Mulla meni herne tosi syvälle nenään:-(

että mieheni, joka suhtautuu kaikkeen aina hyvin järkevästi myönsi, että hänkin loukkaantui ja ihmetteli asiaa. Hän ei kuitenkaan jää märehtimään, vaan yrittää painaa kaiken aina villaisella. Minunkin pitäisi oppia, mutta voi näitä tunteita!

Et ehkä halua tällaista vastausta, mutta minusta toisten kummivalinnoista ei voi loukkaantua. he valitsevat kuten parhaaksi näkevät syistä, joita te ette voi tietää. Vaikka itse olen pyytänyt tiettyjä ihmisiä kummeiksi, eivät he ole minua vastaavasti pyytäneet eikä minusta pidäkään. Kodin pyytäminen juhlapaikaksi on minusta täysin eri asia. Sitä puoltaa ehkä ihan järkisyyt. Kotinne on ehkä heidän kotinsa lähellä ja isompi kuin heidän omansa. Onko näin? he kysyivät käykö kotinne käyttäminen, ja te suostuitte. he olisivat varmasti aivan ihmeissään, jos tietäisivät, että kotianne ette nyt haluakaan tarjota paikaksi, kun teitä ei kerran pyydetty kummeiksi, vaikka niin oletitte. Minusta tosi lapsellista.Toivottavasti ette anna heidän huomata tunteitanne. ymmärrettävää toki kokea, että on joku toinen ns syrjäyttäynyt teidät, mutta kavereita/siskoja/veljiä/perhetuttuja on niin paljon, ettei kaikkia voi millään valita. Mutta mitä tulee tarjoiluasiaan. Ei sinun missään nimessä tarvi tarjoiluja tehdä! Tuskin he edes niin olettavat! Kyse on kodin käytöstä, ei pitopalvelusta. Mutta yritä unohtaa paha mielesi, jooko. Muuten tulee turha riita tyhjästä.

Tämä on ihan hyvällä tarkoitettu viesti.

kyllä kai jokaisella on kuitenkin oikeus valita itse lapselleen kummit. Ei kannata omin päin olettaa mitään ettei joudu turhaan pettymään.

Minä neuvoisin sua sanomaan suoraan että olitte toivoneet että saisitte olla kummeja. Katso mitä siihen vastaavat. Nyt kohta ite nelikymmpisenä olen huomannu et monta asiaa olis voinu hoitaa suoraan puhumalla.

Sinuna kertoisin suoraan ja jos siitä ei tajua järkätä ristiäisiään sit muualla niin jo on kumma.

Tsemppiä teille!

..ei voi oikeastaan sanoa muuta kuin harmi, että niin moni riita ja väärinkäsitys syntyy jonkun väärästä oletuksesta. Ehkäpä pariskunta luuli, että ristiäisten pitäminen teidän asunnossa soisi teille mielihyvää, vaikka ette olleetkaan valittuja kummeiksi? Ehkäpä sun ois pitänyt suoraan kysyä " tuleeko meistä kummeja?" , kun asioista puhuttiin ja sovittiin? =) Kirjoitit, että toiselle lapsellenne ' ilman muuta' pyysitte tätä pariskuntaa kummeiksi..Olisipas ahdistavaa jos kummitkin olisi jo selvillä ' nokkimisjärjestyksen' tai sukurasitteiden perusteella..? Eihän teidän mikään pakko ollut heitä valita..Kummit ovat mielestäni kovin henkilökohtainen valinta..ei teidän kannata loukkaantua, vaikka teitä ei valittukaan vaan iloitkaa, että teidät on liitetty mukaan ihanaan tapahtumaan jollain tavoin! (ja ristiäisten pitopaikkahan on varsin merkittävä tapa) =)



Puhu asiasta vielä tämän pariskunnan kanssa ja sano suoraan, että hämmästyit ja loukkaanuit kun teitä ei pyydetty kummeiksi! Puhdistakaa ilmaa (huomaa, että he eivät varmaan tiedä, että olette loukkaantuneita!) ja järjestäkää ihanat ristiäiset pienelle ihmiselle siellä teillä!



