tutti ja päiväkoti?
Vuodenvaihteessa lapseni on 1,5v aloittaessaan päiväkodissa. Syö tuttia päiväunilla ja yöunilla, päiväsaikaan muuten ei anneta - imuttelisi varmaan jos saisi käsiinsä. Itse olin ajatellut jättää tutin pois sitten, kun lapsi ymmärtää puhetta, että annetaan tutti pois/se menee rikki. Jotenkin tuntuu, että nyt kun sen ekaksi on antanut vauvalleen lohduksi ja lapsi on oppinut sen yhdistämään unille menoon tms, en haluaisi sitä yhtäkkiä tempaista väkisin pois.
Mutta: olisiko parempi silti vieroittaa tutista ennen päiväkotiin menoa - jos siellä muut lapset lutkuttaa päivät tuttia, omani saatta ryöstellä heidän tuttinsa ja taudit leviää...vai annetaanko hoitopaikoissa tutit vaan unille? Ja alkaisko minkä ikäinen enää syödä tutin sijasta peukkua, vuosikas??
Kommentit (2)
Itse mietin myös, että vaihtuvathan ne eritteet toki muullakin tavoin kuin tutista - käsihygienia on päiväkodeissa tosi tärkeää, mutta taaperot eivät niin paljon enää suullaan tutustu leluihin kuin vauvat, mutta se tutti lilluu räässä ja syljessä...
Mutta hyvä tietää, että ne tutit enimmäkseen pidetään " piilossa" ja kullakin on omansa...!
1,5v tyttömme aloittaessa ryhmiksessä söi tiiviisti tuttia, oli aamulla suuussa kun vietiin, mutta ottivat sitten pois ja veivät lokeroon. Sai taas sitten päiväunien ajaksi ja taas vietiin lokeroon. Jos tuli päivällä surku tai paha mieli niin sitten sai, mutta sopimus oli että vaan unille. Oli samaan aikaan 2 muutakin tuttia syövää, mutta itse ainakin kirjoitin nimen tyttömme tuttiin ja meillä oli myös nimikoituja tutteja, joten sekaisin menemisen vaaraa ei ollut. Syöväthän ne lapset siellä samoja lelujakin, joten pöpöjä tuskin sen enempää tutinryöstöstä aiheutuu kuin muutenkaan. Pitäisin ehkä tutin vielä, voi olla hänelle aika hyvä turva uudessa paikassa. Me vierotettiin tutista 2v3kk kertaheitolla oikeastaan, jolloin myös alkoi hoidossa käydä ihan ilman tuttia. Kaikki meni hienosti kun tuntui että neitimme oli siihen aika valmis. Purkka tuli tilalle kiperiin tilanteisiin ja nukkumaan sadun/lelun kanssa.