HUHTIKSET 2005 VIIKKOON 14

Pikaisesti tulin kirjoittelemaan, aika menee liian nopeasti.



Vaakamom, Kent ja Lyle: Meillä on aika samanlaisia periaatteita käyttäytymisessä kuin teillä. Tartuin tuohon aikuisten käyttäytymiseen, koska itseäni sapettaa älyttömästi huonosti käyttäytyvät aikuiset. Meidän esikoinen tervehtii esimerkiksi kaikkia naapureita, mutta vain tosi harva tervehtii takaisin, yritä siinä selittää, että se on kaunis tapa ja niin pitää tehdä..grrr. Samoin olen huomannut, että monet aikuiset eivät kiitä kun esikoinen auttaa jotenkin jne.



Olipas Heini iso neiti, meidän Anton on samankokoinen varmaan ööö kolmevuotiaana, no yksilöitähä nuo ovat. Ikävä kuulla, että Cobra joutui koirien taivaseen =( Kivalta kuulosti teidän risteily.



Kent: Ihanaa, että Amandan nukuttaminen meni noin hyvin =)



Anton on oma ihana itsensä, sanoja tulee lisää ja kovasti poika yrittää juttuja kertoa =) Viikonloppuna oltiin äidillä ja pojat kävivät virpomassa (esikko oli meidänkin pihalla virpomassa) äidin naapureille, Anton oli tosi suloinen mennä huiskutti oksansa kanssa. Onneksi ystävällisillä naapureilla oli antaa Antonillekkin pääsiäismunat molempiin käsiin =)



Nyt täytyy taas mennä, Hauskaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Olen jotenkin nostalgisella tuulella hippusen lähestyvän 2v synttärin johdosta! Ja uskon, että te parhaiten ymmärrätte olotilani. ippa silmässä, mutta hymy huulilla katsoo tuota pientä isoa poikaa. *Rutistus*



Super iso kiitos kaikille edellisviikkoisen vuodatukseni jälkeen tsempanneille ja kiitos ihan konkreettisista ohjeista. Ihan piti hetkeksi istua ja miettiä omaa käyttäytymistäni ja tapojani. Ja eritotenkin tunnustaudun sellaiseksi ihmiseksi, kuka suunnittelee melko tarkkaankin päivän/viikon kulun ja sitten kun se ei sujukaan aikataulujeni mukaan, niin hermo kiristyy.



Olen Mallun kanssa samaa mieltä, että luultavasti suurin osa tämän ikäisistä lapsosista on melko tempperamenttisia, onhan tuo oman tahdon tuleminen tärkeä vaihe lapsille. Toki on varmasti helpompia ja vaikeampia tapauksia. Itse on myönnettävä, että monissa jutuissa saan katsoa peiliin, eli tilanteen olsii voinut hoitaa tyylikkäämminkin, kuin sen tein. Eli kun olen itse väsynyt, kiireinen etc. niin tulee vaivuttua itsekin lapsen tasolle kinaamaan. T on todella mielenkiintoinen persoona. Häntä on oikeasti vaikea kuvailla. Omaa tahtoa löytyy riittävästi, mutta kuitenkin hän on tietyllä tavalla herkkä. Pääsääntöisesti iloinen ja positiivinen lapsi. Nauttii esillä olosta ja pitää erilaisista juhlista.



Jaahas, muru heräsi!

Mareiallta ja muiltakin tietysti on pitänyt kysymäni, että miten rankaisette lapsia? On muutama asia, mikä pitää saada menemään jakeluun ja yksi on se, että pikkusiskoa EI lyödä, purra tai heitetä millään. Eli miten rankaisit Antonia puremisesta? En muista, että kirjoitinko jo aiemmin samasta aiheesta, mutta kokeilimme jäähypenkkiä ja se ei toiminut. Ekan kerran lähinnä hämmästeli asiaa ja toisen kerran käveli itse jäähypenkille lyötyään siskoa... Huutaa saan naama punaisena ja T ei tunnu välittävän. Saattaa ruveta vaan selittämään jostain ihan muusta asiasta. Tuntuu niin voimattomalta. Onneksi lyöminen on selkeästi vähentynyt, ainoastaan väsyneenä saattaa mennä huitaisemaan. Toisaalta on neitikin jo oppinut, että saa äidin salamavauhtia paikalle ja pääsee syliin lohdutettavaksi, kun huutaa sydäntäsärkevästi veljen hieman hipaistessakin. Ja mielenkiintoiset ajat on edessä, kun typsykkä varmaankin lähiaikoina lähtee ihan kunnolla liikkeelle. Sitten alkaa leluista kinastelu, sen voin arvata. Muuten T ei juurikaan leluillaan leiki, jollei joku muu niillä haluaisi leikkiä.



