Esikoisen hoitopaikka, vauvan synnyttyä?

Meillä esikko oli 2v. kun vauva syntyi. Hän jatkoi hoidossa kuukauden loppuun ja jäi sitten kotiin, sillä hoitotädille sattui pitkä kesäloma. Kun tyttö oli kotona, hän kysyi lähes joka päivä, milloin pääsee takaisin hoitoon ja kavereiden kanssa leikkimään. Sovittiin sitten hoitotädin kanssa, että tyttö saa jatkaa hoidossa 2pv/vk koska hän selvästi kaipaa oman ikäistä seuraa. Olen ollut tähän todella tyytyväinen, niin myös tyttö.

Meillä nyt 3,5v tyttö ja 5kk poika. Kun jäin sairauslomalle rv 28, minut pyydettiin päiväkodinjohtajan puhutteluun (niin sen koin). Johtaja kertoi, miten kova pula paikoista on ja voisimmeko ottaa tytön pois hoidosta. En onneksi ottanut, sillä rv 32 sain vaihtoehdoksi maata kotona tai ellen olisi pystynyt lepäämään kotona, olisin joutunut sairaalaan. Poika syntyi rv34. Ensimmäiset viikot olivat todella raskaista, kun poika söi ympäri vuorokauden 2 tunnin välein ja koliikki-itkut päälle ym. Pojan synnyttyä minut pyydettiin vielä kaksi kertaa johtajan juttusille. Toisella kertaa vain itkeä tihuutin, etten pärjää kahden lapsen kanssa kotona. Kun tilanne tasaantui pojan ollessa 2kk, otin tytön pois hoidosta.



Kerroin tämän vain esimerkkinä, miten äitejä saatetaan painostaa jättämään paikka. Uuden vauvan synnyttyä ei aina kaikki kuitenkaan mene putkeen, eikä kaikilla ole mummoja ja pappoja auttamassa. Jos koet tarvitsevasi paikkaa, pidä siitä tiukasti kiinni niin kauan kuin tunnet pärjääväsi. Kerhotoiminta on monessa tilanteessa hyvä vaihtoehto, mutta on siinä kuljettamisessakin parin tunnin takia kova homma.

Se kenen etu on ensisijainen riippuu myös näkökannasta. Jokainen tuntuu tekevän omat ratkaisunsa. Meillä olen pitänyt lasten etua ennen omaa etuani, mutta monien mielestä äitien pitäisi ensisijaisesti ajatella itseään.



Ehkä sanoisin jos mietit miten pystyt hoitamaan kahta lasta, vauvaa ja taaperoa, niin et todellakaan pysty hoitamaan kumpaakin kuin yhtä ainutta lasta. Kompromisseja ja tilanteita missä toinen joutuu odottamaan tulee varmasti. Toisaalta isompi lapsi ei hoidossakaan välty näiltä sillä hoidossa, hoidossa kun yleensä on yhtä hoitajaa kohti 4-7lasta, eli aika jakautumista se heilläkin on.

Kirjoitin tämän tuohon toiseen aihetta sivuavaan pinoon, tämä ei nyt suoraan sovi tähän, mutta en ehdi alkaa uudestaan sepostamaan kaikkea, joten tässä meidän tapaus, jos saat tästä jotain ajatuksia:





Meillä on erittäin sosiaalinen ja energinen tapaus. Sen huomaa esim. kun mennään ihan outojen ihmisten joukkoon, niin poika lähtee heti leikkimään, hyvä kun saa kengät jalasta, eikä sitä sen koommin näy helmoissa kiehnäämässä, itte pitää käydä kattomassa mitä se siellä touhuilee. Jos lapsesi on ujo tai hyvin äidistä riippuvainen, minä en laittaisi hoitoon siitä huolimatta, että pelkäisin uupuvani kahden kanssa.



