_/()\_/()\_/()\_HELMET'06_/()\_/()\_/()\_

en taida kun täällä voi olla takakireetä porukkaa lukemassa ;)



Meillä neuvolan täti (se joka nosti mun verenpainetta) lähti lätkimään eikä näin ollen saada uutta neuvola-aikaa. Varmaan joskus, kunhan joku viitsii ottaa hänen asiakkaat hoitoon.

Päiväkodissa kehityskeskustelussa kävi ilmi, et tyttö on kova pomottamaan ja rollimaan ;) aah kuinka ihanat ominaisuudet. Kotona ei tee kumpaakaan, tai no pomottaa välillä. Sit huolehtii pikkuveljestä todella hyvin, välillä kuulemma kukaan ei saa pikkuveljelle äristä. Meidän justiina tulee heti väliin pomottamaan...



Lapset ovat oppineet arabiaa aika tavalla, iskä on aloittanut lukemaan kirjoja arabiaksi (ihme kyllä) ja nyt sanoja tulee pienemmältä myös.

Paitsi murheenkryyni pikkunen joutuu nyt kuulotutkimuksiin ja varmaan laitetaan putket korviin. Liimakorva todettiin ja nyt 2 viikon päästä mennään lekuriin arvioitavaks. Ettei päästäs liian helpolla hänen kanssaan..



Dunia halus korvakorut synttärilahjaks, haluis kuulemma vaaleat hiuksetkin mutta se toive jätetään toteuttamatta. Tyttö ei hätkähtele noita piikkejä tai pistoksia ja korvikset saatiin korviin ilman ongelmia.



Jaa taidan tästä lähteä kauppaan ja vähän ulkilemaan, pikkasen alkaa käydä tylsäksi tämä kotona oleminen.



kuumetta, murkku, leikki-ikäienen ja pikkunen

Nyt vielä hetken aikaa kuuluu molemmat lapset tänne puolelle, mutta ensi syksynä esikoinen on sitten jo eskari.



Mun piti laittaa Helmin neuvolakuulumiset jo maanantaina, kun siellä oltiin, mutta yllättäen se jäi... Helmi aloitti neuvolakäynnin ihmeen hyvin, kun ihan reippaasti jutteli neuvolatädille. Yleensä Helmi ei vieraille ihmisille ihan heti puhu, vaan on sellainen mun jalkojen juuressa jurottaja ja kestää aikansa ennen kuin Helmi vieraille ihmisille lämpenee. Esikoinen oli ihan toisenlainen ja on pienestä asti tykännyt kamalasti aikuisista ja on aina höpöttänyt tädille ja sedille niin hisseissä kuin busseissakin. No, joka tapauksessa neuvolakäynti alkoi hyvin, mutta kun piti alkaa piirtämään, lopetti Helmi yhteistyön. Helmi piirtää kotona pääjalkaisia, mutta neuvolassa piirsi lopulta vaan jonkun syherön. Hyppimään ei suostunut, mutta neuvolatäti uskoi, kun sanoin, että Helmi osaa hyppiä sekä tasajalkaa että yhdellä jalalla. Sitten piti tehdä nuppipalapeli, minkä Helmi ihme kyllä suostui tekemään. Helmi oppi hiljattain tekemään veljensä 48 palan palapelin ja nyt harjoittelee muita samantasoisia pelejä, joten noi nuppipalapelit on ollut meillä out siitä asti, kun Helmi oppi toissa syksynä tekemään tavallisia palapelejä. Ei vaan tehnyt niitä montaakaan kertaa viimeisen vuoden aikana, mutta nyt pari viikkoa sitten taas innostui ja alkoi tekemään myös niitä vaikeampia esikoisen palapelejä.



Taidot ja motoriikka oli siis hyvät, mutta puheessa on vielä kehittymistä. Oli kuitenkin ihan ikätasoista, vaikka kirjaimia puuttuu ja ne vaihtavat paikkaansa. Uudet mitat olivat 95 cm ja 14 kg. Vuodessa oli tullut pituutta 10 cm ja painoa 2,5 kg eli hyvin on kasvanut. Pituus oli ihan keskikäyrällä ja paino himpun alle, mutta mun silmissä Helmi on tosi sopusuhtainen. Vielä syksyllä oli aika sirpakka, mutta puolessa vuodessa on tullut lähes 2 kg painoa, joten Helmistä näkyykin, että on saanut massaa luiden päälle.



Nyt lupasin alkaa lasten kanssa muovailemaan, joten täytyy lopettaa.



