HUHTIKSET 2005 VIIKKOON 14

Nopeasti tulin kirjoittelemaan, ennen pääsiäis siivouksen aloitusta (oikeammin viikkosiivouksen, jos on pyhiä/pitkiä viikonloppuja, koitan siivota ennen niitä, ettei tarvitse lomaa käyttää siivoamiseen)



Errj: Minullakin toisen odotuksen loppuraskaus oli kaikkea muutakuin ihanaa. Erinäköisiä kremppoja oli koko ajan (tai ainakin siltä tuntui) Tuosta sf mitasta, sehän ei välttämättä hirveäsi kerro, vauvan asentokin vaikuttaa siihen. Antonia odottaessa sf mitta oli ihan normaali, eikä maha mikään jättisuuri ollut. Koko arvioista en tiedä, Antonia odottaessa sitä ei olisi tehty, ellen olisi joutunut juuri pääsiäisen aikaan käymään sairaalassa supistusten takia. (silloin rv 34? koko arvio oli 2,9 kg, joka osoittautuikin hyvin oikeaksi) Muuten kokoarvioita tehtiin vaan käsin vatsan päältä, eikä ne kertoneet mitään.



Ompas Lylellä ja Kentillä kivoja pääsiäis suunnitelmia. Me varmaan käydään ystäväperheen luona ja huomenna mennään äidille syömään, siinä meidän suunnitelmat.



EIlen oli isän hautajaiset, olivat tosi kauniit ja pappi puhui tosi kauniisti. Muutenkin kaikki meni hyvin, esikoinen käyttäytyi tosi tosi hienosti, sai äiti olla ylpeä. Anton ei ollut mukana, koska ei katsottu tarpeelliseksi ottaa häntä mukaan (=ei olisi kuitenkaan ymmärtänyt tilaisuuden luonnetta, eikä olisi jaksanut olla rauhassa)



Oltiin tänään kaupassa, ja sain tosi hyvä äiti fiiliksen =) Anton sai omat kärryt, joilla kaahasi alkuun, kielsin tiukasti ja sanoin, että äiti ottaa pois, jos Anton ei ole nätisti. No poika jatkoi vaan, joten koppasin pojan syliin ja aikansa siinä huusi, kun minä keräilin tavaroita. Hetken kulutta kysyin, osaatko olla nätisti, mihin Anton hyyyyvin surkeana, että joo. Päästin pojun työntämään kärryjä ja Anton käveli loppuajan nätisti ja jopa jaksoi odottaa, kun tilasin lihaa palvelutiskiltä =) Tuli sellainen olo, että hoisin homman hyvin



Nyt siivouksen kimppuun, oikein mukavaa pääsiäistä kaikille



Mareila+Anton

Aikamoista haipakkaa on arki kahden pimun kanssa! Tämä nuorimmainen karjuu mahaansa lähes aina valveilla ollessaan. Onneksi kuitenkin nukkuu hyvin, yötkin menee yhdellä tai kahdella syötöllä.

Isosisko on ottanut pikkusiskon vieläkin hyvin, vain meille vanhemmille kiukkuaa välillä entistä enemmän. Mulla ei meinaa jotenkin pinna kestää yhtään hippusen kiukkuja... Täytyy vaan purra hammasta ja yrittää käyttäytyä kuin aikuinen.

Me vietetään kanssa ihan tavalliset synttärit. Sitten kaksi viikkoa synttäreistä onkin ristiäiset. Lahjaksi hipulle mietittiin kolmi-tai polkupyörää. Nukenvaunuja, vaatteita ja joitain pihaleluja ajattelin pyytää muilta.

Luonne... Ensimmäisenä tulee mieleen omatoiminen ja touhukas. Vaihtelee vaatteita, siivoaa ja tekee muutenkin kaikkea " oikeeta" itsekseen. Hän on aivan ylitarkka vaatteidensa suhteen, aina pitää vaihtaa jos vähänkin kastuu tai likaantuu. Toisaalta isommassa porukassa on helposti hiljainen sivusta seuraaja, ei kuitenkaan ujostele vieraita. Ilmaisee topakasti oman tahtonsa vieraimmillekkin ja saattaa komentaa esim kaupassa ihmisiä pois tieltä. Kerrankin tuuppasi yhtä mummoa maitohyllyllä ja sanoi pois edestä, hiukan nolotti!

