EX-HAAHUT maaliskuussa

oliko jo Napoltin vauvauutisia, mutta näköjään vielä olet yhdessä kasassa:) Onnea Millalle puolitoistavuotissynttäreistä, Antille se tulee täyteen lauantaina. On tosiaan milla pitkä tyttö, meillä neuvola on torstaina, kirjoittelen sitten mittoja, mutta ei varmasti noille senteille päästä, painoa on tosin senkin verran enemmän, Antti on sellainen jööti.



OMassa navassa pahoinvointia ja väsymystä, tähän asti pahoinvointi on iskenyt iltapäivällä, tänään piti aamullakin yökkiä, mutta ei vielä ole yrjö lentänyt. Antista en juurikaan oksennellut, saa nähdä kuinka nyt käy. OIreita siis on ja olo sen myötä ihan luottavainen. Viikon päästä menen ultraan, sitten tietää sykkiikö siellä joku oikeasti.



Nyt lopettelen, tulkaahan muutkin ex-haahut päivittämään maaliskuun kuulumiset ja Napoltille tosiaan niitä suppareita:)



molli ja Antti ihan kohta 1,5v ja masussa joku rv 6+3

Kiva napoltti, että olit aloittanut uuden kuun pinon.

Minäkin ajattelin heti, kun näin nimesi pinossa, että jippii päästään lukemaan vauvauutisia, mutta vielä olit yhdessä paketissa. No, varmasti pian päästään lukemaan niitä vauvauutisiakin. Synnytätkös nyt kuitenkin ihan alateitse vai tehdäänkö sektio? Voi, että teillä eletään nyt ihanan jännittäviä aikoja, ihan jänskättää tässä itsekkin kun " seuraa vierestä"



molli; pitelen peukkuja, että viikon päästä saatais lukea sun iloisia ultrakuulumisia. Oireethan kuulostaa ainakin tosi lupaavilta, vaikka eihän tuota pahaa oloa kiva ole potea, mutta jos pikkuisella on kaikki hyvin, niin kyllähän sitä yrittää kärvistellä.



Meillä on nyt 1-vuotis juhlat juhlittu! Viikko meni juhliessa, vaikka kaikki vieraat oltiin kutsuttu samana päivänä, niin jakautuhan ne kumminkin neljälle päivälle. 1-v mitat oli painoa 9980g ja pituuutta 79 cm, joten pitkä hoikka poika on.

Meillä lasketaan öitä jo kissanpennun tuloon. Enää 4 yötä ja sitten saamme hakea pennun kotia, ihanaa tulee lisää eloa taloon

Nyt pitää ruveta valmistautumaan töihin lähtöön. Ollaan miehen kanssa samassa työpaikassa ja vaihdetaan lapset autosta toiseen työpaikan pihassa, joten mies saa tänään viettää illan lasten kanssa.

Hyvää viikonalkua kaikille

T:Nette ja Teemu 1v

Mollille ihan ekana lämpimät onnittelut raskaudesta! Olipa ihana lukea tuollaisia uutisia!!! Kovasti pidän peukkuja, että ultrassa kaikki on hyvin, ja kuten Nettekin totesi, nuo oireet kuulostaa kuitenkin tosi hyviltä. Mihinkähän se la sitten Molli sijoittuu... tuonne mukavasti vuoden loppuun... Tulehan kirjoittelemaan sitten meillekin uutisia ja Antin neuvolakuulumisia. Ja Antille kovasti onnea 1,5 vuoden rajapyykin saavuttamisesta! Kyllä nuo mukelot vaan kasvavat hurjaa kyytiä!!! Juurihan ne syntyi!!!



Nette: Onnittelut täältäkin yksivuotiaalle Teemulle! Teilläpä juhlittiinkin sitten pitkän kaavan mukaan :) Onhan se kiva pientä miestä kyllä juhliakin! Ja kohta teillä on tosiaan se nelijalkainen vauva talossa! Jos on ihmislapset ihania, niin on kyllä kissanpennutkin :) Jos mulla ei tota astmaa olisi, varmasti otettaisiin mekin vielä uusi kissanpentu, mutta ollaan kyllä mietitty, että kun tuosta meidän ihanasta kollistamme aika joskus jättää (toivottavasti ei vielä moneen, moneen vuoteen!), niin taitaa olla mun terveyden kannalta parempi, että meille ei sitten kotieläintä oteta. Nyyh, olen todella eläinrakas ja kyllä koti tuntuu hassulta, jos ei siellä lemmikkiä ole. Mutta aina ei voi tehdä kuten itse haluaa.