T:Fassiloora ja Helmi (3 v 2 vko)

Niin se aika vaan menee eikä nämä pikkuiset ole enää taaperoita. Nyyh! Kova vauvakuume minulla :D



Meillä myös 3v neuvola takana ja ihan hyvinhän se meni. Etukäteen vähän jännitin, miten suostuu tekemään hommat, mutta siis turhaan. Emma teki tehtävät reippaasti, vaikka alkuun kuiskaili vaan vastauksia mun sylistä... Meidän neitosen mitat ovat 100 cm ja 14 kg. Pitkä tyttö, ei ole vanhempiinsa tullut.



Mutta tämä 3 vuotta on mun mielestä ihana ikä lapsilla! Osaavat jo kaikenlaista ja ovat niin innokkaita puuhailemaan. Pahin uhma on toistaiseksi takana ja kaikki on suurta seikkailua. Touhua riittää ja vihdoin viimein Emmakin on alkanut touhilla enemmän itsekseen ja yhdessä Alinan kanssa. Kotona olo on lähes lomaa! Ja loistavinta on nämä 3-vuotiaitten jutut. Tänään Emma selitti kerhontädille innoissaan, että tällä norsulla on masussa vaivoja (tarkoitti vauvoja, osuva ilmaus vauvoille). Ja kylässä kahvipöydässä todettiin: "Täällä on aina pullaa. Voi vitsi, kun ei ole kakkua."



T:Enni ja Emma 3v + Alina 1v4kk

Voi kuinka hienoa kuulla sinustakin, vaikka uutiset olivatkin isäsi ja äitisi osalta kurjia. Onneksi olkoon kolmannen odotuksesta :)! Sitä kolmattahan tässä juoruiltiin vaikka kuinka pitkään, vai mites se oli :)?



Voi jessus että teidän esikoinen on jo kohta koululainen...



Kuule, eiköhän sinulle töitä löydy. Aika aikaansa kutakin.



Joo, mullakin tämän hetkinen työsoppari päättyy toukokuun lopussa. Kaupungin talous kun nyt sattuu olemaan ihan kuralla (yllättyikö joku?) ei ole vielä varmaa saanko uuden sopparin vai enkö. Toivoisin voivani jatkaa, työ on ollut todella antoisaa, mutta katsotaan miten naisen käy.



Nonnu78, toivottavasti teillä tärppää :).



Hyvät yöt!



KL.

Ihanaa, kun on kevät! Vaikka kesä on mun lempi vuodenaika, niin tykkään keväästä kamalasti siksi, kun se kesä on vielä edessä... Nyt vaan on ollut ihan älyttömän kylmiä päiviä, kun oli pohjoistuulta jne. mutta kai se tästä alkaa lämpenemään.



Me oltiin alkukuusta siellä Ylläksellä ja hyvin meni koko reissu. Meno- ja tulomatkat yöjunalla oli vähän rasittavat, kun Helmi on muutenkin levoton nukkuja, niin nukkui vielä normaalia levottomammin junassa ja mä sen vieressä en sitten juuri nukkunutkaan. Ylläksellä oli upeat ilmat, kun siellä oltiin ja paljon lunta. Hiihdin joka päivä ja yllättävän pitkiä lenkkejä (siihen nähden, mitä täällä jaksan hiihtää) ja sain pienen Lappi-kuumeen. Helmi ei montaa metriä viitsinyt hiihtää, vaan keskittyi enemmän lumikasoissa peuhaamiseen. Jospa tonne Lappiin vielä joskus pääsisi uudestaan, niin ihanaa ois.



Meillä päivät sujuu hoitolasten ja omien lasten kanssa ja 2 krt/vko Helmi käy kerhossa, missä ei taida kyllä kovin hyvin viihtyä. Ei halua tehdä siellä koskaan mitään ja kun vien, jää nyhjöttämään johonkin nurkkaan, mutta silti on sinne halunnut viedä, joten olen sitten vienyt. Eipä sitä montaa viikkoa ole enää ennen kesätaukoa jäljellä, joten kai se nyt sitten käydään loppuun. Toivottavasti syksyllä sujuisi vähän paremmin. Nyt onkin eka vuosi 6 kesän jälkeen, kun olen osan kesästä töissä ja heinäkuun sitten lomalla. Onneksi työ on niin mukavaa, että hyvällä ilmalla voidaan olla melkein yhtä paljon ulkona kuin kotiäitivuosinakin, joten siksi ei harmita olla osaa kesästä töissä. Ja retkeillä yms. aiotaan myös kesällä, mutta onhan se eri asia tehdä neljän lapsen kanssa kuin kahden lapsen kanssa...



