutaleista keitin veteen. Eka tosin hienonsin niitä hiutaleita sauvasekottimella, että tuli hienompi rakenteista puuroo ja ruusunmarjaa makua antamaan. Hyvin uppos, olis varmaan syöny vaikka kuinka. Nyt sitten vetelee sikeitä maha pullollaan. Toivotaan ettei tuu mitään reaktioo yötä vasten. Oon siis antanut aika tiheeseen tahtiin nyt noita soseita. Viime viikolla aloitettiin maisteleen ja ekan viikon annoin kasvissosetta, tän viikon alusta siirryttiin jo hedelmäsoseisiin, eli annan siis kasvissoseen puoliltapäivin ja hedelmäsoseen sit iltapäivällä. Neuvolasta suositeltiin jo kahden kasvissoseen ottamista, mutten ihan nyt tällä viikolla vielä. Ja nyt sitten tänään toi eka puuro. Koitin kaupasta etsiä valmista riisipuuroa, muttei osunut silmään, vieläkö sellaista myydään? Neuvolasta tosiaan neuvottiin, että aika tiiviiseen tahtiin nyt noita soseita, ettei rautavarastot ala vallan hupeneen.. Onneksi poika syö ihan mielellään. Suu aukes tosi hyvin puuron kanssa. Syö reippaammin kun toi isompi jäbä :) Se on aina ollut niin huono syömään, ronkeli ja epäilevä uusien ruokien ja makujen suhteen. Toivon todella, että tää toinen ois vähän kiinnostuneempi ruuasta, oon väliin tosi väsynyt tuon vanhemman vehtaamiseen ruuan kanssa.



Meillä vauva kans nukkuu tosi surkeesti päiväunia, sellaisia puolen tunnin torkkuja kahdesti kolmesti päivässä. Eli keskimäärin 1-1,5h/vrk. Yöunet on sellaiset 10-11h. Ja öisin syödään joskus 3-4 kertaa, joskus nukutaan paremmin. Kyllä vähän mietityttää, että eikö tosiaan tuon ikäinen nuku enempää, tai ehkä nukkuis jos hyssyttäisin vaunuja koko ajan, mutta eihän se onnistu. Viikonloppunahan pikkumies veteli parin kolmen tunnin unet molempina iltoina kun olin yksin kotona ja istuin pihalla vaunuja heiluttaen ja sain kerrankin lukee rauhassa. Jotenkin toi poika nukkuu niin koiranunta että havahtuu vähän väliä pienimpäänkin ääneen. Mutta onneksi nyt sentään öisin nukkuu paremmin.



Kai sitä pitäis mennä nukkuun, kostautuu taas aamulla jos ei mene. Voi voi kun tätä omaa aikaa on niin vähän...ja paljon ois kaikkee hommailtavaa, oon yrittänyt saada kotisivuja tehtyä, mutta kun ei ajatus luista yhtään näin yöllä kun ois aikaa...valokuvia pitäis laitella ja vauvakirjaa tarvis täyttää.

Siitäpä tuli mieleen, että minkälaisia vauvakirjoja omistatte? Mulla on molemmille pojille sellainen vaaleansininen vauvakirja, ihan kiva ja paljon tilaa täytellä mutta kun oon (ollut) niin kova kirjoitteleen kaikkia juttuja ylös niin aloin tolle vanhemmalle tekeen ihan sellaiseen kansioon sellaista omatekemää vauvakirjaa, kirjottelin tietsikalla aina joka kuukauden kohokohdat, laitoin valokuvia ja kaikkee muistoa matkan varrelta, piirustuksia ja sen sellasta. No, niitä kansioita on kertynyt nyt kaksi ja jälkeenpäin aateltuna ois ehkä riittänyt se, että tietsikalle laittaa ja tallentaa sitten levylle talteen nää tiedostot. No, tän toisen kans pitäis ehtiä samallalailla, mutta kun eipä sitä aikaa olekaan kuten ennen.



No joo nyt täytyy kyllä lopetella, huomenna pitäis mennä ruotsin vieraiden kanssa ideaparkiin. Yöpyvät siis hotellissa ja lähtevät perjantaina jatkaan matkaa pohjoisempaan...Hyvät yöt kaikille!

