myöhään liikkumaan oppineet...
Olis tosi mielenkiintoista kuulla miten ja minkä ikäisenä lapsenne on oppinut liikkumaan? Tämä siksi, että meidän poika on lähtenyt myöhään liikkeelle, hän oppi ryömimään kaksi päivää ennen kuin täytti 9kk. Nyt 11 kk:n iässä hän nousee konttausasentoon, istumaan ja kävelee tukien. Kertokaa miten muut äidit/tutut/sedät & tädit suhtautui juniorinne myöhäiseen liikekantaan? Me ollaan välistä saatu pöyristyttäviä kommentteja ja vertailuja ja ihmettelyjä osaksemme. Itse kuitenkin ajattelen, että jokainen kerkeää ajallaan.
Vastailkaa ihmeessä!
-Äiti ja poika 11kk-
Kommentit (7)
Ehkä oon vähän väsynyt... Niin en mä oikein tiedä muiden suhtautumisesta onko ketään niin hirveästi ihmetellyt, kun kuitenkin on koko aika jotenkin mennyt eteenpäin... Ainahan on niitä, joiden lapset on tehneet sitä ja tätä jo suunnilleen ristiäisissä. Ja toiset taas sanovat lapsen osaavan ryömiä, jos hän vetää itseään kerran eteenpäin. Mä katsoin osaavan vasta nyt kunnolla, kun menee huoneesta toiseen...
Siis toi, että aina löytyy niitä, joiden lapsi tehnyt jo ties mitä jo ristiäisissä :D Ja että, jos vetää itseään kymmenen senttiä eteenpäin, niin onko se ryömimistä... Minäkin tosiaan pidän asioita " opittuina" , kun ne tehdään kunnolla/usein, eli kääntyminen jatkuvaa (ei vaan kerran), ryömitään useita metrejä tarkoituksellisesti, kävellään muutakin kuin kolme askelta " vauhdissa" ...
Ja meillä on kaksi ekaa ollut aikaisia liikkujia (nousivat ylös 6kk, kävelivät 8kk) enkä voi sitä hehkuttaa, sillä rankkaa oli äidille. PALJON parempi on mielestäni, että oppii " hitaammin" , jotta hiukan järkeä päässä :) Tämä kolmas meillä on nyt tällainen " hidas" (lue: normaali) ja ihan hyvä niin, on jotenkin enemmän vauva :)
Kurjaa, jos saat negatiivista kommenttia. Mielestäni kuulostaa kuitenkin siltä, että lapsenne on vallan normaalissa vauhdissa. Jokainen oppii ajallaan. Ei pitäisi kisailla sillä, kenen lapsi oppi asiat kaikista aikaisten ;-P Teillähän jo kävelläänkin tukien! Aika keskiverto on oppia tukematta kävely 1v2kk iässä. Moni ottaa ne ensiaskeleet vuoden kieppeillä, mutta ei tosiaankaan kaikki. Lapsella on monia muitakin taitoja kuin vain tuo liikkuminen, motoriikka. Ei voi olla paras kaikessa :)
Normaalin skaala on laaja. Esikoisemme ryömi n. 9-kuisena, konttasi 1-vuotiaana ja käveli 1v 2kk iässä. Kävimme keskosuuden (s. 35+3) takia tarkemmissa kontrolleissa eikä siellä tai neuvolassa koskaan oltu huolestuneita.
En kuitenkaan vähättele todellisia motoriikan ongelmia. Jos neuvolasta ehdotetaan esim. fysioterapeuttia, siitä ei ole todellakaan ole haittaa, vaikka kaikki olisikin kunnossa.
Mitä väliä koko loppuelämän kannalta on sillä, onko oppinut jonkin taidon muutamaa kuukautta myöhemmin kuin muut? Miksi kaikki pitäisi oppia mahdollisimman pian? Jotkut lapset ovat harkitsevampia, ehkä viihtyvät paikallaan paremmin tai haluavat hioa tekniikkaa ennen kuin viimein uskaltavat lähteä liikkeelle.
Meidän lastamme ihmeteltiin vähän toisella tapaa. Kun pituutta oli 1-vuotiaana 68,5 cm, ihmiset kummastelivat, että _joko_ se konttaa ;) Ja sitä ennen tuijoteltiin, että kuinka noin pientä jo istutetaan.
meidän 10kk vanha poika on ollut laiska kaiken liikkumisen suhteen, kääntyä mahalleen taisi tehdä siinä 7kk paikkeilla ja ryömintä ja konttaus antaa odottaa itseään. Osaa istua ja nousta siihen itse, menee konttausasentoon ja vetää itsensä polviseisontaan mutta eteenpäin ei mennä ei. Ja sekös harmittaa poikaa.....:)
Mutta siis laajemmin tästä vertailuista ja hämmästelemisestä tulin kirjoittamaan. Musta on perin kummallista että monella on niin jumalaton kiire kaiken kanssa ja tulkitaan ihan kaikki jotenkin huippukehitykseksi. Mua nauratti kun Suomessa käydessä ihailtiin kuinka poika osaa sanoa " äiti" , joo-o osaa ihan selvästi mutta kun kotona ei puhuta suomea ja asumme ulkomailla niin ihan vahingossa tuo yhdistelmä äi äi äi ja ti ti ti tulee.Ja osaa hienosti sanoa mamma ja pappa ja vaikka mitä muttei selvästi käytä kieltä kommunikointiin vielä.Mulle tuli yllätyksenä kuinka moni ystävä laski moiset rallatukset jo puhumiseksi.Mutta kai kukin tavallaan, eihän se ole muita pois mutta sitten ei kannata verrata muita lapsia omaansa jos kaiken haluaa nähdä tahdonalaisena kehityksenä.