Tulin juuri tuolta äitiyspolilta ja kyllä siellä taas tunti poikineen aikaa vierähti. Ensin kätilö oli sitä mieltä, että todennäköisesti joudun osastolle ja alkavat käynnistellä, koska sydänkäyrä oli niin tasainen eikä tosiaan liikkeitä ollut riittävästi. Arvatkaa vaan pomppasko verenpaineet tuollaisen jälkeen hieman ylös.... No, lääkäri oli tosi kiva nainen, teki sisätutkimuksen ja ultrasi tarkkaan. Vauvahan tosiaan kääntyi itse oikeinpäin tuossa jossakin vaiheessa rv 37+. Oli helpotus, kun sitten vältyttiin tuolta sektiolta. Painoarvio on tällä hetkellä 4-4,1 kg ja sanoi, että todella leveä lantio on eli ei ole mitään vaikeuksia yli nelikiloisen vauvan kanssa. Hope so... Ja napavirtaukset oli kaikki tosi hyvät, vauva teki hengitysharjoituksia, mikä on kuulemma myös hyvä merkki, raajaliikkeitäkin oli, mutta ei ihan kauhean paljon liikkunut, riittävästi kuulemma kumminkin. Kaikki näytii olevan aivan niinkuin pitääkin eli nyt vaan luottavaisin mielin eteenpäin.



Mulla on jo tosiaan supistellut ihan päivittäin ja vaikka mitä oireita olisi ollut viitteenä siihen, että kohta voisi olla aika lähteä. Ajattelin, että kyllä ainakin editystä tuolla alhaalla on tapahtunut, mutta arvatkaa vaan... Ulkosuu vaan löyhästi kahdelle sormelle auki, sisäsuu kiinni ja kohdunkaulaakin reilusti jäljellä. Vähän petyin :) Sanoi, että ei ole vielä niin kypsät paikat, että hänen olisi kannattanut mitenkään erityisen ronskisti tehdä sisätutkimusta, että synnytys sillä käynnistyisi. Kontrolliaikaa saan vasta sitten johonkin rv 42 ja lääkäri " lupasi" , että ei millään ole vielä silloinkaan minulle liian suuri vauva synnyttää...



Nytkin on ihan koko päivän supistellu n. 5 min. välein, mutta ei näillä vielä synnytetä, vaikkakin tuntuu vähän inhottavalta kun on koko ajan niinkun kipee. Mieskin on iltavuorossa eli täällä täytyy Millan kanssa vaan jotenkin jaksaa. Tyttö on kovasti pyytämässä syliin, enkä halua kieltääkään vaan jotenkin sen tuohon vatsan eteen taiteilen.



Kyllä on tosiaan tämä toinen raskaus kuin eri planeetalta! En olisi ikinä voinut kuvitella, että voi näin paljon vaivoja kerääntyä yhteen raskauteen... Mutta kohtapa se masu tuosta lähtee ja ei mene kauaakaan kun jo kaipaan sen perään :) Torstaina olisi tosiaan se ultran mukainen la eli siihen viimeistään tähtään!



Innolla jään odottamaan lisää teidän kaikkien kuulumisia!



napoltti

Mä taidankin sitten olla ainoa ilman masuvauvaa... No ei ole kyllä vauvakuumettakaan. Eiköhän meidän lapset ole jo tehty!



Allekirjoitan Napoltit ajatukset hankalasta toisesta raskaudesta täysin. Ei mullakaan ekassa raskaudessa ollut mitään ongelmia, mutta toisessa sitten senkin edestä! Oksensin viikolta 5 synnytyksen jälkeiseen päivään ja muutenkin oli tosi tukala olo koko ajan. Närästys oli jotain aivan kauheata ja raskauden vuoksi refluksitautini paheni siihen pisteeseen, että leikkaus on edessä. No, hengissä selvisin ja kyllä se ihana lopputulos korvasi moninkertaisesti kaikki vaivat!



Rianna täyttää jo huhtikuussa vuoden ja isosiskonsa neljä! Aika kuluu ihan uskomatonta vauhtia. Töihinkin olen jo palannut.



Onnea matkaan, kaikille tasapuolisesti!



Riax

teillehän olikin tulossa kisuvauva. Ihanaa sekin! Mäkin haluun...

niin se aika vaan äkkiä vierähtää, vastahan me tosiaan näitä vauvojamme odotimme syntyväksi ja nyt he ovat jo isoja tyttöjä ja poikia. Meidänkin lapsilukumme on täynnä, joten tulevat " vauvamme" on näitä karvaisia nelijalkaisia.

Mites riax teillä on tytöt tykänneet olla hoidossa? ja miltäs tuntui palata töihin? Itsestä ainakin tuntuu, että on tosi rentouttavaa käydä välillä töissä, saa olla aikuisten seurassa ja ajatella muutakin kun vaippamerkkejä ja sitä mitä laittaisi tänään ruoaksi.



napoltille toivottelen avaavia suppareita...



