ulkoilu taaperoiden kanssa

Mulla on yksi lapsi 1v8kk ja me ulkoillaan kahdesti-kolmesti päivässä riippuen säästä.



Aamulla lähdemme heti puuron jälkeen ulos.. jonnekin kauemmas leikkipuistoon, äiti saa liikuntaa ja sitten perillä lapsi leikkii. Joskus käydään merenrannalla, eli ei leikkipuistossa, mutta siellä on omat jutut mitä tehdään, ja lapsi saa kävellä itse. Sisään tullaa lounaalle. Näin siis hyvällä säällä. Huonolla säällä mennään just noin tunniksi lähipuistoon, omalle pihalle.



Iltapäivällä ulkoillaan jos ehditään, riippuu päiväunista ja ruoanlaitosta tms.



Iltaisin käydään usein kävelyllä ja pihalla leikkimässä, joskus jonkun kaverin luona leikkimässä tai tavataan kavereita puistoissa. Sadesäällä saatetaan käydä vaikka kaupungilla.



Olen itse huomannut, että kaksi kertaa päivässä ulkoilua, niin unet tulee paremmin. Tärkeänä meidän pojalle pidän aamu-ulkoilua --> lounas maistuu ja päiväunet ja ilta-ulkoilua --> yöunille meno helpompaa.

mutta mä oon aika laiska ulkoiluttaja. Marraskuun alussa syntynyt poika oli talvella reilu vuoden vanha, eikä silloin vielä kävellyt, ainakaan lumessa. Ulkoilu jäi lähinnä kauppareissuiksi rattailla = noin tunti yhteensä. Tai sitten muuten vaan vähän työnsin rattailla. Toki nukkui ja nukkuu edelleen (1 v 8 kk) päikkärit parvekkeella. Nyt kun liikkuminen on varmaa ja on kesä, niin ulkoilu on paljon mielekkäämpää. Ei me silti olla ulkona kun ehkä tunti päivässä, jos sitäkään, plus ne 2 tunnin päikkärit. Joku päivä jää ulkoilu kokonaan, joku pääivä saatetaan käydä sitten useammankin kerran. Unet tulee ihan hyvin. Toki laps on ehkä sisällä aika kärttyisä, että toki kannattaisi enemmänkin ulkoilla. Onko muita laiskoja äitejä?

myönnän, olin laiska koko talven. En jaksanut ulkoilla kauheasti, koska lapsi + hoitolapsi eivät liikkuneet yhtään ulkona, keväällä kun vaatteet väheni niin alettiin ulkoilla edellä kirjoittamallani tavalla.

Ja sadepäivät saattaa mennä sisällä, pojan takia pakko mennä ulos, vaikka itseä ei aina huvittaisi :)

Myös lasten (4 v ja 1 v) takia on ulkona käytävä päivittäin, koska muuten hyppivät seinille ja meno sisällä on ihan kamalaa. Meillä kuopus nukkuu päiväunet sisällä klo 14-16 aikaan, joten ulkoillaan aamupäivällä klo 11-12.30 (jos syödään lounas puistossa, niin ollaan ulkona klo 11-13) ja illalla sitten päiväruoan ja Pikku Kakkosen jälkeen eli klo 18-20 välillä sen aikaa, kun aikuinen jaksaa siellä olla. Lapset jaksaisivat siellä tietenkin olla koko illan, mutta jos pihalla ei ole muita aikuisia seurana, niin itse en jaksa siellä tuntia enempää olla. Aamupäivällä käydään yleensä puistossa. Talvella ulkoillaan saman verran, mutta syksyllä (loka- & marraskuu), kun on oikein märkää ja pimeää, saatetaan jättää iltaulkoilu väliin ja ne illat on kyllä todella rasittavia, kun lapset riehuvat ihan täysillä. Eli yleensä ulkoillaan ympäri vuoden 2 kertaa päivässä. Syksystä kevääseen ei pihalla ja puistossa ole kyllä iltaisin juuri kukaan. Hyvä, jos edes päivällä on. Ehkä kerran viikossa ollaan aamupäivä kylässä (tai meillä on vieraita), kaupoissa tms.

