Muilla ongelmia vajaa 1-vuotiaan syömisen/syöttämisen kanssa??
(en tiedä pitääkö jo kohta siirtyä tuonne taaperopuolelle... mutta kokeilen vielä täältä löytyy kohtalotovereita, kun ei se 1 v. ole ihan vielä täynnä)
Siis etenkin aamu/iltapuuron syömisestä, ja muustakin, on tullut kauheaa tappelua.
Periaatteessa aina ON nälkä ja ruoka ON hyvää/maistuvaa, siitä ei ole kyse.
Mutta syömisen aloittaminen, ja sen " käynnissä pitäminen" , on hankalaa.
Eli ensin ruoan perään huudetaan, sitten kun sitä saa ei halutakaan avata suuta.
Ja jos hetken syödään hyvin, ei enää jaksetakaan keskittyä.
Jos itse syön samalla esim. aamiaisleipiä, on niisät pakko saada koko ajan muruja (ei olisi ikinä pitänyt sitä ensimmäistä murua antaa..) Niiden varjolla saan silloin tällöin ehkä lusikalllisen pari syötettyää.
Koko ajan pitäisi olla mielenkiintoista tekemistä, oma lusikka ja ruoalla sotkeminenkaan ei enää riitä. Nokkamuki lentelee, lautanen pitäisi saada myös heittää lattialle.
En haluaisi kuitenkaan opettaa siihen että leluja aletaan tuomaan pöytään. Mutta selvästi mielenkiinto pitäisi saada johonkin kiinnittymään jotta saan syötettyä, muuten ei jaksa keskittyä syömiseenkään.
No, en nyt jatka tätä avausta enempää, katsotaan onko KELLÄÄN muulla edes samantapaisia ongelmia, tuleeko keskustelua...
Mutta alkaa olla tosi hankalaa, aikaa vievää ja rasittavaa kun lapsi on niin hankala saada syömään!
Kommentit (5)
Meidän tyttö täytti tosin juuri vuoden, mutta samanlaista " showta" on syöminen ollut aina, erittäin tutunkuuloinen oli kuvauksesi. Välillä minusta/meistä tuntuu ettei kestetä...Meillä on puurolla/ruoalla kuorrutettu aina lapsi, syöttäjä, pöytä, lattia ja kalusteet, kun neiti heiluu, seisoo, kiljuu, nauraa, päristää, heittää jne. Lapsi on muutenkin erittäin liikkuva, ei oikeastaan ole hereillä minuuttia kauempaa paikallaan vaan tyhjentää aktiivisesti KOKO ajan laatikoita, kaappeja, lelulaatikoita ja kantaa tavaraa ympäri asuntoa. Temperamenttia ja vauhtia on 100 %. Sanoinkin miehelle, ettei tällaisia " vaativia" lapsia varmaan anneta kuin sellaisille jotka lapsia todella toivovat ;)
mutta nyt kun vaaditaan vain niitä muruja, ja puuroa on jo vaikea saada ujutettua mihinkään väliin...
Itse en ehdi syödä aamupalaa ollenkaan jos en syö samalla: aamupalan jälkeen lapsi on minussa kiinni ja vinkuu kunnes päästään lähtemään ulos/johonkin. Jos taas yritän herätä aiemmin laittautumaan valmiiksi, niin lapsi herää kuitenkin.
Eihän alle 1-v. vielä voi lopettaa puuron syömistäkään ja syödä pelkkiä leipiä aamupalaksi, kun ei kahdella hampaalla edes pysty syömään leipää niin että riittää ravinnoksi asti.
Tietty jos itsekin söisin puuroa... mutta mä EN VOI syödä puuroa, mulle tulee siitä aina maha kipeäksi ja parin lusikallisen jälkeen yökkään sen väkisin pois.
Lisäksi se SOTKU on aina hirveä, ihanaa miten dagmar79 kuvasi, meillä vähän sellaista myös.
Isällä ei riitä kärsivällisyys syöttötouhuun enää ollenkaan joten se on lähes aina nyt mun homma.
Ja imukupillakaan olevat lautaset ei jostain syystä jää meidän pöytään kiinni. Ja jos/kun äiti pitää lautasesta kiinni voi sekin olla kiukun aihe ja syy siihen ettei suu aukea :-).
Kirjaa jos yritän lukea, niin meillä on se vaihe että niitä ei ylipäätänsä haluta katsella, vaan ne pitää HEITTÄÄ lattialle. (Tällä hetkellä AIVAN KAIKKI pitää saada heittää.)
Eipä tää haittaisi jos aikaa olisi rajattomasti, mutta aamulla yritetään usein johonkin lähteä ja ehtiä, eikä voi nälissäänkään mennä. Ja illalla jos ei syö kunnolla, niin sitten herää vielä yöllä syömään :-(.