Kaikkea hyvää!



t. poppis

itse en kyllä lähtisi tällaisen asian suhteen millekään " kerjäyslinjalle" . Siitäkö se hyvä mieli sitten tulisi, kun vanhemmat joutuisivat valitsemaan teidät kummeiksi loukkaantumisen pelossa?

tarkoitin siis Kirsikan kommenttia ;o)

mä oon kyllä sun kans samaa mieltä että on aika iso homma järkätä ristiäiset omassa kotoan eli mä kyllä sanoisin et olin odottanu kummikutsua ja siksi suostunutkin kodin lainaamiseen. Koska sehän on totta. Meillä ainakin meni viikko kodin laittamiseen kun oli ristiäiset.

No nää on aina vaikeita juttuja mut välejä ei kannata rikkoa, mut joskus pitää sanoa oikeasti miltä todella tuntuu muuten toinen ei voi sitä tietää.

Edelleen kodin lainaaminen ja kummiksi pyytäminen on musta kaksi aivan eri asiaa. Luepa edellinen viestini. Mutta tuli mieleen, että voithan antaa lainata kotianne, mutta saavat hoitaa kaikki järjestelyt siis siivouksenkin! siinäpä hyvä idea! tulevat siivoamaan kotinne! hieman hyvitystä pahalle mielellesi! Minä ainakin ottaisin siivoojan meille mielihyvin...:) Mutta olen jonkun kanssa samaa mieltä, en lähtisi tonkimaan tuota kummiusasiaa tulee vaan pahaa mieltä lähisukuun.He eivät ehkä tosiaan tienneet, että mielitte kummeiksi.

Hyviä ja järjellisiä vastauksia kirjoittelitte kyllä näin järjellä ajateltuna. Tunteet taas ovat tunteita ja vaikka tuntuu tosi pahalta, niin emme tietenkään näitä loukkaantumistunteita tuolle vauvaperheelle halua näyttää. He ovat kuitenkin meille tosi tärkeitä ihmisiä.



Missään vaiheessa en ole sanonut, etteivät ihmiset saisi valita lapselleen kummeja ihan oman mieltymyksensä ja pohdintansa avulla. Jokaisella on siihen oikeus ja tämän toki ymmärrämme.



Joku puhui nokkimisjärjestyksestä. Kun minulla ja miehelläni on molemmilla kaksi sisarusta ja molemmat yhtä rakkaita ja tärkeitä, on ikäjärjestys ollut toimiva systeemi. On siis jokin peruste valita kummi ja minimoida samalla riski että pyytämättä jätetty loukkaantuisi. Kaikkien näiden sisarusten kanssa nimittäin olemme suurinpiirtein saman verran tekemisissä ja olemme läheisiä.



Pointtini oli se, että tuntuu pahalta ja vähän niin kuin hyljätyltä ja syrjäytetyltä, kun valitaan mieluummin toinen sisarus, jonka kanssa he eivät varmasti ole enempää tekemisissä kuin meidänkään. Varsinkaan, kun nyt kuitenkin pyydetään isoa palvelusta.



Monet neuvoivat puhumaan asiasta suoraan. En varmaan viitsi ottaa puheeksi, koska se vaikuttaisi moukkamaiselta ja koska järjen tasolla tiedän olevani vähän hupsu kun tällaisesta loukkaannun niin syvästi. Kuulisin tai lukisin silti mielelläni muiden kokemuksia vastaavissa tilanteissa. Onko joku muu joskus loukkaantunut tällaisesta syystä tai onko joku huomannut, että omassa lähipiirissä joku näin loukkaantuu?