Kiva kuulla Marcelistakin. Onnea kolmannen lapsen odotukseen ja voimia omien vanhempiesi kanssa! Saanko kysyä, minkä ikäisiä he ovat? Mulle toi Parkinsonintauti on ihan vieras sairaus.



Mitkä on muuten teidän lasten yleisimmät lauseen alut? Helmillä joka toinen lause alkaa "MÄ HALUUN..." ja joka toinen lause "MÄ EN HALUA...". Uhmaikä oleskelee meillä edelleen ja omatahto on erittäin voimakas. Mutta siihen on tässä perheessä jo totuttu, joten ei ole mitään uutta.



T:Fassiloora ja Helmi

Onnea Marcelille odotukseen! Kiva kuulla teidänkin uutisia. Teidän tyttöjen kuvat näinkin joskus syksyllä paikallislehdessä :)

Samoin oli kiva kuulla Nonnunkin kuulumisia. Kerro, kun tärppää! Toivottavasti Kaalilaatikko saat jatkaa työssä säästökuurista huolimatta.



Meillä kanssa mukava uhmaikä jatkuu. Nuo samat haluun/en haluu ovat meilläkin ahkerasti käytössä. Tähän asti äitiä on uskottu (hitaasti mutta varmasti), mutta nyt Emma on alkanut sanoa vastaan ja karjumaan mulle :) Tai sitten keksii uhkailuja kuten mä heittelen leluja, jos... Meidän molemmat neitoset ovat kyllä luonteeltaan todella temperamenttisia ja vauhdikkaita. Pahimpina päivinä oon lähes iloinen siitä, että meen syksyllä tölihin ja sysään lapset muiden kasvatettavaksi. Jospa hoitotäti (tai meidän tapauksessa kai oikeastaan hoitosetä) olisi siinä taitavampi ;) Välillä kun ulkona kiukutellaan, oikein odotan, koska tuo naapurin pphpariskunta kieltäytyy ottamasta meidän tyttöjä syksyllä hoitoon...



Keväiset ilmat on kivoja ja kesää odotellaan! Ja ulkona on kiva purkaa energiaa ;)

Heh, kuumetta, jollen aivan väärin muista niin juurikin vuosi sitten väitit mun hienoja otsikkopöllöjä munasarjoiksi tms. =)! Ja tämä ei sitten mikään takakireä kommentti ;P. Mun tarttee ilmeisesti hioa noita ascii-kuvioita...



Komppaan täysin Enni80:ä, tämä on ihana ikä (unohdetaan ne uhmiskohtaukset). Joko teille kohta jo uutta vauvaa suunnitellaan :)?



Fassiloora, teidän esikoinen menee jo eskariin, kohta se on koululainen :-o.



Joskohan menisi nukkumaan. Hyvät yöt!



KL.

Noooooooostan! :)



Iiris heräsi ja Onnikin nököttöö puoliunissaan sohvalla. Tänään oli erittäin harvinainen iltapäivä, kun nukuttiin kaikki kolme päiväunet yhtäaikaa!!!!!! En muista onko tuommoista tapahtunut ikinä?! Nyt on sit virtaa... ja kamala karkin himo. Mä en ikinä pääse "kesäkuntoon"... :-/



Onnille tuli kutsu silmäpolille, kun meidän mielestä se karsastaa. Lääkäri terv.keskuksessa eikä terv.hoitaja sitä kyllä huomanneet mutta saatiin lähete kuitenkin. Saa nähdä mitä ne siellä tuumaa. Tosin se aika on vasta parin kuukauden kuluttua.



Juu täytyypi lähteä pelastamaan tuo pienimmäinen pihalta, kun itkuhälyttimestä kajahtaa sen verran kuuluvasti tuo kutsuhuuto! ;-)



Ihanaa viikonloppua!



kumppari

Vieläköhän sitä kehtaisi jotain kirjoittaa kun ei vuoteen ole saanut rivin riviä aikaiseksi vaikka teidän kuulumisianne olenkin käynyt silloin tällöin lukemassa? Aina sitä muka odottaa parempaa ja parempaa ja ennenkaikkea rauhallisempaa hetkeä kirjoitteluun, luulisi jo tällä iällä tajuavan, ettei sellaista enää tulee : )



Mitähän meidän vuoteen on mahtunut no kaiken näköistä. Eikö teistä muista aika mene ihan liian nopeasti? Neidit on kasvaneet ja kehittyneet kovasti ja kyllä nuo 3 vuotiaat on todellakin aivan ihania. Isompi neiti on nyt sitten vielä vähän aikaa eskarilainen ja syksyllä alkaa sitten se koulu. Niisk enpä olisi uskonut, että sekin asia voi ottaa niin "lujille. Itsellä on ollut myllerrysten ja päätösten aika. Päätös siitä kolmannestakin tuli lopulta tehtyä ja toivottavasti kaikki menee hyvin ja elosyyskuun vaihteessa saamme nuppilukumme täyteen. Odotus on mennyt perinteisesti tippaletkun jatkona, nyt jo onneksi alkaa helpottaa mutta 3 viikkoa meni jälleen sairaalassa.



