Rumien puhuminen

Meillä 2,5vuotias poika joka viime päivinä suuttuessaan tekee uudet temput: sylkäisee ja sanoo " tymmä pöntöpää" (ei varmaan tarvitse suomentaa)...

Varmaan päiväkodista oppinut.

Miten saada lopettamaan tuollaiset? Miten yleistä tällainen on?

3,5-vuotias poikani oppi keväällä tarhasta pissa- ja kakkapäät ja niitä sitten hoetaankin. Opetti tietysti pikkusiskolleenkin nämä ihanat sanat :-) Neuvolasta antoivat vinkin, että parempi olla mitenkään noteeraamaatta asiaa. Välillä kommentoin asialliseen sävyyn etten ole kakkapää. Tosiaankin keväällä tämä jo alkoi ja kesä on lahjakkaasti näitä hoettu. Nyt pojalla on vähän helpottanut ja ehkei niin usein hoe " vessa-sanoja" . Onneksi vielä ei ole tullut kirosanoja :-)



Eli malttia ja koita olla välittämättä! Käyttävät hyväkseen sopivassa paikassa, jos tietävät, että aikuiset hermostuvat :-) eipä kyllä ole kauhean mukava kuulosta :-) Meilläkin kesällä tervehdittiin tuttuja " Heippa pissapää" tyyliin.... Lapset ovat sitten ihania :-)

En muista enää millään mistä kuulin kun ei silloin ollut ajankohtainen itselle, mutta sanottiin että jos lapsi kovasti näitä pissa-ja kakkajuttuja puhuu niin laittaa sen sinne vessaan puhumaan niitä itsekseen niin kauan että helpottaa. Ja toistaa sitä niin usein kuin tarpeen ja kuulemma pitäis auttaa tai vähetä, oisko tästä kokemuksia?:)

2,5v tyttö meni varahoitoon päiväkotiin. Muutaman päivän kuluttua rupesi keskellä lattiaa huutamaan v...u,v...u. huomasin, ettei tyttö todellekaan ymmärtänyt mistä oli kyse. En kiinnittänyt asiaan mitään huomiota ja sana jäi nopeati pois. Nyt keväällä pph jäi taas sairauslomalle ja tällä kertaa 3v tyttö rupesi suuttuessaan aina huutamaan tyhmä äiti. nyt tyttö selkeästi tiesi, mitä tarkoitti. Muutaman varoittelun jälkeen otettiin jäähypenkki käyttöön. Muutaman kerran tyttö on puolen vuoden aikana ihan vahingossa sanonut sanan tyhmä, mutta menee itse kuuliaisesti jäähylle.

En ole ajatellut, että jokaisen tyhmä-sanan jälkeen pitäisi lapsi laittaa jäähylle? Meillä jäähy-penkki on vähän vakavampia sanoja varten, kun paska tai perkele tai vakavampia tekoja kuten muksiminen, tavaroiden yletön heitteleminen tms.. Meillä ainakin oli kausi, jolloin kaikki oli tyhmää; tyhmä äiti, tyhmä isi, tyhmä traktori jne. Kun sanoi ihmisistä tyhmä, niin selitin hänelle, ettei kukaan ole tyhmä ja ettei niin saa sanoa, mutta en kyllä alkanut istuttamaan penkillä. Tyhmälällättelyt menivät nopeasti ohi, kun oltiin noteeraamatta. Nyt ikää siis kolme vuotta.



Voi peekele tulee pojalta joskus, yleensä ihan " oikeeseen" paikkaan, kuten jos joku ei onnistu tai vaikka lelutorni kaatuu. Ja tuskin on tarhassa oppinu, vaan kyllä tuo lipsahtaa joskus ihan meiltä vanhemmilta.

meidän 2-v taaperokin on oppinut sanomaan ' saatana' ja ' perkele' ja ihan oikeissa paikoissa ja oikeella äänenpainolla. Minulta on pari kertaa päässyt lipsahtamaan kun on jotain puonnut kädestä tai sormi jäänyt kaapinoven väliin. Meidän poika on niin nopea oppimaan uutta ja puhua pälpättää jo niin kovasti että ne tulee heti perässä kaikki sanat, varsinki vähän painokkaammat. Yritämme olla reagoimatta millään tavalla kun näitä tulee taaperon suusta. Mielellään vaikka ohjataan heti huomio huomaamattomasti muualle, mutta meidän poika on ainaki semmonen että jos huomaa että saa reaktion aikaseksi innostuu vaan lisää. Jospa se kohta unohtais ja minä osaisin vähän paremmin hillitä kieltäni.

Kyselit tuosta vessaan lähettämisestä ja sen toimivuudesta. Itse olen töissä (päiväkodissa)kolmevuotioita muutaman kerran lähettänyt vessaan pöntölle noita rumia sanoja juttelemaan siksi aikaa kunnes ei enää kiroiluta. Hyvin on toiminut! Ajatus perustuu pitkälti siihen, että kiroilemisen idea lapsen kannalta on provosoida aikuista ja pöntölle kiroilemisessa ei kukaan ole antamatta sitä palatetta, mikä pitäisi toimintaa käynnissä (kukaan ei siis ole kauhistelemassa kauheaa kielenkäyttöä). Siis melko tylsää puuhaa kun leikkiäkin voisi. Luulen, että toimii kotonakin kun ei pk:ssakaan aiheuttanut suurempaa innostusta kiroilemiseen, päinvastoin!

Tuo vessaan kakkajuttuja puhumaan laittaminen kuullostaa hyvältä, luulenpa, että sitä kokeillaan meilläkin!

