Raskaudesta jäi jalkapöytäongelmat, onko muilla??

ja jatkui myöskin pitkään. Poika ehti noin yksivuotiaaksi ennekuin kivut loppuivat. Mulle lävähti raskausaikana lisää painoa parikymmentäkiloa, ja meni yli vuosi ennekuin pääsin niistä eroon. Samoihin aikoihin kun paino tuli normaalin rajoihin jäi kivut. Itse yhdistin nämä asiat, mutta se on ihan omaa päätelmää. Nyt tuli mieleen että myös minulla jalat kipeytyi jos lenkkeilin tms tavallista enemmän. Töihin paluun jälkeen (osuu myös samaan ajankohtaan kipujen katoamisen kanssa) ei ole ollut aikaa(?;-)) liikkua niin paljon. Täytyykin varmaan tässä joskus testata, että onko ne jalat oikeesti kunnossa vaiko ei..

Nimittäin raskausaikana hormoonit löysistävät nivelet ja siitä johtuu nämä kivut. Hormoonit palaavat normaalitasolle vasta sen jälkeen kun olet lopettanut imettämisen. Myös kalsiumin puute voi olla syynä nivelkipuihin (minulla suurin syy). Raskaana ja imettäessä tarvii 500mg enemmän kalkkia kuin normaalitilanteessa.

Kiitos tiedoistanne, niistä oli kovasti apua! :)



ps: Imetän tosiaan vielä.

Jättis puhui asiaa eli imetysaikanakin vielä nivelnesteet eivät ole normaalitasapainossa ja se aiheuttaa noita nivelkipuja. Itselläni niitä oli onneksi vain sormissa ja nekin loppuivat, kun lopetin imetyksen vauvan ollessa 9 kk.



Jalkapöytä voi tosin laskeutua reilustikin ja siitä ei täysin palaudu imetyksen lopettamisenkaan jälkeen. Itselläni ainakin ilmestyi ekan raskauden jälkeen pitkänomaiset kovettumat jalan keskiosaan ylös ja jalkahoidossa kosmetologi totesi niiden johtuvan nimenomaan jalkapöydän laskeutumisesta. Painoa tuli molemmissa raskauksissa n. 15 kiloa lisää ja nekin jäivät sairaalaan, joten laskeutuminen johtui varmasti suurelta osin tuosta nivelien löystymisestä. Jalan kaarta tukevat pohjalliset auttoivat jonkin verran, mutta olen kyllä miettinyt, että menen näyttämään jalkojani vielä jollekin jalkaspesialistille, jos niille voisi vaikka jumppaamalla tms. tehdä vielä jotain.

Minulla madaltui oikean jalan poikittainen kaari raskauden aikana eikä se siitä enää korjaannu. Aiheuttaa kovia kipuja oikean jalan nimettömään varpaaseen.



Kävin juuri siitä ortopedillä ja otettiin röntgenkuvat ja kaikki ihan siksi, ettei siellä ole mitään muuta vikaa. Ei ole. Muu ei auta kuin anatomiset pohjalliset, joilla saadaan kaarta tuettua ja jalkaa oikeaan asentoon. Jonkin verran voidaan vaivaa lievittää esim. jumppaamalla, siis poimimalla kyniä varpailla lattialta jne. mutta mitään poppakonsteja ei ole eikä jalka tule koskaan ennalleen. Ei paljon naurata...

En ole varmaan vuoteen tänne kirjoitellut, mutta nyt tuli niin ajankohtainen aihe, että pakko kommentoida. Olin juuri lääkärillä pääsyynä hankalat vaivasenluut. Ensi viikolla menen röntgeniin ja sitten katsotaan uudelleen. Mutta minullakin siis molemmat jalan kaaret lätsähtivät raskausaikana ja mitä olen jutellut muiden äitien kanssa niin on tosi yleistä! Eivätkä lääkärit tunnu tietävän tästä asiasta mitään. Juttelin tutun fysioterapeutin kanssa (mies) ja hänkin vain sanoi, että sulla on varmaan tosi heikot lihakset jaloissa, jos noin periksi antoivat. Mulla tuli kiloja 21 raskaudessa, jotka nyt ovat onneksi muisto vain. Lupasi etsiä sopivia jumppaohjeita jaloille, mutta just toi esineiden poimiminen varpailla ja muutenkin varpaiden koukistukset ja lattiaa pitkin rullaaminen tuli ekana mieleen.



