3v5kk pojan vaate/pukemisongelmat. Jätänkö alasti vai mitä teen?
Mulla menee totaalisesti hermot keskimmäisen lapsen vaatteiden kanssa. Joka päivä samaa tappelua vaatteiden kanssa ja pukeminen on yhtä tuskaa.
Poika siis 3v5kk ja osaa pukea itse (kenkiä,nappeja,vetskareita yms. lukuunottamatta), mutta vaatteet ahdistaa (kai?). Kalsarit menee pyllyvakoon (erimallisia kokeiltu), sukat ei saa olla yhtään rypyssä/vinossa tai eriasennossa kuin toinen sukka, sormikkaat ei mene tarpeeksi " syvälle" , t-paidan hihat menee huonosti kollarin alla ja kollarin hihat huonosti takin/haalarin alla, pipo lyttää korvat ja lippis liia löysä tai kireä. Näin esimerkkinä mainitakseni.
Mutta mikä auttaisi? ja poika ei tietenkään voi sanoa, että joku on huonosti vaan alkaa heti itkemään ja kiemurtelemaan. Ja äitillä tetysti menee hermot...isoveljeä(5v)pitää kuitenkin auttaa kengännauhoissa ja pikkusisko (1v) on täysi autettava.
Herra on niin itsepäinen (äitiinsä tullut, tiedetään), että saattaa huutaa esim.45 min, että sormikaat on huonosti. Olen yrittänyt, että itse pukee ensin ja minä " suoristelen" sen jälkeen, mutta siihenkin mennessä huutaa jokaisen vaatteen kohdalla ainakin kerran. Eilen, kun ei ollut mihinkään menoa oli yli tunnin huoneessaan eikä saanut vaatteita päälleen. Ulos/ kerhoon lähdettäessä on tietenkin pakko auttaa, että ajoissa keretään, kun ei viitsi alkaa pukemaan(ja heräämään) 2tuntia aiemmin.
Eli hyviä vinkkejä jakoon! Kai jollakin muulla on samanlaista? Toivottavasti tämä on edes ohimenevää, nyt kestänyt 1-2kk! Tällä keraa edes isi ei ole pelastava ritari, vaan hänelle huutaa äitiä auttamaan...!
Kommentit (12)
Nyt on vähän helpompaa ollut taas. Ehkä ne keinot, mitkä tepsineet meillä on seuraavat:
- Tyttö on opetellut aikansa itsekseen nappien ja vetskareitten kanssa jo, mm. nukkien kanssa harjoittelee, pukee ihan oikeita vaatteita niille (pari kuukautta, tää kausi alkoi pahimmillaan elokuussa kun helteet loppui ja piti alkaa pukea taas jotain enempi ja enempi...)
- Piilotin kylmästi kaikista pahimmat vaatteet, joista tulee se pahin huuto, joita itse ei osaa pukea vaikka haluaa, ja toisaalta kukaan ei saisi auttaakaan. Ja jotka on pahan tuntuisia selvästi.
- Ostettiin yhdessä uusia vaatteita, ja kenkiä, jotka on hyviä ja helppoja pukea. Ja opetellaan yhdessä ne pukemaan.
- Ei vaan mennä aina ulos jos pukeminen muodostuu liika hankalaksi.
- Annan itse valita ne vaatteensa. Jos ei tule siitä mitään (ei mikään ole hyvä, annan kaksi vaihtoehtoa itse. Ja toisen pakotan niistä päälle. Vaikka sit jäähyn kautta.
- Alusvaatteet ostettiin yhdessä uudet. Ne kelpaa.
- Annan hyppiä kotona just niinku itse lapsi haluaa... no sukat ja pikkarit pitää olla..
