Vajaa 3-v. syö aivan maaahdottoman hitaasti
Olisikohan kenelläkään kokemuksia tai muuten vain vinkkejä asiaan, kun vajaa 3-v. poikamme syö melkein aina todella hitaasti, vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, siis lempparia. Hän vaan istuu pöydässä ja tuijottelee eteenpäin tai juttelee ja joudun suurinpiirtein jokaisen suupalan hoputtamaan. Hän siis syö itse. Välillä olen tehnyt niin, että sanon vain kerran, että " syö reippaasti, niin päästään taas leikkimään" , enkä sitten hoputa enempää, mutta jossakin vaiheessa homma tyssää ja poika vain istuu pöydässä.
Joskus poika on istunut yli tunninkin pöydässä. Siinä vaiheessa minä olen jo syönyt ja siivonut keittiön ja lähtenyt touhuamaan muita juttuja (1-v. tyttö tarvitsee esim. vaipan vaihto.) Jos jään ruokapöytään pojan kanssa, hän viihtyy siinä vaikka kaksikin tuntia, mikä ei mielestäni ole järkevää. Eihän sitä nyt koko päivää voi ruokapöydässä sentään istua! :) Yritän sanoa pojalle, että " mitä nopeammin syöt, sen nopeammin päästään ulos/leikkimään/tms." Huonolla menestyksellä.
Poika on ollut kotihoidossa kuluneen vuoden, mutta menee tarhaan nyt syksyllä. Siellä tietenkin pitää syödä itse ja varmaan reippaasti tai muuten ruoat jää syömättä (en tiedä vielä mikä meininki). Ehkäpä se auttaa ruokailuvauhtiin...
Kommentit (4)
mietiskelee ja haahuilee ajatuksissaan ja syö hitaasti. mitään fyysistä vikaa ei ole. hoidossa kuulemma hidastelee myös ja häntä aina muistutetaan että hei sulla oli ruokailu kesken. mutta poikkeuksetta niin kotona kuin hoidossakin hän on se joka viimeisenä pöydästä poistuu.
Kiitosksia kommenteista. Meillä kyseessä ei kuitenkaan ole fyysinen vaiva, eli kitarisat on ok. Poika nukkuukin oikein hyvin (12 - 13 h /yö), ei kuorsaile tms. On vaan niin hidas laittamaan ruokaa suuhun! :)
Et ole sinäkään momentti tainnut keksiä keinoa esikoisenne syönnin nopeuttamiseen?
muuta kuin että muistutan. koitan sanoa että hei, syöpäs reippaasti niin päästään leikkimään tai muuta mukavaa, mutta hidas tuo poika on silti. on aina ollut sellainen. kaipa se on häneen sisäänrakennettu juttu. ikää siis 4v.
poika on muutenkin sellainen haahuilija, jää miettimään myös silloin kun pitäisi pukea jne.
ja pikkuveli vetää lautasen tyhjäksi vieressä hirveetä kyytiä. samat on murkinat ja samanlaisella kasvtuksella.
oma persoonansa se on pienikin ihminen. olen sitten suosiolla ajatellut että kun kotona ollaan niin antaa hidastella tuon syömisen kanssa. sitten kun ei enää uppoa, istuu vaan niin kysyn että jos ei mahdu enää niin laitetaan lautaset koneeseen.
En tiedä, onko teillä kyse ihan muusta, mutta meillä poikamme söi myös tosi hitaasti 3 vuotiaana ja pureskeli joka suupalaa minuuttitolkulla. Syöntiin meni helposti tunti, vaikka olisi ollut mieliruokaakin. Vaikka sanoin, että saa jättää ja tulla jo pois pöydästä, hän usein sanoi, että on vielä nälkä ja haluaa jatkaa eli en pakottanut istumaan pöydässä.
Satuin sitten lukemaan artikkelin erään lääkärifirman ilmaislehdestä siitä, mitä oireita isot kitarisat aiheuttavat ja joka ikinen oire tuntui tutulta. Syöntiongelman lisäksi lapsemme nukkui levottomasti, kuorsasi, heräili, potkiskeli ja oli kuumissaan öisin. Kesälomalla nukkuessamme samassa huoneessa huomasi, että hänellä oli myös hengityskatkoksia silloin tällöin nukkuessaan. Hän myös väsyi kävelyretkillä, pyöräillessä tai juostessa helpommin kuin naapurin poika.
Menimme näyttämään kitarisoja lääkäriin ja ne olivat tosi suuret. Niin suuret, että ne haittasivat hänen hapen saantiaan ja selällään nukkuessa hengittämistä. Myös syönti oli hidasta niiden takia ja ruoka piti purra tosi pieneksi, että mahtui alas kurkusta.
Risat leikattiin ripeästi ja syömis- ja nukkumisongelmat poistuivat heti. Kunto nousi parissa kuukaudessa roimasti ja tänä päivänä (6 v.) hän mennä viilettää väsymättä vaikka kuinka kauan ja syö reippaasti ja nukkuu kuin tukki.
Jos mikään oireista tuntuu tutulta, niin käykään vilauttamassa risoja lääkärissä. Artikkelin mukaan asiaan saattaa myöhemmässä iässä liittyä keskittymisongelmia ja oppimisvaikeuksia väsymyksen ja huonon hapen saannin takia. Eli kannattaa ehdottomasti hoitaa kuntoon.