Meillä kohta 4v. poika ja 1,5v. tyttö. Asutaan maalla (on maatila) ja näin kesällä ollaan ulkona mahd. paljon. Poika menee jo itse ulos ja leikkii yksinäänkin. Välillä tietenkin isänsä mukana traktorin kyydissä jne.



Tytön kanssa minäkin ulkoilen aika paljon nyt kesällä, mutta talvella jäi vähemmäksi. Oppi kävelemään tammikuussa, joten ulkona varsinkin oli hankalaa kävellä! Ulkona ei nukuta päiväunia, joten siinäkään ei tule ulkoilmaa.

Samoin, jos lähdemme käymään kaupungissa, jää ulkoilu väkisinkin vähäiseksi, koska matkoihin menee aikaa (puoli tuntia suuntaansa) ja sitten kotona odottaakin muut puuhat..



Sateen sattuessa (nyt n. 4 viimeksi kulunutta päivää...) ei olla juurikaan ulkona. Mutta hyvällä ilmalla ollaan 2krt päivässä ulkona.

Ja mitäkö tehdään? Hiekkalaatikolla, vaunuilla ajelua kenties, isompi pyöräilee, kastellaan kukkia, annetaan lehmille vettä, käydään kävelyllä, pelataan jalkapalloa/" tennistä" /renkaan heittoa/ krokettia/" golfia" , keinutaan ja lapset leikkivät vesiammeen luona veneillä.

Tietysti täällä maalla ollessa on ihan eri juttu kuin kaupungissa asuessa, koska täällä ei ole lähellä kavereita, joiden kanssa leikkiä ja " vaunuilla" . Mutta toisaalta: meillä on sitten nuo emolehmät, joiden luona käydään päivittäin lasten kanssa. Talvella pihatossa katsomassa ja näin kesällä seurataan tuosta laitumelta. Koirankin kanssa lapset jaksavat jonkun verran touhuta (vai liekö niin päin, että jos KOIRA jaksaa..?). ;)



Liekö tästä ollut mitään apua kysymykseen, mutta vastailinpahan kuitenkin. Se piti vielä sanomani, että en ole ottanut hirveätä stressiä ulkoilusta. Jos en todellakaan itse halua lähteä ulos tms., niin sitten ei mennä. Ei lapset siihen kuole, jos ei joka päivä ulkoillakaan. Järki käteen tässäkin asiassa. Ja ajallisesti ajatellen; miten pitkään lapset jaksavat todella olla ulkona. Turha venyttää vain jonkun ajatuskaavan takia ulkoilua hampaat irvessä..

On sitten jonkun toisen kerran kauemmin.

Mukavia ulkoiluja vaan kaikille!

Mä en sinänsä laske vaunulenkkejä ulkoiluksi, siis vaikka ulkona ollaankin :) Lähinnä tarkoitan sellaista ulkoilua, jossa muksu saa itse tehdä/puuhata/liikkua. Meidän 1 v. ei tykkää yhtään isua vaunuissa hereillä ollessaan. Nyt ulkoilut on siinä mielessä helpottuneet, koska poika pysyy itse pystyssä ja kävelee hyvin. Aiemmin tahtoi aina olla nurin epätasaisessa maastossa. Sinänsä ehkä tuota ulkoilua mietin, koska mulla itsellä tahtoo käydä aika pitkäksi. Hiekkalaatikolla ollaan hetki, sit kävellään keinuille ja sieltä mopolle ja sit autolle. Sama kierros otetaan uusiksi monta monituista kertaa yhdellä puistokerralla. Nyt ainakin loma-aikaan on ollut hiljaista ja usein ollaankin puistossa kahdestaan. Mä ainakin kaipaisin kovasti myös aikuista juttuseuraa, kun ei 1-vuotiaan kanssa niin kovin kummallisia ulkoleikkejä leikitä. Tosiaan tuota talvea mietin edelleen. Eihän 1 1/2 v osaa kauheasti lumessa touhuta ja sit on vielä vauva. Luulisin kuitenkin, että ulkoilut tai joku muu toiminta olisi tärkeää! Jos koko päivä leikitään pelkästään kotona, alkaa muksullakin aika käymään pitkäksi.

