Minkä ikäisinä lapsenne ovat oppineet ajamaan ilman apurattaita?

Oli jo otettu käyttöön 16" polkupyörä sinä keväänä. Ajo sujui hyvin sillä isommalla pyörällä. Oli tosin jo kolme edellistä kesää ajanut pikkupyörällä.

Sitten otettiin apupyörät pois siitä pikkupyörästä. Toimenpiteen aikana tyttö suuttui minulle silmittömästi, mm. puri minua. Kunhan rauhoittui, niin lähti polkemaan sillä apupyörättömällä 12" polkupyörällä kuin vanha tekijä. Tosin veihän se ajovarmuuden saaminen jonkun aikaa. Tasapainon haussa oli suurena apuna se, että jalat otti tukevasti maahan. Jarruttaminen piti opetella sitten tällä ilman apupyöriä, se kun oli unohtunut opetella aiemmin... Eipä sitten kauan mennyt kun siirryttiin isompaan pyörään ilman apupyöriä ja homma sujui hyvin.

Samaa metodia aion kokeilla pojalla tänä kesänä. Täytti juuri 4v ja aloitti koko pyöräilyuran vasta viime syksynä, mutta näyttää tuo pikkupyörä jo aika naftilta hänelle, joten ennen kuin se jää pieneksi, on kokeiltava.

Meidän lapsille vaikeinta on ollut pyörällä liikkeelle lähteminen ja pysähtyminen. Toinen apupyörä auttaa liikkeelle lähtemisessä ja pysähtymisessä. Itse ajaminen on onnistunut ongelmitta.



Voit myös kokeilla nostaa apupyöriä korkemmalle, niin näet, että lapsi ei niitä enää paljon tarvitse.



Meillä eka täytti keväällä 4v. ja ajoi alkukesän yhdellä apupyörällä ja loppukesästä otettiin toinen pois. Tämä oli 12 tuuman pyörä.



Kakkonen ei oikein suostunut apupyörän poistamiseen. Hän täytti keväällä 5v. Alkukesä kahdella apupyörällä, keskikesällä yksi apupyörä ja loppukesästä ilman apupyöriä. Ja hänellä oli 16 tuuman pyörä. Ja häntä piti pitää jonkin verran kiinni, kun harjoitteli ajamista.



Kolmoselta olisi jo varmaan viime kesänä voinut ottaa apupyörät pois, mutta ne ovat vieläkin 12 tuuman pyörässä, jotta poika ei pääsisi niin lujaa. Poika täytti keväällä 4v. Mutta eiköhän hänkin pääse ajamaan ilman apupyöriä tänä kesänä.

Esikoinen oppi 4v 2 kk ja kuopus 3 v ja 2 vko.



Meillä siis kaksi rämäpäistä poikaa.

Erona oli, että keskimmäisellä ei koskaan ole apupyöriä ollutkaan vaan on oppinut ensin ajamaan polkimettomalla pyörällä jolloin tasapaino kehittyy.



Esikoinen on aina ollut aika varovainen mutta yks kaks hän vain eräänä päivänä oppi itse.

oppivat molemmat samana kesänä. Isoveli halusi ensin apupyörät pois, ja pikkuveli tietysti perässä. Laskettiin satula niin alas, että jalat ylettyivät hyvin maahan, siitä potkuttelivat itse vauhtiin ja pikkuhiljaa oppivat.



Tyttö nyt 3,5v ja haluaisi apupyörät pois.

meillä tyttö 5,5v ei juurikaan ollut pyöräilystä kiinnostunut, siis ei juurikaan huvittanut apurattailla harjoitella. Iskä otti apurattaat kylmäti pois ja piti vähän pyörän hollarist kiinni aluksi. Puoli tuntia harjoittelivat ja nukutun yön jälkeen ajaminen sujui kuin vanhlta tekijältä ja tyttö innostui pyöräilystä. Pikkusisko alle 3 v meni lähes samaa vauhtia ja monen kilometrin lenkkiä apurataspyörällä perässä;ja varmaan tänä kesänä alle 4v ilman apupyöriä (innokas harjoittelemaan, suksillakin menee tosi isoja mäkiä eli tasapaino erit, hyvä).

