EX-HAAHUT maaliskuussa
Enpä nähnyt pinoa vielä tälle kuulle, joten ajattelin sen tässä aloitella.
Tänään oli sitten neuvolan laskujen mukainen la, mutta täälläpä sitä vielä ollaan. Itse olen laskeskellut tuota ultran mukaista ja se olisikin sitten torstaina. Koko viikonlopun on ollut sellainen tunne, että kohta voisi päästä tosi toimiin... Vatsa on toiminut " oudosti" , mankkamaisia supistuksia, napakampiakin supistuksia, huonovointisuutta, väsymystä, hassu olo kaiken kaikkiaan :)
Huomenna menen heti aamulla äitiyspolille, kun on tämän astman kanssa ollut vaikeuksia (Millan odotuksessa ei ollut mitään oireita!) ja pariin viikkoon en ole noita liikkeitä kauheasti tuntenut, niin katsotaan taas, että kaikki on masussa kuitenkin hyvin. Eilen meinasi tulla ihan oikeasti paniikki, kun tunsin kai koko päivänä kolme ihan pientä liikettä! En tiedä sitten paljonko tuo etuseinässä oleva istukka vaimentaa noita tuntemuksia vai onko täällä tosiaan jo niiiiin iso vauva, että ei mahdu edes liikkumaan enää :) Silloin rv 37+0 tuo painoarvio oli ihan kiva 3500g... No, tässä toivon, että ensi yönä voisi lähteä sitten vaikka synnyttämäänkin niin säästyisi tuolta polikäynniltä :)
Milla on ollut perjantain ja lauantain pienessä kuumeessa, muuta siis kun kuumetta ei ole ollut. Nyt iltapäivällä ei ollut enää lämpöä, joten mikä lie ohimenevä tauti oli. Muuten meillä ei onneksi ole juurikaan sairastettu (kop, kop). Vauvarokko oli silloin vajaan vuoden ikäisenä ja sen jälkeen on ollut pari flunssaa ja nyt tämän kahden päivän kuume.
Puhetta meillä ei ole alkanut vielä tulla lauseina, ainoastaan edelleen niitä yksittäisiä sanoja ja lähes kaikki loput sanat tulevat yksinä tavuina, hassua. Mutta eiköhän sieltä kohta ala tulla enemmänkin juttua. Omalla kielellä tulee kyllä ihan mahdottomasti tarinaa :) Kaiken puheen ymmärtää ja on ihan mielettömän avulias; vie itse roskia roskiin, täyttää mulle pesukonetta, vie omia vaatteitaan likapyykkikoriin.... kaikki nämä siis pyydettäessä:)
1,5v neuvolassakin jo käytiin ja kaikki oli oikein hienosti. Palikoista teki lääkärin pyytäessä pienen tornin ja osasi kuvasta näyttää mitä lääkäri pyysi. Pituutta on jo huikeat 89cm ja painoa 12 220g eli suhteessa tuohon pituuteen ollaan edelleen hieman tuolla miinuskäyrällä, mutta ei tosiaan mitään hätää kun kasvaa hoikkana siellä omalla käyrällä kuitenkin. Mutta taitaa tulla pitkä tyttö! Eipä me vanhemmatkaan ihan lyhyitä olla eli oli kai odotettavissakin :)
Mitenkäs teillä muilla menee? Minä voisin kirjoitella vaikka minkä romaanin, mutta kuka sitä lukea jaksaisi, joten jätän teille muille tilaa kirjoitella... Tulkaahan oikein joukolla kaikki kirjoittamaan edes muutamalla sanalla mitä teille kuuluu.
Supistuksia odotellessa...
napoltti ja Milla tänään tasan 1v 6kk !!! ja siis rv 39+3
Kommentit (27)
Kylläpäs sinua koetellaan, täällä on sormet ja varpaat ristissä että kaikki olisi kuitenkin hyvin!
Enni-Maijalle onnea pienestä!
Napoltin uutisia malttamattomana myös minä odottelen, jokohan siellä nyytti on sylissä.