Nyt alkaa vauva sylissä hermostua. Leppoisaa pääsiäistä koko hippusjoukolle perheineen ja synttärisankareille onnea!



mallu ja hippusneiti 2604

Täällä vietetään rauhallista pyhää päiväuni- ja siivoustauon merkeissä. Ollaan aika hyvällä mallilla tässä raivauksessamme - eilen lähti esimerkiksi nojatuolit mökkisäilytykseen siihen saakka, kunnes saadaan isompi asunto.. Tänään ollaan tehty makuuhuoneeseen tilaa pinnikselle ja hoitopödälle siirtämällä isot lipastot olohuoneeseen. Ei ihme, että näin toissayönä (toive)unta, jossa löysin meidän asunnosta kolme uutta huonetta! : )



Huvittaa tuon Lauran päiväunet. Tänään ei olla ehditty siivoukselta vielä ulkoilemaan ollenkaan, ja neiti on silti nukkunut jo 2,5 tuntia! Häneen eivät päde " kyllä kunnon ulkoilu takaa hyvät unet" tai " kyllähän sitä saunan jälkeen kivasti nukuttaa" -tyyppiset " faktat" . Mystistä mutta totta.



Hauska lukea Katsuran ja Mallun kuulumisia kahden tenavan kanssa! Ja Säteilijän myös, sullahan taitaa olla kolme jo! Huh, mua edelleen jännittää aika paljon tuleva. Olen kuitenkin ihan tietoisesti ryhtynyt ajattelemaan positiivisempiakin asioita kuten sitä, miten ihmeellistä on sitten tutustua taas ihan uuteen ihmiseen ja toisaalta seurata, miten tuo pikku hippunen sitten suhtautuu asiaan. Edelleen hän leikkii joka päivä olevansa " piini vauva" ja me vanhemmat saadaan sylitellä ja hellitellä häntä tosi paljon. Muiden ihmisten kommentteihin tyyliin " onpas se Laura jo iso tyttö!" Laura suhtautuu jopa vähän loukkaantuneesti!



Me pidetään myös " ihan tavalliset" synttärit lähisukulaisille ja kummeille - kahdessa erässä tosin. Jokin teema olisi voinut olla ihan hauska juttu, mutta ehkä sellaista tulee toteutettua sitten myöhemmin kun L on isompi. Tänään juuri leivoin pakastimeen pullaa ja suolaisia sarvia, jes!



On ollut puhetta hippusten luonteenpiirteistä, hauskaa! Tosi jännää huomata, miten omanlaisiaan kaikista todella tulee - ja sitten jotkut ovat taas keskenään samantyyppisempiä kuin toiset. Löydän Lauran ominaisuuksia ehkä eniten Errj:n Helkan ja Mallun hippusen kuvauksista. Laura on myös touhukas ja koko ajan omapäisemmältä tuntuva tapaus. Hän on aika peruspositiivinen tyttö, eikä hirveästi hetkahda vastoinkäymisistä - tosin täytyy kyllä sanoa, että nykyisin kyllä paljon enemmän kuin ennen. Raivarit eivät kuitenkaan kestä yleensä 5 minuuttia kauempaa, ellei neiti ole sitten juuri herännyt kesken unien.



Uusin " taito" Lauralla taitaa olla laulelu. Hän laulelee tosi paljon itsekseen - ei kokonaisia lauluja tietenkään, mutta pätkiä sieltä ja täältä. Se on hauskaa kuunneltavaa ja ainakin olettaisin, että hän on laulellessaan tyytyväisellä tuulella. L myös osaa ulkoa pätkiä saduista ja loruista, ja niitäkin juttelee itsekseen.