Viime syksy oli aika rankka, isän parkinssonin tauti on edennyt viimeisen vuoden aikana ihan älytöntä vauhtia. Muistuttaa lähinnä elävää ruumista ja olihan se kova pala kun oma isä ei enää tunnistanut minua. Eihän mikään yllätyksenä ole tullut kyllähän tämän tiesi olevan tulossa. Vaikka pahalta kuulostaa niin kyllä olisi helpompi kuin voisi kaatua ns saappaat jalassa. Joulun tienoilla kotipuolessa käydessä sitten "hoidin" isän laitoshoitoon. Äiti rapistui syksyn aikana ihan kokonaan muisti ja toimintakyky lähes nollassa. Omasta mielestään on tietenkin edelleen terävä kuin partaveitsi ja apua ei huoli. Kotisairaanhoitajasta jonka sinne järjestin meni sitten välit kun yritän tehdä hänestä tyhmän. Mitä siitä, ettei muista ottaa lääkkeitä, syödä, jääkaappi täynnä pilaantunutta ruokaa ja isälläkin on "syksyllä todettu" sairaus ( juu todettiin kyllä syksyllä mutta 19 vuotta sitten).



Kaikennäköistä siis on ehtinyt tapahtua eikä kirjoittelu ole ihan päällimmäisenä ollut mielessä. Mitäs muuta ai niin noista suurista päätöksistä: minä hullu aion irtisanoa itseni (lopullisesti en vielä ole henkilöstöosastolta papereita saanut eli allekirkirjoitus puuttuu). Ihan hullu päätöshän tämä oli mutta kun tarkoitus olisi olla kotona seuraavat 3 vuotta....ja kun tarjolla oli 13 kuukauden palkka nimmarista. Eli 9 vuoden Nokia urani päättyy sitten näillä näkymin heinäkuussa kun jään äitiyslomalle. Välillä sitä tulee mietittyä mitä ihmettä menin tekemään mutta kaipa sitä jostain sitten jotain löytyy. Eikä se Nokia todellakaan ole mikään unelmatyönantaja, no voihan olla, että sitten joskus anelen, että ottakaa takaisin. Nyt vain tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta.



Marcel ( jos nyt kukaan enää muistaa)

Kiva kuulla sun kuulumisia pitkästä aikaa. En tosin ole itsekään kovin usein saanut aikaiseksi kirjoittaa, vaikka lukemassa käynkin nämä keskustelut aina.



Mä olen ollut saman työnantajan talossa töissä viime kesästä asti kuin sinäkin, tosin eri työnantajan palveluksessa, ehkä muistat millä alalla olen...Määräaikainen sopimukseni loppuu kesällä ja määräaikaisia ei jatketa joten tulevaisuus on avoin. Meillä samanlaista "kolmos" projektia haaveissa kuin teilläkin, tosin en ole vielä raskaana, mutta toiveissa on...



Mun vaarilla on myös parkinsonin tauti ja on se kyllä kauheaa katsoa miten nopeasti ihminen voi rapistua kun tuollainen sairaus puhkeaa. Jaksamista sulle! Ja onnellista odotusta=)



Meillä pojat kans niin ihanassa iässä, puhuvat taukoamatta ja leikkivät yhdessä vaikka mitä. Tosin riitojakin sitten välillä on. Joona on aikalailla temperamenttisempi tapaus kuin Veeti, neuvolassakaan ei antanut mitata itseään kun ei huvittanut. Poika suuttui ensin kun ei saanut tehdä samoja 5-v tehtäviä kuin Veeti, niin päätti sitten olla tekemättä enää mitään. Onneksi Joonan osalta kaikki muu paitsi se mittaaminen oli jo hoidettu.



Pojat viihtyvät päiväkodissa, tosin meillä päiväkotien uudelleenjärjestelyjen takia vaihtuu PK kesäkuussa, saas nähdä mitä siitä seuraa. No, ehkäpä voin kohta ottaa pojat kotiin kanssani tai ainakin aluksi tehdä minimisopimuspäivät. Ellei sitten joku unelmien duuni satu eteen, mutta ei mun alallani oikein hyvältä näytä tällä hetkellä.



Aurinkoista kevättä kaikille!!!

nonnu78 ja mukelot