Millä saan 3-vuotiaan lopettamaan vauvan kiusaamisen?
Tänään tuli mitta täyteen: 3.5-vuotiaamme löi isolla leikkitraktorilla 9-kuista pikkusiskoaan suoraan kasvoihin. Ei onneksi tullut näkyviä vammoja, mutta itku oli hirveä.
Jäähyt ei auta näissä tilanteissa. Jäähyltä kun pääsee, niin saattaa heti mennä kiusaamaan siskoa uudestaan. Lyö, heittelee tavaroilla, potkii, nipistelee ym. Jatkuvasti, ohimennen, ilman mitään syytä. Sanoo että haluaa, että sisko menee rikki. Ei ymmärrä lainkaan miltä toisesta tuntuu, kun satutetaan. Johdonmukaisista kielloista ja jäähyistä huolimatta en saa kiusaamista loppumaan.
En ymmärrä mitä voisin tehdä. Miten saisin tämän loppumaan? Auttakaa!
Kommentit (3)
Jos yhtään lohduttaa, meillä on ollut pari viikkoa samanlaista.
Vajaa 3-vuotiassa käy kaatamassa pikkusiskonsa, töniin tahallaan, ottaa leluja kovakouraisesti, satuttaa ja tänään sylkäsi pikkusiskoaan. Hoh hoijaa! Tähän yhdistettynä kova uhma ja siinä sitä ollaankin, äidin hermot ihan riekaleina.
Asia mikä ei tilannetta ratkaise niin minä laitan pienemmälle (9 kk) " konttauskypärän" (sellanen pehmeä) päähän. Ihan siltä varalta, etten joka sekuntti pysty muksuja vahtia niin vähemmän pienempää sattuu.
Ilmeisesti isompaa ottaa päähän, kun pikkusisko pääsee hänen huoneeseensa ja leluilleen, eikä olekaan enää paikallaan makaava vauva. Yritän ainakin välttää tilanteita, joissa pienempi vahingosssa rikkoo isomman leikit, ettei tulee taas uusia konflikteja.
Meillä myöskin jäähy käytössä, ei ehkä ekasta tönäsystä mutta jo seuraavasta. Sen jälkeen pitää pyytää anteeksi. Olen myös yrittänyt kertoa, ettei kukaan saa töniä toista ja miksi ei saa ." Kukaan ei saa töniä sinua, etkä sinä saa töniä toisia... saako sinua töniä? jne"
Lisäksi ollaan vedetty selvät rajat, joista pidetään myös kiinni. Ollaan tehty myös sitä, että " jos et osaa käyttäytyä, et pääse kauppaan isän kanssa tai johonkin muuhun kivaan piakkaa" ja ollaan myös toteutettu se.
Sitten ollaan yritetty antaa aikaa ja huomiota myös isommalle sekä positiivista palautetta, ettei tarvitse pikkusiskoa kiusaamalla hakea huomiota.
En tiedä oliko tästä mitää apua, mutta näin meillä. Minäkin olen kiinnostunut tietämään miten muut toimivat vastaavissa tilanteissa.
Meillä aikalailla sama tilanne; 8kk sisarus ja 3v poika, joka myöskin kiusaa pienempää. Tosin aika hillitysti, mutta kuitenkin raivostuttavan paljon enkä siedä sellaista yhtään. Totuus kuitenkin on, että tiettyjen leikkien lisäksi (esim konttihippa yms) tämän ikäiset ei kauheasti voi leikkiä yhdessä ja meillä ainakin vain nuorempi sotkee isomman leikit ja ärsyttää ja pienempi taas villitsee isonveljen täysin kirkumalla ja riehumalla eikä mistään tule mitään.Minä olen hyväksi havainnut, että mahdollisimman paljon eiryttää lasten olo. Voi kuulostaa oudolta, mutta toimii hyvin. Eli kun isä kotiutuu töistä, jompikumpi lähtee toisen kanssa ulos. Kumpikin lapsi saa kahdenkeskistä aikaa ja OMANTASOISTA toimintaa. Vaihdellaan niin, että kumpikin on molempien kanssa. Viikonloppuna eriyttäminen onnistuu tietysti paremmin vielä. Sisarussuhde on tämän jälkeen meillä parantunut huomattavasti. isoveli ei koe joutuvansa koko ajan leikkimään vauvatasoisesti ja on paljon rauhallisempi, kun meidän riehakas vauva ei kisko hänen hiuksiaan tai vaatteitaan (meillä siis ongelmaa myös näin päinkin) ja vauva taas saa rauhassa leikkiä ilman, että veli repii joka lelun kädestä jne jne. Toki yhdessäkin ollaan paljon, mutta eriyttäminen on minusta tässä vaiheessa hyvä vaihtoehto, kun yhteisiä leikkejä ei kerta kaikkiaan ole. Kun vauva kasvaa, tilanne varmasti helpottaa, esim. jo kävelevä vuoden ikäinen on aivan toista kuin 8kk ikäinen pikkuinen. Ehkä jollakin muullakin tämä keino auttaisi! Toivottavasti!
Joka ikinen lelu, jota heitettiin yleensäkin jonnekin päin ja lelut, joilla yritti riehua tai vahingoittaa, otettiin pois. Yleensä riitti vuorokauden panna. Vaaralliset, painavat lelut otettiin pidemmäksi aikaa kokonaan pois, että ei tulisi isoa vahinkoa.
Nyt ei lelut ole lentäneet pitkään aikaan mutta jatkuvasti saa olla silmät selässäkin, että ei kaada tyttöä. Yrittää välillä juosta ohi niin läheltä, että tyttö kaatuu ja välillä yrittää töniäkin. Nyt on kaikenkaikkiaan rauhallista mutta varuillaan saa olla ja seurata tilanteiden kehittymistä. Jäähypenkki on käytössä tarvittaessa. Muuten annan lasten nujuta toistensa kimpussa, jos nujuaminen on hyväntahoista eikä liian rajua. Opettaa kumpaakin sosiaalisissa taidoissa ja tyttöäkin sietämään itkemättä fyysistä kontaktia. Nyt tullut esille myös isoveljen suojelua pikkusiskoa kohtaan eli myös myönteistä toimintaa.
Paljon on auttanut myös se, että poika saa huomiota erityisesti iltaisin tytön mentyä nukkumaan. Luetaan, leikitään ja pelleillään. Nyt poika on 3v ja tyttö 1v. Johdonmukaisuus on hirveän tärkeää " rankaisemisessa" ja toivottavasti saat siihen tukea muulta perheeltä ja suvulta. Meillä ei aina ollut niin mutta nyt kun on oma koti, on helpompi toteuttaa periaatteitaan ja lapsellekin se on helpompaa kun ei ole ristiriitaista viestintää. Myönteisten tunteiden kehittymisessä on ollut apuna oman esimerkin käyttäminen: " Tule ja silitä tällä tavalla. Huomaatko nyt tämä lelu ei enää kiinnosta siskoa ja sinä saat sen ilman riitaa. jne jne" Meillä on muuten edelleenkin pääasiassa kiellettyä koskea pikkusiskon päähän tai kasvoihin. Saattaa kuulostaa hassulta mutta uskon, että se on vähentänyt meillä päähän muksimista tai sitten vain luulen niin.