Kaikenlaista asiaa on paljon. Pari päivää sitten hän tuli ihmetellen toteamaan mulle: " Äiti! Pimpissä on reikä!" . Se olikin ihmeellinen löytö. Minä siihen pokkana, että " Nii-iin, siellä tosiaan on kaksi reikää - pissareikä ja vauvareikä" . En tiedä kuinka nappiin toi " vauvareikä" nyt sitten osui, mutta jotain suht asiallista oli sanottava sillä silmänräpäyksellä. Tätä asiaa onkin sitten pohdittu pariin otteeseen myöhemminkin..



Katsura mietti rangaistuksia, ja samaa olen minäkin pohtinut. Laura kyllä tekee entistä enemmän ihan tahallaan kiellettyjä juttuja (potkaisee koiraparkaamme, kiipeää ikkunalaudalle ja hyppää sieltä sängylle, vääntää hellan nappuloita..), enkä oikein tiedä miten niistä pitäisi rankaista. En edelleenkään oikein usko, että esim jäähy menisi perille Lauralle. " EI" on aktiivisessa käytössä, muttei tunnu riittävän yksinään. Ikkunalautatilanteessa olen nyt kantanut Lauran pois makuuhuoneesta, enkä ole päästänyt häntä sinne takaisin toviin. Pahinta musta on toi koiran kiusaaminen (ei onneksi ole päivittäistä)

: ( . Miten te muut eläintenomistajat olette toimineet, jos vastaavaa käy?



Huomenna Laura lähtee isin kanssa sinne appivanhempien mökille yhdeksi yöksi ja minä jatkan täällä näitä pikku askareitani. Pitäis mm. ommella yksi tyynynpäällinen ja Lauralle lakanoita. Luulen selviäväni tuosta jälkimmäisestä ainakin. Sitten on kaappien järkkäilyä, tavaroiden viemistä kellariin (joka on täynnä) ja sensellaista, jota ei koskaan muuten ehdi tehdä. Ja kyllä, aion myös levätä kunnolla! Onneksi on kaupat auki, niin pääsen hakemaan jätskiä ja muita vastaavia peruselintarvikkeita ihan vain omaan käyttööni!



Leppoisia pyhiä teille kaikille!

t. Ompunäiti 35+1 ja Laura 9.4.



ps. Mareila, kiva että isäsi hautajaiset menivät hyvin ja kauniisti.

pikainen pinoutuminen. Mies tulee kohta töistä ja anoppikin tulee syömään ;-)



Kiirettä on pitänyt urakalla, oikein ei ole ehtinyt edes juttuja lukemaan :-(

Sen verran nyt kommentoin, että muokaan ei tippaakaan haittaa teidän odotus- vauvajutut. Kivahan niitä on lukea :-)

Haluaisin valaa teihin uskoa, että selviätte kyllä aivan mainiosti useamman kuin yhden lapsen kanssa. Totta, haipakkaa se välillä on, mutta uskaltaisin väittää, että toisesta nauttii jo pikkiriikkisen enemmän, kun on kokemusta takataskussa ;-)

Puhumattakaan kolmannesta.....mä olen kyllä selkeästi nauttinut kaikista eniten Elmosta.....olkoonkin ettei oppinut nukkumaan kuin vasta 1 v 10 kk ja ensimmäiset kuukaudet huusi vatsaa :-) Mutta tällä hetkellä on maailman hauskin pieni mies (vaikka uhma pukkaakin selvästi päälle) ja on koko perheen silmäterä. Meillä ei OIKEASTI isot pojat ikinä ole mustasukkaisia Elmosta :-O Ne vaan rakastaa.....



Niin ja Ompunäidille piti sanomani.....olkoonkin että olen aika tiukka kasvattaja muutenkin, mutta on kiellettyjä asioita, kielletympiä asioita ja sitten niitä HYVINHYVINHYVINKIELLETTYJÄ asioita ja eläimien kaltoin kohtelu kuuluu jälkimmäiseen. Onneksi sitä ei hirveästi esiinny, mutta mä olen puuttunut siihen hyvin radikaalisti. Olen ehkä sanonut tiukemminkin kuin olen aikonut, mutta totuus on se, että esim. koira VOI PURRA, jos kokee olonsa uhatuksi, joten turha leikkiä sillä asialla. Jotenkin musta kuitenkin tuntuu, että lapsi joka kasvaa eläimen kanssa samassa talossa , osaa olla eläimen kanssa paljon luontevampi, kuin lapsi jolla tätä mahdollisuutta ei ole. Lapsille on hyvin pienestä asti jankattu, että koiraa ei saa satuttaa, varsinkaan koska koira voi purra takaisin ja sitten se vasta pipi tulee. Ja jollain tasolla musta tuntuu, että hyvinkin pieni (ja jukuripäinen ) lapsi tajuaa syy-seuraus-yhteyden.