Minä jouduin sairaslomalle, selkä temppuillut heti alkuraskaudesta ja viime viikolla tuli sitten viimeinen niitti. Raskauden pehmentämät liitokset, iskias ja joku nikamahässäkkä. Varovaisesti olen yrittänyt olla, mutta tuon 1,5 vuotiaan ikiliikkujan kanssa se on aika mahdotonta, ja vielä lauantai meni aikalailla petipotilaana. Kova aikomus on kyllä loppuviikosta töihin mennä, en vielä tässä vaiheessa haluaisi lopulliselle sairaslomalle jäädä...
Mutta nyt hyödyntämään sairaslomaa ompelukoneen ääreen ;)
-Kiana
Moikka siis kaikille! Eipä ole tullut kirjoiteltua tälle palstalle, löysin sen vasta eilen illalla.. Ei ole juuri kerennyt netissä oleskella. Eli Joona syntyi 2.12.06. Nyt on aika mennyt hurjaa vahtia ja vauva kasvaa kohisemalla. Joona on ollut tosi tyytyväinen vauva. Mukavaa huomata että teillä on jo uudet raskaudet menossa, mollille toivon et kaikki menee hyvin ja onnea ultraan. Tulehan kertomaan sitte uutiset! Itsellänikin pieni toive vielä neljännestä lapsesta on.. Tosin ei vielä ku Joona on vasta 3kk. Mutta hieman aiheutaa ongelmia ku on mietitty milloin alettais yrittämään kun Joonaakin tehtiin keskenmenon jälkeen reilu vuosi ja hormooneilla se alkoi. Antaa ajan nyt kulua ja katsellaan jonkun kuukauden kuluttua miltä tuntuu. Meillä on 3 kk neuvola vasta pe, joten mittoja on tarkkaan nyt tiedä, mutta tilen kertomaan sitten. Ai niin tuli jännä olo, ku mollin antti on jo 1.5 vee, mulla olis kanssa sen ikäinen jos ei olis kesken menny.. Mutta onneksi meillä on nyt Joona, eikä ole tullut aikoihin mietittyä tuota keskenmenoa, tuli van jännä olo et asiat vois olla toisinkin. Nyt alkaa pikku mies heräilemään ulkoa, joten mukavaa viikkoa kaikille!
-marrasmamma ja Joona-
sehän oli tietenkin jo 2004 kesällä:) Niin ne vuodet vierii..
molli (huonovointinen, mikä toivottavasti on hyvä merkki.)
Enni-Maija; Onnittelut pikkuisesta! rankalla kädellä on elämä teitäkin kohdellut, mutta onneksi toinen pikkuinen on nyt turvallisesti maailmassa. Toivottavasti saadaan odotuspuolelta lisää uutta porukkaa mukaan:)
marrasmamma; kiva että löysit meidän pinkan. Välillä on kuukausia, että kirjoittelu on aika vähäistä, mutta on myös kuukausia jolloin ollaan tosi aktiivisia ja kun saadaan uutta verta pinoihin, niin eiköhän aktiivisuus lisäänny. Onnittelut sinullekkin uudesta tulokkaasta. Minkäs ikäisiä teidän muut lapset ovat?
Kerronpa minäkin jotain itsestäni, niin uudetkin pääsee paremmin mukaan remmiin.
Olen kohta 35-v, mies 36-v. Lapsia meillä on kolme kohta 7-v tyttö, 4,5-v poika ja Teemu 1v. Perheeseen kuuluu myös karvaisia kaveruksia 3 kissaa ja koira. Mekin asustellaan Keski-Suomessa pienellä paikkakunnalla, joten Enni-Maijan kanssa yhtäläisyyksiä löytyy.
Olen vielä hoitovapaalla, mutta töissä käyn 1-2 kertaa viikossa, silloin mies hoitaa lapset.