Nette

tosi hyvin ovat hoidossa viihtyneet! Molemmat jäävät sinne iloisina joka aamu, eikä Riannakaan ole kertaakaan jäänyt itkemään. Vilkuttaa vaan reippaasti äidille! Minusta oli ihana palata töihin, ei ole mua luotu kotiäidiksi. Esikoisen kanssa oli tosi hankalaa, elämä tuntui olevan pelkkää huutoa viimeiset kuukaudet. Ei tuommoiselle reippaalle kohta neljävuotiaalle, joka on aina vaikuttanut reilusti ikäistään vanhemmalta, riitä vain äidin ja pikkusiskon seura. Varsinkaan kun mä en todellakaan ole mikään leikkijätyyppi. Meille kaikille on parasta, että äiti käy töissä. Rianna tosin tuntui paljon pienemmältä hoitoon kuin siskonsa aikoinaan, vaikka esikoinen meni vielä aikaisemmin hoitoon. Kai nuo kuopukset aina on äidin vauvoja, vaikka kuinka isoksi kasvaisivat! Hyvin on kuitenkin mennyt ja isosisko on hienosti huolehtinut pienemmästä hoidossa.



Riax



Ps. tuntuu oudolta olla laittamatta raskausviikkoja...

ja udellaan, joko napoltilla on uutisia... Kiva muuten, että vauveli oli kääntynyt oikein päin. Toivottavasti nyt ei kovin isoksi ehdi kasvaa.



Kerron nyt ne antin 1,5-v mitat: 16 kg ja 87 cm, eli siellä omilla plussakäyrillään koko ajan menee, mutta ei ne siitä mitään neuvolassa sanoneet, kun on jo syntyessään ollut niin iso. Herkut vaan käskettiin jättää vähiin, mutta aika vähissä ne olen yrittänyt pitää nytkin, tokihan sitä itsekin toivoo, että paino kuitenkin aisoissa pysyy. Ei antti ole yhtään lihavan oloinen, on vaan sellainen jässikkä, leveät hartiat ja kämmenetkin tosi isot muihin tuon ikäsiin verrattuna. Kovasti liikkuu ja touhuaa, että joskus kai se paino siitä sitten suhteellisesti putoaa, tai sitten ei. Kiva kuitenkin, että on sellaiset tervejärkiset neuvolanihmiset, kun lukee joskus muiden juttuja, että paljon tiukemmin puhutaan taaperonkin painosta.



Omassa navassa melkein jatkuvaa kuvotusta ja väsytystä ja pinnan tiukkuutta. Tänään pitkästä aikaa tuli mieleen, että jos siellä mahassa ei olekaan sikiötä, mutta maanantaina se jo sitten selviää.



Nyt pakkaamaan, lähdetään siskon luokse viikonlopuksi

molli ja antti 1,5 v (huomenna!) ja masussa rv 7+0

Löysin kanssa tämän nipun vasta äsken ja kiireesti kirjoittamaan kuulumisia!!



Voi täällä ollaan loppu ja alkuraskauden pyörteissä..Aivan ihania uutisia että haahut lisii ;) hyvää vauhtia onnellisilla odotuksilla. Itse kaiholla muistelen masu aikaa ja ikävähän sitä masua on mutta kyllä ne mielettömän monet keskenmenotkin jälkensä jätti vaikka näin jälkeen päin asian kanssa onkin sinut.

Mutta eipä parane sanoa ettei koskaan mutta tässä nyt on ollut kaikenlaista mikä laittaa mietityttämään.



Mutta toden totta, meillä poju täyttää toukokuussa vuoden eli niin se aika hurahtaa.Kaikki on mennyt kuin unelma, kova poika nukkumaan ja syömään.Iloinen ja nauravainen joka ei turhia purnaa.Itse olen elämäni kunnossa ja nautin elämästämme ihan satasella.Ehkäpä siihen just vaikuttaa kaikki koetut vaikeudet kun yritimme vauvaa ja nyt kääntänyt sen niin päin että mikä onni on elää tätä arkea, eli suurinta juhlaa!! Olen edelleen kotona hoitovapaalla ja työt saapi odotella.Mä taas olen se kotiäiti tyyppi joka rakastaa leipoa ja liimata ja leikkiä lasten kanssa.Onneksi kaikki olemme just omanlaisiamme, nyt nautin tästä ja aikanaan nautin haastavasta työstäni.



mutta ihanaa kevättä ja aurinkoa teille kaikille,



terveisin petju rv;ja 0, voi kun toisaalta haikeeta Sniff

Täytyy myöntää, että vielä nimimerkit tuntuvat vierailta kun vasta yhtä kuukausipinoa on lueskellut, mutta eiköhän me tulla tutuiksi.. (ainiin, heips marrasmamma ja Ennis, olihan täällä pari tutumpaakin nimimerkkiä!)