Ravintolassa olemme käyneet melko harvoin, itse asiassa vain kerran pari viikkoa sitten kummankin lapsen kanssa. Tarjoilija totesi heti pöytäämme ekan kerran tullessaan, että heiltä löytyy lelunurkkaus, pysyisiköhän poikamme siellä. Hetken mietin, että valitsikohan hän vain sanansa huolimattomasti vai tarkoittiko sitä, että pysykää lapsen kanssa lelunurkkauksessa ja pitäkää se hiljaisena. No, ihan hienosti ruokailu sujui, onneksi valitsin omaksi ruoakseni uuniperunan, niin pystyin syömään sitä yhdellä kädellä ja samalla imettämään typykkää. T käyttäytyy yleensä ihan kauniisti moisissa tilanteissa. Hän keskittyy omaan ruokaansa yleensä hartaudella, nytkin dippasi ranskiksia ketsuppiin, nuoli ketsupin suuhunsa ja siirsi ranskiksen syömättömänä toiseen pinoon. Ensimmäistä kertaa sai ranskiksia. Nyt on alkanut valikoimaan ruokaansa. Ennen söi kaiken, mitä eteen laitoin. Mämmi jäi syömättä. Maistaa kyllä, mutta sen jälkeen ilmoittaa, ettei tykkää. KAikesta ruuasta ei tarvitsekaan tykätä, eipä siinä mitään. KAuniisti osaa jo kiittää, siitä olen iloinen. Ja enää ei leiki ruualla, eli viskele ympäriinsä, sekin ilahduttaa äitiä. Kaiken kaikkiaan syö jo melko siististi.



Mitäköhän kaksi vee neuvolassa pitäisi osata? Puoltoista vuotis lääkärissä T teki palikkatornin, kirjasta tunnisti eläimiä ja heitti palloa. (Tai siis olisi pitänyt heittää palloa, mutta T ilmoitti, että hän ei tahdo heittää. Lääkäri sitten vain kysyi, että osaako heittää ja uskoi vakuutteluuni, että osaa).



Taidoista; minkälaisia taitoja löytyy taaperoilta tällä hetkellä? T puhuu pitkiä lauseita ja kaikki kirjaimet tulevat, myös R. Sanajärjestyksissä ja taivutuksissa on toki vielä virheitä. Mutta muuten puhetta piisaa ja laulua : ). Hyppii ja kävelee varpaillaan ja on kova kiipeilemään. Värejä tunnistaa muutamia ja osaa laskea kymmeneen. Nuppipalapelin osaa tehdä, mutta muuten ei ole innostunut palapeleistä. Pottailu on alkutekijöissä, muutama pissa päivän mittaan saadaan pottaan. Itse ei saa juurikaan puettua/riisuttua, sukat ottaa pois jaloista ja kerran on saanut nyittyä farkut jalkaansa. Kovasti yrittää vetää vaippaa itse ylle, mutta eipä se oikein onnistu. Mitähän vielä, ei oikein tule mieleen muuta.



Oletteko jo käyneet parturilla/kampaajalla? T:lle on tilattu ensimmäinen parturiaika tälle viikolle, hauska nähdä, että mitenkä sujuu. No jos ei onnistu, niin sitten myöhemmin uudestaan. Hänellä on vaan senverran paksut hiukset, että olisi ihan kiva saada lyhyemmäksi, niin olisi helpompi pestä hiekkaa ja muuta pois. Kun jotensakin tuo hiustenpesuu ei ole mielipuuhaa.