Jäi kaivelemaan tuo, että TE olette päätyneet valitsemaan kummit ikäjärjestyksessä, mutta eihän muiden tarvitse näin tehdä. Ei se ole mikään sovittu sääntö eikä sitä välttämättä ole tajunnut muut kuin te!

tuosta onko kokenut samaa, siis kuten jo laitoinkin, minulla on kaksi lasta, joilla molemmilla kolme kummia. Kukaan kummeista ei ole pyytänyt meitä kummeiksi enkä ole olettanutkaan, että oltaisiin ristikkäin kummeja. Minusta olisi tosi ahdistavaa! ihan tosi, jos teitä on neljä sisarusta(2+2) niin kamalaa ajatellakin, että olisitte täysin ristiin toistenne lasten kummeja. Muutenkaan en ole ymmärtänyt koskaan siskojen ja veljien pyytämistä, kun ovat tätejä ja setiä muutenkin. Mielummin kavereita. Mutta siis vain minun mielipide.

Minullakin nimittäin pisti silmään tuo, että teille se sisarusten pyytäminen kummeiksi ikäjärjestyksessä on luonteva ratkaisu. Ei sellainen todellakaan tule kaikilla mieleen. Itse asiassa minulla ja miehelläni on molemmilla kaksi sisarusta ja heistä vain yksi pyydettiin esikoisemme kummiksi. Ei tullut edes mieleen, että muut olisivat siitä loukkaantuneet.

Minun sisarukseni eivät ole kovinkaan kristillisiä vaikka kirkkoon kuuluvatkin ja en ole aivan varma hoitavatko he kummien tehtävät joten vastaus on aivan selvä. Pyydän kummeiksi sellaisia henkilöitä joista tiedän että he hoitavat tehtävänsä kummeina. Voihan pyytää muita henkilöitä esim. " lapsen tärkeiksi ihmisiksi" tms, mutta kirkon kummiuteen kuuluu opettaa kristinuskoa ja rukoilla lapsen puolesta. Ehkä vanhemmat ovat miettineet tätä asiaa! Me ainakin mietimme!

Minusta on hassua loukkaantua jos ei pyydetä kummiksi. Silloin ei ehkä ole näyttänyt niitä puolia itsessään että olisi juuri oikea henkilö tähän tehtävään vaikka muuten olisikin luotettava ja läheinen ihminen tälle perheelle ja lapselle. Toivon että ihmiset muistaisivat mitä varten kummit ovat.

Eli pettymys taisi liittyä siihen, että oletitte heidän pyytävän teitä kummeiksi. Muuten ei kai olisi ollut niin suuri pettymys? Me olemme mieheni kanssa ajatelleet kummiuden seuraavasti: Sisaruksia ikäjärjestyksessä ja lisäksi tuttavapariskuntamme. Olemme lisäksi jättäneet pyytämättä kummeiksi niitä, joilla tiedämme jo olevan useita kummilapsia(jotka muuten olisivat olleet oivia ehdokkaita). Ristiin emme ole kummeja pyytäneet. Mun mielestä kummius on oiva keino vanhemmille vahvistaa ja ylläpitää siteitä läheisiin, on tavallaan aina " syy" kutsua kun on synttäreitä sun muita juhlia. Alkuperäinen tarkoitus on tietysti vähän toinen, mutta kyllähän se on lapsenkin hyväksi, että on läheisten verkosto ympärillä. Kun lapset ovat isompia niin homman luonnekin varmaan muuttuu, eli kummit saattavat esim. ottaa lasta yökylään tms.

Mistä lähtien asioista puhuminen on ollut moukkamaista? =) Vai onko sun loukkaantumisen ilmitulo eli näin ollen sun loukkaantuminen moukkamaista? Ihmisten tulisi EHDOTTOMASTI puhua enemmän keskenään, eikä patouttaa kaikkea sisälleen. Se ei millään tavoin ole moukkamaista. =)



t. poppis taas

Teiltä pyydettiin kuitenkin aika isoa palvelusta kastejuhlan suhteen, joten olisi voinnut kuvitella, että te olette myös tulevat kummivanhemmat. Voisiko olla mahdollista, että teidän kotia pyydettiin juhlapaikaksi juuri siksi, että teillekin halutaan antaa myös " kunniatehtävä" tulevassa kastetilaisuudessa, vaikka kummiksi pyydettiin toinen sukulaispari? Vai mikä on syynä, että haluavat pitää juhlat teillä? Omaan ajatusmaailmaani kun tuo tuntuu oudolta ajatukselta, meillä vastaavat tilaisuudet on aina pidetty omassa kodissa.