Eli siis eka-vekara esittäytyy:

olen " kohta kolmekymppinen" , uusmaalainen kahden lapsen äiti. Ensimmäisen lapsukaisen sain 2003 jouluna, silloin ei ollut mitään tietoa eikä pelkoja keskenmenoista. Reilu vuosi sitten sovimme pikkukakkosen yrityksestä, eka raskautuminen päättyi spontaaniin keskenmenoon rv:lla 7, mutta tulin heti seuraavasta kierrosta uudelleen raskaaksi. tällä kertaa onnea kesti np-ultraan, jossa sikiön huomattiin lopettanenn kasvunsa joskus rv 7. Suru oli taas melkein sietämätön, varsinkin kun muutama viikko kaavinnan jälkeen vietimme mieheni kanssa häitämme. Aika sumussa ne juhlat meni.. yksi kierto vierähti välissä, mutta heinäkuussa plussasin taas.. tällä kertaa pysyvästi. Pelko ei jättänyt koko odotusaikana, muutti vain muotoaan. Onneksi odotuspuolen ex-haahut olivat tukena ja olkapäänä koko pitkältä tuntuneen matkan!! Halit ja kiitokset vaan kanssasiskoille.



Ja tässä sitä nyt ollaan, kotona on ylpeä, hieman " itkuherkkä" 3-vuotias isoveli ja ihana, tomera pikkuinen 1 kk:n ikäinen pikkuneiti. Vielä hetken jatkuu vauvaloma meillä kaikille, ensi viikolla mies palaa takaisin töihin ja esikko aloittaa päiväkodissa 2 krt/vko (aikaisemmin kokopäivähoidossa). Sitten nähdään miten tää mamma pyörittää kahden lapsen arkea : ) Mietityttää oikeasti, miten kädet riittää ja miten sovitellaan voimavarat ja aika kahden lapsen kesken... eiköhän sitä pärjätä..



Mukavaa olisi aina kun kerkii käydä täällä jutskailemassa kuulumisia, ihan niin ahkera en usko olevani että maalismassujen pinoon kerkeisin tutustua, mutta elän toivossa että täältä yhytän ennestään tutut ja tuntemattomatkin ex-haahut aina silloin tällöin.



Huhuilen nyt samalla, josko tänne pinoon olisi löytäneet Enniksen lisäksi esim Hannele, Lizie ja Titi? Mukava olisi vaihtaa maitohuuruisia kuulumisia teidän kanssaodottajieni kanssa!!



Sen verran meitin kuulumisista, että neiti kasvaa tohottaa kovin, pituutta oli kuukaudessa tullut 5 senttiä ja painokin oli jo melkein 3900g. Tissiä syö komeasti, välillä kyllä joutuu rajoittamaan kun esim vässyynsä lutkuttaisi ja pulauttelee sitten koko ajan yli äyräiden. Nukkuu useimmiten hyvin, selkeästi on jo aamupäivästä ja illasta sellaiset virkummat hetket jolloin seurustellaan, muuten vetelee useampaan otteeseen päivästä pidempiä unia. Öisinkin melkein järjestään tulee yksi pidempi unijakso, 4 tuntia ja sitten syödään 2-3 tunnin välein.. ja onhan siellä yöaikaankin vielä klo 4-6 sellainen öhkimisjakso, jonka olen tulkinnut vaan hereilläoloksi. Neiti juttelee kovin röhkimällä, vinkumalla ja hennoilla huokauksilla ja tunnistaa ihanasti jo oman perheen. Neidillä on myös niin somat ja ihan omaty piirteensä, suloinen tummatukkainen tillottaja on! Ristiäisiä vietetään vasta toukokuun puolessavälissä, kun toivotulla papilla löytyi silloin ekan kerran kalenterista vapaata. Nimestä päästiin eilen sopimukseen.. kait, ellei vielä keksitä parempaa ; ) Eka nimi on kuitenkin lyöty jo lukkoon ja ihanaa hehkuttaa, että on ollut koko odotusajan mun ehdoton suosikkinimi tytölle!



jahas, paras lähteä vissiin seurustelemaan isoveikan kanssa kun pikkuinen taitaa nukkua sen verran rauhallisesti..



eka-vekara kera ekan- ja tokavekaran

Meille syntyi 7.3. hellyttävä peikkotyttö, jonka mitat ovat komeat 52 cm ja 4290g. Tyttö pelästytti meidät pahemman kerran, kun hänet vietiin synnytyssalista parin tunnin jälkeen lastenosastolle, kun alkoi tulla mm. happiarvojen kanssa ongelmia. Arvatkaa vaan oliko tämä hormonihuuruinen äiti itkuinen... Vauva joutui olemaan lastenosastolla ensimmäiset 4 vrk ja maanantaina pääsimme sitten vasta kotiutumaan ja kaikki on nyt ok. Mutta kyllä oli tylsää mennä osastolle ilman vauvaa ja ajatukset oli ihan sekaisin, mua vaan itketti ja tietysti kauhea huoli vauvasta oli koko ajan. Lisäksi mun epiduraali epäonnistui niin, että en pystynyt olemaan synnytyksen jälkeisenä päivänä kuin makuuasennossa, edes istumaan en pystynyt, ja sitten mentiin uudelleen anestesialääkärin pakeille ja mulle laitettiin tuonne epiduraalitilaan veripaikka. Kahden tunnin makuulla olemisen jälkeen pystyin taas liikkumaan ja oli kun taivas, kun kaikki pää-, niska- ja hartiakivut oli ohi. Ja mikä tärkeintä, pääsin taas vauvan luo!



