poikaa purtu päiväkodissa - mitä tehdä?

Mitä ärähtäminen auttaa? Tai siis mitä sillä saavutat tai haluat saavuttaa? Päiväkodissa lapset ovat lapsia. Nyt on sinun lastasi purtu, huomenna sinun lapsesi ehkä puree tai lyö jotakuta toista. Päiväkodin hoitajat puuttuvat varmasti noihin asioihin ammattitaitoisesti, mutta jokainen lapsi tulee jossain vaiheessa noita kyseenalaisia temppuja kokeilemaan. Vai löytyykö täältä kullanmuroa, joka ei ole KOSKAAN lyönyt, purrut, potkaissut tai vastaavaa tehnyt? Sellaisen lapsen haluaisin nähdä. En nyt tarkoita, että hyväksyn sen. Meillä ainakin kotona ehdottomasti sellainen kielletty ja jäähy seuraa, mutta kaikki sen vuorollaan opettelevat; sosiaalisen elämän taitoja ei kukaan saa valmiina. Toki on olemassa koteja, joiden lapset ehkä tekevät kyseenalaisia asioita enempi, mutta paljon yleisempää on, että se vain kuuluu lapsen kehitykseen eikä kodit siihen voi tehdä mitään.

Lapsesi on varmaan vielä pienten ryhmässä, jossa lapset ovat alle 3 (4) v.

He vasta opettelevat kommunikoinnin ja yhteiselämän taitoja. Ja koska sanallinen kommunikointi ei ihan vielä suju, on fyysinen kommunikointi normaalia. Vähitellen hoitajien ja vanhempien opastuksella sitten opetellaan niitä hyväksyttäviä kommunikointitapoja. Lapsien välillä on tietysti eroja - toiset tuovat tahtonsa voimakkaammin esiin, ja toisilla sanallisen kommunikoinnin opettelu kestää kauemmin. Pureminen ja lyöminen ei siis ole mitenkään hyväksyttävää - mutta normaalia, eikä sitä siten kauheasti tuomita voi. Tietysti hoitajat tekevät parhaansa estääkseen toisen vahingoittamisen, mutta ei sitä yhdenkään lapsen perässä aina hiekkalaatikolla pysy.

Noin pienillä myös syy- ja seuraussuhteet eivät muistu kovin pitkälle, joten anteeksipyyntö ja rangaistus tulee tapahtua välittömästi samassa tilantessa, joten on turha esim. jälkikäteen alkaa puida asiaa vanhempien kesken vaan hoitajat hoitavat tilanteet päivän aikana.

Varmaan purijatytön vanhempia harmittaa vähintään yhtä palon kuin sinuakin ja he tekevät kasvatustyötä kotona parhaansa mukaan, mutta päivisin he eivät voi olla paikalla ja lapsi on hoitajan vastuulla.

Eli ei asiasta sen suurempaa numeroa kannata tehdä.

Itse olen samoilla linjoilla teidän kanssa, mutta mieheni ja äitini höyryävät tästä asiasta :-(

kuulisin mielelläni.

Päiväkoti on jo toiminut minusta keskimääräistä tehokkaammin, jos ovat vanhemmille ilmoittaneet ja yrittävät parhaan kykynsä mukaan vahtia.



Yleensä kaikille lapsille tulee puremiskausi. Joillain se on lievä, toisilla paljon vahvempi. Kun siitä jaksaa jokaisen kerran jälkeen säännöllisesti sanoa, kieltää lasta ja ehkästä sen, niin tulokset kyllä näkyvät sitten jossain vaiheessa. Eli kun tämän lapsen kotona varmasti asiaan puututaan ja myös päiväkodissa niin eiköhän pureminen sitten lopu.



Ei tietenkään ole oikein, että lastasi purraan, se on selvä, eli sitä en mitenkään tässä halua väheksyä!! Noista puremisista voi todellakin tulla ikävät jäljet ja jos ihan niin kovaa puree että verta valuu niin se ei tosiaan ole hyvä! Toivon, että tarhassa on tarpeeksi resursseja puuttua siihen joka kerran ja yrittää estää.