Meidän äiti-lapsi ryhmässä täällä UKssa oli äitejä jotka näyttivät " kehittäviä" Baby Einstein DVDitä jo kolmikuisille että oppivat värejä ja muotoja.......tavallinen kasvatus on monella jo ihan karannut tajunnasta.Kyllä se lapsi oppii punaisen ja pyöreän eron myöhemminkin:)
Noin yleisesti tuntuu menevän niin että tyttöjen tulee olla pieniä pirpanoita, poikien potria jässiköitä, kaikkien tulee jo ristiäisissä todella osaavan jo derivoida ja puhua kolmea kieltä. Vuoden ikäisenä tulee osata juosta kilpaa ja syödä 6 lajin illallisia. Terve lapsi kyllä oppii sen kävelynkin vaikka siihen muutama lisäkuukausi menisikin ja stressaavat vanhemmat tuskin ovat kenenkään kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta hyväksi.Tai siis näin uskon minä, ehkä jollain on parempaa tietoa ja munkin on aloitettava heti pojan koulutus ettei sitten myöhemmin ole pilalla koko lapsi:)
Meillä esikoinen kävi fysioterapiassa kun se ei aluksi halunnut kääntyä, eikä olla mahallaan. Kun se alkoi sujuun, vuoden iässä mentiin uudestaan fysioterapiaan ku pystyynnousu ei alkanu hällä sujuun. Käveli sitte tukien 1v2kk, ilman tukea 1v4kk. Nyt kuopuksemme 1v, eikä hän liiku vielä mihinkään. Asiaan vaikuttaa keskosuus (33+4 synty),mutta en jaksa huolestua, poika lähtee liikkeelle ku siltä tuntuu.Tosin yliopistollisen lastenneurologianosastolle on " linja auki" ja jos ei poika kohta ala tekeen mitään, käydään uudestaan siel. Että ei hätää, jokainen menee tahdillaan. Mieheni kyl motkotaa että en treenaa poikaa tarpeeksi..So what. Sanoin miehelle että saa ihan vapaasti alkaa ite jumppauttaan poikaa jos minun tahti ei kelpaa. Ei ole viel alottanu. Ja anoppi jaksaa kauhistella etten anna lapsille tarpeeksi virikkeitä ku noin hitaasti liikkeelle lähtevät. Olkoon. Minun suvun puolelta en ole kuullu mitään ihmettelyjä, luultavasti koska iso suku ja lapsia ollu siellä joka lähtöön. Aina se arvostelu kuitenkin ketuttaa.
mielipiteitä aiheesta. Nimittäin tuo kaiken karvainen ihmettely mikä osaksemme on langenut alkaa pidemmän päälle nyppiä. " Ai, eikös teillä vielä kontata?" " Kyllä meidän jeremias on liikkunut jo kaksi kuukautta" tms... Ja pahimpina on omat ja miehen sukulaiset " kyllä silloin kun minun lapset olivat pieniä...." .
Hyvä kommentti tuo, että ristiäisistä lähtien osaa lapset derivoida. Tuntuu, että tämä suoritusyhteiskunta vaan olettaa, että lapset ovat jo laitoksella kuuden ällän ylioppilaita. Yhtenä päivänä leikkipuistossa tapasin uuden äidin lapsineen, hänen ensimmäinen kysymys meille oli: " jokos siellä on otettu ensiaskeleita?" . Ei oikeesti hyvä heilu!
Vaikka päätin jo ennen lapsen syntymää, etten sorru vertailemaan omaa lastani muiden lapsiin, olen silti hieman näreissäni ihmisten arvostelusta. Kuitenkin faktaa on se, että jokainen ajallaan oppii. Toinen ennemmin toinen myöhemmin, ja mulle meidän poika on kuitenkin rakas sellaisenaan. Me aikuiset kun jätettäis se suorittaminen ja kaiken paremmuus järjestykseen laittaminen. Eikö?
En mä edes ajatellut, että meillä oltais jotenkin NIIN kauhean myöhään liikkumaan oppineita... Nyt 10kk alkoi ryömimään eteenpäin, menee istumaan ja konttausasentoon, mutta ei konttaa eteenpäin. Pyörinyt ja kierinyt ym. on jo monta kuukautta. Pystyyn yrittää nousta, mutta ei vielä osaa. Hetken seisoo tukea vasten. Ite lähdin konttaamaan 9kk ikäisenä, mies ei ryöminyt eikä kontannut, vaan liikui istulleen...