Nopeasti voisin kirjoittaa myös hieman synnytyksestä, joka oli tosi helppo ja ihan oikeasti ihana! Olin oikein odottanut synnytystä ja sain kyllä kokea tämän viimeisen synnytyksen niin hienona, että jää jopa haikea mieli, kun en enää " pääse" synnyttämään :)



Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä uniin tuli menkkamaisia vatsakipuja koko yön ja viiden aikaan heräilin ja tajusin, että ei ne olekaan unta ja mua tosiaan polttelee. Nousin veskiin ja jotenkin vaan taas tiesin, että tämä on nyt sitä.. Kuuden aikaa aamulla sitten alkoivatkin tosi napakat supistukset. Lähes tulkoon samaan aikaan aamusta alkoi myös tuon esikoisen synnytys ja ihan samalla tavalla. Supistuksia tuli siis toooosi napakasti heti alusta asti 2-5 min. välein. Sisko hälytettiin esikoisen kanssa ja hieman ennen kahdeksaa lähdettiin sitten sairaalaan, johon on reilun puolen tunnin matka.



Sairaalassa olin n. 4cm auki ja siellä käyrillä maatessa alkoi myös lapsivettä lirahdella housuihin. Aina supistuksen jälkeen lirahteli ja jos käänsi kylkeä. Saliin päästiin sitten vähän ennen kymmentä ja kätilö kysyi haluanko ilokaasua tai muuta kivunlievitystä. No, epiduraalin halusin ehdottomasti, mutta sanoin, että pärjään siihen asti ilman ilokaasua. Se olikin hyvä päätös. Siinä vaiheessa itseasiassa tuntui, että en olisi vielä tarvinnut edes epiduraalia, mutta en uskaltanut olla ottamatta kun ajattelin, että jos sitten loppu on yhtä tuskaa.. Supistukset oli tietysti mielettömän kipeitä, mutta sitten niiden välissä oli tosi " seesteinen" olo kun ei ollu ihan pöllyssä siitä ilokaasusta, niin kuin kävi eskoisen aikana, ja miehen kanssa juteltiin niitä näitä. Epiduraalin sain sitten melko pian joskus klo 11 ja se auttoi heti! Reilun tunnin kesti tuo kivuton vaihe, kävelin salissa hieman, juteltiin, naurettiin ja odotettiin, että päästään eteenpäin. Epiduraalia sitten vielä lisättiin puolentoista tunnin päästä ja ne veivätkin supistuskivut pois lähes loppuun asti. Varmastikin vaan viimeisen vartin aikana tuntui taas enemmän kipua. Sitten alkoikin jo ponnistuttaa ja silloin alkoi jännittää... Kätilö ja kätilöopiskelija olivat loistavia ja heidän neuvoillaan tyttö syntyi 5 min ponnistuksen jälkeen. Vaikka teki kipeetä, kyllä se tunne on vaan mahtava kun saa vauvan tuohon rinnalle!!! Pisteitä tyttö sai 9, mutta sitten alkoivat ensin tosiaan happiarvot laskea, sokerit laskea ja lopuksi sydämestäkin löytyi sivuääniä... Mutta tosiaan kaikki on nyt hyvin, onneksi.



Mulle ei tullut yhtään ommeltavaa ja ei tosiaan tuntunut yhtään siltä, että olisi edes synnyttänyt. Vessassakäynti oli heti alusta asti ihan normaalia ja nauroinkin, että mistäköhän se vauva putkahti tähän maailmaan... Mutta kaipa tuo esikoinen raivasi jo hyvän reitin pikkusiskolleen ja synnytyksestä kun oli aikaa vaan tuo 1,5 vuotta, niin oli kyllä todella helppoa hommaa.



Tyttö pääasiassa syö ja nukkuu, mikä tuntuu oudolta kun tuo esikoinen oli ihan vastasyntyneestä asti aina hereillä ja seurusteli. Minä jo ehdin huolestua, että onkohan tuolla uudella vauvalla kaikki hyvin, mutta eiköhän vauvat pääsääntöisesti ole tuolla syönti ja nukkumis linjalla... Tukkaa vauvalla on niin paljon ja paksusti, että kaikki sitä ällistelee :) Ilmeet on samanoloiset kuin esikoisella, mutta ei ainakaan tässä vaiheessa muuten näytä siskoltaan. Katsotaan nyt mihin suuntaan se siitä kehittyy.