Mukavaa huhtikuuta kaikille!





K &T 030405 ja L 211006







Kaksivuotisneuvola meilläkin on tällä viikolla.

Minähän nyt oikein villiinnyin.. Mitä olette ostaneet/ajatelleet ostaa hippuselle 2v lahjaksi? Me kävimme lauantaina ostamassa 12" polkupyörän. T osaa polkea ihan hyvin polkutraktorilla ja kolmipyöräisellä, joten siksi päädyimme pyörään. Ostamassamme mallissa on sellainen tanko takana, mistä saa pidettyä kiinni, se on mielestäni tosi hyvä apu.

Kuvailitpa juuri Antonia =) Anton on myös tempperamenttinen ja haastava, mutta tosi herkkä (ystäväni kuvaili Antonia runopojaksi) Haaveilija ja mukavuudenhaluinen, mutta tulistuu nopeasti, ihana =) Tuosta puremisesta meillä ei jäähy tms penkit toimi =( Viime viikolla kertoman tapauksen olisin voinut hoitaa paremmin, likinnä karjuin Antonille ja hain pois (primitiivinen reaktio, kun esikko rassu huusi tosi kovaa) Yleensä ratkaisen satuttamis tilanteet niin, että otan Antonin tiukasti syliin (samalla varoen raapivia pikkukäsiä, joista otan kiinni) katson silmiin ja hyvin tiukasti kiellän ja kerron Antonin tehneen väärin sekä sen jälkeen asiaan kuuluvat halit ja anteeksi pyynnöt (jonka Anton kuittaa sanomalla tack, tack, ei siis osaa sanoa anteeksi) Tai vaihtoehtoisesti laitan pojan sohvalle selälleen, otan käsistä kiinni, katson silmiin ja toistan em litanian.



Tiedän, tuon haikean tunteen, kun katsoo toista tippasilmässä ja tosi ylpeänä. Minulla iskee aina haikeus tähän aikaan vuodesta.



Mielestäni useamman lapsen äitinä olemisessa yksi parhaita asioita on se, että joutuu katsomaan omaa toimintaa ja miettimään, miten sitä voisi muuttaa, että joku asia toimisi paremmin. Ja se, että on pakko antaa asioiden tietyllä tavalla mennä sen enempiä suunnittelematta, tälläiselle kontrolli/aikataulu friikille kovin kasvattavaa =)



Synttärilahjoista vielä, me ostamme perinteiset vaatteet (isompia kokoja kuin mitä nyt käyttää) Sitten ajattelin muumitaloa ja muumipehmoa (muumit on POP) Meillä on esikoiselta jäänyt niin paljon tavaraa, että vaikea keksiä lahjoja



Nyt hommiin taas, olen täällä puoli salaa ;)



Mareila+Anton

Heipsistä " murut"



Taas on päässyt aikaa vierähtämään edellisestä kirjotuksesta, mutta minkäs teet kun aika ei riitä kirjottamiseen; yritän lukea pinon aikaajoin JOS kerkiän sitäkään tekemään, koneen ääressä istumiseen kun ei juurikaan aikaa jää =)

Meillä Taisto mennä viipottaa ja sanoja tapaillaan vaikka vielä todella vähän, poitsua kiinnostaa kaikki muu mutta ei puhuminen; autot, nuket ja VAATTEET. Taisto pukeutuu välillä mitä ihmeellisimpiin asukokonaisuuksiin jos vain ne päällensä saa ja kengät lähtee kävelemään eteisestä aika ajoin.

Kohta menee taas parin tunnin päikkäreitä nukkumaan; onneks viel nukkuu että on edes hetki rauhallista; tosin sekin riippuu siitä saanko pikkusiskon nukkumaan (4kk tänään!) ja isosisko sitten touhuileekin täällä meidän kanssa mitä milloinkin, yleensä askarrellaan jotain pientä jossa pienemmät ei voi olla mukana.

Tänään mennään pääsiäisvaellukselle tyttöjen kanssa, ens vuonna sitten pääsee jo Taistokin mukaan.