No en mä tiedä osasinko mä mitään neuvoa antaa.....siis napakka napakka puuttuminen joka kerta ja heti on auttanut meillä ja poistanut tuon ongelman ;-)



Nyt ruoan viimeistelyyn T: Jonna

Tulipa ihan mieleen, että millaisia unirituaaleja teidän hippusille on kehittynyt? Helkalla on ollut viime aikoina jotain ihan outoja juttuja, se hommaa jotain käsillään vähän ennen nukahtamista, ikään kuin ottaa jotakin esim. seinästä ja laittaa sitä toiseen käteen tai poskeensa tms. Ihan tyhjää siis, en ole oikein keksinyt mistä on kyse. Toinen outo homma on " hassu pörrö" ... Tämä tuli eka kertaa yhtenä aamuna, Helka katseli kattoon, nauroi ja sanoi " hassu pörrö" . Kun pyydettiin osoittamaan missä on hassu pörrö, se osoitti kattoa, jossa me ei nähty kuin oksanreikiä. ??? Helka osaa tosi hienosti sanoa r:n, mutta r ja l menee sillä tavalla sekaisin, että esim. parro=pallo :) Eli en tiedä onko kyse jostain pörröstä vai pöllöstä vai vielä jostain muusta jutusta, jota ei olla ymmärretty.



Mulla oli itselläkin pienenä muutamia nukahtamiseen liittyviä juttuja, esim. " liukumäkitunne" , jossa tunsin ikään kuin lähteväni laskemaan piiiiiiitkää ja kumpuilevaa liukumäkeä. Saatoin nauraa ääneen, kun mahanpohjaa kutitti. Ja oli meidänkin makuuhuoneen katossa oksanrei' istä muodostuvia kuvia, en vaan enää muista mitä. Silti on vähän creepy olo tuosta hassusta pörröstä...



Astetta hassumpi juttu sattui eilen, Helka heräsi päiväunilta itkun kanssa, mitä se ei ole tehnyt enää pitkään aikaan. Menin makuuhuoneeseen katsomaan, eikä tyttöä näy missään. Sängyn ALTA kuului ihmeellistä vikinää ja kitinää, ja siellähän Helka-parka konttasi, silmät ihan ristissä ja selitti jotain " kiinni, jumi" . Voi pientä poloista, se oli varmaan unissaan jostain syystä mennyt sinne sängyn alle ja heräillyt sitten siellä, eikä tajunnut yhtään missä on. Säälitti ja nauratti yhtä aikaa.



Ompunäidille toivotan pitkää pinnaa ja tuloksia eläinten läpsimisen kanssa. Meillähän ei enää elukoita ole itsellä, mutta voin kyllä kuvitella mitä iltavimmassa voi tapahtua. Onhan se sekä turvallisuuskysymys että myös yleensä kyse siitä, ettei eläimiä saa kohdella kaltoin. Minäkin olen muuten epäileväinen jäähypenkin toimivuuden suhteen. Oikein kunnon riehukiukussa Helka on ihan kuuro ja sokea, en usko että se ymmärtäisi yhtään jäähypenkin ideaa siinä tilassa, luulen että enemminkin yritys pakottaa se johonkin penkille istumaan aiheuttaisi lisähämminkiä. Toisaalta eilen se iltavimmassa heitti kaukosäätimen lattialle (joka on jo sinänsä kiellettyjen esineiden listalla ja lisäksi kamojen heitteleminen on EI) sillä seurauksella että kake hajosi. Helka tajusi heti itsekin, että tuli tehtyä tuhmasti ja kun siinä tilanteessa nostettiin se keittiön penkille istumaan ja toruttiin siinä, homma meni oikeasti perille. Riehuvimmaisen kakaran rauhoittamiseen meillä on tällä hetkellä käytössä käskeminen, hillitseminen ja harhautus, eli käsketään rauhoittua ja hillitään hillumista sekä harhautetaan se tekemään jotain vähemmän vimmaavaa, esim. pyydetään Helkaa sohvalle lukemaan kirjaa tai katselemaan kortteja tai valokuvia.