Kummivalinta on kuitenkin jokaisen oma asia, ja kuten edellä kirjoittaneet mainitsivat niin minuakin pisti silmään se, että teidän valinta ikäjärjestyksessä olisi jotenkin se " pakollinen kaava" ja oikea tapa toimia. Ehkä tässä kummivalinnassa oli takana jokin muu syy, jota ette tiedä, miksi ko. pariskunta oli vauvaperheelle läheisempi ja luontevampi valinta. Jos asiaa voisi hienovaraisesti kysyä, ilman että tyrkyttää itseään kummiksi, kuten joku ajatteli. Kyllähän mieltä loukkaavista asioista pitäisi pystyä keskustelemaan sukulaisten kanssa, ettei jää hampaan koloon kenties vuosikausiksi kaihertamaan... toki myönnän itsekin, ettei se aina niin helppoa ole. Mutta jo nyt pidät etäisyyttä vauvaperheeseen loukkantumisesi tähden, voi olla että myöhemmin kadut sitä, ettei teistä tullutkaan niin läheisiä kuin olisi ollut mahdollista.



Vaikea tilanne, toivottavasti asia ratkeaa ja pääset ylitse " katkeruudesta" , koska oikeasti siitä kärsii loppupeleissä kaikki. Teillä on kuitenkin upea tilanne kun on serkukset pienellä ikäerolla ja siitä varmasti saavat lapset nauttia aikanaan paljon!

En tiedä, auttaako nämä omat kokemukseni sinua, mutta kirjoitan nyt kuitenkin.



Minulla on 3 lasta. Miehelläni on 1 perheellinen veli ja minulla 2 sisarusta, veljeni on perheellinen ja siskoni on kihloissa.



Ensin kummiasiaan. Esikoista odottaessa valitsimme kummeiksi 3 hyvää ystäväämme. Minulle ja miehelleni on tärkeää, että lapsellamme olisi paljon turvallisia aikuisia ympärillään. Sedät, enot ja tädit kuuluvat automaattisesti läheisten piiriin, joten kummit ovat vielä laajentamassa turvaverkkoa. Toisekseen vältimme näin asettamasta yhtäkään sisarusta tärkeämmäksi tai vähemmän tärkeäksi (kuten se varmasti tulkittaisiin). Kolmanneksi minä olen veljentytön kummi, mieheni on oman veljenpoikansa kummi ja minun siskoni on veljeni toisen tytön kummi. No, äitini kertoi, että siskoni oli pettynyt, kun häntä ei kummiksi pyydetty. Minä kerroin äidilleni, että tämä on linjamme ja täti eli siskoni on tärkeä lapselle jo muutenkin.



Luulimme asian olevan toisen lapsemme kohdalla selvä, mutta taas kerran kummien tullessa perhepiirin ulkopuolelta siskoni oli ollut hiljaa, kun äitini oli valinnat kertonut. Sisko oli löytänyt itselleen kumppanin ja oletti, että nyt kun he olivat pariskunta, varmasti pääsisivät kummeiksi.



Kolmannen lapsen kohdalla " oli aivan itsestään selvää" , että nyt ne varmasti pyytää. Mietin asiaa pitkään, mutta koska en halunut " säälistä" häntä pyytää ja rikkoa kaavaamme vain toisen toivomuksesta, valitsimme kummit hyvien ystävien joukosta. Siskoni hyvä kun puhui minulle ennen ristiäisiä ja juhlissa viipyi suu viivana vain sen hetken, mikä oli pakko ja sitten häipyi. Minusta naurettavaa mielenilmausta, sillä itse en haluaisi vonkumalla päätyä kummiksi.



