*Heinämammat-06 Toukokuun kuulumisia ja turinoita*osa II

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=10210394&p=1&tmode=1&smod…

Olishan gtuola pyykkikori täynnä ja koneessa seuraavat, keittiö kun pommin jäljiltä jne, mutta jotenkin ei vaan nyt nappaa...Oli aika rankka viikonloppu. Perjantaina kaverin synttäreitä juhlistamassa ja sen yön unisaldo jäi vajaaseen 4 tuntiin..sitten Euroviisuilta ja äitienpäivä...väsyttää, mutten raaski päikkäreillekään mennä. Eli kahvia naamaan nettiin:)

Edellisessä ketjussa oli kurjia kokemuksia nla-terkkareista. Mulla niitä riittää myös. Ihan ensimmäinen, jolle jouduin, oli suorastaan HULLU. Täysin burn outissa ja sekaisin koko täti. Tein siitä valituksen ja se lomautettiinkin sitten aika pian. Olivat muutkin asiakkaat huomanneet saman. No, seuraava oli sellanen ujo tyttö, juuri valmistunut, joka ei sanonut juuta eikä jaata mihinkään. Siitä seuraava oli taas ärsyttävän paapova lässynlää-tyyppi, joka puhui mullekin kun 3-vuotiaalle. Nyt on jälleen uusi th, jota en ole vielä tavannut, mutta vaikuttaa puhelimessa ainakin todella jäyhältä ja vähän tylyltäkin.:( Mikä ihme karma meitä vaanii??? Toki, kun olen itsekin th ammatiltani, mua kohdellaan ehkä eri tavalla. Usein saa kuulla kommenttia, että ' no, sähän tiedätkin nää asiat jo...' . Se on tosi ärsyttävää! Oma napa ja omat lapset on niin lähellä, kaikki asiat konee niin subjektiivisesti, että todellakin sitä kaipaa muidenkin neuvoja ja kommentteja asiaan kuin asiaan. Ei olis ikinä pitänyt laittaa niihin papereihin ammattia. Enkä mä sitä paitsi ole koskaan ollut neuvolassa töissä, nytkin palaan syyskuussa kouluun th:ksi. Se on ihan eri maailma se.



No, mutta enäähän siellä ei tartte montaa kertaa käydä, kun tarkastukset vähenee. Ihan hyvä niin, vaikka loistava itse neuvolasysteemi onkin!



Vähän työhönpaluu askarruttaa...kuinka meidän pikkuneiti pärjää hoidossa, kun on ainakin nyt todella arja ja ujo ja ihan mussa kiinni. On ollut jo pari kuukautta, eli ei ole pelkkää eroahdistukautta. Selvästi luonteeltaan on tyttö arempi kjuin isoveljensä.

Mietityttää myös oma jaksaminen ja arjen pyörittäminen sitten. En haluaisi lupua harrastuksistani, mutta miten niille riittää aikaa? En haluaisi myöskään iltaisin mennä pois lasteni luota, joita näkee sitten muutenkin kauhean vähän....välillä käy mielessä, että pitäisikö sittenkin perua koko homma ja jäädä kotiin vielä. Toisaalta, nyt alkaa kotona oleminenkin jo vähän nyppiä ja kaipaa työelämän haasteita.

Aikamoinen dilemma, etten sanoisi.



Onneksi tää kesä on vielä edessä! Varasin itselleni matkan Maltalle! Lähden kesäkuussa ystävääni moikkaamaan, joka asuu siellä. Lähden ihan yksin, isi jää lasten kanssa kotio:) Aika ihanaa! Ja aika ihana mies, joka antaa mun mennä:) Toisaalta, me sovittiin tästä jo talvella, kun mies lähti Meksikoon kavereidemme häihin yksin ja minä jäin kotiin. Eli nyt on sitten mun vuoro:)



Elämä tuntuu nyt jotenkin tosi seesteiseltä ja ihanalta. Miehen kanssa menee paremmin, lapset on rauhoittuneet ja kesä tulee. Itsenikin olen saanut kuntoon eli kaikkiaan 24kg on lähtenyt heinäkuulta. On tosi hyvä olo henkisesti ja fyysisesti! Meillä on nyt muutenkin ensimmäinen kesä 4 vuoteen, kun minä en ole raskaana, meillä ei ole vastasyntynyttä vauvaa, muuttoa, remonttia tai vastaavaa. Eli kerrankin saadaan vaan olla perheen kanssa, mökkeillä ja nauttia.