Mulle on ollu ihan hirveän vaikeaa sen asian kanssa, että esikoinen on luonnollisesti enemmän isänsä kanssa ja touhuavat yhdessä kun minä olen vauvassa kiinni. Järjellä tajuan, että niin sen pitääkin olla, mutta sydämessä tuntuu ihan hirveän pahalta kun huomaan, että isi kelpaakin nyt paremmin kuin äiti... Ihan oikeasti tiedän kuinka tyhmältä kuulostan, mutta monet itkut olen jo tuon takia itkenyt. Tuntuu vaan, että tuo esikoinen on niin äärettömän rakas, että ihan kun hylkäisin hänet nyt tämän uuden vauvan myötä. Hän ei kyllä ole ollut yhtään mustasukkainen, päinvastoin, halailee ja pussailee vauvaa ja tykkää kovasti. Kai sitä vaan ite on niin kiinni tuossa esikoisessa :)



Nyt en ehdi kommentoida muiden kuulumisia, Mollille lähetän kuitenkin onnittelut ultrakuulumisista! Aivan ihania uutisia kerroit. Nyt vaan luottavaisin mielin eteenpäin!



napoltti, Milla 1,5v ja vauva 1 vko

hienoa molli, että sulla on pikkuruinen visusti kyydissä!



tänne meille ei kuulu oikeastaan edellistä kummempaa..



sisun 3viikon neuvola oli tänään, ja eipä ihme että olen jo joutunut laittamaan pienimpiä vaatteita pois ja isompia tilalle.. =)



pituutta oli 56cm, painoa 4425g ja pää 38cm.

..aika köriläs.. =)

isoveljensä oli syntyessään jonkun sentin pidempi ja 450g painavampi, mutta sisu on nyt isompi kuin isoveljensä 3-viikkoisena oli. aika eri tahtia taitavat vauvat kasvaa, vaikka samoista vanhemmista molemmat mukulat on lähtöisin.



neuvolan terkka oli ihastuksissaan, kun sisu aloitti hänen sylissään heti " keskustelun" , eli otti katsekontaktia ja alkoi jutella.

terkka totesi, että tämän kanssa ainakin on seurusteltu..

että hyvin meni.



mullakin on kohtu palautunut, sen kanssa oli ekat kaks viikkoa vähän ohjelmaa, kun piti neuvolassa käydä pariin otteeseen näytillä, kun palautui aika hitaanlaisesti. voi kuulemma johtua siitä sektiosta, mutta nyt se oli kuitenkin ok. ..eli kadonnut.



leikkaushaavakin on ok, sen kohdalla on kyllä sellainen kova paksu " panta" , koko haavan matkalta. se on kuulemma arpikudosta ja katoaa aikanaan.. ja haavan ympäristö on ihosta ihan turta, mikä tuntuu typerältä, mutta kuuluu kai asiaan sekin.



maidon lisäämiseen otan ilolla vinkkejä, kun ei toi oikein luonnistu tuo imetys..

imetän 15min/tissi jos poikaa huvittaa niin pitkään, jos ei vaihdan tissiä aiemmin. molemmista kuitenkin yritän. sitten sen jälkeen pullosta. ja pullosta menee sellainen 80-90ml/syöttö nan:ia. ..ja joka syöttökerralla pulloa.

pojalla on mahanpuruja, ja mitä enemmän niitä on, sitä vähemmän malttaa imeä tissiä. ja mitä enemmän imee tissiä ja kiemurtelee ja vinisee, niin sen enemmän tuntuu menevän ilmaa mahaan, ja tulee niitä mahanpuruja enemmän..

mitä hiivattia pitäisi tehdä, että maitoa tulisi enemmän, että poika viihtyisi tissillä..

pumpatessa toisesta tuli 40ml/10 min pumppauksella, ja huonommasta vaan 15ml/10min. etenkään sitä huonoa tissiä poika ei viitsisi yhtään syödä.. ja sitähän just pitäisi imettää..

että apuva..



jep, eipä muuta..



ai joo, hauska yhteensattuma, minä olen kymenlaaksosta kotoisin.. joku oli sieltä päin.

ja asun tosiaan keski-suomessa pienessä kaupungissa, joku muukin oli.

..ties vaikka ollaan tuttuja ;)

tuhannesti onnea napoltti!



mulla oli omat rustailut kesken, kun olit kirjoittanut viestin.



ihanaa vauvan tuoksua nyt teilläkin! =)



-ennis-

tuosta esikoisen " äiti ei kelpaa" jutusta.



meillä esikoinen on ollut iskän poika ihan selkeästi noin 1,5v saakka, eli vuden päivät aika lailla.

hammaspesulle, iltasatua lukemaan ja leikkikaveriksi hän valitsee (yleensä aina) mieluummin iskän kuin äitin.



kun isä ei ole paikalla, minäkin kelpaan ok =)

olen ajatellut, että se voisi johtua meillä siitä, kun minä olen viikossa enemmän aikaa kotona pojan kanssa kuin isänsä.

opiskeluaikana mulla oli lyhyet päivät, ja saikullakin ollessa pojan hoitopäivän jälkeen ehdin olla pojan kanssa kahdestaan 2,5h ennen kuin isä tuli kotiin.

sitten tietysti äiti-poika-aikaa on myös lauantai aamusta iltapäivään, kun mieheni on yleensä lauantain töissä, ja viikolla on sitten se toinen vapaa sunnuntain lisäksi.

poika ei ole hoidossa isänsä vapaapäivänä.

olen siis ollut helpommin saatavilla kuin iskä. tai lähestulkoon aina saatavilla. ensimmäinen yö eri osoitteessa missä esikoinen oli, oli kun menin laitokselle tätä vauvaa hakemaan.

minussa ei ole sellaista " hohtoa" , kun yleensä aina olen jossain maisemissa, jos poika ei ole päivähoidossa.