eli viime keväänä vanhempi tyttö oppi heti ajamaan ilman apupyöriä. Menivät miehen kanssa edeltä ulos irroittamaan appareita ja minä jäin pukemaan vauvan ja itseni ja kun pääsin ulos ajoi tyttö jo täyttä päätä ilman apupyöriä. Otimme ensin apparit pois 12-tuuman pyörästä vaikka oli ajanut jo 16-tuumaisellakin, mutta eipä tarvinnut montaa päivää harjoitella kun onnistui ajaminen jo isommallakin pyörällä. Likka olisi varmaan oppinut ajamaan ilman apupyöriä jo 3-vuotiaana tai siis ajoikin jonkin verran nurmikolla 15-20m mutta ei silloin uskaltautunut kadulle ja meidän piha on niin pieni ja epätasainen että oli hankalaa. Mutta jos olisi vain opetettu niin uskon että olisi oppinut jo 3-vuotiaana. Tuttavapiirissa lapset ovat oppineet ajamaan ilman apupyöriä yleensä 4-5-vuotiaana.

Esikoinen oppi ilman apupyöriä vasta 5,5v:na ja homma meni ihan laakista helposti. Kunhan vain otti apupyörät pois, niin lapsi lähti pyöräilemään. Hänellä oli tuo pyöräily sen verran hallussa, apupyörien pois jättäminen jäi siksi niin myöhään että vasta muuttomme jälkeen oli sopivaa maastoa. Aikaisemmin asuimme maalla missä oli kupera viettävä kuoppainen hiekkatie jossa ei ollut erillistä jalkakäytävää/pyörätietä, vaan oli autotie. Siellä maalla asuessamma oli ihan tavallista että kouluun mennessä ehkä opeteltiin, kun tiet olivat niin vaarallisia.



Kakkonen opetteli sitten vajaa 4v:na talvella. Oli hyvä aika kun oli toppavaatteet (ei sattunut niin kaatuessa) ja lumipenkkoihin oli hyvä kaatua. Tie oli kyllä kova ja tasainen. Liikkeelle lähdössä tarvitsi apua että sai tasapainon ja sitten päästettiin irti. Alkuun oli helppo mennä pientä loivaa ja tasaista alamäkeä ja hakea vain tasapainoa. Hommaa helpotti ehdottomasti että jalat yltti maahan (ei siis kaatunut joka kerta kun tasapaino meni). Siitä sitten pidennettiin matkaa kun pysyi pystyssä ja lapsi polki ja kääntyili. Välillä meni lumipenkkaan, mutta kuului vaan kauhea pajatus ja homma jatkui. Parissa päivässä oppi pyöräilemään ja myös tuon liikkeelle lähdön, vaikka ensimmäiset 0,5h näytti alkuun aika epätoivoiselta.



Kun olen katsonut kakkosen kavereita on ikähaitari ollut tuosta 3,5v:sta reilusti 6v:een. Usealla lapsella ilman apupyöriä on opeteltu ajamaan yhtä kokoa pienemmällä pyörällä kuin muuten ajaisivat. Jalat ovat yltyneet maahan ja alkuun ovat saattaaneet vain potkitella vauhtia ja näin hakeneet tasapainoa. Polkeminen on tullut kuvioihin vasta myöhemmin. Ja liikkeelle lähdössä pieni alamäki on tosiaan auttanut.

Kesän alussa oli noin 3 v 8 kk ja meno oli todella epävarmaa apupyörineen. Ei uskaltanut ajaa pienintäkään alamäkeä, ei uskaltanut jarrutella eikä suunnilleen ajaa ilman, että oli naru kiinni pyörässä.



Kuitenkin käytiin sitten kävelyillä ja poika ajeli tasaisella sen, mitä uskalsi. Ja parissa viikossa kehittyi tosi paljon ja alkoi ajella tosi paljon itsekseen (meillä on suojaisa lenkki, jota voi ajella). Kesän loppupuolella mieheni nosta apupyöriä koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Poika inhosi sitä, että osuvat maahan ja koitti ajaa niin, etteivät osuneet. Lopulta kesän lopulla siis apparit otettiin kokonaan pois ja poika lähti hyvin ajamaan. Ei siis mitään ongelmia. Oltiin aika ihmeissämme, sillä olin varautunut, että ajelu stoppaa siihen.



Kyseessä on melko pieni pyörä, jossa jalat yltää maahan. Nyt on aikeissa ostaa isompi pyörä, kun tosiaan ajelu sujuu myös talven jälkeen tosi hyvin. Pienellä pyörällä vaan on raskas polkea.