Toi lääkäri olisi vaan passittanut minut leikkaukseen ja itse sain " vaatia" jalkojen kokonaisvaltaisempaa tarkastelua. Vaivasenluuthan uusivat helposti, joten haluan kuntouttaa lihakset ja korjata virheasennot ym. Lääkäri sanoi, että kirurgilta saa sitten jotain ohjeita. Mä ajattelin alunperin, että saisin lähetteen jollekin jalkaspesialistille, mutta ilmeisesti kunnalliselta puolelta sellaista ei löydy. Ja yksityiset ovat tosi kalliita, esim. joku askelklinikka ja sieltä pitäisi sitten vielä ostaa niitä kalliita tukipohjallisia tai erikoisjalkineita, höh! Noh, lääkäri soittaa mulle noista röntgenkuvista, niin juttelen lisää tästä. Vähän jäi sellanen tyhjä olo tosta käynnistä.



Raskauden jälkeen en ole pystynyt enää käyttämään korkokenkiä ja tavallisissakin kengissä jalka särkee. Kaikki vanhat kengät ovat liian pieniä, koska lätsähdys levitti jalkaani tasaisesti joka suuntaan.



Voin tulla myöhemmin vielä kertomaan, jos saan jotain hyviä vinkkejä suuntaan tai toiseen.



T:Möhkö (jonka tyttö siis jo yli 2v, eikä jaloissa ole tapahtunut mitään muutosta parempaan tänä aikana)

Ihan sama homma kuin teillä muillakin eli raskauden jälkeen jalkaongelmat pahenivat. Mulla on todettu laskeutunut jalkaholvi jo aiemmin ja käytin koko raskauden ajan tukipohjallisia. Silti tilanne paheni niin, että pojan ollessa n. puolivuotias en pystynyt käymään kunnolla enää kävelylläkään, kun jalkaterät särkivät sen jälkeen yöllä.



Menin omalääkärille, joka ei osannut sanoa juuta eikä jaata. Laittoi lähetteen sairaalan fysiatrian poliklinikalle. Odotin poliklinikka-aikaa kolme kuukautta ja sain kirjevastauksen, jossa käskettiin lopettaa käveleminen (?!) ja laihduttaa vähintään 5 kiloa. En ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta siellä normaali-indeksin ylärajan lähettyvillä. Raskausaikana painoa kertyi n. 14 kiloa, jotka pääosin jäivät sairaalareissulle.



Menin keväällä eräälle jalkojen rakenneongelmiin erikoistuneelle ortopedille. Hän totesi jaloissani olevan pahan rakennevirheen eli paino tulee kävellessä väärään kohtaan ja nivelet kuluvat ennenaikaisesti. Tämä lääkäri oli pöyristynyt fysiatrilta saamastani ohjeesta lopettaa käveleminen. Jaloistani otettiin kipsimuotit, joiden perusteella teetettiin Amerikassa erikoispohjalliset (maksoi maltaita!). Ortopedi käski käyttää niitä myös sisällä eli kengät pitäisi olla jalassa aina.



Näillä uusilla pohjallisilla elämänlaatuni on parantunut huomattavasti, vaikka kivut eivät ole täysin poistuneetkaan. Vielä olisi kuulemma vaihtoehtona jalkaterien rekonstruktioleikkaus, mutta enpä kovin mielelläni lähtisi sellaiseen. Kauhean kallistakin se on kun ei Kela korvaa yksityisistä lääkäripalveluista paljon mitään.



Nyt mietityttää, että uskallammeko yrittää toista lasta ollenkaan, jos jalkani menevät siitä vieläkin huonompaan kuntoon : (

Onko kellään kokemusta, miten seuraavien raskauksien myötä jaloille käy?



t. Samettikukka

En usko, että tähän asiaan on ylipainolla juurikaan merkitystä. Minulla tuli raskausaikana 9 kg ja kaikki jäi sairaalaan. Painoindeksi 23 eli en ole mitenkään ylipainoinen.