Nostan hattua kaikille, jotka ehitte tanne joka paiva kirjoittamaan, tuntuu, etta mulla ei tunnit riita tan kodin pyorittamiseen...vielakaan en ole lukenut suomen matkan aikaisia teksteja, no ne ei karkaa mihinkaan. uusimmat olen kylla lukenut.



minusta, kun sitoutuu olemaan toisen kanssa, on myos vastuu toisesta ihmisesta ja myohemmin perheesta. ei voi ajatella vaan itseaan, vaan pitaa myos ajatella sita, mihin on sitoutunut. Perhe, se kaikista ihanin asia, ei kait siita voi kovin helposti luopua, varsinkaan, jos ei ole kaikkea yrittanyt yhteisen elaman onnistumiseksi tehda.



mina olen onnellisessa asemassa, etta olemme molemmat tahan liittoon sitouduttu eliniaksi, emmeka tasamaallakaan ajattele eroa vaihtoehtona. toivon, ettei koskaan eteemme tule niin vaikeita asioita, mista emme yhdessa voi selvita. Meidan 13 vuotisella taipaleella ei mitaan mahdottiomia kriiseja ole ollutkaan, seurustelun aloitus on tainnut olla suurin kriisi. minulla oli pettymys takana ja en meinannut uskaltaa, onneksi mies jaksoi rakastaa. Suurimmat " kriisit" meilla tulee, kun minusta aina valilla tuntu, etten saa tarpeeksi huomiota ja haluaisin olla miehen prinsessa joka hetki. " siis, etta haa ois laapallaan koko ajan" ei liene mahdollista. Meidan aamupalakeksukstelut ovat olleet kylla hedelmallisia. Talvella kavimme kerran viikossa aamupalalla ravintolassa ja yleensa jompi kumpi oli valinnut aiheen, mista kesksustelimme. Toista oppi tunteman kylla taas uudelta kantilta. Ja voisinko viela yhdesti suositella sita Gary Chapmanin kirjaa, Rakkauden kieli. siina kerrotaan, etta jokaisella ihmisella on primaarinen rakkauden kieli, se voi olla laheisyys, ihailevat sanat, lahjat tms. jokainen ihminen kokee " omalla kielellaan" osoitetun rakkauden kaikista laheisemmaksi. Ideana on, etta omalle laheiselleen tulisi aktiivisesti puhua hanen kielellaan. Kirjan lopussa oli testi, mista pystyi paattelemaan oman " kielen' . Mies kylla tuumas, etta minuun patee kaikki kielet!!! Miesta lahinna olivat ihailevat sanat ja minua palveleminen. Nyt sitten ollaan opeteltu toisten kielia, tosin alkutaipaleella vasta ja tahtoo unohtua ja monesti mennaan " vanhalla kaavalla" . joten taalta meren ulapan yli lampimat ajatukset ardisialle ja ariellalle.



Toisia taalla vaivaa valvotut yot, meilla nukutut. Vauveli nukkuu niin pitkaan, etta mina heraan ennen hanta rinnat kivikovina. nykyisin menee 10 tuntia putkeen. hauska lukea, etta monet terhot mussuttavat jo vaikka minkalaista poperoa. Miedan B edelleen saa maistaa vaan yhta valkeaa nestetta...pitaa kohta puolin aloitella kiinteatkin. Suomessa isansa sylissa neiti istui ja aukoi suuta isan tahtiin, ja kylla han jaksaa tuijotta, kun juon teeta. katse alas kuppiin ja siita suuhun joka kerta kun kuppi nousee ylos ja kasi sinne, etta sais kupin vetastya...(varmaan haluttas ruokavalioon vaihtelua)



Taalla edelleen helletta tanaan oli 30 astetta lamminta ja uimassa kaydessa vauvelikin paasi kasteleen varpaita, itse asiassa alkoi heti hyppeleemaan vedessa ihan innoissaan ja istuikin tovin...vesipeto.