Siskoni sai 3 viikkoa sitten pojan. Se on aivan ihana ja suloinen, mutta silti olen onnellinen, ettei meillä ole enää sellaista vastasyntynyttä. Nyt voi ottaa paljon rennommin ja elämä on muutenkin helpompaa. Vauvakuumetta ei siis ole eikä varmaan tulekaan pitkään aikaan. On se vaan niin helppoa, kun kohta molemmat lapset syö mitä vaan, nukkuu yönsä ja kävelee. Toinen on jo niin iso, ettei käytä edes vaippoja enää. Tiedän, että vauvakuume iskee vielä joskus, mutta nyt on ihana vaan olla. En nauttinut raskaudestakaan enkä varsinkaan niiden tuomista kiloista, joten hyvä näin:)



Mukavaa viikkoa kaikille ja zemppiä sairastaville perheille.



e/e 0706/0504

ja onpa mukava kun elinana78 pääset sinäkin matkalle ja ihan yksin :-) minä jo odotan tämän viikon torstaita kun pääsen risteilylle ilman miestä ja lapsia :-) risteily oli minulle äitienpäivälahja, oli iso yllätys mutta ihana sellainen..



juuri tultiin sisälle, ulkona oltiinkin jonkun aikaa, nyt pitäisi ruokaa ruveta laittamaan...ja sitten pitäisi silittää/laittaa vaatteet kaappeihin, mutta taidan jättää sen iltaan kun isäntä tulee kotiin, kun tuosta silittämisestä ei tahdo oikein tulla mitään kun pienimmäinen on koko ajan silitysraudan johdossa kiinni...ja silloin juuri ei omat lelut kiinnosta.



mutta nyt ruuan laittoon, mukavaa viikon alkua muuten kaikille!



Tupuhupuna

ajattelin kirjoitella muutaman rivin nyt kun herra on aamutorkuilla kun heräsi jo kuuden aikaan tänä aamuna...



pitäisi hiukan pakata tavaroita kun huomenna iltapäivällä on tarkoitus jo lähteä reissuun :-) ja sitten torstaina laivalle, sain mukavaa matkaseuraa matkalle, sain houkuteltua oman siskoni samalle reissulle joten tiedossa on kiva reissu :-) isot lapset jo luetteli että mitä tuoda laivalta tuliaisiksi...



eilen meidän pikku herra oli ekaa kertaa pyörän kyydissä turvaistuimessa ja kyllä ilmeestä näki että oli hauskaa, pitäisi vain tuo omakin pyörä korjata niin voisi tehdä pyörälenkkejä pojan kanssa.



mutta nyt jatkan hommia kun saa rauhassa tehdä :-)



tupuhupuna + lapset 07/06, 12/03 ja 08/01

ja kuumekkin alkaa helpottaa. pientä lämpöä vielä on mutta ei enä kunnon kuumetta. liekkö sitten ollut vauvarokko kun nyt on neiti näppylöillä. toivottavasti ei kuitenkaan muuta rokkoa ole. mutta eiköhön tästä nyt sitten selvitä taas :)



tänää on sadepäivä eli hyvä päivä siivoiluun. olikin kämppä päässyt melko kuntoon sairastelun aikana. on se kumma miten pienen ihmisen sairastelu vie omat voimat niin ettei jaksa siivota. ja muuthan meillä ei siivoa... Milla kyllä siivosi oman huoneensa jo eilen ja ihan ilman kehotusta :-o loisto likka :D



en tiedä mikä Millan silmiä vaivaa kun on sunnuntaista asti valittanut että niihin koskee ja ne kutisee. tulehdusta niissä ei kyllä mielestäni ole. täytyy nyt vielä huominen katsoa ja soitella sitten allegiasairaalaan josko pääsisi niitä näyttämään. en yhtään ihmettele vaikka alkaisi siitepölyt tuohon tyttöön vaikuttaa. onneksi on tuo suora numero ja " hoitoon" pääsee heti :) oltaisiin kyllä Mean kanssa myös tarvittu moista kun on muutama allergia neidillä...



nyt on hiljainen hetki menossa. isäntä lukee lehteä, Milla tekee omiaan ja Mea nukkuu pihalla.



testaan tänään tehdä ruuaksi liha-perunasoselaatikkoa. koskaan en ole vielä sitä tehnyt mutta ei tuon kovin vaikea pitäisi olla. viikonloppuna ajattelin tehdä itse pinaattilettuja. ja kaali-puolukkasalaattia... nams!



minulla on esiintynyt noin viikon verran " huolestuttavia" oireita. väsyttää koko ajan, voisin syödä koko ajan, tissit kipeinä... ettei vaan olisi?!? ;) noh, sen näkee sitten jossain välissä. :)



tupuhupuna: vielä kerran, mukavaa matkaa! kiva että sait hyvää matkaseuraa myös. :)



minä ajattelin ensi viikon perjantaina lähteä vähän ulos tuulettumaan yhden tyttökaverin kanssa. kyseisellä kaverilla on melko rankkaa tällä hetkellä lapsen ja ex-ukon kanssa niin ajattelin toimia " terapeuttina" . jos sitten jaksaisi kaverini paremmin jatkaa taisteluaan.



mutt nyt: jalat ylös ja hetkeksi pötkölleen lehteä lukemaan. kaipa nuo herättelevät kun Mea herää ;)

nyt on satanut puolilta päivin asti...



Milla-mea: meillä neiti valitti silmiään että koskee ja kutisee silloin viime viikolla. no vein lääkäriin niin sano heti että johtuu siitepölyistä, se anto lääkemääräyksen ja nyt on ollut silmät hiukan parempina. ja tämä sadekin kyllä auttaa tilanteeseen kun ilma ulkona raitistuu.