...ja kun äitini, eli mummi, tulee meille " lomalle" tai me mennään sinne mun kotipaikkaani, ei kukaan muu kelpaa pojan mielestä mihinkään, paitsi mummi.. ei siis iskäkään.

Teitä säikäytettiin oikein pahemman kerran, onneksi kaikki on kuitenkin nyt hyvin. Reippaan kokoinen pikku-prinsessa. Älä suotta tunne huonoa omaatuntoa, siitä että esikoinen viihtyy nyt paremmin isin kanssa. Ihan varmasti olet hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin, hän vaan nyt nauttii siitä, että saa isin täyden huomion:) Vauvantuoksuista arkea teille! ja käyhän kertoilemassa välillä kuulumisia.



petju; olipa kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa. Ajatella ihan vasta tuntui, että jännityksellä odotimme näitä vauvoja ja nyt he ovat jo isoja poikia. Toisaalta tuntuu haikealta, kun ei ole enää vauvaa ja meilläkun Teemu on meidän viimeinen lapsi, niin ei saa enää ikinä kokea vauva-arkea. Täytyy seurailla teidän muiden odotusta ja vauva elämää, jos siitä sais pienen ripauksen itselleenkin.



Enni-Maija; En osaa mitään ihme jippoja neuvoa tuohon maidon tuloon. Jotkut sanovat, että kotikalja auttaisi ja yleensäkkin nesteitten runsas nauttiminen. Itse kokeilin mammateetä ja en tiedä oliko henkistä vai mitä, mutta tuntui, että olisi lisännyt maidon määrää. Vyöhyketerapiasta voisi myös olla apua. Sitten tietty etsii rauhallisen imetyspaikan ja asennon, jossa on hyvä imettää. Mutta jos tuntuu, että maitoa ei enempää tule, älä suotta tunne siitä huonoa omaa tuntoa, annat loput pullosta, kyllä ne vauvat kasvavat ja kehittyvät hyvin korvikkeellakin.



Meille ei kuulu mitään uutta. Viikonloppua kovasti odotellaan, isommat lapset lähtee mummolaan, joten saadaan olla viikonloppu hieman pienemmällä sakilla. Olis tarkoitus lauantaina lähteä miehen ja Teemun kanssa ensin vauvauintiin aamusta, sitten kaupungille vaateostoksille ja sitten johonkin syömään, joten hieman erilainen päivä pitkästä aikaa.

Nautin aivan täysillä tästä meidän karvaisesta " vaavista" tässä se nytkin kehrää sylissäni, ihana tapaus.

Kaikille hyvää viikonloppua!

T:Nette ja Teemu 1v

Onnittelut tyttösen syntymästä. Ja onneksi kaikki on nyt hyvin.



Se on oikeasti ihan kauheaa olla ilman lasta siellä osastolla, mähän kanssa sain Antin silloin vasta kolmantena päivänä lastenosastolle, kun edes näkemättä kärrättiin kiiresti vauvateholle. Sitä on ihan orpona siellä ilman vauvaa. Onneksi kuitenkin tytöllä on kaikki kunnossa ja pääsitte yhdessä kotiin.



Olen minäkin miettinyt tuota asiaa, että mitäs sitten kun niitä lapsia onkin kaksi, mutta kyllähän sen asian täytyy mennä jotenkin kohdalleen, sitä on vaan itse sen synnytyksen jälkeen niin huuruissa, että ajattelee sitä asiaa niin kovin tunteella. Eihän ne omat tunteet sitä esikoista kohtaan miksikään muutu, tulee vain toinen yhtä rakas lapsi mukaan kuvioihin. Noin pienellä ikäerolla, kun teillä on, ei Milla varmaan oikein osaa tosiaan olla edes mustasukkainen.

Onnea siis tuhannesti teidän perheelle!



Olipas kiva kuulla Petjusta! Sulla on kyllä tosiaan ollut kova toipuminen niistä monista keskenmenoista, onneksi tunnut olevan voiton puolella!



Nyt saunaan

molli ja Antti 1,5 v ja rv 7+6

Onnea Mollille hyvistä ultrakuulumista, sait kyyneleet tämän hormonihirviön silmiin :)



Ja Napoltille suuren suuret onnittelut hienon kokoisesta neidistä!



-Kiana, pikku-ukko ja maha 15+2

Oikein paljon onnea napoltti!! Ja mollin kuulumiset oli kerrassaan ihania!! nyt vaan nuttimaan raskaudesta!

Joku kyseli mun muista lapsista eli kerronpa nyt vähä itsestäni.