MEILLÄ POIKA TÄYTTÄÄ ENSIVIIKOLLA VUODEN JA RUOKAILU ON AIVAN SAMANLAISTA. OLISI TODELLAKIN KIVA TIETÄÄ MITEN SAISI SYÖMÄÄN ILMAN KIUKKUA JA LATTIALLE HEITTELEMISTÄ.
JOSKUS KUN LAITAN POJAN ETEEN LAUTASEN JA SIIHEN LUSIKALLISEN RUOKAA NIIN SAATTAA SITÄ SEKOITELLA PITKÄN TOVIN, JOTEN SILLOIN RUOKA MAISTUU.
VEDELLÄ LEIKKIMINEN ON KANSSA KIVAA.
NOKKAMUKIA RAVISTETAAN ALASPÄIN SEKÄ ÄIDIN JUOMALASIIN OLISI KIVA SORMET PISTÄÄ JA LÄTRÄTÄ VEDELLÄ.
MUUTAMANKERRAN OLEN ANTANUT PAISTINPANNUN JA LASTAN PÖYTÄÄN JA SYÖMINEN ON SUJUNUT, KUN TYKKÄÄ KOVASTI RUUANLAITOSTA.
AINA KUN RUSKISTAN PANNUSSA JOTAIN ON PÄÄSTÄVVÄ SYLIIN JA KOKEILEMAAN RUSKISTAMISTA.
NO JOTAIN ON VÄLILLÄ KEKSITTÄVÄ ET RUOKA MAISTUIS.
OLISI KIVA KUULLA KYLLÄ MUILTA HYVIÄ VINKKEJÄ
VÄLILLÄ KYLLÄ MIETIN ET ANNANKOHAN LIIAN USEIN POJALLE RUOKAA KUN SYÖ KUITENKIN VIELÄ TISSIÄKIN, ET JOSPA EI NÄLKÄ OLEKKAAN.
EIKÖHÄN NE LAPSET JOSSAKIN VAIHEESSA OPI KILTISTI SYÖMÄÄN.
HYVÄÄ KEVÄÄN JATKOA !
meillä oli ihan samanlaista välillä, mutta ei joka kerta. Yksivuotias on tietysti niin innoissaan kaikista taidoistaan ja ympäröivästä maailmasta ettei malta keskittyä. Tavaroiden heittely lienee sitä samaa että on vaan äärimmäisen mielenkiitoista katsoa minne se tavara lentää ja kuinka se lasi putoaa...
Minä pidin välillä lautasen ja mukin lapsen ulottumattomissa ja itse sai pitää vain lusikkaa. Tuossa vaiheessa alettiin harjoitella myös itse syömistä ja ruokailut oli yhtä sotkua. Vaihdoinkin pöydälle muoviliinan ja päällä oli kokovartaloessu. Välillä syömisestä ei meinannut tulla mitään ja äiti taisi vähän suutahtaakin ja taisin nostaa lapsen pois pöydästäkin välillä. En antanut omia ruokia lapselle vaikka niitä olisi halunnut vaan sitkeästi tarjosin sitä mitä lapselle oli tehtynä. Lusikan kanssa sai olla Todella Nopea, jottei olisi läimäyttänyt ruokia ympäri keittiötä =)
En nyt mitään järkevää ohjetta tai vinkkiä osaa antaa, mutta kannattaa varmasti kokeilla eri tapoja. Vaihe on varmasti ohimenevä. Suuta on tietysti vaikea väkisin avata, mutta jotenkin omalla sitkeydellä, päättäväisyydellä ja elekielellä yrittää lapselle kertoa että ruokaa syödään pöydässä nätisti. Paljon käytetään myös jonkinlaisia valjaita syöttötuolissa kun lapsi alkaa nousta ylös.
Tsemppistä ruokahetkiin =)
Meillä syöttämistä auttoi se, että luimme samalla kuvakirjaa. On muuten tullut aika monta kirjaa selattua...:) Silloin suukin aukeaa ja lapsi jaksaa keskittyä. Leluja ei minunkaan mielestä tarvitse ruokapöydässä olla.
Jos leivänmurujen avulla suu aukeaa ja puuroa uppoaa, niin sehän on ihan ok. Miksi kantaisit siitä huonoa omaatuntoa? Lapsella voi olla muutakin sormiruokaa: vaikkapa talkmuruja, joita pistelee poskeen samalla, kun syötät sitä puuroa.
Meillä ruokailuvälineiden on pitänyt olla muovia ja niistä on pitänyt pitää kiinni, etteivät lennä. Joissakin lautasissa on olemassa imukuppi, että pysyvät pöydässä kiinni.
Kannattaa myös itse keskittyä vain siihen syöttämiseen (vai syötkö sitä aamiaisleipää itse samalla?), silloin se onnistuu paremmin.
Mukavia ruokailuhetkiä teille!