Uskooko 1,5-vuotiaanne puhetta?
Huhhuijaa!!! Meillä tuntuu asustelevan pikkuinen riiviö, joka tekee kaiken toisin kuin pyydetään ja tekee tinkiä pitkin päivää niin isille, äidille kuin pikkuveljellekin. Osaa poika tosin olla oikea enkelikin halutessaan, mutta mielestämme liian suuren osan ajasta meillä näyttäytyy kuitenkin se vähemmän kiltti taapero. Jos jotain kielletään, niin sittenhän sitä vasta innostutaankin ja jäähylle saisi olla laittamassa vähän väliä. Siitäkään kun ei kuitenkaan tunnu olevan mitään apua, vaan poika vain nauraa kun muut hermostuvat. Mikä tässä olisi otettava neuvoksi? Meiltä alkavat ideat olla vähissä, kun temppuja ei kuitenkaan voi katsoa läpi sormienkaan, kun johonkinhan ne rajat on vedettävä. Miten te muut olette toimineet? Ja mitä ylipäätään voi tuon ikäiseltä vaatia? Helpottaakohan, kun lapsi oppii ilmaisemaan itseään sanoin? Nyt sanavarastossa on vasta noin parikymmentä sanaa. Käytössä hyvä,ksi havaitut vinkin olisivat kyllä nyt erittäin terve tulleita.
Kommentit (2)
Vasta 2.5 - 3v tienoilla ne esikoisellamme ja yleensäkin oppaiden mukaan alkavat tehota toivotulla tavalla. Kehitysvaiheet kun on semmoisia.
Meillä on myös lähes 1.5-vuotias riiviö, ja meillä on myös 3.5-vuotias riiviö... Pieni tuo on vielä, ja koko aika saa olla kieltämässä. Paras vaan raivata asunto mahdollisimman turvalliseksi. Ja tiukka linja, mutta ei liian tiukka, eli ei turhasta kielletä.
Suuri osa tuosta on tosiaan huomionhakua, loput uteliaisuutta. Anna enemmän huomiota, ja koita järjestää lisää liikuntaa, peuhaamista, ja vaikka lattialla oleville tyynyille ja patjoille hyppääminen ja kaatuminen on meillä tosi kivaa... ja kuluttaa energiaa, jos ei ulos aina pääse...
Ulkona liikkumaan innostaminen auttaa, ja jos saat jonkun avuksi viemään ulos, niin kannattaa ehdottomasti, syö ja nukkuu paremmin ainakin meillä. Aiemmin on ollut niin pieni " vauva" vielä, että virikkeeksi on riittänyt pelkkä rattaissa istuminen ja katseleminen, että ihan yllättää, että nytkö se alkaa " jo" tarvita sitä liikuntaa kamalat määrät..
Puheen kehitys auttaa myös paljon, meilä on hieman helpottanut, kun on kuukauden mittaan oppinut puhumaan kamalasti lisää, tulee jo kolmisanaisia lauseita jne, oppii sellaista kyytiä että ei sitä tajuakaan. Ja alkaa ymmärtää paremmin. Rankinta on ollut jostain 8kk - 1.5v aika meillä. Ja sekin, että itsesuojeluvaisto alkaa toivon mukaan pikkuhiljaa kehittyä paremmaksi.. ei se täydellinen vielä oo ennen 3v ikää eikä sittenkään, mutta pikkuhiljaa..
Niin, jäähyt ei toimi, mutta anteeksi meidän osaa jo pyytää isomman esimerkistä. Lähinnä se on kyllä vaan leikkiä vielä, eikä sitä vaatimalla vaadita. Lelun pois ottaminen, ja toruminen auttaa tarpeeksi vielä. Ja huomion kiinnitys toisaalle... ja vähän myöhemmin se huomion antaminen (ei siis palkkioksi..) Ja tilanteiden ennalta ehkäisy.. Omat hermot.. eli vapaa-aika, riittävä yöuni..
18kk vanhaa jo isoksi, jos kerran perheessä on jo vauvakin ;)
Meillä parhaiten ovat toimineet tilasta kieltäminen ja tilanteesta poistaminen. Itse en jaksa uskoa, että puolitoistavuotias ymmärtäisi oikeasti siitä jäähystä oikeasti yhtään mitään...
Ympäristö kannattaa myös kotona tehdä sellaiseksi, ettei tarvitse koko ajan kieltää ja ehkä voi joskus olla hetken, ettei tarvitse perään katsoa. Eli vaaralliset esineet/aineet pois ulottuvilta, lapsilukot kaappeihin, turvaportit jne. käyttöön. Silti varmasti on paljon asioita, joista täytyy kieltää ja sitten on vain kiellettävä -miljoona kertaa päivässä, jos naperonne on ehtiväistä sorttia. Ja tietysti järjestettävä tekemistä, jota saa tehdä.
Jos aika menee vauvan kanssa, ja esikoinen jää vähemmälle, varmasti osa jäynästä on ihan silkkaa huomion hakua. Sitä hänelle siis täytyy antaa -myönteisessä mielessä.
Meillä auttoi myös ikä: puhe auttoi paljon.
Tsemppiä teille! Vaikeinta ainakin meillä ovat olleet juuri nuo ikävuodet 1-2v.