Mukava kuulla että teillä kuume on helpottanut.

Ja kiitos vielä matkatoivotuksista, hauskaa iltaa vaan sinullekin ystäväsi kanssa :-)



nyt saunaan...



tupuhupuna

Mea on terve! mitä nyt näppylöillä on mutta kuume on pois. puistoon ei siis vielä päästä ettei tartuteta muita " vauvoja" . vauvarokko kuulemma tarttuu tosi helposti. onneksi omalla pihalla riittää hommaa :)



meillä herättiin 5.20 tänään. nyt tosin typykkä on taas isin kainalossa. en tiedä nukkuuko mutta hiljaista ainakin on. Mea menikin kyllä nukkumaan " jo" 21.00 ja nukkui yön heräämättä :-o ja eilen otti päiväunta noin 5 tuntia...



nyt kun on taas hetki aikaa itselle niin taidan lukea eilisen iltalehden kun en eilen otsikoita pidemmälle päässyt.



aurinkoista päivää kaikille! :)



ps. taidan jo tänään soittaa allergiasairaalaan noista Millan silmistä jos nyt aamulla ovat pahana

Jännä juttu, miten kaikki kommentit ovat kirkkaina mielessä tasan siihen hetkeen asti, kun klikkaa " vastaa" -nappia...



Karmeat neuvolatädit jäivät ainakin hyvin mieleen; ihme tapauksia on näköjään sillekin alalle eksynyt! Me käydään yksityislääkärillä kerran kuussa, kun täällä neuvolasysteemit on vähän erilaiset. Neuvolan tapainen ilmainen palvelu on kyllä olemassa, mutta silti on ihan tavallista, että lapset käyvät sen sijaan yksityisellä pediatrilla. Tässä on tietysti se hyvä puoli, että vaihtaminen on ylettömän helppoa. Vaikeampi voi tietenkin olla löytää parempi... Omani on lääkärinä pätevä, ihmisenä kuivahko, mutta eipä mun kai siellä tarvitsekaan käydä kikattelemassa.



Eilen käytiin tyttöjen kanssa silmälääkärissä; B-tytöllä on syntymästään lähtien ollut hieman karsastusta, ja A-tytön silmät tarkastutettiin " ihan muuten vaan" ja varmuuden vuoksi. Jännitin vähän etukäteen, kuinka tytöt suhtautuvat, kun en itsekään tiennyt kuinka vauvojen silmät tutkitaan. Kaikki meni hienosti huolimatta siitä, että jouduin herättämään molemmat tytöt kesken päiväunien lääkäriin lähtöä varten (tietenkin he päättivät juuri eilen nukkua vain yhdet, pitkät päiväunet...). B-tytön oikea silmä tosiaan karsastaa; silmän lihas reagoi liikaa. En nyt saa päähäni, miten asian voi kauniisti suomeksi ilmaista, mutta eipä sillä liene väliäkään. Karsastus mikä karsastus :o). Tyttö saa silmälasit, joiden pitäisi opettaa silmälihasta " rentoutumaan" . Ihan heti ei silmälaseja kuitenkaan tule, sillä sain ajan vasta elokuun lopulle... A-tyttö on aavistuksen kaukonäköinen, mutta sille ei tarvitse ainakaan vielä tehdä mitään. Tuli vähän huono äiti fiilikset lääkärissä, kun se kyseli hyvin tarkkaan, milloin ja miten B karsastaa, onko se mielestäni parantunut vai pahentunut syntymästä. Välillä tuntui, etten edes muista, montako silmää lapsiparalla on...



Samalla reissulla tuli testattua uusi kantoreppu :o). Ostin loppujen lopuksi Patapumin repun Ergon asemesta, kun Patapum on puolet halvempi eikä niillä kuulosta olevan juurikaan eroja. Ja Patapumin sai kaiken lisäksi lähes samanvärisenä kuin matkarattaamme :o). Tyyli siis ennen kaikkea ;o)... Testasin jo aamulla kotona selkäpuolella kantamista,kun olin mielestäni loistavasti ymmärtänyt C_V:n selostuksen siitä, kuinka hän humpsauttaa lapsen selkäänsä. En saanut ketään humpsautettua mihinkään, koekaniini-A:n jalat eivät osuneet lähellekään oikeita paikkoja enkä saanut hapuilemalla mitään selvyyttä kantorepun sijainnista. Kaiken lisäksi yläselän lihakset sanoivat sopimuksen irti kriittisessä vaiheessa ja pelkäsin, että joudun roikottamaan A-raukkaa kainaloista selkäni takana siihen asti, että mies tulee kotiin - käsiäni en saanut enää taivutettua mihinkään suuntaan. Sain pudotettua tyttösen kuitenkin sängylle ainakin suht turvallisesti (niin voin tietenkin kuvitella; enhän sinne selkäni taakse nähnyt...). Koko päivän yläselkä oli (ja on edelleen) hyvin kipeä ja jäykkä, mutta kun ei tänne näy olevan tulossa ketään sairasloman tuuraajaakaan, on kai pakko vaan puuhailla hampaat irvessä... Jospa imuroidessa lihakset vaikka vetreytyisivät ;o).