Meillä esikoinen onnistui tarhassa puremaan kerran parasta kaveriaan :( Tosi tylsää, onneksi olin hyvä kaveri pojan äidin kanssa, ja saatiin ihan yhdessä puhuttua juttu, ja lasten kanssa myös. Keskimmäisellä toi puremiskausi oli tosi lievä, kuopus taas haukkas todella usein ja kipeesti. Hänellä pureminen ei edes liittynyt suuttumiseen, vaan saatto halia ja pussata ja samaan vetoon haukkasta :/



Kuopus on nyt 2v8kk ja kaikilta siis pureminen on loppunut.



No, toivotaan, että tosiaan pystyvät tarhassa ehkäsemään, tavallaan turhaa vanhempia sillä sen enempää stressata, heillä on varmaan kurja olo, koska mitä pienempi lapsi, sen vaikeempaa on etukäteen mitään opettaa. Lapsi tarvii sen palautteen (siis kiellon) heti tapahtumisen jälkeen, muuten se valuu ihan hukkaan!

Eli tosiaan useimmille lapsille tulee puremiskausia, ja yleensa on ihan selvaa etta lapsille sanotaan seka kotona etta tarhassa etta niin ei saa tehda, mutta aina naita tilanteita ei vaan pystyta ehkaisemaan. Meidan kahden lapsen osalta on sellaisia kokemuksia etta molemmat ovat kayneet puremisvaiheen lapi, ja ainakin toista on myos purtu toisten lasten taholta (niin etta hampaanjaljet nakyivat viela kotonakin). Meilla kavi esikoisen kanssa niin tylsasti etta toisen lapsen vanhemmat ylireagoivat ja soittelivat jopa meille kotiin (vielapa tilanteessa jossa viela tiesivat etta olen raskaana ja vuodelevossa ja meilla oli muutenkin ihan tarpeeksi stressia koska pelkasimme kakkosen syntyvan reilusti keskosena...). Suoraan sanottuna mina suutuin siita soittelusta ja kesti kauan etta viitsin edes olla sosiaalisessa kontaktissa ko. vanhempien kanssa vaikka aikaisemmin olimmekin jollain tavalla " kavereita" , selitin tietysti etta meilla aina sanotaan tiukasti etta pureminen on kielletty ja puhutaan naista asioista myos jalkeenpain, mutta etta muuta on meidan mahdoton tehda kun emme ole siella tarhassa itse, ja lisaksi tallaista sattuu pienten lasten kesken. Voihan hyvin olla etta esikoisemme reagoi viela meidan vaikeaan tilanteeseen agressiolla, mutta tosiaan nama toisen lapsen vanhemmat eivat tehneet tilannetta meille helpoksi. Eli suosittelen tosiaan miettimaan tarkkaan sita omaa reaktiota; jos sitten oma lapsonen joskus tekee jotain vastaavaa (niinkuin mita todennakoisimmin kay; meidankin tyttomme on noin yleensa erittain kiltti) niin voi olla aika vaikeaa saada ymmarrysta toisilta vanhemmilta tai tarhan tadeilta jos on aikaisemmin itse kayttaytynyt asiattomasti.

Ymmärrän, että harmittaa. Minuakin harmitti kovasti, kun lapseni oli 1-vuotiaana vähän aikaa päiväkodissa ja kerran toinen tyttö raapaisi häntä poskeen niin, että siihen jäi arpi. Mutta näiden pienten tapauksessa nuo tilanteet tulevat niin yllättäen, että siihen on vaikea päästä väliin. Toki hoitajat yrittävät ennakoida, jos tietävät, että jollain on puremis/raapimiskausi, mutta juuri enempään he eivät pysty. Raapimisvammoja voivat vanhemmat tietysti vähentää pitämällä lapsen kynnet lyhyinä.