Tällä vkolla on tässä muutenkin kiire; onneks mies lupaili vähän siivoilla ettei mulle jää kaikki, jää imurointi ja lattioiden pesu ja varmaan tän tietokonepöydän pölyt =D

Torstaiks pitäs saada täytekakku sun muut valmiiks ku tulee tuo 30v täyteen, heti perään sitten aletaankin suunnittelemaan Taiston 2v synttäreitä, pitäs vaan teemaa miettiä.

Meinaako teistä kukaan pitää teemajuhlia ja jos meinaa niin millä aiheella? Täällä kun tää pää lyö tyhjää. Tuolle elokuussa 5v täyttävälle on varmaankin teemana joku prinsessa aiheinen juttu.

NallePuh meillä on käytetty jo useamminkin =D, ja PuuhaPete synttärit oli ystävällä juuri viime vkolla

2v neuvolakin meillä on vasta toukokuun alussa, jaahas Aamu (4kk) alkoi juuri jälleen huutamaan tissiä joten jälleen on mentävä, kirjoittelen taas kuulumisia kun vain oikeasti kerkiän.

Mulla on näköjään taas vieroitusoireita töistä. Olen pyörinyt kotona ihan orpona ja ihmetellyt, että mitä tässä nyt pitäisi oikein alkaa tekemään. On vähän vaikeuksia tottua hiljaisuuteen, siihen ettei ole ketään aikuisia kenen kanssa jutella aikuisten asioita ja pätkätöihin, tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi, kun koko ajan tulee keskeytyksiä. Tänään on kyllä ollut ihan surkea kelikin, joka kerta kun ollaan meinattu lähteä ulos, on alkanut sataa vaakasuorassa räntää. Kai se tästä taas iloksi muuttuu, kunhan viikko vierähtää, kuten viime kerrallakin. Helkankin äitiysloman eka viikko meni siihen, että ihmettelin, miksei puhelin soi ja sähköposti kilise :) Minä olin suunnitellut, että käydään tänään perhekerhossa, mutta se menikin pieleen, kun kerhoa ei ollut pääsiäisnäytelmän harjoitusten takia. Höh. Pidettiin sitten askartelukerho kotona ja maalattiin kananmunia. Ehkä tämä sekava ja mökkihöpertynyt olo johtuu siitäkin, että olin niin ajatellut, että käydään siellä kerhossa ja tavataan ihmisiä.



Vauvakin on myllännyt tosi kipeästi, mahanahkoja kiristää ja supistelujakin on paljon. Ei siis mitkään huippufiilikset tänään. Ahdistaa vähän, kun kaikki äimistelee mahan kokoa. Joo, se on iso. Tällä hetkellä melkein yhtä iso kuin silloin, kun lähdin synnyttämään Helkaa. Huomenna on neuvola, saa nähdä mitkä on mitat siellä. Millonkahan sitä kokoarviota aletaan tehdä, vaikka ei kai sekään aina ihan paikkaansa pidä. Minä en siis ole muualta paisunut kuin mahasta, ei ole ollut sokereita enkä ole harrastanut mässäilyä, vaikka olen kyllä syönyt enemmän herkkuja kuin Helkaa odottaessa (jolloin kyllä söinkin ihan yltiöterveellisesti). Alkaa oikeesti pelottaa, millainen jättiläispallo tästä tulee, puoltoista kuukautta pitäis muka vielä kasvatella, huhhuijaa. Että ei kyllä kovin auvoinen ole tämä loppuraskaus tällä kertaa.