Tytöt leikkivät päivä päivältä paremmin keskenään; nyt kun B-tyttökin ryömii hyvin, he tekevät yhdessä tutkimusmatkoja ympäri kotia. A konttaa edellä (usein jotain lelua suussaan kantaen...) ja jää tarvittaessa odottelemaan. Eilen he leikkivät kahdestaan parikymmentä minuuttia omassa huoneessaan ilman, että minua kaivattiin. Mitään järkevää en tietenkään saanut tänä aikana aikaiseksi, kun piti oven raosta kyylätä, ettei typyköiden mieleen juolahda mitään vaarallista - loppujen lopuksi käväisin vessassa ja takaisin tullessa löysin lampun pistoketta imeskelevän B:n ja omaa vuoroaan käsiään taputellen odottaneen A:n... B-tyttö osaa sanoa pontevasti " ei" A:lle, jos tämä ottaa leluja hänen kädestään. Joskus B myös huuta " ei" nsä, kun A lähestyy kiellettyä kohdetta. Sekin riippuu kyllä siitä, kuinka kaukana B itse on ko. kohteesta... Jos hän on itse kosketusetäisyydellä, rientää hän avuksi - jos " liian" kaukana, kajahtaa " ei!" . B on myös alkanut lauleskella, ja toistelee perässäni supatellen sanoja, viime viikonloppuna häneen teki suunnattoman vaikutuksen serkkujen Ultra-koira, ja tyttö supatteli sylissäni " rah, rah" aina koiran nähdessään. B:llä on tapana harjoitella supattelemalla itsekseen erilaisia ääniä, ennenkuin hän ottaa ne julkiseen käyttöön. Sama näkyy siis koskevan puhettakin.



B-tyttö on ollut poikkeuksellisen kiukkuinen vajaan viikon verran enkä oikein tiedä miksi. Hän herää melkein joka yö kolmen ja neljän välillä itkien, olen olettanut hänellä olevan nälkä ja tarjonnut maitoa, joka onkin tilaanteen aina rauhoittanut. Viime yönä hän heräsi kolme kertaa itkemään - unenpöpperöissään ja itkuisena hän nousi vielä istumaankin sängyssään eikä oikein tiennyt mitä tekisi. Kun en keksinyt itkun syytä, työnsin rinnan suuhun ja rauhoittihan se. Tällä kertaa nälästä ei kuitenkaan ollut kyse. Meidän pitäisi lähteä huomenna viikonlopuksi reissuun, mutta jos B nukkuu huonosti tänäkin yönä, tuskin jaksan lähteä. Väsyttää hirveästi, mutta se ei ole varsinaisesti vauvojen vika, sillä usein menen aivan liian myöhään nukkumaan, ja kun B herää kolmen aikoihin, valvoskelen hänen kanssaan vajaan tunnin ja A-tyttö herääkin jo klo 6.30, mutta saattaa joskus nukkua syömisen jälkeen jopa 7.30 asti (minä en useinkaan saa enää siinä vaiheessa unta, kun mies kuuntelee radiota ja tekee töihin lähtöä).



Kitinä on selvästi lisääntynyt viime aikoina; tytöt tuntuvat usein väsyneiltä, mutta nukkumaan heitä ei päivällä saa. A-tyttö nousee seisomaan pinnoja vasten ja huutelee silmät ristissä; B istuu ja taputtaa innoissaan tai kitisee, kun ei muista, että makuullekin voi laskeutua. Tytöt eivät enää anna toistensa nukkua rauhassa, vaan herättävät toisensa usein tahallaan. Olen päiväunien ajaksi jo erottanutkin sängyt, yöllä kyllä nukkuvat hyvin rinnakkainkin. Tytöt ovat alkaneet myös olla jollain tavoin mustasukkaisia; jos toinen kitisee, liittyy mukaan toinenkin, ettei äiti vaan luulisi, ettei hänellä ole hätää. Yrittävät myös molemmat olla toista säälittävämpiä... A-tytöllä on hauska tapa kontata kaukaakin iloisesti hymyillen ja heittäytyä ihan jalkojeni juuressa mahalleen pää käsien välissä vaikertamaan surkeasti...



Jaahas, kitinäkuoro vaikertaa nyt sängystä, jonne heidät toiveikkaasti lykkäsin, kun silmien hieronta ja haukottelu yltyi häiritseviin mittoihin... Se ei ilmeisesti olekaan merkki unisuudesta, kuten olen tähän asti erehdyksessä luullut ;o).



Oi-kukka ja tytöt ihan-pian-10kk

eli sisällä ollaan tämäkin päivä...Poikaa yritän saada nukkumaan päiväunille, kun oli niin väsynyt, mutta sitte ku sänkyyn laittaa niin alkaa konttamaan...grrrrr!! Noh, eiköhän uni kohta tule pojulle.

Suuhun on alkanut tulla hamapita oikein urakalla, kahden viikon sisään kolme hammasta puhjennut ja ihan kohta on myös läpi kaksi hammasta lisää. Viime yönä heräsi 04 ja ei saanut unta, joten otin sitte viereen tuhisemaan ja jonkun aikaan läpsi mun naamaa ennen kuin uni tuli. Täällä poika lähti konttaamaan noin viikko sitte ja nousee polviseisontaan.