Meille syntyi helmikuussa vauva ja esikoinen oli silloin 1,5, nyt 2, vauva 6kk. Sinnittelin molempien kanssa kotona puoli vuotta, uuvuin totaalisesti kun en saanut nukuttua 8 kuukauteen ja uhmaisen esikoisen temput vaan lisääntyivät päivä päivältä. Tilanne kärjistyi siihen, että minulta oli loppunut maito enkä huomannut sitä kun en ehtinyt ylipäätään koskaan huomioida vauvaa yhtään kun esikoinen vei kaiken huomion eikä sekään oikein riittänyt. Vauva meni veteläksi yksi päivä, ja jouduin tilaamaan ambulanssin. Selvisimme onneksi säikähdyksellä, mutta kun yritin niin kovasti olla hyvä äiti ja hoitaa molemmat kotona, kävikin niin, etten voinutkaan olla hyvä äiti ja imettää lasta enempää kuin 5,5 kk. Äitini ' pakotti' minut laittamaan esikoisen naapurin perhepäivähoitajalle päivisin leikkimään ja maksoi päivähoitomaksun. Esikoinen käy edelleen nukkumassa päiväunet kotona. Meillä alkoi tästä uusi elämä, esikoinen on kuin eri poika kun saa huomiota ja leikkikavereita, kuopus on paljon tyytyväisempi kun hänenkin olemassa olonsa noteerataan. Äiti ja isä ihmettelevät, että näinkö ihania lapsia meillä olikin. :)



Minulla oli kamalan pitkään ihan hirveän paha olla tuon nestehukkatapauksen vuoksi, en anna sitä varmasti ikinä itselleni anteeksi. Minulla on vielä paha mieli siitäkin, etten kyennyt hoitamaan lapsiani itse. Onneksi lapset ovat nyt tyytyväisiä. Siitä minä energiani ammenan. Jokaisessa perheessä on omanlaisensa tilanne, sinun täytyy vaan itse harkita, mitä teet. Minä kuuntelin pitkään erilaisia mielipiteitä, kyselin täälläkin, päätin yhtä, muutin mieleni, päätin toista, muutin taas mieleni ja päätin taas jotain muuta. Nyt on hyvä. Esikoinen tuli just naapurista ja kyselee, millon pääsee taas sinne. Aamulla kyselee jo tunti ennen kuin viedään että millon lähetään. Lapset on erilaisia, sen mukaan kai pitää yrittää löytää se oikea ratkaisu.

Omasta jaksamisesta sen verran, että nyt olet jo kokenut äiti. Ei se kakkosen hoitaminen ole niin ihmeellistä hommaa kuin esikoisen ; ) Vauva menee vähän niin kuin siinä sivussa.



Tai tällainen kokemus minulla on. Mutta minulla lapset ovat jo 4v ja melkein 3v, joten aika on voinut kullata muistot. Kotihoidossa ovat edelleen kumpikin. Hyvin viihtyvät.

Jos on kaks penskaa niin on KAKSINKERTAINEN työ vähintään!

Meillä esikoinen (3v) jatkoi hoidossa lukukauden loppuun ja nyt on kotona ollut jo useita kuukausia.

Esikoinen oli osapäivähoidossa. Nyt vauva on kohta vuoden ja voin mennä molempien kaa perhekerhoihin. En ihan pientä vauvaa voi biedä sinne sekasortoon ja meluun.

Meillä näin.

Lopultahan teet päätöksen niinkuin itsestäsi teidän perheelle parhaaksi tuntuu.

Meillä lapset ovat aina jääneet kotiin, kun minä olen jäänyt hoitovapaalle ja meillä se on toiminut. En ole kokenut raskaaksi sitä, että kaikki lapset ovat kotona, päinvastoin koin raskaaksi " rontata" , keskimmäinen viime vuonna kerhoon aamuisin ;-) (keskimmäinen 5 v, kävi seurakunnan kerhossa 3 kert/vko, 3 h kerrallaan)

En sitten tiedä johtuuko siitä, että ovat alusta asti saaneet olla hoitamassa vauvaa, mutta meidän perheessä vauvaa/taaperoa (nuorin nyt 1 v 3 kk) ei ole koskaan lyöty, nipistelty tai muutenkaan osoitettu minkäänlaista fyysistä mustasukkaisuutta. Lapset/vauvat ovat myöskin pysyneet suht terveinä, kun isommat eivät ole esim. päiväkodista turhia pöpöjä kotiin raahanneet. Sosiaalisen puolen taas hoidin käymällä ahkerasti leikkipuistoissa ja kyläilyillä kaveripiirin samassa tilanteessa olevien luona.

