2,5 v pojalla kauhea uhmakausi meneillään, vinkkejä?
Poika on aivan mahdoton. Suuttuu ja raivoaa aina kun ei saa tahtoaan läpi ja vaihtaa vielä mielipidettäänkin koko ajan. Äitiä käy lyömässä, ja huutaa " tuhma äiti" jatkuvasti. Olen kokeillut hellyyttä ja huutamista molempia, eikä kummallakaan keinolla vaikutusta. Pissalla ja kakalla ei halua käydä myöskään. Hirveän raivarin saa esim. siitä, että kun hän pyytää karkkia ja sitä ei anneta. Vaikka meillä ei ole oikein koskaan edes karkkia jaeltu, mistä lie saanut sellaista päähänsä! Kun pitäisi pukea, juoksee karkuun ja raivoaa kun otetaan väkisin kiinni. Itse ei todellakaan suostu pukemaan.
Meille on tulossa vauva kuukauden sisällä, toivoisin niin, että pojan käytös vähän rauhoittuisi sitä ennen.
Kommentit (5)
Yksi mikä meillä toimii hyvin, on kahden konkreettisen vaihtoehdon antaminen. Eli esim. jos ilmoittaa, ettei halua pestä hampaita, kysyn peseekö äiti vai peseekö isi. Vaatteista kiukutellessa annan valita esim. kaksien housujen välillä jne. Sovellan aina mahdollisuuksien mukaan, helpottaa meillä usein ns. pattitilanteita. Kaikkiin kiukkuiluihin ei tietysti sovi, esim. juuri tuo karkkijuttu. Meilläkin tyttö usein kysyy, olen vaan selvittänyt, ettei meillä ole karkkia ja katsotaan yhdessä tyhjää kippoa, jossa joskus karkkeja on ollut. Kaupassa ei karkkeja onneksi himoa, on onnellinen, jos saa vaikkapa jugurttia ja kantaa sen sitten itse kotiin ;) Ruokapöydässä kiukuttelusta olen koittanut tehdä selväksi, ettei siellä kiukutella ja kiukuttelijat lähtee pöydästä pois. Tämä on tietty joskus tosi hankalaa, kun toisaalta haluaa, että lapsi syö! Monissa tilanteissa toimii parhaiten huomion kiinnittäminen muihin, kivoihin asioihin. Pukiessa voidaan miettiä vaikka jotain kivoja lähiajan tapahtumia tai sitä mitä kaikkea ulkona voi tehdäkään... kuka siellä vielä saattaa olla jne.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!
Mutta se pukeminen ulos menoa varten... voi armoa mitä taistelua!
Meillä on 2,5 vuotias diktaattori, ainut ongelma hänellä on se ettei meidän perheessä määrää kaksivuotias =). No hän saa raivareita milloin mistäkin, mutta itse kehun paljon halutunlaisesta käytöksestä ja ei toivottu käytös hoidetaan viileästi eli jos esim. lyö isoveljeään, lähtee jäähylle ja siellä istutaan 2 min eikä tulla pois ennenkuin raivo loppuu ja sitten pyydetään anteeksi. Kun tämä ohi sylitellään ja jutellaan miksi joutui jäähylle ja miten haluaisin hänen toimivan.
Meillä toimii harhautus ja selkeät pyynnöt ei voi sanoa että, ' lopeta nyt tuo kiukuttelu' sitä ei pari vuotias käsitä vaan täytyy pyytää selkeästi että lopeta huutaminen ja antaa aina vaihtoehto, lasta ei saa jättää ' yksin' eli karjaista että nyt loppuu tuo hölmöilu ja postua paikalta. Lapsi jää tällöin ihan tyhjän päälle eikä tiedä mistä on huudettu ja mitä pitäisi tehdä.
Eli selkeät säännöt ja niistä_pidetään_kiinni. Meillä esim. jäähytuolille piti palauttaa ensimmäisillä kerroilla 45 minuutin ajan, mutta uskoi lopulta että siellä on pysyttävä. Tämä vaatii aikuiselta tosi paljon, että pysyy rauhallisen ja johdonmukaisena, mutta se palkitsee. Meillä ainakin raivotar rauhoittui rutkasti kun itse lopetin äänen korottelun ja kehun paljon kun toimii oikein ja huonosta käytöksestä seuraa aina ' rangaistus' eli jäähy.
Tsemppia!
jos et ole vielä lukenut, käy ihmeessä:
http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_kiukk…
.... mutta kauheasti ei todellakaan kannata odottaa että pojan käytös vauvan tultua ainakaan rauhoittuisi... Vauvan tulo perheeseen on esikoiselle aina shokki ja suuri muutos, johon totutteleminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, etenkin vanhemmilta. Vielä jos tuo surullisen kuuluisa uhma pukkaa siihen samaan syssyyn, niin pinnaa pitää todellakin venyttää. Varmastikin esikoisenne jo aistii tilanteen muuttuneen (onhan sulla iso maha ja liikut varmaan vähän vaivalloisemmin kuin aikaisemmin, olet ehkä väsynyt jne...) En oikein osaa sanoa tai neuvoa mikä tilanteeseen auttaisi muu kuin aika ja ymmärrys pientä kohtaan. Koettakaa ulkoilla paljon pojan kanssa (etenkin miehesi, joka on varmasti fyysisesti sporttisemmassa kunnossa tällä hetkellä kuin sinä), nythän alkaa olla aika ihanat hiihto ja luistelu kelit. Meillä pelataan paljon jääkiekkoa (meillä tyttö 3,5 v ja poika 1,10v ja molemmilla on omat mailat ja kiekot =) ja muuten niin työn ja tuskan takana olevat päiväunet on taattu muutaman jäkismatsin jälkeen!
En tiedää muista äideistä, mutta minusta Anna Wahlgren kirjoittaa lapsikirjassaan paljon asiaa, mutta paljon myös sellaista mikä ei minuun uppoa.. Mutta ehkä saisit tähän tilanteeseen kirjasta jotain apuja tai vinkkejä, who knows..
Meillä ei toisen lapsen tulon kanssa ollut juuri ongelmia, tytöllä on sen verran tuota hoitoviettiä nääs... Mutta kyllä sitä syliä sai vaikeimpina aikoina jakaa oikein tosissaan!
Kyllä se siitä, huolehdi vain omasta jaksamisesta!
Tuttis