Kylla taa vauvan kanssa elaminen on niin antoisaa, ei meinaa todeksi uskoa, etta meilla on tuommoinen aurinko taalla kotona.



Lepe ja B ihan melkein puoli vuotta

[color=8B5F65]

Oon kauhean pahoillani tilanteestasi, Ariella. Toivon sydämestäni, että saatta asiat takaisin oikeille raiteille ja miehesi " tulee järkiinsä" . Miehet ovat uskomattoman itsekkäitä, varsinkin tilanteessa, jossa perhe vaatiin enemmän kuin häntä huvittaisi antaa. Ihan kuin miehillä olisi jokin raja, jonka yli ei saa tulla vaatimuksia. Jos tuon rajan ylittää niin miestä ei yhtäkkiä huvita. Onneksi sinulla kuitenkin on lapset, vaikka tässä tilanteessa onkin hirveän raskasta arkea pyörittää. Uskon silti, että juuri lapset tuovat ajatuksiin ja tilanteisiin sitä suhteellisuutta ja maalaisjärkeä, on se loppuratkaisu mikä hyvänsä.



Ystäväni kävi meillä toissapäivänä ja heillä on yhtä kurja tilanne myös päällä parhaillaan. Ystäväni on vienyt eropaperit kun sai selville, että mies on pyörittänyt toista naista jo vuoden verran. Heillä myös kaksi alle kouluikäsitä lasta. Tää on niin kauheaa jotenkin, mieskin on mun lapsuuden kavereita ja tekisi mieleni käydä häntä oikeasti lyömässä halolla päähän. Varsinkin kun nainen, johon lankesi, on paikkakunnan yksi kuuluisimmista jakorasioista. Kuvittelee raukka, että on hänelle nyt sitten uskollinen..

Ystäväni on niin tyrmistynyt, että miten hän on ollut niin sokea? On toki aavistanut jotain jo hetkenaikaa ja on kysynytkin ihan suoraan mieheltään asiasta, mutta vastaus on ollut että olet hullu mustasukkainen jne.. Ystäväni oli koko ajan oikeassa ja aatelkaa minkä stressin on joutunut käymään omien epäilyjensä kanssa. Miehessä ei ole ollut ees sen verran munaa että olis myöntänyt. Suututtaa niin prl:sti että ihan pelottaa mitä sille miehelle tekee jos se mua vastaan tulee. Tämä kaikki on tullu nyt ilmi heinäkuun aikana. Sen akan miehelle asia oli valjennut jo kevättalvella ja oli jättänyt akan.

Jotenkin itteä helpottaa kun saa vähän purkaa tänne, kun ei voi tietenkään asiasta puhua sillä tavalla täällä. Tosin miehen paskamaisuuden aion kyllä tuoda julki, tuntuu että on pettänyt myös mun luottamuksen.

On niin neuvoton olo itsellä, mitä voin tehdä?? En halua yllyttää ystävääni mihinkään ratkaisuun eroon/uudelleen yrittämiseen jne.. Se ei ole mielestäni oikein, koska itse pitää ratkaisuja tehdä. Niin katsokaas, kun mies ei haluaisi erota! Oli jopa sanonut ystävälleni, kun oli vienyt eropaperit, että eikö 19vuoden avioliitto merkitse sinulle mitään? VOI HALOO! Tätäkö on miehen logiikka.

Sitä vain jää miettimään hiljaa mielessään, että miksi oman avioiiton pitäisi kestää, miksi me olisimme sen kummempia tai erilaisempia?

On sellainen olo, että haluaisi rynnätä ystävän luo ja tehdä jotain hänen hyväkseen, mutta juuri nyt on niin lamaantunut olo ettei edes sanoja hänelle löydy, tai pelkään että ne ovat vääriä. Mutta toisaalta olen aina ollut sellainen, että mun pitää ensin saada miettiä asioita omassa päässäni ja muutaman päivän päästä tiedän jo mitä tehdä..



Anteeksi vuodatus, ihan muuta kuin mitä palsta yleensä pitää sisällään.



Rixulle kuuluu hyvää =) Se onkin meidän aurinko <3