Kävelyn lopettaminen on kyllä tosi tyhmä ohje eikä laihduttaminenkaan tuohon auta, jos olet normaalipainoinen. Eri asia varmaan, jos olisi 20 kg ylipainoa. Mutta käsittääkseni siis ei ole tehtävissä juuri mitään. Minäkään en pysty pitämään korkokenkiä ollenkaan (olisi tarpeen työn vuoksi), ainoat kengät joissa kipuja ei ilman pohjallisia tule, ovat kunnon iskuvaimennetut vaelluskengät.



Yksi vinkki muuten: pohjalliset maksavat ihan maltaita, mutta Intersport (ainakin Mikonkadulla Helsingissä) tekee muotoiltuja pohjallisia hintaan 49,90 euroa. Itselläni on sellaiset ulkokengissä parhaillaan. Juhlakenkiin olen ostanut Instrusta sellaiset puolipohjalliset. Pohjallisten kanssa käytettäessä kenkien pitää olla suuremmat, tosin itselläni jalan koko suurentui muutenkin raskauden myötä selvästi (ennen 37,5, nyt 38,5)

Tulipa keskustelua tästä aiheesta, jota minäkin olen manannut aika lailla, kuten aiemmin jo kirjoitin. Minulla ei onneksi ollut kuin imetysaikana aristavaa kipua päkijöiden alla ja tosiaan kovettumia tulee jalkoihin jalkapöydän laskeutumisen seurauksena. Mutta ne ovat pieniä juttuja, kun vertaa teidän muutaman ongelmiin :(.



Itselläni oli ennen raskauksia jalankoko 40-41. Nyt joudun ostamaan monesti 42:a ja sehän ei ole mikään helppo juttu - tyylikkäät ja trendikkäät kengät ovat kiven alla! Ja jos isoja kokoja löytyy, ne ovat monesti tosi leveälestisiä ja hölskyvät sivusuunnassa jalassani. Joka tapauksessa tossa keväällä olin taas kertaalleen vuodattamassa hikeä kenkäkaupassa ja myyjä yritti lohduttaa. Hän arveli näppituntumalla, että nykyään nuorista parikymppisistä puolella on jalan koko 40 tai enemmän! Kuulemma johtuu tottakai siitä, että nuoret ovat entistä pidempiä, mutta suurelta osin myös tennarityyppisten kenkien suosimisesta. Monen nuoren jalka on laskeutunut reilusti jo ennenkuin ovat edes ajatelleet vauvan hankkimista!



Myyjän mukaan tuohon jalkapöydän laskeutumiseen ovat apuna kunnon muotoillut pohjalliset ja tukevat kävelykengät. Kuten joku jo aiemmin sanoi, tukevat vaelluskengät olivat ainoat, jotka vievät pois säryn, joten se kertoo jo paljon. Lisäksi tuttavani (lastenlääkäri) puheiden jälkeen olen katsonut todella tarkkaan lasteni kenkähankintoja. Vaikka tottakai esim. halvat kuomat kiinnostaisivat talvikengiksi, jätin ne suosilla kauppaan. Pikkutytölle (1 v) ostin lääkärituttavani suosituksesta kunnon nahkaiset core-texkävelykengät ja pojalle (3 v) pyrin ostamaan myös hyvin säädettävät ja nilkkaa tukevat talvikengät, joiden pohja on mahdollisimman joustava. Fysioterapeutin (kävimme kuopuksen kanssa hänen luonaan varvastamisen takia) mukaan pienen lapsen jalan lihasten kehitystä on ehdottomasti tuettava ensimmäisinä vuosina ja se kuulemma unohtuu nykyään todella usealta vanhemmalta. Tämä onnistuu parhaiten hyvillä kengillä ja sillä, että jaloille antaa mahdollisimman paljon erilaista liikettä. Nämä taitavat olla hyviä neuvoja myös meille aikuisille ;-).