Heh, oli poika hyvännäköinen, kun oli nukahtanu nallejensa päälle...Mutta oli myös taikonu megakakatki pöksyyn niin piti ne käyä vaihtamassa ku poikaki havahtui siihen kun käänsin oikein päin ukon nukkumaan. Eli nyt lähti uus nukusyritys...



Minusta sadepäivät on toisaalta aika ihania, tulee semmonen ihana tunne...en osaa selittää. Mutta on se mukava ku aurinko kohta alkaa lämmittämään ja ei tarvi olla paljoa vaatetta päällä. Viime kesänä ei oikein nauttinu helteista jostakin kumman syystä, sisällä makasin alusvaatteisillaan tuulettimen edessä =D



noista th:sta, että meilläkin on nyt oikeestaan jo neljäs th pojalla, mukaan on mahtunu yks tai oikeestaan kaks hössöttäjää ja yks ihan ok ja nyt on vähän nuorempi th, mutta osaa asiansa. Oon ihan tyytyväinen ollu. Ei niiden kaikista omista mielipiteistä tarvi välittää! Itekki olen esikoisen äiti eli aiempaa kokemusta ei oo ollu ni nyt jälkeenpäin oon jonku kerran miettiny, että miten sitä uskoo vaan mitä joku toinen sanoo eikä oo tavallaan uskaltanu olla äiti OMALLE lapselleen ja tehä niikuin ite parhaaksi näkee. Tottahan se on, että äiti tuntee parhaiten lapsensa!!



-mangu-

Voin miltei sieluni silmin nähdä koko tapahtumaketjun ;)

Olen tällainen persjalkainen suomenhevostyyppinen työjuhta, joten oman fysiikkani lainalaisuuksia ei voi muille näemmä tarjoilla ;D

Ergon sivuilta saa ladattua videonpätkän siitä kuinka virallinen selkään humpsautus tapahtuu. Kun saat selän kuntoon niin kokeile sitä :)

Keskimmäinen on nyt vuorostaan vesirokossa. Sisätilat siis käytössä vaikka aurinko paistaa. Yritin tehdä eilen pikkuisen pihatöitä, mutta yritys kariutui siihen että poika söi pihasta kaikki oksanpätkät ja muurahaiset. Kun saan noille kaadettua päiväruuan suuhun niin pistän pojan selkään ja lähden uudelleen yrittämään moista operaatiota.

Poika on muuten tänään 11kk. Näin se aika juoksee.

no niin ajattelin vielä käydä nyt pikaisesti lukemassa kuulumiset ennen reissuun lähtöä...aamulla meinasi hermot mennä kun yritin pakata ja jätin hetkeksi kassin eteisen lattialle niin eikös meidän herra ollut ehtinyt sen luokse ja purkaa kassin sisällön lattialle :-) ja herraa vain nauratti kun me nin sen luokse ns.vihaisen näköisenä...



eilen herra sai jo eutkäteen synttärilahjan sellaisen ofrat-kolmipyörän missä voi olla jo 10 kk ikäisestä alkaen ja kylläpä oli polleeta poikaa sen kyydissä :-)



mutta nyt teen viimeiset hommat kun pienimmäinenkin nukkuu uniaan...



mukavaa keskiviikkoa kaikille!



T:tupuhupuna

Kävin katsastamassa Ergon videon ja totesin, että olen enemmän kiepsautus- kuin humpsautustyyppiä :o). Koehenkilö " A" :n kanssa lanteelta kiepsautus onnistui täydellisesti, koehenkilö " B" käsitti tehtävänannon väärin ja yritti humpsauttaa :oP. Kiepsautus onnistui jopa kipeällä selällä, joten se olkoon tyylimme. Uusi kantoreppu on aivan yliveto entiseen verrattuna; edessäkään kannettuna se ei paina kaulaa/niskaa! Nyt pitää vielä hioa hissitaktiikkaa, sillä olen aikaisemmin mennyt kasvot edellä hissiin ja poistuessani työntänyt oven auki takapuolellani. Nyt ensimmäisenä oveen sattui kolahtamaan B:n pää... Tyttö tosin roikkui puolikaaressa taaksepäin eli ei ollut mennyt myöskään asento-opastus perille...