Se auttaa, kun sanotaan lähtevämme johonkin mieluisaan paikkaan. Tällöin ei haittaa niin paljon ne huonosti olevat vaatteet. Tai tyttö jopa on valmis alta aikayksikön kun vähän vihjaisee. Ja annan räjäyttää vaatekaapin sisällön (jo toivottomana) lattialle sen 10 kertaa päivässä, kun tyttö pukee ja pukee ja pukee, harjoittelee siis kai...
Rutkasti hermoja vaan, ja kaikki parhaat vaatteet vaan saataville, kylmästi kaikki muut huonot pois (vaikka minusta olis kuinka hyviä, tyttö ei tykkää koskaan, en tiedä miks, mutta pois vaan).
Ja nyt näyttää tämän vaiheen 2-3kk jälkeen alkavan se vaihe, kun otetaan vielä se vaatteen värikin huomioon. TÄnään rutisi, kun pipo " ei sopinut" takin kanssa tytön mielestä. No, eihän se ollut just samaa sävyä, mutta olisi kelvannut äidin mielestä ihan hyvin pihalle... Ei sit pitänyt pipoa vaan huppua vaan. No, ensi kerralla täytyy vaan ottaa just se OIKEAN värinen pipo mukaan sen takin kanssa. Itsepäinen kuin mikä. Saattaa tosiaan huutaa vaikka tunnin.
Olen antanut pojan valita itse vaatteita ja vielä tarkistanut, onko ne hyviä pukea, mutta silta sama parku ja hammastenkiristys. Ehkä pitäis uusia alkkareita ja sukkia sitten käydä ostamassa, jos se helpottais.
Jos mä en auta poikaa pukemisessa, huutaa niin kauan että isoveli auttaa. Yks päivä huusi isälleen, kun tämä ei " osannut" kalsareita laittaa, että isoveli osaa! Mummolassa kiukuttelee kans samalla tavalla.
En usko " vian" olevan tuntoaistin yliherkkyydessä, sillä muita " oireita" ei ole. Kun on vaatteet vihdoin päälle saanut, ei saumat yms enää haittaa, vaan unohtuvat leikin tuoksinassa.
Tarratekniikkaa vois kans kokeilla, jos ei anna ei otakkaan. Pitää vaan keksiä isoveljellekin oma tarrojen keräys, ettei iske veljeskateus.
Ulosmeno on joskus jätetty väliin, mutta musta se on väärin muita lapsia kohtaan. (ja lastenkasvatus kun aina on reilua, tiedetään) Ja kun kerhoon viemiset (molempien poikien yht.5xvko) ja hakemiset on kuitenkin pakko hoitaa, kun ei voi yksin pistää matkaan tai jättää kotiin.
Ei kai auta, kun odottaa ja kokeilla noita vinkkejä. Ja lisääkin saa toki tulla!
Kauhulla talven toppa-villa-kura-puku-rumbaa odotellessa
m@ll@
Eli tässä tapauksessa - laitetaan kelloon tietty aika ja sanotaan lapselle, että niin kauan aikaa pukea - ja lapsi " taistelee" tällöin tikittävää kelloa vastaa eikä äitiä - jos kyse on uhmasta. Toisaalta jos pukeminen ei kiinnosta, saattaa kello tehdä siitä mielenkiintoisemman jutun. (Isoveljelle tietty oma kello.)
Munakelloa voi käyttää myös, kun lapselle asetetaan aika rajoitus tyyliin niin ja niia kauan saat pelata/ katsoa dvd:tä / istua tietokoneella.
Kello tekee lapselle ajasta konkreettisemman kuin se, että vaan sanotaan, että sinulla on 5 minuuttia aikaan saada vaatteet päälle, tai että saat pelata puoli tuntia.
Meillä munakelloa käytetään ruokailun mennessä leikiksi tai kiukutteluksi. Munakello toimii myös mummolassa kun ei millään 3v haluais lähteä kotiin.