Noin pienet lapset tosiaan vasta opettelevat yhdessä olemista eivätkä vielä välttämättä ymmärrä, ettei pureminen tai raapiminen ole hyväksyttävää. Toki ne lapset oppivat koko ajan sosiaalisia taitoja, mutta ne taidot karttuvat vähitellen ja virheitä sattuu.

Meillä kyllä on niin että pienten ryhmässä on kaksi jotka puree, eli vuoden ikäinen poika ja meidän tyttö. Meillä tyttö joutuu aina jäähylle kun puree ja asiasta yritetään puhua niin että tyttökin ymmärtäisi että ei saa purra. Minä en kyllä itse vetänyt hernettä nenään kun poika oli purrut meidän tyttöä, sanoin vaan että jospa se tyttö nyt ymmärtäisi että se sattuu. Enkä syyttänyt hoitajia enkä pojan vanhempia. Minua kyllä hävettää tytön pureminen kovasti, tyttö on purrut nyt kolme kertaa hoidossa. Hoitajat sanovat että sitä on hieman hankala estää, koska tyttö puree aivan yllättäen(lapsilla ei siis mitään kinaa). Mutta siis hoidossakin on joutunut jäähylle. Pyydän kuitenkin anteeksi jos nyt on kyse meidän tytöstä. En voi asialle mitään koska en itse ole hoidossa paikalla katsomassa tilannetta, enkä usko että pystyisin estämään vaikka olisinkin. Eiköhän tämä puremiskausi mene jokaisella lapsella ohi, niin ainakin muut ovat vakuutelleet!:) Kovasti kyllä harmittaa.

Eli meidänkin tyttöä purtu päiväkodissa. Ei ollut etukäteen mitään kinaa tms. toinen tyttö vaan on kuulemma sellainen että puree välillä.. Onhan se ikävää kaikille osapuolille, mutta varmasti ohimenevä vaihe lapsella. Hoitajat eivät olisi mielestäni millään voineet estää tapahtunutta. Pääasia että asiasta on kerrottu kaikille osapuolille.

Onpas hyviä vastauksia. Monesti kun tuntuu, että tälläkin palstalla provosoidutaan asioihin ja tosiaan tässä tilanteessa haukuttaisiin pureva lapsi vanhempineen maan rakoon ;-).



Tottakai on ikävää, että puremisia tapahtuu, mutta kuten kaikki ovat kommentoineet, se on aika lailla yleistä noin pienillä. Pääasia, että hoitajat ovat asiaan reagoineet heti ja ottaneet asian puheeksi vanhempien kanssa. Meillä poika oli toisen ikävuotensa perhepäivähoitajalla, jossa oli myös puoli vuotta vanhemmat kaksostytöt. Poika töni/löi aina silloin tällöin tyttöjä ja asia tuli tietenkin minunkin korviini. Onneksi kaksosten äiti ymmärsi tilanteen ja hoitaja sai tilanteen aisoihin hyvin. Myös se auttoi, kun poika oppi paremmin puhumaan. Hoitajan mukaan kyse saattoi olla siitä, että kun poika osasi selvästi huonommin puhua kuin tytöt, hän haki huomiota ja " suunvuoroa" tällä tönimisellä. Toki mekin puhuttiin asiasta kotona, mutta aika hankalaa se on tuonikäiselle kertoa tilanteen ulkopuolella mitä saa ja ei saa hoidossa tehdä.



Mitä puremiseen tulee, tuli mieleen yksi pointti. Ystäväni poika oli myös kova puremaan. En nyt muista puriko hoidossa vai lähinnä siskoaan, mutta hänen äitinsä yhdisti tuon puremisen muumien katsomiseen. Siellä kun Pikkumyy monesti tulee ja puraisee. Kun muumit katsominen jätettiin pois, pojan pureminenkin rauhoittui.



t. Jogu

Välillä meidän omat puree, välillä toiset puree.