Tyttö oppi jokin aika sitten " voi vi**u" . Siitä emme tunnu pääsevän eroon nyt sitten millään =(. Täytyisi varmaan vaan olla noteeraamatta sitä, mutta vähän vaikeaa se on, koska sitten jankuttaa sitä kunnes joku ärähtää. Hän siis tietää, että niin ei saa sanoa, mutta kun se on niin kiva saada äkkiä kaikkien huomio itseensä siten =/. Poika vielä vähän yllyttää pikkusiskoaan, koska ei itse uskalla rumia puhella. Pissa-kakka-juttuja meillä ei vielä ole ollut.

Meillä 2-vuotias poika oppi joku aikaa sitten v-sanan ja saattoi sanoa sitä ihan oikeaan kohtaan (esimerkiksi jos ei mummolassa saanut lisää kakkua. Kyllä oli äidillä ja isällä korvat punaisina...). Ja viime viikolla huuteli kaupan kassajonossa " voi herranjumala sentään" .



Meillä on toiminut parhaiten, kun ei ole noteerattu kirosanoja mitenkään. Ovat jääneet pois. V-sanaa ei ole kuulunut pitkään aikaan, mikä helpotus!



Ja itse olen lakannut kiroilemasta, koska niin nopeasti nuo sanat tarttuvat. Ei käy päiväkotia syyttäminen... valitettavasti.

Kun itse en koe sitä ollenkaan sellaisena, mutta kokeeko muut? Meidän pojalla (3 v) on jotain vastaavia lausahduksia/huudahduksia ollut ja mun mielestä ne on ollut lähinnä hassuja. Mietin vaan, että onkohan joku esim. kaupassa paheksunut meitä sen takia. Entä onko " hitto" muiden mielestä kirosana? Mun mielestä hitto on sellainen sana, jota lapsetkin voi käyttää. Jos joku asia harmittaa tai lyö vaikka varpaansa johonkin, niin mun puolesta 3-v voi silloin sanoa " ai hitto" .



Mä kiroilen itse aika paljon ja myös lasten kuullen (valitettavasti, yritän opetella siitä pois), mutta ihme kyllä meidän poika ei kiroile. Joskus saattaa sanoa " Voi v***u" , mutta me ollaan sitten heti korvattu se v-sana jollain samantapaisella, esim. " Voi nippu" ja hoettu sitä sen verran, että poika luulee kuullensa ekalla kerralla väärin. Ymmärsikö joku? Toinen varma keino on ollut se, että ei olla kuulevinaan, mitä poika sanoo. Toisaalta ongelmaa ei vielä ole ollut, koska poika todella harvoin toistelee kirosanoja. Ja tämä äiti yrittää lopettaa kiroilun!

Kakkajutuista keskusteltiin täällä palstalla jokin aika sitten ja kyselin vinkkejä. 2,5-vuotias tyttömme oli oppinut päiväkodissa näitä kakkapissa, pissapää jne -juttuja, joita hoki aina noloissa tilanteissa, kuten ravintolassa tai kaupassa. Aloimme järjestelmällisesti tehdä niin, että pöntöllä ja potalla saa oikein luvan kanssa jutella " kakkajuttuja" . Jos tyttö innostui vaikka ruokapöydässä, lopetti aina, kun muistutettiin asiasta. Sitten potalla tai pöntöllä istuessaan kailotti oikein railakkaasti aina " kakka, kakka..." (mahtoi naapurit ihmetellä). Kakkajutut muistettiin koko kesäloman ajan, lomamatkallakin piti aina vessassa alkaa huutelemaan, mutta sitten kolmen viikon jälkeen unohti kokonaan. Nyt ollaan kolmatta viikkoa taas päiväkodissa, eikä vielä ole tulleet kakkajutut takaisin. Jos tulee, niin sovimme taas, että vain vessahommissa jutellaan niitä.

selitin meidän 4-vuotiaalle lapselle, että rumia sanoja on olemassa, ja niitä jotkut puhuu, ketkä ei osaa käyttäytyä nätisti. Meillä ei auttanut sekään, että ei noteerannut, vaan niitä alkoi tulla huomionhakuisuus-tilanteissa vähän väliä.



Meidän poitsu on aina ollut innostunut palkitsemis-systeemistä, eli kun on sovittu jokin asia, missä tsempataan, ja päivä mennyt hyvin, niin saa päivän päätteeksi tarran ja kun tarroja on esim 10, niin tehdään jotakin kivaa tai tms.



Niinpä nytkin soviittiin, että jos ennen kerhon alkua (aikaa oli viikko)

ei puhuta rumia sanoja, niin pääsee Mäkkäriin hampurilaiselle. Mäkkäri on meillä harvinaista hupia ja niinpä se toimi. Ei sanonut koko viikkona yhtään rumaa sanaa. Aamulla puhuttiin aina asiasta ja sovittiin, että tänään taas tsempataan ja kannustin ja muistutin hampurilaiselle menosta ja päivän päätteeksi kunnon kehuminen, että olitpas reipas ym.



Viikon aikana lapsi sanoi, että kyllä mä nyt ymmärrän ja muistan, että niitä rumia sanoja ja vessasanoja ei saa puhua.



Meillä ei toimi ainakaan se kieltäminen ollenkaan, vaan kannustaminen enemminkin ja asioiden selittäminen.

Naapurirouvamme kertoi lapselle; että hänen kummipoikansa sai kerran postista " sakkolapun" , kun puhui rumia. Lapsemme otti sen tosissaan ja sanoi, että hän ei sakkolappua halua.



Katsotaan miten jatkossa sujuu... nyt ainakin näyttäisi toimivan.