Minulla myös oli samaa vaivaa ekan raskauden jälkeen. Ortopedi tarjosi apuna instrusta saatavia puolipohjallisia, joita käytinkin pitkään. Eikä niidenkään kanssa kävely kivutonta ollut, mutta jonkin ajan kuluttua onnistuin jättämään ne pois. Korkokengät tosin ei hyvältä tunnu vieläkään. Toisessa raskaudessa vaivaa ei ollut. Toki olin tarkempi kenkien kanssa, mutta en minä mielestäni mitenkään huonoja kenkiä ole koskaan käyttänyt. Ja ylipainoa ei ole. Ortopedi mukaan vaiva johtuu vaan lapsista (!) eikä sille voi mitään. (loistokommentti pari kuukautta sitten äidiksi tulleelle ;) Muistan olleeni himppasen vihainen koko lekuriin) Muotoiltujen pohjallisten käyttö jo raskausaikana saattaa helpottaa.

Kivaa ja kiitos, että näin moni on tullut jakamaan tietojaan ja kokemuksiaan. Täytynee siis vain odotella vaikuttaako imetyksen lopettaminen sitten joskus, jumpata jalkalihaksia ja panostaa kenkiin, sekä harkita pohjallisia. Jalkapöydän lihaksista kun tuli puhe, niin nyt muistankin, että joskus nuoruudessani fysioterapeutti katsoi jollain systeemillä, että jalkapöydän lihakseni olivat heikot ja kehoitti jumppaamaan niitä. Heikkous ihmetytti minua, koska harrastin aktiiviurheilua, mutta asia oli " silminnähtävissä" sillä koneella. Varmaanhan ne ovat siis edelleen heikot ja ainakin pahentavat asiaa osana kokonaisuutta.



Kun kirjoituksissa oli puhetta jalkojen tutkimuksista, täytyy ihan vinkata yhdestä mahdollisuudesta. Eli tarkemmat ja monipuolisemmat tutkimukset (ja yksityiset pohjalliset) tehdään juuri niillä askelklinikalla,instruissa jne??, mutta ainakin suuntaa antavana tosiaan toiminevat nuo laitteet, mitä mm. Inter-sport käyttää. Ainakin Tapiolan myymälässä seurasin ystäväni lenkkariostoksia, ja todella asiantunteva miesmyyjä katsoi esim.painonjakautumisen jalalle sillä valolaitteella, jalan/nilkan asennot tutki jne hyvin tarkkaan ja sen perusteella suositteli lenkkarit ja pohjalliset. Ei ollut mitään pakkomyyntiä tai kalleimpien suosimista, vaan vaikutti siltä että oikeasti halusi asiakkaan saavan oikeanlaiset varusteet. Ystäväni on ollut tosi tyytyväinen ja sanoo, että pohjalliset ovat olleet ehdoton juttu. Eli tää vois olla sellainen " köyhän miehen askelklinikka" , koska pohjallisethan vois käydä ostaan pelkältään.

Mutta kiitos siis vielä hyvästä keskustelusta!

Mun työkaveri kehotti jo heti raskauden alussa jumppaamaan jalkoja/varpaita ettei jalat kasvaisi raskausaikana. Taitaa olla samasta ongelmasta kyse... Hänelle oli neuvottu tämä jumppajuttu raskauden jälkeen, kun jalat olivat kasvaneet koolla.



Multa jumppaus jäi minimiin raskausaikana ja jalka kasvoi koolla + oikean jalan jalkapöydässä on vielä 1,5v synnytyksen jälkeenkin tunne, kuin lihakset olisivat jumissa. Nyt tietty harmittaa, kun en uskonut työkaveriani.

Kyselin kuitenkin neuvolasta ja kaikilta raskausaikana tapaamiltani terveysalan ammattilaisilta asiasta. Aika monet vastasivat, että ei asialle mahda mitään, ym. masentavaa. Jos asiaa tosiaankin pystyy ennaltaehkäisemään, niin siitä olisi hyvä mainita neuvolassa, tms.



Mutta siis, jos tulen vielä raskaaksi, niin aion kyllä ehdottomasti jumpata ahkerammin!