Minä koin mukavaksi, että kaikki lapset olivat läsnä, enkä nyt tällä sitten mitenkään halua aiheuttaa kenellekkään mielipahaa tai muuten itseäni pyhimykseksi julistaa. Haluan vaan sanoa, että myös kaikkien lapsien kotihoito voi olla kaikinpuolin onnistunut ratkaisu.

Itse pitäisin hoidossa parina päivinä vaikka viisi tuntia. Eli tosi vähän, mutta että saat hengähtää. Pelkäät jo nyt omaa jaksamistasi, mikä on realistista ja hyväkin. Kellä on todella vaikea/vaativa vauva ollut ymmärtää sinua. En kuuntelisi niitä, jotka vakuuttavat, että pärjäät. Mistä kukaan kenenkään pärjäämistä ja jaksamista tietää. Pidä hoitopaikassa. Jos vauva on helppo ja tunnet jaksavasi, voit aina ottaa esikoisen pois, takaisin saaminen ei taas ole niin helppoa. Itse teet päätöksesi, mutta ota vaikka tuollainen aikalisä ennen varsinaista hoitopaikan lopetusta.Sitä paitsi monet kotona kahden tai useamman lapsen kanssa olleet ovat todella väsyneitä, kiukkuisia tai homma menee videoiden pyörittämiseksi. Jos esikoinen jotenkin kärsisi ratkaisusta, hän näyttää se kyllä. kerhoihin kommentoisin, että meillä esim. ei noin pitkiä kerhoja ole, vain 2-3 tunnin mittaisia ja tuntuu, että juuri kun on vienyt, pitää lähteä hakemaan eli aiheuttaa enempi stressiä kuin haittaa+kestävät aika myöhään kuten 12, kun meillä lapsi syö jo 11 ja on 12 nukkumassa. Eli päiväkodin rytmi ainakin on meille oikeampi.

Tsemppiä mitä tahansa päätätkin!

Lynkkauksen uhalla pakko kysyä.

Mistä luulette sen johtuvan, että lähes kaikki päiväkodissa ammatikseen työskentelevät ihmiset ( lastentarhanopettajat, sosiaalikasvattajat, sosionomit, lastenhoitajat, lähihoitajat), haluavat hoitaa lapsensa kotona mahdollisimman pitkään ja haluavat hoitaa kaikki lapset kotona ?? Ja syy ei ole siinä, että he kuvittelisivat olevansa jotenkin parempia äitejä tai pystyvänsä tarjoamaan virikkeellisemmän ympäristön kuin kuka tahansa äiti. Ihan vaan sitä päiväkodin " ulkokultaamista" mietin.......

ja mahdollisuuksien mukaan sukulaisilla.

Mies ei mitään isyyslomia ehdi pitämään, minä istun vauva tissillä suurimman osan päivästä. Esikoinen täyttää kohta 3v.



Vauva ei todellakaan mene " siinä sivussa" meillä, vaikkei mitään itkeskelekään. Ihan yhtä suuri työ tässä pienessä ihmisessä on kuin

ekassa lapsessakin.

Minä mieluusti nukun kun vauvakin nukkuu. Esikoista ei suuremmin väsytä, muuta kuin öisin ja silloin taas vauva syö ja syö.





... nyt ajattelemaan vain itseäsi, ei muita.







011003, tytöt 2v10kk

ja 18 päivää

mujerita:

Nyt vauva on kohta vuoden ja voin mennä molempien kaa perhekerhoihin. En ihan pientä vauvaa voi biedä sinne sekasortoon ja meluun.

Meillä näin.

Itse vein kolmosen vauvana jo 1kk ikäisestä perhekerhoon. Yleensä vauva nukkui kaukalossa tai oli sylissä. Kun tuon ikäinen ei vielä liiku niin oli minusta helppoa ja samalla ei koskenut kaikkiin pöpöihinkään. Metelissä tuntui nukkuvan mielellään.