Jos Helkasta pitäis jonkinlaista luonneanalyysiä tehdä, niin ensimmäiseksi nostaisin esiin vauhdin. Sitä Helkalla on ollut aina ja edelleenkin sillä on kiire joka paikkaan, kaikki kiinnostaa, muttei kauhean kauaa, ennen kuin joku muu alkaa kiinnostamaan. Kaiken pitäisi tapahtua aika tavalla heti ja vauhdilla, tämä näkyy mm. palapeleissä, joissa Helka yrittää korvata tarkkuuden voimalla ja siinä vaiheessa kun se ei auta, vaihtuu leikki... Kärsivällisyyttä, sitä siis ei kauheasti ole. Kolikon parempi puoli on kuitenkin se, että Helka ei myöskään ota kauhean raskaasti sitä, ettei palapeli onnistu tai jotain vastaavaa. Murheet on aika hetkellisiä ja paha mieli unohtuu äkkiä, sitten taas jatkuu hyväntuulinen pörrääminen. Kaiken kaikkiaan Helkan perussuhtautuminen kaikkeen on aika positiivinen, vaikka tietysti sitä välillä kiukuttaa ja sen kanssa saa kiistellä kerta toisensa jälkeen joistain asioista.



Me ei olla ehditty miettiä vielä synttäreitä sen kummemmin, kuin että ne on tarkoitus pitää. Meillä teemana on " ihan tavalliset synttärit" :)



Mies käskee mua nukkumaan, pitää varmaan totella ihan avio-onnen takia. Ja ehkäpä on syytä jo muutenkin laittaa kone kiinni.

Ja samalla onnittelut kaikille jo 2 vuotta täyttäneille sekä niille jotka pääsiäisen aikoihin täyttävät 2!



Me lähdetään nyt Ruotsiin ja tullaan sitten maanantai-iltana takaisin. (Hirveä pääkipu kun stressi purkautuu, olen viimeiset pari päivää joutunut tekemään öitä myöten töitä ja epäilyttävällä kunnialla sain tänään kl 01:30 suurimman osan valmiiksi...)



Kent ja Amanda 14.4.

Taas vaihteeksi lievä päiväunitaistelu, joka päättyi siihen että multa paloi käämit ja mies sai tytön unille viidessä minuutissa (kun mulla oli ollut 45 min show sitä ennen). Tekis mieli laittaa :( ihan vaan siksi, että ottaa pannuun, kun mies onnistuu jossain missä minä en! Pah! Taisi mennä taas unet liian myöhään, kun päästiin ruokailemaan vasta puol kahdeltatoista. Ilmassa on ollut muutenkin nokkapokkaa minun kanssa, varsinkin unilla. Eilen illalla Helka rauhoittui vasta kun minä käänsin sille selkäni ja luin omaa kirjaani, jos vilkaisinkin Helkaan päin, heti nousi pää tyynystä. Toisaalta se on kaivautunut muutamana aamuna mun kainaloon niin lähelle kun vaan pääsee ja ottanut vielä käsillä kaulasta kiinni.



Helka ei kauheesti välitä itse kävellä mitään matkoja, postilaatikollekin se aina ehdottaa " Puukka - luistaa? Ei luista!" tai rattaita, jos ne on näkyvillä. No postilaatikolle en ole kumminkaan millään kuskannut, tai no toissapäivänä kottikärryillä :)



Oppimisista ja osaamisista. Minä luulen, että numeroiden, kirjaimien ja värien yms. oppimiseen vaikuttaa aika paljon ensinnäkin se, mistä lapsi on kiinnostunut ja toiseksi se mistä vanhemmat ovat kiinnostuneita. Eihän nää muksut mitään tyhmiä ole, ja muisti on monesti parempi kuin vanhemmillaan :) Mun yhden kaverin 2-vuotias osaa myös laskea kymmeneen - vau! - mutta lapsi on muutenkin sellainen, että malttaa rakentaa palikkatorneja ja asetella asioita pikkutarkasti järjestykseen. Helkaa taas ei sellainen kiinnosta, niinpä numeroiden opetteluunkaan ei ole luonnollisia tilaisuuksia. (Osaahan se toki laskea: " koo, koo, koo" ) Sen sijaan värejä ollaan käyty läpi samalla kun piirretään tai tehdään jotain vaikka muovailuvahalla. Minä tykkään piirtää ja maalata, värit on mulle tärkeitä ja niinpä kerron niistä Helkallekin ihan automaattisesti, miettimättä sen kummemmin mitään kasvatuksellisia tavoitteita. Samaten kirjaimia ollaan käyty läpi aapisesta, kun Helka sattui löytämään sen kirjan ja tykkäämään siitä.