Keskenmenoja olen joutunut kokemaan onneksi vain yhden maaliskuussa -05 rv 11+3 keskeytynyt km(kaavinta)
Vaikka tuo km oli aika aikaisilla viikoilla ja ennestään oli jo kaksi lasta, niin se on ollut elämäni kovin kokemus tähän asti. Elin jo aivan siinä uskossa, että meille tulee vauva ja en voinut kuvitella, että tämä haave vietiin meiltä pois. Km toipuminen kesti puolisen vuotta ja välillä vieläkin muistelen sitä. Lähinnä sitä, miten ihanasti jotkut ihmiset jaksoivat kuunnella ja tukea minua, mutta valitettavasti myös heitä, jotka vähättelivät asiaa ja eivät ymmärtäneet mitä oikein suren.
Km on kasvattanut mua ihmisenä aivan valtavan paljon ja osaan entistä enemmän nauttia tästä hetkestä ja näistä kolmesta ihanasta lapsesta jotka olemme saaneet.
Napoltin kuulumisia täälläkin jännitellään ja mollille lupaan pitää ne peukut pystyssä koko illan vaikka töihin menenkin, kärsiköön työnteko hyvän asian puolesta.
Nette
eli kaikki tällä hetkellä kunnossa. Vastasi suunnilleen viikkoja. Helpotti hieman, ei kuitenkaan ihan kokonaan, mutta kyllä tässä nyt paljon paremmalla mielellä eteenpäin mennään. Kiitos tsemppauksista!
molli, Antti 1,5 v ja sykerö rv7+3
Nyt nauttimaan raskaudesta, vaikka tiedän että vaikeetahan se on, mutta yritä iloita kasvavasta masusta ja ennenkaikkea siitä asukkaasta, joka siellä matkustaa:)
ja onnea vauvan syntymän johdosta! Teillä on ollut myös kivisen taipaleen takana noiden pienokaisten saanti, onneksi nyt kaksi ihanaa poikaa teillä!
Kerron vähän itsestäni, eli olen kohta jo 39v ja mies reilusti vanhempi, asustellaan kymenlaaksossa. Perheeseen kuuluu Antti 1,5 v ja kissa. Miehellä aiemmasta liitosta kaksi isoa lasta. Meilläkin Anttia saatiin odotella useampi vuosi ennenkuin poika syntyi. MItään hoitoja ei ehditty aloittaa, tutkimuksia kylläkin ja sitten tulin raskaaksi, josta viikolla 12 keskenmeno. Antti syntyi sitten lopulta syksyllä 2005. Silloin päätettiin, että meidän lapsiluku jää siihen, mutta mieli muuttui. Tuli sitten vaan taas keskenmeno ja nyt sitten sydän kylmänä taas näitä alkuraskauden kituviikkoja eletään. Me ollaan jo niin vanhoja näihin lapsentekopuuhiin, että parasta olisi ruveta tulosta tulemaan, tai koko homma jää siihen. Toivon todella, että tämä raskaus onnistuu, koska uuteen ei taida enää olla uskallusta, jos tämä kesken menee. Meinasin jo kirjoittaa, ettei enää ole verta tullut, mutta olihan sitä kun äsken vessassa kävin:( Tänään siis ultraan, jännittää älyttömän paljon.
Mitäs muuta, niin olin perustamassa haahuilijoita silloin aikanaan, millos se nyt oli, joskus kesällä 2005. Kiva nähdä, että pari vuotta on kohta jo haahut ja ex-haahut eläneet, porukka valitettavasti kasvanut tuolla haahupuolella, mutta onneksi niin monet ovat sitten sen vauvan saaneet ja pahat kokemukset ovat saaneet väistyä taka-alalle. Uskomattoman hyvä porukka, ei mitään sellaista pahantahtoisuutta, niinkuin joissakin muissa jengeissä aina tuntuu välillä olevan. Rankat kokemukset yhdistää:)
Hoitovapaalla olen sosiaalityöntekijän hommista, töihin palaan sitten joskus...
Mitäs napoltti, joko?
kuulumisiin molli ja antti 1,5 v (rv 7+3?)