Ai niin, joku viikko sitten kun kerroin, että Helka on ajellut pikkukärryillä kaupassa, piti vielä täsmentää että syy siihen oli itse asiassa se, että en tahdo enää tän mahan kanssa saada nostettua muksua pois isoista kärryistä. MAHAjuttuja vielä sen verran lisää, että kysyin neuvolantädiltä objektiivista mielipidettä, onko tää mun maha jotenkin epänormaalin iso :) No ei ole: täti kertoi hyvin järkeenkäyvästi, että kun kohtu on kertaalleen venynyt, niin venyy helpommin ja vatsalihaksia ei ole yhtä paljon pitämässä mahaa kurissa kuin viimeksi. Jep, erittäin totta. Täällä ei olekaan toista lääkärineuvolaa, vaan kolmas ultra. Se on vasta viikolla 37, joten jos alkaa hermostuttamaan nää supistukset, niin pitää mennä tarkistuttamaan tilanne. Vaikka minkäs teet, jos paikat oiskin pehmenneet, niin ei kai siihen muu auta kuin lepo. Hemoglobiinit mulla oli melko alhaalla, siksikin ehkä väsyttää. Vauva on asettunut ihan lähtöasemiin, pää on niin alhaalla ettei sitä enää tunnekaan, joten ei ole kumma jos jo painaa ja vihloo.



Hauskoja pääsiäispäiviä kaikille, toivottavasti teidän rairuohot on onnistuneet paremmin kuin meidän - siinä on iso kalju läikkä keskellä :)

Laura ja mieheni juuri läksivät sinne mökille, ja mulla on jo ikävä ja tylsää! : ( On tää niin hassua. Enemmän tai vähemmän sitä haikailee oman ajan ja rauhan perään, ja sitten kun sitä saa niin onkin lähinnä kurjaa. Mutta eiköhän tää tästä lähde päivä liikkeelle kuitenkin. Ainakin tekemistä on.



Kiitos Vaakamomille ja Errj:lle eläinasiaan kommentoimisesta. Meilläkin kaikenlainen satuttaminen on ehdottomasti EI, ja siitä koiran kiusaamisesta olen ollut varmaan kaikkein vihaisin Lauralle. Olen kantanut hänet pois tilanteesta ja nuhdellut tiukasti. Onneksi tätä ei tapahdu tosiaankaan päivittäin tai välttämättä edes viikottain, mutta silti. Itse asiassa meidän pitäisi varmaan ylipäätään leikkiä koiran kanssa enemmän, niin molemmille osapuolille syntyisi enemmän myönteisiä kokemuksia toisistaan.



Rairuohosta on pakko paljastaa salaisuus: Ostin sen valmiiksi kasvatettuna!!! En meinaa uskoa sitä itsekään. Pari viikkoa sitten näin yhdessä kukkakaupassa valmista rairuohoa ja silloin hymähtelin mielessäni, että no niin, tähän on tultu. Ihmisillä ei ole aikaa edes rairuohoa kasvattaa! Vaan olishan se pitänyt arvata, että muutamaa päivää ennen pääsiäistä meikäläinen itse havahtuu siihen, ettei mikään enää ehdi itää saatikka kasvaa - joten palasin sinne liikkeeseen ja ostin ruohon!! Sillä hinnalla olisi varmaan saanut ainakin viiden vuoden rairuohot tai vastaavasti vaikka parvekkeellisen ruohoa kesämieltä tuomaan. Huvittaa kyllä itseänikin aika paljon tämä kiireisen kotiäidin kohellus! Heh heh. Mutta laatu rairuohomme laatu on hyvä; oikein on tasainen ja tuuhea. : )