Tänä kesänä niistä on kuitenkin tarkoitus luopua. Biltema myy pyörään kuin pyörään kiinnitettävää kahvaa, josta aikuinen voi pitää kiinni (työntöaisa). Hinnankiroissa ei ole, muistaakseni 7,90e. Meille harkitaan sitä, jos tuntuu, että pyöräily ei ala muuten ilman appareita sujua.

tyttöni täyttää loppukesästä 6v. ja edelleen ajaa apupyörillä. Homma lähti aika laiskasti liikkeelle, kun on niin varovainen neiti eikä kerrostalossa asuessa tule käytyä niin paljon pyöräilemässä (kun pitää vartavasten lähteä juuri pyöräilemään). Nyt kyllä on jo vauhtia pyöräilyssä, eiköhän tänä kesänä kokeilla ilman apupyöriä. Pääasia, että lapsella on mukava olo pyöräillessä eikä into mene siihen kaatuiluun. Meillä pikku kolhut on aina vienyt intoa ja taukoa fillarointiin on tullut viikkoja jokaisen kuhmun jälkeen.



poikani 2,5v aloittelee pyöräily uraa ja luulen, että homma lähtee nopeamin toimimaan kuin siskolla.



Uskon tässäkin asiassa lapsentahtisuuteen. Kyllä kaikki tulee aikanaan - mieheni jo stressaa kun hän pyöräili pitkin kyliä jo alle 3v. ja esikoisemme on hieman verkkaisempi tässä suhteessa. Miehen mielestä on noloa jos esim. koululainen ajaisi apupyörillä - mutta eihän 1.luokkalaiset saa edes mennä pyörällä kouluun, ainakan meilläpäin. Ja tälläiset ennakkoasentee tulee juuri vanhemmilta ;// piru vie ;D



ja harjoitteluahan kaikki taidot vaatii.

Meillä poika oli koko viime kevään ja kesän kiinnostunut pyöräilystä ja pyöräili pihalla paljon! Hän pyöräili mielellään syksyllä tarhasta kotiinkin fillarillaan.



Yksi kaunis syyskuun päivä viime vuonna kysyimme, haluaisiko poika kokeilla ajamista ilman apupyöriä. No, ihme ja kumma, hän halusi. Ihme ja kumma siksi, koska hän on yleensä erittäin varovainen tyyppi. Ekana iltana häntä piti tukea, kun hän lähti liikkeelle. Seuraavana päivänä hän ei tarvinnut edes tukea. En tiedä, miten se oppiminen olikin niin helppoa. :-)



Sanoisin, että meillä tuo ilman apupyöriä oppimaan lähteminen vaati:



- sopivan pieni pyörä (yltää jalat maahan)

- paljon pyöräilyä ennestään

- rohkea mieli.

Oppi kyllä tosi nopsaan, kun vain apparit otettiin alta pois. Neiti ajeli jo pitkään niin, että apupyörät eivät koskettaneet edes maahan ja ne oli muutenkin nostettu niin ylös kuin mahdollista. Sitten kun lopulta suostui ottamaan apupyörät pois, niin lähti ajamaan suoraan ja ilme kasvoilla oli kyllä näkemisen arvoinen



Saa sitten nähdä miten nuorempaa pyöräilyt alkavat kiinnostaa.

Meillä poika oppi ekaluokalla. Ei aiemmin halunnut ottaa pois. Kun tuli ensimmäinen pyöräilyretki, sanoi edellisenä iltana että nyt otetaan pois. Ja kyllähän ajo silloin sujui jo ilmankin. En pakolla alkanu opettaan, vaan sai edetä omaan tahtiin. Nuorempi lapsista oppi kyllä jo 5 vuotiaana.

Hän on aina ollut kova pyöräilemään ja teimme kilometrien lenkkejä jo apupyörien kanssa.



Ilman apupyöriä ajamisessa öli tärkeää että pyörä oli pieni (12' ' ) ja satula ihan alhaalla, jotta lapsi löysi tasapainon itse potkuttelemalla pyörällä (ei siis polkenut heti).



Nyt kun poika on 6 v hän ajaa 16' ' maastopyörällä enkä harkitsekaan isomman ostamista täksi kesäksi.