Ensinnäkin sanoisin että jos sinulla on talvella 1,5v ja vauva, niin tekisin niin kuin homma onnistuisi. En ottaisi erilaisia aikamääreitä, vaan eläisin lasten mukaan. Tuossa ikäerossa on kuitenkin työsarkaa. Ja kun itsellä on ollut vauva talvisin, on isompien kanssa ulkoiltu sen mukaan miten vauva on nukkunut vaunuissa.



Sitten tuohon paljonko ja kuinka usein ulkoillaan. Minusta tuntuu että minun itseni on pakko päästä ulos/liikenteeseen tai kiipeän seinille. Joka ainoa aamupäivä viikoilla ollaan tehty jotain: kerhoiltu/kyläilty/ulkoiltu/kauppailtu. Aina ei siis olla oltu hirveästi ulkona, mutta liikuttu kotoa sisältä kuitenkin jonnekin. Iltapäivisin-iltaisin sitten ollaan ulkoiltu vaihtelevasti. Hyvällä säällä saatetaan olla ulkona aamusta iltaan (parhaimmillaan 9h päivässä) ja huonona päivänä vaan jokunen tunti.



Ulkoilu ja aktiviteettien määrä on meillä ollut riippuvainen myös lapsista. Esikoisen ja kuopuksen kanssa on ollut pakko käydä ulkona säännöllisen tiheästi tai lapset kävivät levottomiksi. Keskimmäisen on sitä vastoin voinut pitää vaikka koko päivän sisällä ja meno on järkevää ja rauhallista.



Ulkoilu on kotona pihalla leikkejä/puuhia tai koiran ulkoilutusta. Tai sitten mennään puistoon, talvisin meillä väki kokoontuu pulkkamäkeen. Tai siis olen ulkoillut lähinnä perhepäivähoitajien kanssa, kun äitejä ei pahemmin näe. Perhekerho ja perhekahvila ja kyläilyt on sitten vaihtoehtoisia ajankulutuskeinoja ja vaihtelua taaperolle ja äidille. Kaupassa käydään lähinnä kerran viikkoon huonolla säällä. Kesällä hyvät säät vietetään uimarannalla. Keväät menee pihaa laitellessa. Tuntuu että itse olen ollut varsin aktiivinen liikkuja edes jonnekin juuri 1-2v kanssa kun vauva-ajan jälkeen on ihana päästä liikenteeseen kunnolla. Ja jos ei ole mitään ihmeempää tiedossa olen saattanut pyöräillä lapsi istuimessa istuen useamman puiston läpikäyden tai sitten vain talsinut kävelemässä lapsen kanssa katsoen joka kiven, jorpakon ja talojen pihat sivumennen ja kerätty vaikka kukkasia. Aikasemmin kun asuimme maalla saatoimme lähteä ihan lenkille rantaan kiviä veteen heittelemään ja lintuja katselemaan, nyt rantareissut on suuntautuneet uimiseen. Sitten kun isoin lapsista oli esikouluikäinen ja kakkonen kerholainen meni pienimmän kanssa aikaa isompia vieden ja hakien ja siinä ohessa ulkoillen.



Mutta ihan säännöllisesti en ole ulkoillut lasten kanssa sen ajan jälkeen kun esikoinen oli isompi taapero ja kakkonen vauva (esikoisen kanssa olisi muuten mennyt hermo vaan sisällä ollessa). Yleensä ulkoilemme omien fiilisten mukaan ja tavallisia normeja aika paljon enemmän. Ja jos hyvää seuraa sattuu, varmasti ulkoilut venähtävät.