Olen siis pian 28v., mies 29v. Asutaan Pohjois-Savossa. Minulla on tyttö 8v. ja poika 6v. Ja sitten on tämä meidän yhteinen haahu-vauva joona 3kk 2vko 4pvä. Aivan ihana pikku-ukko. Joonalla oli eilen 3kk neuvola, tosin vähä myöhässä. Saatiin eka rokotus, joka minua jännitti ihan kamalasti, mutta joona ei edes inahtanu ku pistettiin. Ilta ja yö meni myös hyvin. Painoa oli jo 7805g ja pituutta 62,8cm. Syntymämitat oli 3370g ja 49cm. Aikamoista vauhtia kasvaa, saa pieniä vaatteita tosissaan laittaa jo laatikoihin ja varastoon:)



Siitä maidon lisäämisestä: olen kuullut et ykkösolut auttaa, yksi kaveri kokeili ja maito alkoi lisiä heti ku oli pullon juonu.



Mutta nyt lepäilemään ku Joona lähti ulos nukkumaan ja isommat ovat kylässä. Pitää tässä rustailla joku päivä. Aurinkoista viikkoa teille!! Tosin täällä sataa vettä ja räntää vuoronperään..



-marrasmamma ja joona-

nyt jos koskaan, se ultra tulee oikeaan aikaan. Tänään on tullut jonkun verran verta pyyhkiessä, eli tunnelma ei todellakaan ole kovin korkealla. Huomiseen....

kurkistelen tuolta odotuksen ex:istä tänne..



olen syntynyt -78, mieheni -65, esikoinen elmo (eli elkka eli elvis) 08/04 ja sisu (eli simppu) 02/07. me asutaan keski-suomessa, pienellä paikkakunnalla. perheeseen kuuluu myös kaksi kissaa ja yksi koira. meillä on oma (eli pankin) rivitalokoti.

mies on töissä, minulla on metallialan opinnot nyt kesken äitiysloman ajan, on mulla kyllä muutamaan muuhun hommaan amiksen/kauppiksen päästötodistukset jo ennestään..



ennen elmoa mulla oli 3 keskenmenoa, ja elmon ja sisun välissä yksi.

lapsettomuushoitoja on tarvittu kaikkien raskauksiemme alkamiseen, syynä mun pco, eli monirakkulaiset musasarjat, ja niistä johtuva ovuloimattomuus.

esikoinen ja häntä edeltäneet keskenmenneet raskaudet saatiin kevyillä hoidoilla alkuunsa, sitten välissä oli kaikenmaailman hoitoja ja pelkkää negaa, tuo neljäs keskenmeno oli koeputkihedelmöityksen alkioiden tuoresiirto, ja tämä perheemme tuorein jäsen pakastealkionsiirto-vauva.



sisu syntyi 20.2. ja nyt ollaan täällä kotona.. elmo on ollut toppea isoveli, vaikkakin välillä kiukuttelee kuten uhmikset yleensä (2,5v). =)

jotenkin ajatukset on vielä ihan jumissa, ja ei oikein ole päässyt arkeen käsiksi.



johtunee varmaan siitä, että paria päivää ennen sektiota äitini tuli meille pariksi viikoksi talvilomalle.. ja kun hän lähti viikko sitten takaisin kotiinsa, oltiin kaksi yötä kotona omalla porukalla, ja sitten me lähdettiin sinne mun kotikulmille näyttämään vauvaa ja esikkoa isälleni ja hänen vaimolleen+liudalle muita sukulaisia ja ystäviä.. eli mun äitini luona majailtiin..

eilen kotiuduttiin, oltiin 4 yötä reissussa.



huomenna alkaa normaali arki, mitä se sitten lieneekään =)

elmo menee aamulla 8.30 hoitoon, mies töihin, ja hakee pojan sitten ruokatunnilla kotiin klo 15. elmo on 4 päivänä viikossa hoidossa perhepäivähoitajalla. poika tykkää hoitotädistä ja hoitokavereista ihan tolkuttomasti, ja kivaa sinänsä, kun tässä lähellä ei oikein ole lapsiseuraa, aina pitäisi mennä autolla kylään.



ehkäpä pääsen mukaan teidän juttuihin, ja jospa saataisiin tuolta odotuspuolelta lisää äitejä mukaan. just tähän " ryppääseen" on siellä syntynyt kolmelle äidille vauvat..



mollille pahoittelut siitä tiputtelusta. se on todella hermostuttavaa, tässä juuri onnellisesti loppuun asti edenneessä raskaudessa mulla tiputteli 6 päivää alkionsiirrosta aina rv10 asti, ja olin ihan hermona koko ajan, että nyt tää menee kesken.. vaikka oltiin sintti (sisu odotusnimeltään) jo ultrassa nähty, ja että kaikki oli ok, niin silti.. aina ne keskenmenot kummitteli taustalla..



mutta, nyt simppu alkaa metelöidä sitterissä.. palataanpa asiaan..



-ennis- ja simppu 2 viikkoa 5 päivää, ja elkka 2,5v.