Tosi nopeesti on muuten alkanut tulemaan puhetta sen jälkeen, kun Helka avasi joululomalla sanaisen arkkunsa. Nyt on jo neljän sanan lauseita ja useamman lauseen virkkeitä. Taivutusmuodot ja sanat ei tietysti ole täydellisiä, mutta hyvin siitä yleensä selvää saa! Ymmärtämistä haittaa lähinnä se, että l muuttuu usein r:ksi ja s,v, n ja l tulee hoolla sanan alussa.



Mua muuten vähän jänskättää, miten ne Helkan synttärit sujuu. Paljon porukkaa + touhua + makeaa = katastrofin ainekset. Me laitettiin kutsuihin, että synttärit alkaen klo 15, että ehdittäis syödä ainakin kunnon lounas ja Helka ehtis rauhassa nukkua (koputan puuta tämänpäiväisen jälkeen) päiväunet.



Helkalla siis synttärit ens lauantaina, 14.4.



P.S. Ja kuten ompunäitikin, valivalista ja kaikista huolestuneista mietinnöistä huolimatta olen tietysti tosi onnellinen ja kiitollinen tästä vauvasta! Mutta Helkaa odottaessa en oikeasti ymmärtänyt, kun jotkut sanoivat olevansa jo ihan valmiita synnyttämään. Mulla oli niin hyvä raskaus, ettei mulla ollut mikään kiire eroon mahasta... Nyt olen kyllä monena iltana ollut periaatteessa jo ihan valmis synnyttämään :)

Lähdettiin viime viikolla yhtenä päivänä kävelemään iskää vastaan. Ehdittiin puolessa tunnissa tietä 100 metriä eteenpäin :D Aika kului lähinnä siihen, että piti heittää kiviä, kiistellä hanskojen kädessä pitämisestä kahden metrin välein ja palata kaksi askelta taaksepäin jokaista kolmea eteenpäin otettua kohden. Helka kyllä pysyi ihan hyvin mun vieressä ja ymmärtää kyllä kun jankutan sille, että autoja pitää varoa ja pitää äitiä kädestä kiinni esim. parkkipaikalla. 100 metriä kävelyä ei tietysti ole kovin yleistämiskelpoinen kokemus, mutta kun kerroin Helkalle, että autot ajaa keskellä tietä ja ihmiset kävelee reunassa, se nyökytteli, osoitteli tietä ja toisti " autot ajjaa kehkee, ihmii reuna" .



On se ihan ihana mukula, vaikka tänään niiden päiväunitaistojen tuoksinassa taas suunnittelin antavani sen spr:n keräykseen...

Ompunaidille viela, An na kavelee aika hyvin sinne minne ollaan menossa. Tottelee ylipaansa tosi hyvin, epailenkin olenko joku extra ankara aiti vai onko mulla extra tottelevainen lapsi ku sanon tiukasti ni aina tottelee. Mutta en ota ikina mitaan aikataulua kavelyyn vaan mennaan Anna tahdissa ja valilla kannan. Ja keksin houkuttimia miksi kannattaa menna nopeasti ja valilla juosta...valitettavan usein houkuttimet on jotain herkkuja yms.



Stokkalla on sakkutuoleja ja lasten leffoja siella missa aiteja usein tapaa, ja paljon tilaa vaunuille yms. Vieressa on kylla lasiovien takana lasten leluosasto ja monet lapset varmaan haluis karata sinne...Mutta siella me ollaan oltu usein ja Anna tykkaa paikasta. Kaydaan kylla muutenkin paljon ulkona syomassa ja kahvilla eli on tottunut istumaan poydassakin tietyn aikaa.