Kolmannen kohdalla mietin todella tarkkaan. Minulla on oikeasti hyvät älit siskooni. Silti se ei tarkoita, että hän automaattisesti olisi kummi, koska on siskoni. En ymmärrä, miksi hän ajattelee, että juuri HÄN olisi lapsemme kummi, sillä onhan minulla velikin ja miehelläni myös. Sekö että hän oli sinkku? Loppupeleissä kuitenkin se, että hän ajattelee kummiudesta niin eri lailla kuin minä, ratkaisi pohdintani enkä muuttanut kolmannenkaan kohdalla linjaamme. Siskoni on 3 kummilapselleen ollut ns. lahjakummi, kun minä taas toivon lapsilleni aikakummia. Pointtina, että ongelmia ei olisi ollut, jos toinen ei niin selkeästi olettaisi olevansa itseoikeutettu valinta.



SItten vielä lyhyesti juhlapaikasta. Kaksi ekaa on kastettu anoppilassa, koska olemme asuneet kaksiossa ja sukua riittää. SIellä on kastettu myös miehen veljen pojat, samasta syystä. Nyt kun meidän kolmone syntyi omakotitaloomme, oli meistä itsestäänselvää, että juhlat on kotona, kun on tilaa ja pihaa omasta takaa. Innosta pinkeänä valmistelin juhlia, sain ekaa kertaa sanoa viimeisen sanan, koska olin omassa kotonani. Niin sitten anoppi huokaisi kahteen kertaan ristiäisissä, kuinka kurjaa oli, ettei häntä enää viidettä kertaa huolittu juhlien pitäjäksi, vaikka aina ennen on saanut ristiäiset järjestää. Minä sanoin napakasti, että tämä on meidän perhejuhla ja minusta on aivan ihanaa, että ekaa kertaa saan ne järjestää meidän omassa kotona. Myöhemmin vielä mietin, että varmasti anoppi on omienkin lastensa ristiäiset järkännyt, joten kyllä siinä yhdelle naiselle on riittämiin, että saisnkos minäkin nyt sitten edes nämä yhdet pitää. Mutta tässä taas näkyi, miten erilailla me ihmiset ajattelemme. Anoppi ajatteli, että olimme aiemmin antaneet hänelle kunnian isovanhempana juhlat järjestää, mutta kyllä sekä minä että käly (?) olimme yhtä mieltä, että juhlat pidettiin anoppilassa vain ja ainoastaan tilanpuutteen takia.



Tulipas tarina. Summa summarum. Ihmiset olettavat ja luulevat ihan ongelmaksi asti =) Taivaan tosi on, että jokainen valitsee kummit itse eri lähtökohdista. Vaikka sisko/veli olisi kuinka läheinen, voi kummin tehtävään sopia joku muu. Kyllä minäkin katsoisin, että kummivalinta ja juhlanviettopaikka ovat kaksi aivan eri asiaa ja jollain lailla toivoisin teidän saavan puhelinjat auki.



Ja ne tarjoilut, tietenkään ne eivät ole sinun vastuullasi. Kodin luovuttaminen juhlan käyttöön on jo iso palvelus.

Ymmärrän kyllä sua ettet uskalla/halua ottaa enää asiaa puheeks. Ite kun olen ollut aina samanlainen. Ny kun ikää on toisaan tullu enmmän olen huomannu kuinka olis monessa tilanteessa kannattanu sanoa asiat miltä tuntuu eikä padot a sisäänsä ja katkeroitua.