B-tyttö on ilmeisesti siirtynyt yksiin päiväuniin, hän on jo kolmena päivänä käynyt päiväunille n. klo 12.00 ja herännyt suunnilleen puolitoista tuntia myöhemmin. A:n rytmit eivät ole oikein selvillä kenellekään; tänään(kin) nukahti kesken syömisen tuoliinsa, kun olin sitä ennen yrittänyt useaan otteeseen saada häntä nukahtamaan, ja heräsi heti, kun laskin B:n omaan sänkyynsä ja tämä kiljahti riemusta löytäessään unipupunsa. B:n päiväunien jälkeen lähdettiin ulos, ja A nukahti heti rattaisiin. Päiväunisaldo on tältä päivältä vasta n. 40 minuuttia, joten yhdet taitaa tyttö vielä ehtiä vetäistä (esim. kesken iltapalan...). Olin aamupäivällä A:lle kauhean pahalla päällä, kun ei suostunut nukkumaan hetkeäkään yhtä aikaa siskonsa kanssa: mun pitäisi pahus soikoon pystyä joskus imuroimaankin täällä... A:n valveillaoloaikaan se on hyvin hankalaa, tyttö suorastaan liimaantuu imuriin, kiipeää sen päälle ja pussailee ja halailee. Yritä siinä nyt sitten vetää imuria perässäsi... Kaiken lisäksi tyttö painaa poskensa ilmanpoistoaukkoa vasten, ja epäilen, ettei pölynsuodatin IHAN KAIKKIA hiukkasia ole ennen poistoa imaissut... Tekosyitä, tekosyitä ;oP.



Hyvää viikonloppua toivotellen,



Oi-kukka

OI-KUKKA: voin jotenkin sieluni silmin nähdä sen selkään humpsauttamis operaation. ja jotenkin se tuo hymyn huulilleni :) anteeksi vaan. koitahan saada selkä kuntoon



mukavan aurinkoiselta näyttää taas tuo ilma. varovasti ilmoitin tuossa ukolleni että hänellä olisi muutama homma tuossa meidän pihalla jotka olisi hyvä esim. tänään hoitaa... saas nähdä kuinka käy ;)



Mea alkaa olla parempi. näpyt/ihottuma on lähtemässä. en vieläkään ole varma oliko tuo nyt sitten vauvarokko vai kenties kuitenkin tuhkarokko... ihottuma näytti nyt loppuvaiheessa enemmän tuhkarokolta. toisaalta sama se kun molemmat hoituvat itsestään pois.



Milla on nyt sitten lääkityksellä ja jos se ei auta niin maanantaina uusi soitto ja päästään näytille. nyt alkoivat myös sitten ihan joka iltaiset suihkut ja rasvaukset. silmät näyttävät jo paremmilta vaikka vasta tänään otti toisen lääkityksen.



minä olen nukkunut selkäni aivan jumiin. millähän solmulla olen taas yöni viettänyt? monesti nykyään aamulla on selkä hellänä kun saa maata koko yön. aiemmin Mea hyppyytti siihen tahtiin yöllä ettei ehtinyt selkä kipeytyä :) nyt sille voi jo hymyillä mutta silloin kun tilanne oli pahana ei todellakaan hymyilytyttänyt pätkääkään...



tänään suunnittelin koko perheelle ulkoilua, ulkoilua ja ulkoilua :D

mukavaa päivää kaikille! :)

Meillä on kohta muutto edessä, ja pakkauspuuhat eivät voisi vähempää innostaa. Koska muutto on satojen kilometrien päähän, muutto tehtävä aika tehokkaasit ja kerralla. Laittaapa ainakin vähän potkua pakkaamisiin, kun tajuaa että kaikki tarvitsee saada kerralla kuntoon :-).



Meillä neiti alkanut olla niin riemukas pikkuihminen. Alkaa tosiaan vauvajutut vähentyä, ja oikea ihminen omalla persoonallaan tulla esiin. Niin hyvässä kuin pahassa. Ihanaa kun kesä tulee sopivasti nyt, kun ulkoilukin alkaa olla jo " tarkoituksen mukaista" , kun osataan istua ja ihan erilailla tarkailla ympäristöä.



Meille kun tämä muutto tuli miehen työn vuoksi vähintäänkin yllättäen, tuli pieni kiire tytön hoitopaikan kanssa, laitoin heti hakemuksen vetämään. Toivottavasti nyt paikka järjestyy elokuuksi. Niin pääsen minäkin tekemään töitäni. Vähän hirvittää laittaa noin pieni hoitoon, mutta talous valitettavasti sanelee välillä tälläisiä päätöksiä. Ja kieltämättä tekee omalla mielenterveydellekin hyvää päästä vähän aikuisten maailmaan :-). Mites te muut aiotte takaisin töihin?



Nyt untenmaille! Uniset vilkutukset kaikille heinävauvoille.. melkein jo taaperoille!