Ekat synttarit juhlittu, anoppilat oli kylassa ja oli mukavaa. Hirvittaa kylla ne seuraavat lapsikyllaiset juhlat, aikusiakin 12...huoh



K

Kommentoin myöhemmin muita juttuja, mutta me Antonin kanssan voidaan tulla stockalle tapaamiseen =)



M+A

Meidän matka sujui oikein hyvin, Emil ja Amanda jaksoivat jopa lentokoneessa olla ihan nätisti =) Amanda oli alussa aika mustis serkkupojalle (1v2kk) ja väitti että kaikki lelut on " mun leluja" mutta parin päivän päästä tuli muutos ja Amanda rupes oikeen palvomaan pientä serkkuaan, hoiti tätä ja toi koko ajan tavaroita ja hempeellä ääneellä sanoi että ole hyvä, tässä on sinulle pallo jne jne. Keskimmäinen on taas aina ollut sellanen, että on tykännyt pienistä ja nytkin koko ajan keksi lauluja omilla sanoilla, siis sellasia jotka kaikin kääntein ylistivät serkkupoikaa =)



Luin kyllä matkankin aikana teidän juttujanne (pakko myöntää...) ja todellakin kiva lukea että aika samanlaista menoa taitaa olla kaikkialla!



Kävelemisestä: juu, Amanda kyllä _periaattessa_ kävelee sinne minne pitää mutta tuhannen mutkan kautta. Siksi olisi kiva välillä istuttaa sitä rattaissa, nyt itse asiassa joskus ihan mielelläänkin istuu.



Laskemisista: noinhan se on errj, se mikä lasta kiinnostaa niin sen hän myös oppii. Totesin juuri, että Amanda osaa laskea yhdeksään ihan oikein ja myös niin, että laskee autoja tai tavaroita ja antaa esim isoveljelle " viisi autoa" ihan oikeen. Niin ja samalla tajusin, että meidän keskimmäinen osaa suunnilleen saman verran ja yhtä hyvin, vaikka on nyt 3v8kk. Eli kukin tahdissaan, keskari ei ole ennen kun vasta viime aikoina alkanut innostumaan numeroista.



No niin, paljon piti taas muutakin sanoa, pitäis vaan olla tässä kaks ikkunaa auki, että samalla kun itse kirjottaa vois nähdä mitä muut on kirjottanut. Mukavaa toista pääsiäispäivää vielä kaikille!

Ja kaikille muille joilla synttärit tänään! Laittakaa tosiaan muistin virkistykseksi syntymäpäiviä. Muistan vain Helkan ja Oskarin (sattuneesta syystä).



kent ja Amanda 14.4. siis

Sovitaanko heti aika ja paikka ensi viikoksi? Mulle sopii mika vaan eli oisko esim tiistai kello 10 tai 11?

Sovitaan vaan aika ja paikka samantien, sopisko teille mitenkään iltapäivällä?



M+A

iltapaiva sopii mainiosti. Sano vaan aika niin ollaan siella. Entas muut, Omppis?

.. että meidän aikataulut on vähän huonot muiden kannalta, sillä me ehdittäis paikalle varmaan vasta joskus aikaisintaan klo 15.30 tai 16. Molempien pitää nukkua ensin päikkärit tai mistään ei tule mitään! Onko liian myöhään?



Omppis : ) (kiitos lempinimestä!)

mehän voidaan Mareilan kanssa nähdä esim 14.30 jo ja te tulette kun ehitte tms

Lomaviikkolaiset täällä yöpuvuissa viel heiluu. On ollut aivan ihana viikko lasten kanssa kotona. Tänään olisi tarkoitus lähteä mun siskolle ja siitä sitten Päijänteen rannalle mökille. Ainoa mutta on nyt lasten alkanut kurkkukipu. Mökillä on ulkohuussi, eli reissun jätän väliin kyllä jos nuhaksi ja kuumeeksi yltyy..



Ajattelin ensin, että kotona olo lomalla on vähän tylsää.. Tai oikeastaan pelkäsin, että olen itse koko ajan työn touhussa. Mutta vaikka olenkin pessyt ikkunoita ja kuokkinut pihaa, niin on ollut aikaa myös vain olla ja touhuta lasten kanssa. Olen nauttinut aivan kybällä. Työt ovat jääneet totaalisesti unholaan!



Nyt ulkoilemaan pikkasen...



Hauskaa pitkää viikonloppua kaikille!



Lyle