Sillä sit toisaaltahan on turhan nurista selän takana aisoista jos ei suoraan puhu. Asiathan voi sanoa myös kauniisti ja silti suoraan. Nämä sisarusten välillä olevat jutut on sit taas tois vaikeit ja saattavat jäädä kalvamaan aina perintöjen jakoon asti. siellä sitten monesti vasta uskalletaan sanoa mitä nuorena oli tunetnut ja kokenut joku viisas filsosofi aikanaan sanoi et perinnönajossa on lopulta kysymys rakkauden janosta kuka on saanut enemmän huomioo jne...



Jos et halua puhua asiasta, olisin sun miehen kans sit samaa mieltä unohtakaa sitten asia ja olkaa lapselle aidosti välittäviä aikuisia. Se on kuitenkin tärkeintä kuin se kuka on kummi.

Itse ajattelen niin kuin suurin osa (ilmeisesti osittain itsekkin ajattelet niin?), aivan turhasta olet herneen nenuun vetänyt.



Kummius on tosiaan jokaiselle erilainen valinta maailma, ja siihen vaikuttavat eri kriteerit, eri ihmisillä.



Itse yritän kovasti vanhimmalle (ajankohtainen nyt) lapselleni opettaa (8v) että olettaminen ja luuleminen on väärin. Asioista pitää joko ottaa selvää tai hyväksyä ja tyytyä mitä eteen tulee. Ja jos eteen tulee visianen asia, sitten se pitää yrittää ratkoa, parhaimmalla mahdollisella tavalla.



Minusta asia on nyt sellainen, että tuollaisen " kaunan" pitäminen sisällä aiheuttaa ajan kanssa turhaa katkeruutta. Ole ylpeä siitä että he halusivat viettää juhlan kodissanne (vaikken ymmärräkkään miksi) ja se on jo paljon sekin. Loukkaannuit ja nyt on mentävä askel eteenpäin ja jättää asia sikseen.



Itse vannon suoraa puhumisen nimeen, mutta kun pohjalla asiana on kuitenkin oletus ja jos tuosta puhuu suoraa, tulee tunne että se on kinuamista kummiksi. Se myös asettaa mahdollisesti seuraavan lapsen syntymän jälkeen paineita pyytää teitä [b] pakosta [/b] kummiksi kun jo ekan lapsen kohdalla pettymys oli noinkin karvas =/ Eli summarum, tuosta puhuminen ei minusta johda mitenkään päin hyvään..



Itse henkilökohtaisesti olen käyttänyt lähinnä hyviä ystäviä kummeina, ja ne sisarukset on pyydetty kummeiksi, joiden kanssa tunnun ajattelevan suht samoin.



Meillä henk.koht. kävi niin kun pyydettiin miehen veljeä keskimmäisen kummiksi, niin sen veljen vaimo loukkaantui kun ei pyydetty häntä. Meillä perusteluna oli se, että hän ei pidä meihin mitenkään yhteyttä, eikä oikeastaan ole kovin juttelevakaan esim minulle kun tavataan., joten emme sellaista kummeiksi halua.

Heidän " Kostonsa" oli tehdä samoin meille, kun he ensimmäisen lapsensa saivat ->eli jättivät minut kummeudesta ulkopuolelle ja mieheni pyydettiin. Minusta niin sen pitikin mennä -> en mä haluis olla edes kummi lapselle, joiden vanhempiin en pidä minkäänlaista yhteyttä. Taustalla ei ole riitoja vaan kaikkien ihmisten kanssa nuo " Kemiat" vaan ei natsaa niin hyvin kuin toisten =)

Kummiksihan pyydetään ketä halutaan ja sillä että juhlat pidetään teillä, ei ole asian kanssa mitään tekemistä.



Olisi reilua vauvan vanhempia kohtaan jos sanoisit niille suoraan että et aio enää panostaa juhliin eikä sinua kiinnosta pitää niitä teillä. Et ehkä halua sanoa niin, koska se kuulostaa töykeältä mutta yhtä töykeää on ottaa ne juhlat teille vaikka oikeasti et haluaisi. Se ei ole reilua ketään kohtaan!!