Toimii varmaan myös pukemisessa :)
m@ll@:
Jos mä en auta poikaa pukemisessa, huutaa niin kauan että isoveli auttaa. Yks päivä huusi isälleen, kun tämä ei " osannut" kalsareita laittaa, että isoveli osaa! Mummolassa kiukuttelee kans samalla tavalla.En usko " vian" olevan tuntoaistin yliherkkyydessä, sillä muita " oireita" ei ole. Kun on vaatteet vihdoin päälle saanut, ei saumat yms enää haittaa, vaan unohtuvat leikin tuoksinassa.
Tyttö on nyt vajaa 4,5v ja tuo ongelma on ollut meillä jo aina. En tiedä onko teillä muilla vastaavaa, mutta minulla itselläni on vähän samanlaisia tuntemuksia joten ymmärrän tyttären hätäännystä sukista/hihoista/rutuista jne.
En yritäkään laittaa puseron alle t-paitaa, vaan meillä käytetään tarpeen tullessa hihattomia aluspaitoja, alushousuista käytetään vaan niitä mitkä ovat " sopivia" , sukat ripustan huolella kuivumaan ja suoristan vielä puettaessakin venyttämältä sisältäpäin. Jos autan pukemaan (sukka-)housuja, käännän housunkauluksen heti kaksinkerroin ettei vaan tule mahan päälle (ja valitus ala), rukkasissa on klipsit ettei vaan pääse valumaan. Jnejnejne...:-)
Meilläkään isä ei lasten mukaan " osaa" pukea - kuinka osaisikaan, kun hänelle ei ruttuongelmaa ole;-)
Toiseksi meidän lapsille tulee tosi helposti kuuma ja kun on kuuma, ei voi enää ajatella ja silloin alkaa tuskastunut vääntelehtiminen ja panikointi (itselläni sama juttu *noloa*).
Vältän kerrospukeutumista, vaikka se olisikin niin kätevää, yritän pitää kerrokset mahd. vähinä, mieluummin vaikka vaihda(tan) melkein koko vaatekerran vaikka ulosmentäessä. Pakkasilla tietenkin täytyy pukea vähän enemmän:-(
Kuopus (poika 2v4kk) on vähän samansuuntainen, mutta onneksi hänellä on vain kork. 40% sisarensa ruttuongelmaisuudesta:-D
Niistä alushousuista tuli mieleen, meidän pojalla on h&m:n trikoisia boxereita, ne eivät ainakaan pääse pyllyvakoon - olisiko niistä teille apua? (voi tietenkin olla että ne lyhyet lahkeet häiritsevät...).
Jaksamisia! :-D
Meillä tyttö 4v 5kk. Sinun kirjoittama teksti oli kuin suoraan meidän perheen eteisen tapahtumista. Tosiaan tytöllä oli samanlaista vääntöä vaatteiden kanssa suunilleen vuosi sitten. Voin lohduttaa sinua, että on ohimenevää. Nyt pukee jo reippaasti ja apua annetaan tarvittaessa.
Meillä oli kanssa millintarkkaa työtä saada esim. puseron hihat kunnolla, käsi takin hihaan kunnolla jne. jne. Hänen mielestä kukaan ei osannut laittaa vaateita oikein, joskus siskon apu kelpasi=) Silloin kun vääntö oli pahimmillaan ei kyllä naurattanut, nyt jo asialle voi hymyillä =)
Tosiaan, tämä tapahtui siis aina kotona pukiessa. Päiväkodissa puki täysin itse ja omatoimisesti. Mitään neuvoja en valitettavasti osaa sinulle antaa, onneksi olit tuolla ketjussa jo saannut hyviä vinkkejä.
Heikk@ ja supertarkka pukija
Ehkä hassu kysymys. Meillä siis pian 4v vetkuttelun maailmanmestari. Syömisessä ymmärrän, että kun aika kulunut loppuun, otetaan lautanen pois, mutta miten pukeutumissa. Kun aika on kulunut loppuun ja vaatteet on edelleen lattialla mitä sen jälkeen?