Nyt on päästy lapsen kehityksessä siihen vaiheeseen minkä voisi kelata pikakelauksella läpi. Poika on alkanut kiipeilemään. Ilme on sellainen kuin olisi mount everestiä valloittamassa. Sängyt, sohvat, rahit, yms. kiivetään ylös. Luulin että harrastus olisi jäänyt siihen astianpesukoneeseen menoon. Lisää haasteita vaan. Olen aivan hermoriekaleena. Ei voi edes laittaa pyykkiä kuivumaan, kun poika on heti jossakin korkealla, istumassa selkä pudotusta vasten, puolet pakaroista jo reunan yli. Tää on niin kamalaa ja ärsyttävää. Vauva-ajan inhottavin vaihe. Koliikkikin jää kakkoseksi!!! Kovakalloinen kun on niin ei edes opi jos tippuu, puhumattakaan jos kielletään. Kun korotan ääntäni, niin alkaa peijooni karjumaan sormi pystyssä mulle takaisin. Paljonkohan postimerkki timbuktuun maksaisi ;) Olisi n. 10kg lähetys tiedossa. Tänään kun kielsin repimästä lampun johtoa, niin huitaisi mua kädellään silmään, siis oikein läppäsi olantakaa. Kaikki näkyi sumeena vähän aikaa. Silloin piti lähteä jäähylle, tuli niin suuri säikähdys/adrenaliini piikki että olin TOOOSI vihainen. Ymmärrän että tuolla on aivot kuin rusina, eikä tarkoituksella tehnyt, mutta on äidilläkin oikeus suuttua jos käsiksi käydään, eikö ;D Laskin eri huoneessa 10:een ja testasin silmäni näkökyvyn ja tulin katsomaan veijaria joka hymyili aurinkoisena kaksi hammasta suusta vilkkuen. Ole siinä sit vihainen. Muistuu jotenkin taas nämä tahtojen ajat mitä edessä on odotettavissa. Miten sen aina unohtaa. Miten sen taas kertaalleen saa taottua yksilön päähän ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä. Vauva-aika voi olla rankkaa, mutta pahin on vasta edessä ;D ;D ;D

Keskimmäinen oli vesirokon tiimoilta viimeyön 40 kuumeessa. Vauvaa koristaa muutama pieni näppy. Katsotaan mihin suuntaan tila kulkee. Jos sitä edes himppu siirtyisi tissikästä vasta-aineita. Epätoivoisen ihmisen epätoivoista ajattelua. Palataan!

cv: meillä myös harrastetaan kiipeilyä, tosin ei vielä sängyille jne. " innolla" odotan milloin se " lysti" alkaa. ja juu alkaa tuota tempperamenttia löytyä näinkin pienistä pakkauksista. Mea on " opetellut" kiukuttelun. mahalleen makaamaan ja aivan kamala itku. ja jos syliin ottaa heti kovenee ääni. parasta on siis antaa neidin hetken kuikuta ja sitten vasta ottaa syliin niin hiljenee nopeammin. :) ja läpsimistä Mea ikävä kyllä osaa myös käyttää... varsinkin siskoonsa. nyt siis alkaa mahdoton elämänkoulu näillä meidän tyypeillä: kaikkea EI saa vaikka kuinka tahtoisi jne jne jne :D hermoja kysyvää puuhaa mutta kyllä se siitä ;) ja paranemisia teille!



kaupassa käytiin tuossa hetki sitten. meillä aina aamuisin kestää kauppareissut tupla-ajan kun vähintään 4 mummua tahtoo katsella tyttöjä ja kertoa oman elämäntarinansa :) hellyyttäviä mummuja. ja tytöt oikein loistavat huomiossa ja Milla kertoo kaikki mitä mieleen tulee. myös ne mitä ei tarvitsisi kertoa kaikille... ;)



minulla on takareidet aivan jumissa. kökin eilen pihalla takamus pystyssä (anteeksi naapurit) noin 5 tuntia. on pakko saada noita voikukkia vähemmäksi kun tuo Millan allergia puhkesi ja tod.näk. myös Mealla sitä on. juu, tiedän että aiemmin puhuin siitä kuinka ne saavat meidän pihalla rehottaa mutta mutta mutta... niin se elämä opettaa :D



ihania ilmoja on luvattu koko loppuviikoksi, ainakin tänne päin. ulkona siis saadaan olla. ihanaa! aamulla tuoksui jo ihan kesä. :DD



mukavaa päivää kaikille!!!

En olekkaan hetkeen kirjoitellut mutta nyt pitää kertoa muillekkin viime aikaisia tapahtumia.



Olimme reissusta palaamassa viime sunnuntaina,kun Iivo yhtäkkiä alkaa rajun oksentamisen..siinähän meni sitten aivan joka paikka oksennukseen ja edessä oli vielä 3 tunnin laivamatka ja Helsingistä vielä muutama tunti kotiin.

Laivalla poika oksenti ja oksenti ja oksenti,sitä oli pöydillä ja vaunuissa ja vaatteilla.Suomen puolella alkoi sitten ripuli..alkoi pikkuhiljaa vaatteet loppua kesken ja asukokonaisuudet olivatkin aika huvittavia.



Kotona yö meni oksentaessa ja ripuloidessa ja sisäänpäin ei mennyt juuri mitään.Mehu oli ainut mitä meni hieman.



Maanantaina oksentaminen loppui mutta ripulointi jatkui ja kuume nousi pahimmillaan 39.8 asteeseen.Poika oli aivan veltto ja jaksoi olla hereillä muutamia minuutteja.Lähdimme pikaisesti viemään poikaa päivystykseen,jonka kautta siirryimme lastenosastolle. Piti olla vain yksi yö lääkärin mukaan mutta loppujen lopuksi vietimme sairaalassa 4 päivää..



ja Ärhäkkä Rota-virushan se pojassa jylläsi.Eilen pääsimme kotihoitoon vaikka poika ripuloi vieläkin melko paljon.Tunnin aikana saattaa tulla viidetkin vedet vaippoihin mutta pääasia että nyt Iivo ottaa nestettä ja ruokaa suun kautta,niin ei pääse kuivumaan.