Jänniä noi Helkan nukahtamisrituaalit! Ajattele miten jännää, jos Helka kokee nukahtamisen samalla tavalla kuin sinä Errj lapsena, vaikka juuri ne katon kuviot! Ei kaikki varmaan niihin kiinnittäisi huomiota ollenkaan. Lauralla ei taida olla nyt vastaavia rituaaleja. Me ollaan nyt onnistuttu löytämään ilmeisesti sopiva nukkumaanmenoaika, eikä hän ehdi enää sitä yöpukuaankaan riisua ennen kuin uni tulee, tai muutenkaan kauheasti peuhata. Viime aikoina on ollut tärkeää lähinnä riisua sukat jalasta ja laittaa ne tumpuiksi käteen.



Mun täytyy vielä palata vauvanodotus-jännitykseen ja siihen, kun sanoin jotain että ajattelen nyt asiaa " myös positiivisesti" . Sehän kuulostaa tosi kiittämättömältä, joten täsmennän vähän. Itse raskaudesta ja molemmista lapsistamme olen tositosi kiitollinen! On ihanaa ja onnekasta, että me ollaan saamassa toinen lapsi, se on ihan ihmeellistä. Tiedän hyvin, että monet joutuvat odottamaan ja yrittämään paljon kauemmin ja se on tosi surullista + epäreilua. : (



Se myönteisen ajattelun opettelu liittyy lähinnä pessimistisiin tulevaisuudennäkymiini minusta itsestäni kahden pienen lapsen äitinä - mitä jos musta ei olekaan siihen haipakkaan!?! Mutta en tosiaan ajattele niin enää ihan täysipäiväisesti, vaan pikemminkin uskon ja toivon, että kyllä se siitä sitten lähtee sujumaan..



2-vuotislahjoista oli aiemmin kyselyä. Me annetaan Lauralle sellaisia pieniä muovieläimiä; heppa, lehmä, possu, lammas jne. Oli jotenkin vaikeaa päättää, mikä olisi nyt mieluisa ja hyvä lahja. Mun vanhemmiltani Laura saa polkupyörän, ja se on varmaankin ylitse muiden lahjojen. Miehen vanhemmat sponsoroivat kesäsandaalit ja jotian muita vaatteita. Tädeiltä tulee ilmeisesti pari dvd:tä helpottamaan tulevaa vauvanhoitoani.. Laura itse kylläkin toivoisi " pakettia" , jossa on " rusetti" ja sisällä " tossut" . : )



No mutta ehkä mä nyt ryhdyn niihin pesänrakennuspuuhiini. Aurinkoista päivää ja mieltä kaikille!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.



PS. Hei laittakaa viestien perään hippusten synttäripäiviä ihan muistin virkistykseksi, niin osataan laittaa onnitteluita oikeina päivinä!

Pääsiäinen on mennyt oikein hyvin tähän asti, oltiin eilen äidillä syömässä, tänään vuorossa kotipäivä ja huomenna kavereille saunaan, maanantai taas kotona. Sopivasti tekemistä ja lepoa =)



Unirituaaleista, Antonilla ei oikeastaan ole uniritualeja. Paitsi ennen nukkumaan menoa tulee syliin lukemaan tai juttelemaan. Ja uniin vielä, NIIN epäreilua, mies onnistuu nukuttamaan Antonin ISTUMALLA sängyn vieressä. Minä sitten koitin miehen ohjeilla samaa, lopputuloksena Anton nukahti minun mahani päälle (mikä sinänsä oli oikein söpöä ja suloista) Juuh, ei ihan mennyt tämä homma putkeen.



Ompunäidille minäkin valan uskoa, kahden kanssa on varmasti haipakkaa, MUTTA vauvan kasvaessa voipi olla helpompaa. Lapset leikkivät yhdessä, eikä nuorempi välttämättä tarvitse niin paljoa leikkikaveria=saa itsekin tehtyä jotain. Meillä ainakin hippusesta tuli paljon itsenäisempi (syö hienosti itse yms) Tosin voi olla luonteestakin kiinni. Ja kuten Vaakis jo sanoi, toisesta nauttii enemmän (minä ainakin nautin, vaikka Anton oli 100 kertaa esikkoa haastavampi) kun oli jo kokemusta vauvan hoidosta.



