Kaikkiko sekaisin hormoneista...
Tää on sikäli huono keskustelun aloitus, että en välttämättä edes kaipaa muiden mielipiteitä. Ajatus tuli vain mieleeni tuosta " vauva tuli, parisuhde meni" ketjusta. Pointti mikä siellä useasti toistui oli se, miten vaikea on kuvitella, että joillekin synnytyksen jälkein aika on " helppoa" eli hormonit ei aiheuta suuria järistyksiä. Melkein tuli itelleni sellainen fiilis, että olen valehtelija, kun moista väitän.
Asiassa on myös se toinen puoli. Kun ei olekaan sitä hurjaa hormonimyrskyä ja tunneheittelyitä, niin [b]itse[/b] olen monesti miettinyt, onko tämä sitten taas normaalia. Hoidin aluksi lastani hämmentyneenä siitä, että se nyt on siinä, ja minä olen äiti. Ohoh, miksi minusta ei tunnu siltä. Lisäksi kun en onnistunut imetyksessä ja myös muut ihmiset hoitivat paljon lastani, niin meni yllättävän kauan sen fiiliksen saamisessa, että on oikeasti äiti, eikä vain hoitaja muiden mukana. Nyt, kun olen päävastuussa lapsestani ja aikaa on kulunut, niin tunnen itseni oikeasti äidiksi ja tyttöni myöskin tietää, että olen SE ihminen, joka pysyy.
Haluaisin lähinnä muistuttaa siitä, että on myös meitä, jotka saavat lapsensa ilman totaalista sekoamista oman fysiikkansa kanssa. Se ei tee meistä parempia tai huonompia tai edes kadehdittavimpia (koska eiköhän meillä jokaisella ole ristimme), mutta ei myöskään valehtelijoita. Joskus vaan käy niin.
Eipä oikeastaan muuta. Älkää vetäkö suotta hernettä nenäänne. Halusinpahan vaan purkaa tuntojani=)
-jossara ja tytsä 6kk ja risat-
Mun on vaikea sanoa, mikä johtui hormoneista, mikä siitä, että jouduin eroon tytöstämme, kun tyttö syntyi keskosena ja jäi sairaalahoitoon reiluksi viideksi viikoksi. Itku oli herkässä, mutten muista, että olisin mitenkään hankala miehelleni ollut. Pitääkin kysyä ;)
Toinen baby blues tuli siinä vaiheessa, kun tyttö kotiutui. Tytölle ilmaantui heti koliikki ja hän oli vaikeasti rauhoiteltava, lievästi aistiyliherkkä ja hieman vetäytyvä vauva. Vauva tuntui välillä vieraalta, mutta yritin ajatella, että sillä ressulla ei ole tässä maailmassa muita kuin nämä tumpelot vanhempansa. Meidän on vain yritettävä. Tiesin, että rakastin tyttöä, mutta se tunne, se varmuus, tuli myöhemmin.