Mahoton kohta 2 vuotias...neuvoja?
Tyttö ei tottele mitään, kaikki asiat pitää saada huutamalla periksi (ei jaksa kuunnella erkkikään...!!!)
ja jos jostakin kieltää alkaa hirvee huuto/ joskus nauraa vaan.
En tiedä mitä pitäis tehdä... välillä tuntuu etten jaksa aina kieltää ja annan tytön sit tehdä mitä vaan...
en tiedä olenko sit masentunut vai mitä :(
Haluaisin kuulla kokemuksia (että tiedän etten ole ainoa) ja että mitän ois paras tapa komentaa ja opettaa tyttöä oikeasta ja väärästä.
kiitos jos voitte auttaa.
Kommentit (2)
Hyvä neuvo on, että älä odotakaan 2-vuotiaan tottelevan. Lapsi ei osaa vielä asettautua toisen asemaan, hän ei ymmärrä täysillä, miltä hänen tekonsa muista tuntuvat. Hänen tehtävänsä on kokeilla, missä rajat menevät ja kuka määrää.
Yritä pysyä rauhallisena ja olla johdonmukainen. Meillä on toisteltu paljon fraaseja " kaikkea ei voi saada" ja " nyt ei ole vaihtoehtoja" . Annan tytölle yleensä vähän aikaa miettiä, lasken kolmeen ja sitten alkaa tapahtua. Eli yksinkertaisesti teen sen, mikä oli tarkoitus: vaikka kannan sisälle, puen jne. Mukavasti tai kurjasti. Aina ei tietenkään jaksaisi, mutta jos itse menettää malttinsa, tilanne kehittyy yleensä vain pahemmaksi.
Varmaan kaikki lapset tuossa vaiheessa samanlaisia. Meillä välillä tehdään vastustelun ja huudon kanssa kaikki vaipan vaihdot, pukemiset, syömisen alottamiset, ulkoa sisälle tulemiset, nukkumaan menemiset jne. Yleensä tarjoan kaksi vaihtoehtoa: joku tulee suosiolla tai sitten äiti kantaa. Yleensä ei tule suosiolla ja alkaa sitten huutaa, kun kannan. Mutta uskon, että kun olen johdonmukainen jossain vaiheessa tajuaa, että asiat tehdään joko vapaaehtoisesti tai pakolla ja kivempi kaikille tehdä itse. usein käytän myös huumoria, se auttaa yllättävän usein. Mutta silloin täytyy olla itse kohtalaisen pirteä eikä väsynyt, ei sitä muuten jaksa. Yritän välttää kieltämistä, jos tekee tuhmuuksia, mitä tekee usein. Esim. heittelee kiviä ulkona tai mukia pöydässä. Kiellän kerran ja jos se ei tehoa niin tilanteesta poistetaan esim. tullaan ulkoa sisälle tai nostan pois ruokapöydästä. Turha kieltäminen ja äänen korottaminen ei minusta toimi ollenkaan vaan tehokkaampaa on tuo poisto. Uskon, että siinäkin jossain vaiheessa alkaa tajuta, että äiti on tosissaan. Mutta jotkut päivät menee paremmin, toiset huonommin. Välillä on itse pinna tosi kireänä, välillä jaksaa paremmin. Et tosiaankaan ole ainoa. Mutta näitä keinoja minä käytän enempi tai vähempi menestyksekkäästi: kaksi vaihtoehtoa, huumori ja tilanteesta poistaminen. Jospa näistä teillekin apua - edes joskus tai ajan kuluttua.
TSEMPPIÄ!