Rairuohosta: Me ei kasvatettu tänä vuonna rairuohoa, se pääsi unohtumaan, onneksi esikko oli tarhassa tehnyt ihanan ruohon+koristeita. Sen lisäksin siskoni toi englannista pääsiäismunia ja askartelutarvikkeita, joten askarreltiin munia, joilla oli silmät ja pupun korvat yms. Tuli tosi hienoja (Anton keskittyi karjumaan, kun en antanut syödä munia)



Äitini oli ostanut pojille AIVAN JÄTTISUURET pääsiäismunat (siis aivan hervottomat) täytyy yrittää löytää niille piilo, niin pojat saavat huomenna etsiä ne, niitä syödään varmaan vielä ensipääsiäisenäkin



Olikohan muita juttuja, en muista, täytyy mennä tekemään hommia



Mareila+Anton 5.5

Vihdoinkin kirjotan ihka omasta kodosta, ihka oman poydan aaresta. On niin hienoa kun kaikki on omaa ja tietaa etta astiat on uusia ja hyvin pestyja yms kun kymmenen vuotta ollut sensekalaisissa vuokrakampissa ympari muailmaa. Koti alkaa olla kunnossa, nojatuoli, taulu ja iso lampunvarjostin tuodaan vuiela autossa rnaskan kautta suomeen - nii-in minnehan me ite siina autossa mahdutaan...



Miehella vahan vaikeuksia soputua tahan sosiaalisuuteen talla parin viikon lomallaan. Meilla on koko ajan joku ja koko ajan puhelin pirisee. Kaverit innoissaan ku ollaan taalla ja mina jaksan olla sosiaalinen lahes aina. Mies taas varsinkin viime aikoina viettaa todella paljon aikaa yksin niin taa on vahan toinen aaripaa. Joten muutto on mennyt kireissa tunnelmissa mika on harmi ku eka oma asunto missa asutaan yhdessa perheena.



Anna luonnetta kuvaa myos aika paljon Helkan, Helmin ja Lauran touhun. Ihan koko ajan touhottaa, vaikka ei nukkuis paikkareita niin silti jaksaa touhuta keskiyohon. Pinna on todella lyhyt eika esim pysty kuuntelemaan lyhyitakaan satuja. Helpot palapelit menee just ja just. Jos ei voimalla saa palaa kohtaansa niin huutaa tuskastuneena " aiti auttaa" ja menee jo muihin hommiin. Anna muuten pari kertaa on naureskellut jotain myos ja nayttanyt jotain katossa, joka on siis valkonen. Olin vahan freked out mutta kaipa se siis kuuluu asiaan.



Anna myos laulelee hopeista kuuta paivittain - aitinsa sita hoilottaa suhteellisen usein asiaan kuulumattomalla voimalla. Ilasin kaydaan aina lapi kaikki tutut ihmiset ja mita niiden kanssa on tehty. Yhtena paivana yhtakkia muisteli " ukki paukutteli taivaalle" , eli uutta vuotta muisteli.



Mukava Mareila, etta isasi hautajaisista jai kaunis muisto. Meilla oli muuten Anna mukana hautajaisissa pari viikkoa sitten ja kayttayti tosi hyvin, huuteli valialla etta " pappi hiijaa" mutta tuli laskemaan oman pienen kimppunsa haudalle ja juoksenteli vasta siella muistotilaisuudessa, mika lohdutti sekin ku toi vahahn iloakin mukaan. Ihan kuin olis ymmartanyt etta siella kappelissa ei sovi juosta. Eika ihmetyksekseni ihmetellyt ollenkaan itkevia aikuisia.