T: yksi vetkutteluun kyllästynyt äiti
vaikka yhdistää sen niihin tarroihin - että tarra tulee jos pukee munakellon ajasssa, jos ei jää tarra saamatta...
Ja ne lapset joihin kolmeen laskeminen tehoaa - eivät ole munakellon tarpeessa - mutta on katsos sellaisiakin lapsia joihin se ei tehoa...
nimim. kokeiltu on
Tutulta kuulostaa. Meillä keskimmäisen kanssa on myös ollut aina pukemisongelmia. Huonoa meillä niinkuin teilläkin on tietysti ollut se että kun on kiire (meillä oli ja on melki joka aamu kiire vaikka kotihoidossa ovat kun esikoinen oli eskarissa ja nyt tänä vuonna kouluun kuskaamista) niin on pakko pukea. Eli välillä vaaditaan pukemaan ja välillä sitten äiti pukee kun ei muuta voi. Mitäs siinä sitten laps muuta tekee kun testaa joka kerta. Yhden kerran eskarin alakerrassa oltiin 20 minsaa kun odotin että poika saisi kengät jalkaan ( kuomat!), ei niin ei. En enää kehdannut olla siellä pidempään.
Niin, keskimmäinen poika on nyt 4v ja 8 kk ja tätä on jatkunut n. 3 vuotiaasta asti. Tosin tunnustan että kun tarkemmin asiaa mietin niin esikoista tuli puettua pitkäänkin ja kuopusta myös tulee puettua kun se on niin " pieni" . Keskimmäisen kohtalona on vähän sellainen että sen niputtaa yhdessä isonveljen kanssa (joka on 7v) unohtaen että onhan tuo keskimmäinen nyt kuitenkin aika pieni. Tai oli ainakin vuosi sitten.
Eli olen ajatellut myös sen niin että keskimmäinen poikamme hakee sitä huomiota täten. Kun ei sitä hyvällä saa niin sitten pahalla.
Tuttua on myös se ettei lapsi sano mikä on vialla vaan kiemurtelee ja kiukkuaa lattialla. Hohhoijaa. Ja kun kiire on niin ei ole äitikään kärsivällinen.
Meillä ei ikävä kyllä ole edes aikaa mihinkään tarrajuttuihin näissä lähdöissä. Se on ollut meillä kokeilussa paljon muissa jutuissa ( samoin nämä rastipolut, piirretään polkukivet joita rastitaan ja polun päässä on se juttu mikä ostetaan tai tehdään kun polku on kuljettu, on tehonnutkin) joten nyt on kärsinyt hieman inflaatiota.
Olen yrittänyt muistuttaa itseäni siinä, että keskimmäinen on niin vähän aikaa saanut olla pieni ja on joutunut pärjäämään ihan eri lailla kuin pikkuveli ja isoveli. Koitan siis kestää ja uskon että talvella alkava päiväkoti toisi asiaan helpotusta. Tai sitten aika yleensä.
Ystävälläni oli samanlainen tilanne ja hän hoisi sen eräänlaisella tarramenetelmällä... Oletettavaahan on että lapsellasi ei ole yliherkkä tuntoaisti vaan tuo vaatteiden " huonous" on henkinen asia. Ystäväni menetteli näin: Hän valmsiti eteiseen aivan upeAN MAISEMAN, JOHON POIKANSA SAI LIIMATA TARRAN JOKIASEN HYVINMENNENN PUKEMISEN JÄLKEEN. mUUTAMASSA VIIKOSSA PO(sori jäi caps loc päälle)ika oli unohtanut koko vaatteiden kanssa tolskaamisen ja maisemakin siirrettiin pojan huoneeseen tauluksi.
ystäväni poika oli tuolloin vähää vaille kolme ja hoidossa kun äiti ei ollut lähettyvillä pukeminen sujui hienosti. Et kertonut että miten silloin kun et ole saavutettavissa, miten silloin käy. Mutta tälläistä niksiä täältä :)