Ei se tietenkään ole sallittua, mutta miks nostaa elämää tuollaisesta?

Kyllä ne päivähoitajat ovat se, joka ne tilanteet pitää hoitaa, varsinkin 1-vuotiailla.

Ihan suoraan sanottuna: pitäkää lapset kotihoidossa, jos haluatte suojella heitä tällaiselta. Oma poikani tuli kerran kotiin kädessä komeat hampaan jäljet ja tokihan hoitajat sen toisen lapsen käytöstä selittelivät (että pureminen on tavallista ja menee aikanaan ohi, yms.). En oikein ymmärtänyt, miksi sitä minulle täytyi niin kovasti selittää. Paikalla on kymmenkunta pientä lasta ja pari kolme aikuista. Eivät hoitajat joka paikkaan kerkiä. Kotona on paikalla kaksi aikuista ja yksi lapsi ja silti ovat pienet hampaat monesti iskeneet äitiin tai isään kiinni.



Minä otan kyllä kierroksia, jos aikuinen lastani satuttaa, mutta ei pienten lasten välisiä sattumuksia pystytä hyvässäkään hoitopaikassa kokonaan estämään.

Meidän päiväkodissa ei koskaan paljastettu, kuka purija tai muu vahingon tekijä oli. Tämä oli mielestäni hyvä käytäntö, niin ei tule kannettua kaunaa ketään kohtaan. Samaan hengen vetoon täytyy tunnustaa, että meidän poika oli se joka niitä muita siellä hoidossa yhteen aikaan aina puri :(



Mutta siitä puremisesta voin sanoa, ettei me vanhemmat paljon pystytty ehkäisemään puremisvimmaa, koska se ei juuri ilmennyt kotona. Ei pääse edes lasta kieltämään, kun kotona ei ole kavereita joita purra! Päiväkodin tädit kyllä muistivat " torua" meitä vanhempia jopa niin että alkoi jo homma ärsyttämään. Meidän lapsi oli iältään 1,5v silloin kun pureminen oli pahimmillaan. Kuuluu siihen ikään mielestäni tuo käyttäytyminen.

Eipä tuolta puremiselta tahdo välttyä edes kotioloissa :P sillä ainakin meidän lapset, 1v8kk ja 3v10kk toisinaan haukkaavat jos riita yltyy niin että keinot loppuu. Vanhemmalla puremisvimma tuli vasta kun nuorempi syntyi, lähinnä meitä vanhempia kävi puremassa. Nyt kun nuoremmalla on ollut puremisvaihe niin se on provosoinut isoveljeäkin... Ja mitenkäs pientä lasta kiellät " vuorenvarmasti?" Pienemmälle on meillä aina riittänyt että heti kun on puraissut, olen kiljaissut ja sanonut toruen lujasti että " ei saa purra!" Siinä on jo huuli alkanut väpättämään.



Niin ja meidän nuorimmaisella pureminen tuli päivähoidossa kun hän on 4-lapsisen ryhmän nuorin ja varmaan siellä vähän alakynnessä leikeissä (ts. muut ottavat kädestä jne.) ja siitä täti mainitsikin, mutta on ilmeisesti mennyt jo tähän mennessä ohi. 1,5-vuotiaana suunnilleen oli pahimmillaan.



Että kyllä se siitä. Vaikuttaa pahemmalta kuin lopulta onkaan... minuakin on purtu pienenä ja ihan ihmiseksi olen kuitenkin tullut. En tietenkään sano ettei olisi inhottavaa tai ettei sitä pitäisi pitää pahana, mutta asiasta ei ehkä kannata nostaa mahlojaan liiaksikaan.

Juu, ei meillekään kerrottu, kenen hampaan jäljet pojan kädestä löytyivät ja se on minusta ihan hyvä se. Minä en pysty vaikuttamaan siihen, mitä poikani päivän mittaan tekee enkä tykkäisi yhtään, että lapseni tekemisiä raportoitaisiin yhtään kenellekään muulle kuin minulle.