Joko moni on pian jattamassa rattaita pois? Me mennaan moneen paikkaan ilman rattaita (Ilahelle siis) ja Anna haluis aina vaan kavella. Kai ne jo aika kohta vois jattaa vai? Tassa talossa ei vaan rattaat mahdu hissiin ja mietin etta kun yksin olen niin kauppakassit ja rattaat ja Anna ei ole ihan helpoin yhdistelma. Muistaakseni Ompunaidilla sama ongelma, miten aijot hoitaa asian kun vauva tulee? Mietin etta jos ostasin ne paremmat McLarenit niin ne saa helpoosti kokoon hissin tai kannettua kotiin, meilla on nyt vaan matkarattaina ne tosi pienet mita on huono tyontaa. ja eteinen kanssa tosi kapea eli rattaat vie melkein koko tilan...pienessa on asuttava mikali keskustassa haluaa asua.



Stockan ylakerran kahvilassa on iso tila missa on usein aiteja tapaamisessa, kiinnostaisko ketaan nahda keskustassa?



Nyt alan siivoilemaan, muut nukkuu ja anoppi ja appi tulee Annan synttarikahveille tanaan. Ens lauantaina tulee kaverit lapsineen ja samalla ne on vahan niinku tuparit eli iltaan asti saa olla. Mies on ihan tyytyvainen etta on enkuissa silloin, on varmaan melkonen meteli monen lapsen kanssa.



Heipahei ja rentouttavaa paasiaista.



Korelia



P.s erjj, haikea ja kateellinen olo kun olet aippalomalla, vaikka sulla tuskanen olo onkin.

Ei kaksivuotiaan todellakaan tarvitse osata värejä eikä laskea kymmeneen.

Onnea Korelia uuteen kotiinne! Hyvältä kuulostaa, ja eiköhän se miehesikin sitten pikku hiljaa totu. Minä päivänä Annan synttärit " oikeasti" ovatkaan? Onnea! Ja iloiset onnittelut myös kaikille muillekin tähän mennessä 2v. täyttäneille!



Keskustassakin olis kyllä kiva nähdä, mutta mitenköhän nämä hippuset jaksaa olla kahvilassa? Onko siinä kahvion yhteydessä joku leikkipaikka tms? Laura jaksaa istua pöydän ääressä just niin kauan kun on jotain syötävää, mutta ei sen enempää.. mitens muut?



Olen edelleen yksin kotosalla, ja nukuin ruhtinaallisesti kahdeksaan! Aamupäivällä ryhdyin pitkästä aikaa ompeluhommiin ja tähän mennessä olen ommellut kaksi lasten aluslakanaa! Ei kuulosta järin monimutkaiselta, mutta oli mulle oikein sopiva lämmittely. Seuraavaksi pitäis yrittää korjata Lauran takinhelmaa vinonauhalla.. jännittää todella, mitä siitä seuraa! Sitten olisi vielä tyynynpäällinen, mutta ko. kangas on vielä kuivumassa pesun jäljiltä (kerrankin tajusin e n n e n ompelua, että se tulee kutistumaan ekassa pesussa!).



Rattaista ja itse kävelemisestä - meillä on rattaat aktiivisessa käytössä edelleen, vaikkakin Laura kyllä mielellään kävelisikin varmaan aina. Hän vaan menisi mieluiten omia menojaan, eikä kovin helposti tule sinne mihin olisi tarkoitus. Joten jos ollaan tosiaan menossa johonkin eikä vaan vaellella, niin rattaat ovat tarpeen! Kohta meidän täytyy tosin opetella käyttämään Lauralla seisomalataa, jotta saadaan vauva vaunuihin. Kauppakassit eivät ole olleet kovin suuri ongelma, koska mä teen Lauran kanssa yleensä vain selkäreppuun sopivia ostoksia. Isommat ostokset me käydään tekemässä marketissa, ja yleensä mieheni on silloin kantamisvastuussa : )



Mutta Korelia, käveleekö Anna kanssasi nätisti oikeaan suuntaan, entä muut hippuset?



No niin, eikun jatkamaan! Nyt tuntuu ihan ihanalta tää yksinolo. Muu perhe kotiutuu illalla.



Mukavaa päivää!

t. Ompunäiti 35+3 ja Laura 9.4. (huomenna 2v!)