Mutta tästä viisastuneena,jos joskus vielä meille lapsia tulee niin heille otatan kyllä sen rota-virus rokotteen.



Oumai ja iivo 10kk

OUMAI: no on teillä ollut huono tuuri kun noin hurjan taudin olette pienelle saaneet. toivottavasti tauti pian menee ohi. varmasti säikäytti melko kunnolla tuollainen meno. minä säikähdin jo pelkästä jutun lukemisesta. parantavia ajatuksia sinne päin :)

Esikoiseni kuului siihen kokeiluun ja sai aitoa ainetta. Tyttäreni veti sen luomusti: 2vko:n oksennus- ja ripulointisession toisena talvenaan. Kolmoselle otin rokoitteen. Itse ollessani n. vuoden, meinasin kuolla siihen tautiin rajun nestehukan seurauksena. Voin siis uskoa että teillä on ollut rankka kokemus, voimia parantumiseen.



Kävin äsken puutarhakaupoilla. Saaliina nurmikonsiemeniä, multaa, pelargonia, ja viiniköynnös. Viini oli täysin impulssiostos. Kotona aloin lukemaan että tuottaa satoa vasta 4v jälkeen. Huoh! Eihän me enää varmaan edes asuta silloin tässä enää. Esikoinen on syksyllä 6v, keskimmäinen tulee kesällä 4v ja sit tuo kohta 1v. 80m2 4v kuluttua kahdelle aikuiselle, 10v, 8v, ja 5v voi tuntua ahtaalle, varsinkin kun on kolmiosta kyse.



Pikkuisellani on nyt vesirokko pahimmillaan. Pippeli ja nivuset ovat vieri vieressä rakkuloita. Naama on klassinen " pitsanaama" . Ylähampaat ovat juuri tulleet nahan läpi ja sit on vielä nuha pisteenä ii:n päälle. Kaiken kruunaa mustelmat kun on tullut muutaman kerran siskonsa sängystä naamalleen, ja kolhinut tuoreet hampaansa verille sängynreunaa vasten, yms. Yhtä tuskaa ton pienen elämä. Kävin hakemassa illalla ataraxit että saa nukuttua, mut aamuyöstä vaikutus meni ohi, ja sit taas valitettiin ja kierittiin tuskaisena loppuyö.



Joku kysyi multa että onko kolmen kanssa rankempaa kuin kahden. Tuli vastaukseni mieleeni, yllättäen. Normaalissa arjessa eroa ei huomaa, mutta kun perheellä on tauteja, niin tuntuu että lapsien määrä kasvaa suoraan verrannollisesti suhteessa sairastettuihin tauteihin. Siis arkena se 3 lasta, kun on sairaus niin se 3 tuntuu ainakin 30 ;D Vaan ihania nuo pikku nilviäiset ovat, kaikkine pöpöineen päivineen.

me ei olla saatu vesirokkoa tartutettua meihin vaikka esikoiseen sitä on oikein " yritetty" . toivoin niin että Milla sen sairastaisi ennen kun Mea syntyy mutta eipä tarttunut pöpö. no sairastavat sen sitten kun " ehtivät" .



cv: no eipä se teidän pieni helpolla pääse. toivottavasti paranee pian.



meillä on tänään muutettu koko päivä. Mea siis muutti Millan kanssa samaan huoneeseen. järjestys muutettiin samalla ja siivottiin perusteellisesti koko huone. meidän huoneelle sama homma. siinä sivussa leivoin kakun kun tuli Millan nimipäivä vieraita ja kahvitin vieraat myös. tuli vähän yllätyksenä vieraat kun mies oli niitä kutsunut ja unohti kertoa minulle... ei siinä mitään, toki meillä saa käydä mutta kun oli tuo muutto ja siivoukset jne... ja vieraat oli kutsuttu kello 12 ja tiedon asiasta sain kello 9 aamulla. lievä kommunikaatio katkos ollut meillä. annoin kyllä jo palautetta miehelle ;D no sovussa kuitenkin vielä ollaan. äsken justiin laitoin Millan vaatteet kaappiin kun en sitä enää ehtinyt ennen vieraiden tuloa. onneksi Millan kaappi ja myös vaatteet on nykyään meidän huoneessa eli ovi vaan kiinni ja siistiltä näytti ;) nyt siis ensimmäinen hetki kun ehdin istua sitten kello 6 jälkeen. meillähän nykyään herätään kuudelta ja siitä asti on myllätty kämppää. urakka ohi ja hyvä tuli. :D



meidän neiti on sekoittanut unirytminsä kokonaan. tänään nukkunut vasta yhdet tunnin unet ja eilen taas veteli koko päivän aikana yhteensä viidet unet! kestoltaan olivat noin 30min-120min. ihme ötykkä. yöt sentään nukkuu hyvin.



jaahas. tuntuu tulevan ukko ja ipanat sisälle. täytyy siis taas mennä. paranemisia sairaille ja hyvää päivänjatkoa :)