On siis ollut 1v5kk ikäisestä ryhmiksessä ja jatkaa siellä mammalomani ajan, tosin siis vain 2 päivää viikossa. Totta kai minuakin perhepäivähoidonohjaaja yritti syyllistää ja ylipuhua luopumaan tästä " lapsen kannalta todella huonosta vaihtoehdosta" . Meidän perheen mielestä asia vain oli juuri päin vastoin ja koemme 2 päivää viikossa jatkuvan hoidon olevan ihan kaikkien kannalta se paras ratkaisu!!



Jokainen lapsi on oma yksilönsä, joka perheessä oma tilanteensa.

Meille syntyy toinen lapsi parin kuukauden päästä, esikoinen on 1½-vuotias ja aloittanut päivähoidon nyt elokuussa. Päädyimme laittamaan hänet hoitoon jotta saisin tehtyä gradua ennen vauvan syntymää, ja kieltämättä se on muutenkin ollut helpottavaa nyt kun raskausviikkoja on päälle 30.



Suunnitelmana olisi pitää hoitopaikka kun vauva syntyy, mutta todennäköisesti lyhennämme päivää/viikkoa. Tyttö jää myös lomailemaan pariksi viikoksi. Päiväkodissa olen jo sanonut asiasta, ja nyökyttävät vain eivätkä protestoi. Tiedä sitten mitä mieltä olevat oikeasti. Kyseisessä tarhassa on paljon opiskelijoiden lapsia, joiden vanhemmat voivat olla virallisesti vapaalla mutta käytännössä yrittävät opiskella lapsenhoidon ohessa. Hoitajat ovat siis tottuneet perheiden monenlaisiin elämäntilanteisiin.



On mahdotonta sanoa millainen tapaus toinen lapsi on - onko hän esimerkiksi serkkunsa tapaan yöt valvova allergialapsi vai isosiskonsa kaltainen helpompi tyyppi. Esikoinen kaipaa paljon tekemistä ja huomiota, kuten nyt tuon ikäiset yleensä. Haaveena on myös gradun näpertely keväälläkin, jos kaikki menee nappiin.



Tämä siis ihannetilanteessa. Käytännössä seuraamme esikoisen käyttäytymistä vauvan synnyttyä ja teemme ratkaisun sen mukaan.



Minusta sinun, ap, kannattaa seurata tilannetta vielä vauvan syntymän jälkeen vaikka muutaman viikon, kunnes teille (toivottavasti) löytyy jonkinlainen rytmi elämään ja esikoinen tottuu uuteen sisarukseen. Älä tee hätiköityjä päätöksiä.

Meille on tulossa toinen lapsi joulukuussa ja toivottavasti vasta silloin. Esikoinen on silloin vähän päälle 3-vuotias. Haluaisin hoitaa molemmat kotona ja viedä esikoista vaikka asukaspuistoon tai kerhoihin saamaan ikäistänsä leikkiseuraa, mutta mitään en uskalla vielä lyödä lukkoon. Esikoinen on nyt ryhmiksessä. Kotihoitoa puoltaisi se, ettei esikoinen sitten kuvittelisi vauvan saavan leikkiä äidin koko sen ajan, kun hän on hoidossa. Ja jos tekisi tilapäisen hoidon keskeytyksen, päivähoitopaikka ilmeisesti säilyisi eikä joutuisi aikanaan aloittamaan hakuruljanssia alusta.



Jos vauva on vaativa tapaus, esikoinen luultavasti jatkaa ryhmiksessä puolipäiväisesti tai osan viikkoa. Esikoinen oli keskosena syntynyt koliikkivauva, joka kärsi lievästä aistiyliherkkyydestä. Hänen kanssaan ei olisi ollut puhettakaan mistään perhekerhoista: koliikki heitti vuorokausirytmin päälaelleen, ja vieraat paikat, ihmiset, äänet ja valot pelottivat. Toivoa sopii, että toisen kanssa pääsisi helpommalla.